Olemme mieheni kanssa päättäneet yrittää lasta nyt kun koulut on käyty ym. Mies on itse sanonut että yritetään tehdä lapsia nyt jo. Hän oli ehkäisyn pois jättämisen kannalla. Mutta kuitenkaan hän ei tunnu olevan innoissaan asiasta. Kun minä taas olen selaillut näitä keskusteluja yms kovasti. Mieheni on sitä mieltä, että lapsi tulee jos on tullakseen ja että lapset kuuluvat elämään. Mutta ei sano "haluavansa" lasta. Koska pitää asiaa luonnollisena. Mitä tästä pitäisi ajatella... Tuntuu välillä niin kylmältä. On kuitenkin sanonut että toki minä voin iloita ym mutta tuntuu vähän hölmöltä yksin iloita tälläisestä asiasta joka koskee meitä molempia. Onko kokemuksia tälläisestä? Ovatko miehet vaan tuollaisia "jästipäitä".. ? Muuttuukohan asenne, kun positiivinen testi tulee. Itse olisin niin kamalan innoisani.. Aiemmin kerran (ihan seurustelun alussa) pelkäsin olevani raskaana ja mies haki kirjastosta kaiken mailman kirjoja yms ja oli tosi innoissaan. Tosin sanoi eilen että pettyi sitten kun en ollutkaan raskaana...
miehen asenne lapsen yrittämiseen ?
ihmeissään... :(
8923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli mies ehdotti ehkäisyn lopettamista joku aika sitten. Itselläni vauvakuumetta oli ollut jo pitkään. Vihjailin ovulaation ajankohdasta pariin otteeseen, niin miten kävikään! Mies suuttui ja laittoi liinat kiinni. Perusteli, että tulee jos on tullakseen. Näin meillä. Mutta, annan hiukan pölyn laskeutua ja itsekseni ovista tarkkailen..
Hyvin moni mies suostuu lapsen hankintaan, koska kokee että lapsi hankitaan vaimolle ei molemmille. Selvitä nyt heti millaisena hän näkee isän roolinsa. Muutoin voi tulla yllätyksenä kun tuore isä ei olekkaan valmis luopumaan omassa elämässään mistään lapsen ja äidin hyväksi.
Parisuhde palstalta voit päivittäin lukea tarinoita siitä mitä käy kun näitä perusasioita ei ole yhdessä puitu valmiiksi vaan lapset on hankittu vaimon toiveesta.
eli ollaan puhuttu monen monta kertaa ja olen tehnyt selväksi, että lapsi on molempien. Hän ymmärtää kuulema asian ja on jäämässä koti-isäksikin, koska haluaa seurata lapsensa kehitystä, kun lapsi on vain hetken pieni. Mieheni on kova viihtymään koneensa äärellä pelaamassa, siitä olen myös maininnut, että voipi jäädä aika paljon vähemmälle. Mutta tuntuu, että mikään ei hetkauta.. missä tunteet ?
Vastauksesi perusteella voit minusta olla huoleti. Useimmista miehistä ei koskaan tule samanlaisia tunteidensa vietävissä olevia hölmöjä kuin naisista (sori vaan naisille). Yleensä miestä hetkauttaa vasta konkreettiset asiat eli tunteet tulevat esille vasta kun vauva on sylissä. Sitä ennen vauva on heille lähes olematon koska se tuntuu ja näkyy vain vaimon omituisena käytöksenä.
Miehet nyt vaan on sellaisia. Ei niitä "kiinnosta" lapsi ennen syntymää. Meilläkin lapsi oli erittäin toivottu ja haluttu. Mutta raskausaikana sain hössöttää ihan yksin. Ei miestäni kiinnostanut yhtään. Väkipakolla sain hänet raahata ultraankin mukaan.
Mutta kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Sit se oli menoa. Pieni prinsessamme pyöritteli jo synkkärillä isänsä sormensa ympärille. Ja niin se on jatkunut. Mieheni on ihan sekaisin edelleen tyttärestämme, vaikka hän täyttää jo kolme.
