eksyneenä
omiin maisemiini
kuljen
läpi päivien harmaiden
en sitä huomaa
teen matkaa
sisälleni
menemättä minnekkään
kuljen syvemmälle
itseni
kauaksi kadonnut
jo syntymässä
yhä olen etsimässä
peilissä kasvot vieraat
peilinä
oudot ihmiset
tuntemattomat kulkijat
minua
siellä ei ollenkaan
palaan
mieleni maisemiin
omiin maisemiini
kuljen
läpi päivien harmaiden
en sitä huomaa
teen matkaa
sisälleni
menemättä minnekkään
kuljen syvemmälle
itseni
kauaksi kadonnut
jo syntymässä
yhä olen etsimässä
peilissä kasvot vieraat
peilinä
oudot ihmiset
tuntemattomat kulkijat
minua
siellä ei ollenkaan
palaan
mieleni maisemiin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidän tästä runosta, olen niin usein itsekin
ollut samanlaisissa tunnelmissa, tehden matkaa
sisinpääni.
En vain olisi osannut kirjoittaa sitä niin,
kuin Sinä sen tällä runollasi teit.
Kiitos.
kiitos palautteestasi. Tällä kertaa runo vain tuli jostakin, tosin varmaan ajatus on jo monasti kulkenut latujaan. Itsensä etsiminen/löytäminen on elämän mittainen asia luulen.
Runossasi on hyvä kuva siitä, mitä elämä on: etsimistä ja eksymistä ja sama uudestaan.
Kiitos palautteestasi/palautteestanne? :-). Elämä, sitähän se on ja välillä löytääkin jotain.
.. Hieno runo sinulta, vippaan vaihtarilla, vaikka ei ihan taakasta olekaan kyse kaiketi tällä kertaa.:)
Peilinä toinen toisilleen
ollaan oltu monasti
rämmitty eloa murheineen
vierekkäin useasti
aina ei liene helppoa
usein taakka ahdistaapi
heitäs puolet reppuuni
sen kaveris kantaapi
On rämmitty on ..... mut onpahan ilojakin jaettu yhtälailla. Jaettu murhe on puolikas murhe, jaettu ilo on kaksinkertainen.....on aika hemmetin painava reppu muuten :-D.
runo itsensä etsimisestä.
Vasta sitten kun löytää itsensä
ja ennenkaikkea hyväksyy,
löytää tasapainon elämäänsä.
Kiitos Bel. :)
palautteestasi, mukava jos pidit runostani. Enpä vois olla enempää samaa mieltä tuosta tasapainon löytämisestä.