Olen alle 50 vuotias nainen, omaan jonkin verran kokemusta koirista.Olen paljon yksin ja asun omakotitalossa.
Haluaisin ottaa koiran kaverikseni seuraavilla kriteereillä.
- Valpas vahtija
- kiintyy emäntään
- ei iso
- voi matkustella mukana
- ei räksytä turhaaan
- helppohoitoinen turkki
- helppo kouluttaa
Haluaisin ottaa koiran kaverikseni seuraavilla kriteereillä.
- Valpas vahtija
- kiintyy emäntään
- ei iso
- voi matkustella mukana
- ei räksytä turhaaan
- helppohoitoinen turkki
- helppo kouluttaa
Vastaukset 16
Vanhimmat
Bedlingtoninterrieri, norfolkinterrieri, buhund ja volpino italiano tulevat minulle mieleen. Siinä ehdotuksia, jotka kyllä täyttävät nuo mainitsemasi kriteerit.
>>Pieneen>> vaivautumiseen turkin kanssa saatat kyllä joutua, mutta et isoon. Mutta minusta ainakin on mukavaa pitää itse koiransa turkki kunnossa.
T: Sussex spaniel
hiukan kokoa niin lapinkoira, pon voisi olla kun leikkaa lyhytkarvaiseksi, lagotto ehkä,vehnäterrieri (leikkaus myös turkissa joten suht helppo), pinseri.
no helppoturkkinen/helppokoulutteinen vahti eli täyttää parhaiten kriteerit niin pinseri, manchesterin terrierikin. tanskalaisruotsalainen pihakoira(pieni kylläkin) ....ja lapinkoiraa ei tarvi trimmata myös.
Edelliseen viestiin kommentoiden, riippuu ihan mitä sillä vahtimisella tarkoitetaan. Pienikin koira voi nimittäin vahtia, voi hälyttää erittäin kovaäänisestikin. Mutta jos vahdilta kaipaa esim. "pelottavampaa" ääntä tms. niin siinä vaiheessa tietysti koiran "pakkauskoonkin" täytyy olla sen mukainen.
lyhytkarvaista collieta. Nartut ovat sen kokoisia että niitä on helppo käsitellä..
Kannatan suomenpystykorvaa . Nartut : säkä 43 cm ja urokset 47 cm .
mitä lämpimimmin suomenpystykorvaa. Täyttää kriteerisi kympillä. Vaikka ei ole maailman hiljaisin, niin turhasta räksytyksestä pääsee eroon määrätietoisella koulutuksella.
Ja tärkeintä kaikessa: Se on koirannäköinen koira, jonka rinnalla kalpenee kaikenmaailman ruttukuonot!!!
Voitko muuten kuvitella suomalaisempaa kuin mökki ja pihalla pystykorvainen punaturkki rekku?
...suomenpystykorvaa. Vaikeasti koulutettavakin. Kokemusta on, kaksi pystistä hyökkäsi samaan aikaan sisareni lapsen kimppuun, kuin yllätyksestä. Ja muutama vuosi sitten naapurini joutui luopumaan suomipystiksestään, kun muut naapurit eivät kestäneet sen meteliä.
Tosin on niitä poikkeuksiakin helppo löytää, kun suomenpystykorva on Suomen suosituimpia/yleisimpiä koirarotuja.
Hyvä kaveri kumminkin metsästäjälle.
olla myös hyvä.
Niin pystykorvasta sitä vaan että ei se täksytä JOS sitä osaa kouluttaa . Silloin kun minun koirani haukkua räksyttää niin huitasen pajunoksalla ja on oppinut virheistään .
Jos minä olisin sinä, ottaisin Keeshond, Mittelspitz tai Kleinspitz koiran. Jokaiseen sopii määritelmät:
helppohoitoinen kaunis turkki,
terhakka, näpsäkkä koko,
koulutuksella ei räksytä turhia.
Koiran kuuluukin haukkua, ei kai haukkumatonta koiraa kukaan tahdo.
Hanki sekarotuinen. Säästät hankintahinnassa ja todennäköisesti myös eläinlääkärikuluissa.
Bischon havanais vahtii kyllä niin, että kukaan ei tule sisälle sen kuulematta. Eihän se varsinainen vahtikoira ole, mutta millaista vahtia sitten etsit. Mukana se kulkee vaikka junassa. Jos sallit, nukkuu peittosi alla jalkapäässä. Oppii kaiken hetkessä. Ei hauku muuta kuin silloin kun ovikello soi. Turkkia kannattaa kyllä harjailla niinkuin muillakin koirilla, mutta sen voi ajaa lyhyeksi sopivin väliajoin.