Mulla on myös ollut monta vuotta vauvakuume päällä ja aina välillä olen lapsen hankinnasta puhunut miehelleni. Hän ei tunne mitään "intoa hankkia lasta". Mutta mä uskon myös siihen että mies tajuaa vasta sitten kaiken kun saa lapsen syliin. Se on vaan inhottavaa tosiaan iloita yksinään. Haluan hypistellä vauvanvaatteita ja suunnitella kaikkea, eli rakentaa pesää, mutta mies pistää kapuloita rattaisiin.
Mulla kävi juuri vähän aika sitten niin, että mies jo pari kuukautta puhui haluavansa lapsen ja sanoi aina että toivottavasti tärppäsi ja muutenkin näytti kovasti haluavansa ja silloin itse olin hieman epäileväinen että haluanko vai en. noh sitten kun kävimme verikokeessa ja tuli negatiivinen niin hän oli enemmänkin helpottunut ja sanoi ettei haluaisi vielä ja ehdotin että no jos koitetaan vaikka keväällä ja sanoi ettei niinkään aikasin ja sitten sanoin että no jos vuoden lopussa tai alussa ja sekään ei kelvannut ja nyt jotenkin olen kyllästynyt taas koko ajatukseen
Meillä sovimme mieheni kanssa, että kun itse olen täysi ikäinen niin alamme lasta yrittämään. No melkein vuosihan siihen pelkkään yrittämiseen menikin. Itse olin hiukan surullinen, kun lasta ei meinannut millään olla tuloillaan. Mies kuitenkin totesi aina kuivasti, että kyllä niitä tulee kun on tullakseen. Itsekin kyllä tiesin sen, ettei lapsia niin vaan tehdä vaan niitä saadaan. Sitten, kun vihdoin ja viimein tärppäsi oli mies yhtä innoissaan kun aiemminkin. Eli päälle päin ei näyttänyt paljoa hetkauttavan. Uskon kuitenkin, että ajatus isäksi tulosta oli muhinut koko ajan miehen päässä.
Nyt, kun raskauteni on puolessa välissä tuntuu mies vieläkin "välttelevän" aihetta lapsi. Välillä hänelle taas iskee hirveitä "hellyyskohtauksia", jolloin hän juttelee kasvavalle vatsalleni, pussailee vatsaa ja yrittää tunnustella potkuja. Kun puheeksi tulee vaatteiden ja tavaroiden hankinta ollaan taas ihan vaiti. Jos pyydän häntä katsomaan jonkin vaatteen tai tavaran kuvaa, niin ei tunnu kiinnostavan. Ja kun saan koneen tai lehden kiinni, niin kohta hän on kärkkymässä kuitenkin selän takana, että "näytäs nyt minullekin". :) Vaatteita hän käy mielellään hypistelemässä kaupoissa, vertailee hintoja ja myllää vähintään joka toisen vaatenivaskan lävitse. :)
Miehet nyt vain ovat sellaisia. Ajatteleppa itsesi miehen tilalle. Toinen hehkuttaa sellaisesta mitä ei vielä ole ja kun on, niin et saa itse vielä nähdä/tuntea sitä. Meillä mies kertoi ihan rehellisesti, että häntä pelottaa hieman lapsen tulo, kun ei ole ikinä pientä lasta käsitellyt. Tämä kyllä ihmetytti minua, mutta lupasin neuvoa häntä ja harjoiteltukin on nuken avulla. :D Samalla on kyllä saanut itsekin kertausta ja tuntuu mieskin alkavan rentoutua.
Oman kokemukseni puolesta voisin siis sanoa, että miehesi käytös on melkoisen normaalia. Vaikea sitä on miehen varmasti innostua asiasta, jota saa odottaa kuukausi kaupalla ennenkuin voi itse osallistua sen enempää.