lapsenlapseni on sijoitettu perhekotiin.
onko kellään tietoa voiko isovanhemmat tavat
lapsenlastaan ? lapsen äiti on kuollut ja isä
uusioperheensä kanssa ei ole pystynyt
huolehtimaan lapsesta. tämä oli niin kamala
kuulla, kun emme ole lastenlastamme nähneet
moneen vuoteen.t. mummu
onko kellään tietoa voiko isovanhemmat tavat
lapsenlastaan ? lapsen äiti on kuollut ja isä
uusioperheensä kanssa ei ole pystynyt
huolehtimaan lapsesta. tämä oli niin kamala
kuulla, kun emme ole lastenlastamme nähneet
moneen vuoteen.t. mummu
Vastaukset 39
Vanhimmat
lapselle olisi ihana asia saada isovanhemmat tuekseen .
Sehän olisi vain hirmuisen positiivinen asia lapsen kannalta, jos kuulee että isovanhemmat ovat hänestä kiinnostuneita! En usko että perhekodilla on mitään tällaista vastaan, ellei asiaan liity mitään lapsen etua vaarantavaa. Siis tämä siksi, kun sanoit ettette ole tavanneet moneen vuoteen, niin onhan siihen joku syy...
lapsen isä teki rajan ettemme saa nähdä lasta.
olen näinä vuosina tuntenut, että lapsella ei ole
hyvä olla uuden äitipuolen kanssa.ja nyt tänään
saimme kuulla, että lapsi on sijoitettu perhekotiin.nämä ovat olleet tuskan vuosia,
mutta nyt pieni pilkahdus valoa näkyy.
aika näyttää...
mutta lapsen isä voi kieltää vielä, ketä
lapsi saa tavata.tiedän tapauksia.
aina kannattaa yrittää.
Lapsen isällä täytyy olla pätevät perustelut sille jos haluaa isovanhempien ja lapsen tapaamisen estää. Nyt varsinkin, kun lapsi ei asu enää isänsä kanssa. Lapsen etu on se tärkein tekijä, jos katsotaan että lpselle on hyväksi isovanhempiensa tapaaminen, isä ei sitä pysty estämään enää.
että eikö uuden lain mukaan pitäisi aina ensin selvittää lapsen mahdollisuus sijoittua johonkin sukulaisperheeseen, esim. juuri isovanhemmille? Onko tällaista selvitystä tehty?
Se että isovanhemmat ei ole lasta tavanneet ei pitäisi olla este eikä peruste sillä eihän lapsi ole perhekodin työntekijöitäkään aiemmin tavannut.
mutta nyt ihmettelen, miksi isovanhempia
oteta huomioon.
emme ole olleet yhteydessä muuten kuin
muistaneet lastenlastamme synttärinä ja jouluna.
lain mukaan isovanhemilla ei ole oikeutta
lapsenlastaan kohtan.psykologi suositteli, että
saisimme nähdä lasta, mutta lapsen isä kielsi sen.
hän yritti että lapsi unohtaisi meidät kokonaan.
ensin lapsi menetti äitinsä, sitten äidin
sukulaiset ja nyt lapsi sijoitettu perhe-
kotiin.nyt otan selvää, mitä nyt, onko
jokin mahdollisuus.
että sijoitetun toinen vanhempi kielsi lasta tapaamasta isovanhempiaan. Kukaan ei kyllä missään vaiheessa kyseenalaistanut tätä, vaan kielto piti tämän vanhemman kuolemaan asti.
Ihmettelimme monesti, että missä oli tämän lapsen "oikeus isovanhempiinsa", koska sitä ei todellakaan ollut. Oli vain biovanhemman oikeus kieltää lapsen oikeus.
