Tein tänään raskaustestin, kun menkat kolmatta päivää myöhässä ja plussa tuli. Nyt tietty luulis, että hyppisin innosta ja mies myös..mutta ei. Ahistaa ja mietin kaikkea epäoleellista, kuten miten kehtaan ilmoittaa asiasta töissä jne. ja mistä kaikesta joudun luopumaan. Mieskin oli ihan hiljaa. Tämä tuli varmaan liian nopeasti, toisella kierrolla. Oltiin kuitenkin valmistuneet yrittämään pitkään, kun tuota ikääkin jo on ja muita juttuja, joiden lääkäri on sanonut hidastavan lapsensaantia.
Mutta eiköhän se tästä iloksi muutu:)
Mutta eiköhän se tästä iloksi muutu:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
onnea tosia paljon! Toiseks kannattaa ehkä odottaa vähän aikaa ennen kuin ilmoitat kenelekkään että olet raskaana. Koska ei ikinä tiedä mitä tapahtuu alkuraskaudessa.
On se kyllä aika ihmeellitä jos väkisin yrittää vääntää ns. ilon että on raskaana. Kannattaisiko teidön keskustella asiasta kun tuon tekstin perusteella ette ole valmiita saamaan lasta.
Etenkin jos on ikää, ei kannata heti hehkuttaa raskaudesta. Keskenmenot on niin yleisiä. Itse sain kaksi keskenmenoa ennen tätä pysyvää raskautta.
Kumma että jos olette yrittämällä yrittäneet ja sitten positiivinen tulos vetää hiljaiseksi..? Olisi kannattanut harkita asiaa kunnolla ennen kuin alkaa tekemään lapsia.
ole tarkoituskaan hehkutella raskautta kenellekkään (kuin täällä) ennen kuin riskialtis aika on mennyt ohi. Ja kyllähän lapsi oli toiveissa jo pitkään, aika vaan ei ole ollut oikea (ei ole kyllä vieläkään). Mutta pelko siitä ettei lasta ole myöhemmin mahdollista saada, sai yrittämään lasta. Ja luulen myös, että kun on pitkään jo elänyt ajatellen vain itseään ja työtä ja on omat pinttyneet rutiinit joita nyt on muutettava, muutos tuntuu suurelta. Varsinkin kun siihen en selvästikään ollut tarpeeksi valmistautunut.
Ihan normaaleja ajatuksia varmaan, jos on sitä ikääkin. Se lapsi on tosiaan iso muutos, ja mitä kauemmin on päässyt niihin rutiinihinsa niistä irtautuminen voi tuntua hankalalta.
Mitä vanhemmaksi pääsee, sitä enemmin kyseenalaistaa juttuja ja tulee mukavuudenhaluiseksi jne.
Jos se lapsi on ollut haluissa sen lapsen vuoksi, että se antaa jotain elämään ja itsellä on jotain annettavaa, niin jos unohtaa sen rahan ja omat tarpeet, niin aika on ihan sopiva.
Mutta jos se lapsi on hakusessa, koska "niin kuuluu olla" eikä ole ajateltu sopiiko se oikeasti teille, siis se lapsi, ei se "niin kuuluukin olla", niin sitten kannattaa punnita oikein tarkkaan asia.
Ei lapsi ole mikään itsestään selvyys, elämää ilman lastakin on olemassa ja rikast asellaista. Ei se vanhuus ole yksinäistä ilman jälkikasvu, se on yhteiskunnan luoma kupla.
Normijuttu!
No hätä! Mä oon tehny täs elämässä monia raskaustestejä (aina tosin negatiivisia..), mut aina kun on ollu vakava mahdollisuus tulla raskaax, ni oon melkeempä pelänny sitä tulosta.
Että normi reaktio kummaltakin :)
Nyt meillä tietty, kun ollaan yritetty kohta vuosi, niin luulis, että päälimmäinen tunne olis ilo. Sen näkee sit.
Aattele se niin, että näin piti tapahtua ja, että tää on paras mahdollinen aika teille kahdelle. Se antaa varmuuden tunnetta ja turvaa.
No hätä, vauva se vaan on :)
Ja loppujen lopux, kun teille syntyy laps, kumpikaan teistä ei ikipäivänä vaihtais sitä mihinkään. Nyt vaan pelottaa.