Ihanan paljon asiallisia vastauksia. Kiitos. Luin jokaisen tarkkaan ja myös tutkin jokaisen rotu-ehdotuksen mitä en tuntenut ennestään.
Aika paljon ehdotuksissa oli hyvin pitkäkarvaisia koiria...sellaiseta en juuri halua. Kuraisilla keleillä lenkin jälkeen turkki on ikävän kurainen. Ja Suomen pystykorva ei metsästysvaistonsa takia tule kysymykseenkään. Minulla on niistä paljon kokemusta. Olen samaa mieltä tuosta reviiristä...oma kylä ja vähän naapuripitäjääkin...
Tuo kleinspitz vaikutti mielenkiintoiselta...
Tutstun rotuun lähemmin.
räksyttämään katso mieluummin keeshond..tottelevaisempi ja hiljaisempi mutta haukkuu kyllä jos tulee syytä ei turhan räksyttäjä kuten kleini jota on todella vaikea opettaa tavasta pois. Tai italo volpino tai japanin pystykorvakin parempi.
Tuntemani kleinspitz ja kaksi mittelspitziä eivät ainakaan räksytä turhia, molemmat rodut ihania pörröhäntiä, turkin puolesta helppo hoitaa, vain harjaus viikoittain.
Koulutuksenhan jokainen koira tarvitsee.
Ja narttu on yleensä pehmeämpi tapaus kuin uroskoira.
Käypä aloittaja tutustumassa näihin koiriin, ihastut varmasti!!
Oletkos koskaan kuullut rodusta nimeltään portugalinpodengo? Tuli heti mieleen, kun näitä "vaatimuksia" luettelit. Podengo on alkujaan (ja vieläkin Portugalissa käytetään) metsästyskoira, jolla on viettejä vielä jäljellä, mutta joka sopeutuu myös Suomessa vallitseviin oloihin täydellisesti. Itselläni näitä löytyy useampi kappale, enkä rotua vaihtaisi sitten millään - tietty, podengo ei sovi ihan jokaiselle, mutta kun sopii niin se on sitten täydellinen löytö. Jos kiinnostuit, kannattaa kasvattajilta kysellä enemmän tietoa, osaavat kyllä kertoa omien koiriensa luonteista ja taipumuksista (rodun pienen koon takia vaihtelua tässäkin on vielä jonkin verran). Sopii lähinnä menevälle ihmiselle, ihan täydelliseksi fifi-soffaperunaksi en suosittele, sillä podengo tarvitsee virikkeitä siinä missä muutkin koirat.. Iso koira pienessä pakkauksessa :)
Tässä vähän tarkennusta listaan:
- Valpas vahtija
Podengo on tarkkaavainen, ja yksilöstä ja koulutuksesta riippuen saadaan esim. ilmoittamaan, jos poikkeuksia tulee vastaan (ihan ok kotivahti, siis :)). Valppautta löytyy vaikka kuinka, vaikka ihan suoranaiseen puolustukseen rodun yksilöistä automaattisesti uskoisikaan..
- kiintyy emäntään
Perhe ja oma lauma on kaikki kaikessa, ja satavarmasti emäntäkin kiintyisi omaan podengoonsa - näin on käynyt aikalailla jokaisen podengonomistajan kohdalla :D
- ei iso
4-5kg rotumääritelmän mukaan (käytännössä suurimmat noin 7kg), säkä 20-30cm. Ison koiran luonne pienessä pakkauksessa..
- voi matkustella mukana
Juuri koon takia helppo ottaa minne tahansa mukaan, ja meillä ainakin matkustellaan aivan onnellisena minne tahansa. Tässä tietenkin auttaa jos alusta asti opettaa matkustelemaan, mutta sehän on jo aivan oma alueensa.
- ei räksytä turhaaan
Äänekkyyttä voi yksilöillä olla, mutta eihän täysin hiljaista koiraa olekaan. Podengo metsästää kaikilla aisteillaan, jolloin kuuntelu- ja katselupuolikin on täydessä käytössä, eikä aikaa aina jää huutamiselle.
- helppohoitoinen turkki
Löytyy kahta turkinlaatua, lyhytkarvainen ja karkeakarvainen. Molemmat helppohoitoisia, sillä alusvillaa ei yksinkertaisesti ole. Ei vaadi trimmausta, mitä nyt karkeakarvaiselta voikin joskus harjailla "liikoja" pois. Näyttelyynkin mennään ilman suurempia stailailuja.. ;)
- helppo kouluttaa
Podengolla ei ole välttämättä yhtä suuri palvelusvietti kuin esim. noutajilla, mutta ovat muuten todella älykkäitä ja nopeita oppimaan. Oikealla motivoinnilla kaikki on mahdollista. Ompa nykypäivänä menestyviä agilitypodengojakin..