Nykyään lapsella on hyvät välit isovanhempiinsa.
monta vuotta ja rukoillut joka ilta, että saisimme
tavata lapsenlasta, mutta en ole menettänyt
toivon kipinää, ehkä joskus.ja lastahan kuunnellaan 12-vuotiaana, missä haluaa käydä.
vielä kaksi vuotta...ja jos ei muutosta, odotan
siihen asti kunnes lapsi täyttää 18-vuotta.
sillä uskoni tähän asiaan ei lopu koskaan.
lisään vielä vaikka menenkin vastavirtaan, olen
sittenkin oikealla polulla.
olen miettinyt, miten isä voi olla niin
kova lastaan kohtaan ja se on kuin
yrittäisi tukahduttaa oman lapsensa tunteet.
mutta asiaan vaikuttaa myös äitipuoli.
aika näyttää...
Oletkos koskaan ottanut yhteyttä sossuun ja kertonut, että haluat tavata lasta? Sosiaalityöntekijä on se joka päättää lapsen asioista. Ei perhekoti.
Ilmeisesti olet äidin äiti. lapsella on myös oikeus äidin puoleiseen sukuun. Ainakaan meillä ei isä sitä voi estää.
Kipin kapin yhteys lapsen asioita hoitavaan sosiaalityöntekijään. Jos lapsi on 10-v. niin kyllä häntä kuullaan jo nyt.
Jos sosiaalityöntekijä on ilmoittanut, ettet saa tavata lasta, niin onko hänellä pätevä syy siihen?
soskuun ja käynyt jutteleen.
lapsi on avohuollossa ja isä päättää kuka
saa käydä katsoon.
eri asia jos lapsi olisi huostaanotettu, silloin
sos.työntekijä päättäisi asioista.
ja sos.t.tekijä yrittää asiaa eteenpäin ja
lastakin on kuultu ja lapsi on halukas tapaamaan
meitä.odotan.
On upeaa, ettette ole unohtaneet lapsenlasta, vaikka isä sitä tahtoikin (anteeksi jos muistan väärin, ketjun luettuani)
Mielestäni teidän kannattaisi ensiksi ottaa yhteys sossuun, sitten vasta perheeseen.
Meillä lasten isä kuoli, en edelleenkään pidä isovanhemmista, mutta kun minulta kysyttiin sallinko isovanhempien tapaamiset, olin ehdottomasti sen puolella.
En tahdo kiillottaa kruunuani, jonka olen jo särkenyt, mutta:
lapsilla on mielestäni oikeus isovanhempiin, vaikka en heidän kanssa tulisikaan toimeen.
(minun ei onneksi tarvitse heitä tavata, ja jos on ollut tarvis, niin sitten vain sossun mukanaollessa).
Toivottavasti saatte suhteenne toimimaan.
Olen tosiaan myös kuullut, että ensin sukulaisvaihtoehto, mutta siihen en ota kantaa, koska en tunne asiaa.
Iloa elämäänne =)
Että otin puheeksi isän veljen, niin sossu kysyi sopisiko hänen tavata lapsia luonani, että mitämieltä olen.
Mielestäni hyvä ratkaisu, koska en tämän isän veljen kanssa ole ollut enää tekemisissä, en tiedä numeroa, en mitään (myöskään siis isovanhemmat eivät hänestä tiedä mitään)
Sossu lupasi koittaa etsiä tätä Setää, ja jos löytyy saa minun puolestani tavata lapsiani, koska tapasi heitä jo ennen isän kuolemaa.
sosiaaliviranomaiselle kirjeen
(jos ette tiedä kuka hän on voitte osoittaa kirjeen kyseisen kunnan sosiaaliviranomaisille) jossa kerrotte, että haluaisitte tavata lapsenlastanne.
Tietenkin teillä olisi hyvä olla olemassa selitys sille, miksi ette ole olleet lapsenlapsenne elämässä mukana silloin, kun hänet on huostaanotettu
ja lastensuojelulain mukaisesti lastensuojeluviranomainen on lapselle läheisiä kartoittanut.
