*Tiimalasi*
Aika
niin lähellä
loppuaan
Hiekan valumisen
ääni
äänettömyys
kuin särkyvää lasia
sieluni korville
Olen odottanut
vieläkin hetken
Rakkautesi tähden
viimeiseen hiekan muruun
tuijotan
Sielussani
usko kauan asunut
Usko meihin
Usko rakkauteen
Tiimalasin tyhjyyteen
Valuu unelmat
Odotan
että annat
Meille vielä mahdollisuuden
Että vielä ehdit
Tule
On jo kiire
Aika
niin lähellä
loppuaan
Hiekan valumisen
ääni
äänettömyys
kuin särkyvää lasia
sieluni korville
Olen odottanut
vieläkin hetken
Rakkautesi tähden
viimeiseen hiekan muruun
tuijotan
Sielussani
usko kauan asunut
Usko meihin
Usko rakkauteen
Tiimalasin tyhjyyteen
Valuu unelmat
Odotan
että annat
Meille vielä mahdollisuuden
Että vielä ehdit
Tule
On jo kiire
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika ei lopu. Se on vain hiekka, joka valuu. Sielussa ei ole aikaa. Minne on kiire?
..runosi tunnelmat.
Sitä tahtoisi uskoa,
viimeisen hiekanjyvään asti.
Ei haluaisi jättää mitään kiveä
kääntämättä.
Mikään toivonkipinä ei ole
liian pieni, kun on tunteista
kysymys.
Toivottavasti saa antaa ajatuksensa runostasi.
Vaikka se varmaan sisimpiä tuntojasi koskettelisikin.
Lopun: "On jo kiire"- ei mielestän oikein istunut loppuun.
Muilta osin runo oli kaunis ja aidon tuntuinen.
Tietysti ymmärtää jokainen, että pitkittyvä
epätietoisuus aiheuttaa tuskaa, josta haluaisi
vihdoin valoon ja vapauteen.
Silloin tekee mieli jotenkin saada epätiedon
tilalle tieto ja varmuus jostain.
Tulee tunne, ettei jaksa enää vain odotella
ja toivoa toivomuslähteensä äärellä.
Haluaisi kiirehtiä toista kertomaan omat tunteensa.
hyvän suhteen ja avioliiton. Olisiko meistä siihen?
Minä haluan
kiikkustuolipaikan viereltäsi
kun aika on
Minä haluan
rakastaa sinua
silloinkin kun
olemme
vanhoja ja kurttuisia
Taikka pahantuulisia
Minä haluan
olla sinulle hyvä
nyt ja ikuisesti
Minä haluan
olla tukenasi
turvanasi
jos minua tarvitset
Haluan olla sinun