Mutta toivotaan, että lapsenlapsenne saa teistä isovanhemmmistaan itselleen tukea ja turvaa omassa kasvussaan ja elämässään
ja että hän voi tulevinakin kasvuvuosinaan luottaa siihen, että olette osa hänen elämäänsä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
............
Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan lisäksi sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille.
Lisäksi suunnitelmaan kirjataan, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa ja miten samalla otetaan lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana.
Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa..........
saan pian tietää hyväksyykö lapsen isän
antamaan luvan mennä tapaamaan lapsenlastani.
mieheni sanoi, älä petyt kun kuulet vastauksen.
sanoin en pety, koska olen pettynyt jo niin
monta kertaa.huostaanotto on taphtunut yllättäen.
joka taas meille oli shokki. olisimme ottaneet
tytön avosylin, mutta se on vain toiveunta.
liian raakaa on lapsen elämä, kun lapselta
puuttuu rakkaus ja hellyys. aika näyttää.
Mummolle kyllä teillä pitäisi olla mahdollisuus olla lapsen elämässä, suuri menetys lapselle, elää ilman isovanhempia.
Tuntuu jotenkin oudolta.
Onko se sitten jotain kiusaa isän taholta, onko teillä huonot välit.
En koko ketjua ole lukenut, äskeisen kirjoituksen vaan.
Toivotaan että saisitte lapsenne nähdä useasti.
haudattiin, lapsen isä kielsi meitä tapaamasta.
siinä saattaa mennä muutama vuosi ennenkuin lapsi voi tulla teille hän sanoi, vaikka psykologikin
suositteli, että lapsi saisi käydä meillä.
Se oli isän päätös. Lapsen etuahan se olisi ollut, jos lapselta ei olisi kielletty tapaamista.
Oudolta tämä on tuntunut meistäkin ja lapsi
säälittää eniten, mistä hän saa rakkautta.
Ja nyt kävi näin ikävästi.
Suomenmaata näin toimitaan, jollei mitään estettä ole, siis estettä?
Minua kiinnostaa kovasti?
sanoa muuta kuin uusi äitipuoli ei sietänyt
lapsen oikeaa äitiä, tämän vielä eläessä ja luulen että tämä jatkuu lapseenkin.ja lapsi on
niin äitinsä näköinen, sekin on osatekijä.
koska isä on yksinhuoltaja, hän päättää.
mutta en tiedä miten nyt, kun lapsi on jouduttu
sijoittamaan perhekotiin.paikkakunnasta en puhu
ennenkuin asia selviää.
tämä on niin kova isku, kun ei tiedä mitä lapsi on
saanut kokea, onko pahoinpidelty(jota itse epäilen)näiden vuosien aikana olen epäillyt
ettei lapsella ole hyvä olla.
isän sanomisista mitään, jos kerran lapsi ei ole hänellä.
Isä on ilmeisen itsekäs ihminen, eikä välitä lapsestaan tai hänen tunteistaan mitään.
Tässä pitää lähteä jälleen kerran liikkeelle lapsen oikeudesta.
Lapsella on oikeus omiin isovanhempiinsa ja sillä selvä.
Se pitäisi olla sossullekin selvä, eikä hän saisi piiloutua isän selän taa, vaan tehdä lapsen kannalta oikea ratkaisu.
Yrittäisin myös ottaa itse suoraan yhteyttä sinne, missä lapsi nyt asuu.
Mulle ei onneksi ole kukaan tuollaisia kieltoja esittänyt, mutta luulen, etten niistä olisi välittänyt, kun lapsen edusta on kysymys.
Riidelkööt aikuiset vaikka kuin, mutta lapseen se ei saa vaikuttaa mitenkään. Hän on täysin syytön kaikkeen.
Hän on se joka kärsii tästä eniten ja siitä pitää tehdä loppu. GRRRRR, että olen vihainen.
Sijaislastemme äiti kielsi omaa äitiään tapaamasta lapsiaan meillä sijaiskodissa. Eli soitti meille ja sanoi, ettei hänen äidillään ole oikeutta tulla katsomaan meille lapsiaan. Otin yhteyttä sos. toimistoon ja heidän kanta oli " jos lapset on otettu huostaan, myös äidin oikeus päättää ketä lapsia saa tavata on otettu pois, eli jos sos.toimisto antaa luvan, niin äiti ei voi sitä kieltää" näin sanoi meidän sossu minulle! Tietysti, jos jotenkin lapsille on vaaraa läheisistä, niin on eri juttu.
mutta lupa isovanhemmilla on heiltä.
jolloin saisimme tavata lapsenlapsemme.
mutta voin aavistaa jo vastauksen.
Äiti kielsi lapsen kuolleen isän vanhempia tapaamasta lasta, mutta samalla kun hallinto-oikeus vahvisti huostaanoton kirjattiin silloiseen huoltosuunnitelmaan isovanhempien tapaamisoikeus.
kun lapsi on otettu huostaan, kirjoituksesi
perusteella.sos.työntekijä vaan sanoi,että
tällaiset asiat pitäisi sopia sovussa. mutta
miten voi sopia, jos ei enää tunneta, eikä oteta
yhteyttä ja kielletään lapsen tapaaminen.
miksi ette voisi saada tapaamisoikeutta? Jos ei selvää syytä ole, niin miksi ette voisi saada nähdä lapsen lastanne? Ottakaa yhteyttä sossuun ja yrittäkää saada huoltosuunnitelmaan tapaamisoikeus! Tiedän sijaisperheen, jossa sijoitettu poika tuli 1 v. lastenkodista ja vähän ennen rippijuhlia veli otti yhteyttä ja nyt pojalla on monta sisarusta, jotka pitävät yhteyttä! Se on rikkautta! Onnea pyrkimyksissänne. Kertokaa kuinka käy ja ainhan on oikeus valittaa päätöksestä vaikka hallinto-oikeuteen! Ei sossutkaan mitään jumalia ole!
Ei isovanhemmilla ole valitusoikeutta hallinto-oikeuteen.
Eikö kaikista sinua koskevista päätöksistä voi valittaa?
selväksi että emme saa tavata .kysyin onko oikeutta nähdä lasta, asianajaja sanoi, ei iso-
vanhemmilla ole mitään oikeutta.
kun äiti ei pitänyt lapsen äidistä aikanaan, miten
äiti voi sietää lastakaan.(mutta tällaisia äitejä on olemassa)
ja tässä on tulos, lapselle on tapahtunut jotakin.
kuulin ettei lapsi ole mennyt koulun jälkeen
kotiin vaan sukulaisille ja illalla vasta oli
mennyt kotiin, kun isä oli tullut töistä.
mitä tämä osoittaa ? lapsi ei ole halunnut mennä
ns. kotiin.ei soskussa päätetä vaan isä.
Sinällään joo, mutta edellyttää sitä, että isovanhemmat ottavat yhteyttä sosiaalityöntekijään ja kertovat halustaan pitää yhteyttä, sen jälkeen asiasta keskustellaan asiakassuunnitelman yhteydessä ja sosiaalityöntekijä kuulee lapsen ja vanhemman näkemyksen ja arvioi yhteydenpitoa lapsen edun näkökulmasta. Mikäli sosiaalityöntekijä arvioi isovanhempien tapaamisen olevan vastoin lapsen etua, hänen tulee tehdä päätös tapaamisten rajoittamisesta. Tästä päätöksestä isovanhemmat voivat valittaa.
Parasta olisi, jos myös vanhempi hyväksyisi nuo tapaamiset. Lapsi ei olisi tällöin välikädessä.
Lapsella on oikeus mm. läheisiin ihmissuhteisiin ja tapaamisiin.
Ei toisinpäin.
LSL 54 §
Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.
ton esiin.
Olen koko ajan yrittänyt toitottaa täällä siitä lapsen oikeudesta.
Sitä vain ei näytä kukaan oikein noteeraavan, kun on niin hätä pitää omista oikeuksistaan kiinni.
Kuitenkin, jos ajatellaan vain lapsen parasta, niin älytään myös lapsen oikeudet ja sitä kautta asiat on harvinaisen selviä.
Edellyttää tietty, että lapsi haluaa samaa, kuin vanhemmat, tai isovanhemmat.
Lapsilla on oikeus niin monheenmuuhunkin juttuun, mitä monissa sij.kodeissakin poljetaan, samoin kuin laitoksissa.
Sossutkaan eivät näytä välittävän tarkastella asioita lapsen oikeuksien kautta.
Väitellään vain esim. vanhempien oikeuksista, mutta ei lapsen. Kun vanhemmilla olisi niitä velvollisuuksiakin enemmän, jos pidetään kiinni lapsen oikeuksista.
Vanhempien pitäisi pitää yhteyttä lapseen säännöllisesti ym. ym. ei sellaista saisi estää, koska lapsen oikeudet ei toteudu.
Olen tosi "vanha konkari" näissä jutuissa ja on kokemustakin.Aina voi valittaa, tai ainakin niin kauan kun sanotaan, ettei päätöksestä voi valittaa!
Eikös se mene jotenkin näin?:
Huostassa olevan lapsen tapaamisasioistakin
päättää sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Käytännössä lapsen sosiaalityöntekijä.
Yhteistyöhön pyritään kasvatuksesta vastuussa olevien ja huoltajien kanssa.
Lasta toki ikätasoisesti kuullaan,
muttei lapsen halu ole se juttu.
Aikuinen päättää, ei lapsi.
Tapaamisasioissakin tulee punnittavaksi
lapsen etu.
et missä se lapsen oikeus toteutuu.
Näinhän just on tämänkin lapsen kohdalla menetelty ja kaikissa niissä tapauksissa, missä tapaamiset lapselta on kielletty.
Aikuiset ovat päättäneet tapaamisista lapsen "edun" mukaisesti.
Entäpä, jos lapsi ei haluaisikiaan esim. tavata jotain sukulaistaan ja vain hänellä olisi tieto, miksi ei? Siltikin aikuiset voivat päättää muka lapsen edun mukaisesti tapaamisesta, tai että lapsella olisi suuri tarve saada tavat jotain sukulaisia, joille voisi kertoa esim. huonosta kohtelustaan, vaikka jopa hyväksikäytöstä, tai ihan mistä vaan.
Edelleen aikuiset päättävät hänen puolestaan, vedoten lapsen "etuun".
Missä siis lapsen oikeus????
sos.työnt. ja hän vastasi lapsi haluaa tavata
ja nyt isäkin on myötämielisempi.en ole
riidellyt asiasta, olen kysynyt saanko tavata.
menen asiasta jutteleen, sitten tiedän.
ja kuulen lapsen oikeudet.
Stt:t saavat palkkaa juuri siitä, että ottavat vastuun huostassa olevasta lapsesta.
He delegoivat edelleen kasvatusvastuun sijaishuollolle.
Kuuluu toimenkuvaan.
Ihan niin kyyninen en ainakaan minä ole, että lähtökohtaisesti epäilisin ihmisen eettisyyttä.
Uskon ihmisen hyvyyteen.
Tiedän, ettei se aina ole niin, pahojakin on.
Ko. tapauksessa ei ole syytä epäillä.
(Ainakaan vielä. Toivottavasti ei tulekaan.)
mutta aina ei käy niin kuin uskotaan.
palataan asiaan.
jälkeen, mitä kuulin lapsi on avohuollossa.
terapiassa oli tullut lapsen ongelmat esiin.
isä päättää. palaveriinkaan isä ei halua
lähteä ja minä olisin valmis.