Mä olen ollut nyt viisi vuotta opettajana ja olen turhautunut jo tässä ajassa tosi pahasti siihen, että ensinnäkään meille ei opettajakoulutuksessa opetettu mitään siitä, miten vois suhtautua oppilaisiin, jotka on ns. häirikköjä eli siis terrorisoi joka tunti säännöllisesti kaikkien muiden opiskelua ja kiusaa toisia. Tosihan on että vaikka moni oppilas ajattelee häiriköstä, että tuo on varmaan kaikkien muiden mielestä viilee kaveri, niin jos kysytään, että kuka on sun mielestä mukava kaveri, niin kukaan ei koskaan nimeä sitä häirikköä. Häirikkö on vahingoksi myös itselleen, ihan jo siksi että eihän siinä paljon ehdi opiskelemaan kun koko ajan pitää keksiä jotain pientä kivaa. Eli opettajainkoulutuksessa ei häiriköistä puhuttu yhtikäs mitään. Ja sitten kun menet töihin, niin tavallaan koulu on järjestelmänä nykyään näiden häiriköiden suhteen ihan hampaaton leijona - omat vanhemmat ei niitä ole kasvattaneet ja koulukaan ei voi kuin puhumalla yrittää tehdä parhaansa, mutta kuulkaas kun nämä jästipäät on yleensä niin kovakorvaista sorttia, että ei niitä puheet hetkauta. Vaikka olen sitä mieltä että itse en lyö koskaan ketään ja että jos lasta lyöt, peli on menetetty, niin näiden häiriköiden tempauksia seuraillessa tulee kyllä jo sellainen olo, että niille ei varmaan auttais enää kuin selkäsauna - kun ei niille tunnu muuten olevan mitään rangaistusta, joka saisi ne välttelemään kaikenlaista turhanaikaista kiusantekoa. Mutta ei väkivalta ole ratkaisu mihinkään. Sen sijaan koulujen pitäisi laatia joku strategia häirikköjä varten, jos joku häiriköi, niin häneltä pitäisi heti evätä oikeus tulla tunnille opiskelemaan ja sen sijaan hänen pitäisi suorittaa jokin valvottu rangaistus häiriköinnistään. Kaikki häiriköt pitäisi saada pois häiriköimästä niiden opiskelua, jotka haluavat oppia. Nythän et voi oikeastaan poistaa häirikköä järkevästi luokastakaan koska mitä järkeä siinä on, että kaveri "pääsee" käytävään tai muualle pois luokasta - lähinnähän hän voi syyttää sitten lyhytnäköisesti asiasta opettajaa ja viettää aikaansa rennommin kuin opiskellen. Häiriköille pitäisi olla kouluissa jokin "putka", jonne joutuisi jos ei käyttäytyisi asiallisesti. Käytännössä koulussa on aina niin kiire, että en ihmettele yhtään että aina jotain ehditään kiusaamaan niin että opettajat ei edes huomaa. Nykyinen koulu ei vain toimi. Arvatkaa turhauttaako.
Häiriköt saa hillua
vapaasti kouluissa...
171196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
opettajista voi tuntua. Ala-asteella ongelma on vielä hallittavissa, mutta ylä-aste on kyllä aivan jotain muuta.
Omalla luokallani oli ylä-asteella muutama sellainen oppilas, joille ei voinut yksinkertaisesti mitään. Näissä tapauksissa ei auta vaikka koulu yrittäisi mitä tahansa. Oppilaalla ei vain ole motivaatiota koulunkäytiin, ja pakottaminen vain pahentaa asiaa. Mielestäni tällöin on paras vain antaa olla. Jos ei luokassa pysty olemaan, niin ulos vaan. Mielestäni opettajan vastuuseen pitää vetää raja.
Tälläinen oppilas sitten havahtuu tilanteeseensa enemmin tai myöhemmin. Alkaa sitten opiskelemaan uudestaan kun on tarpeeksi kypsä ja halukas. Jos tulee sitä koskaan olemaan. Ihmisellä itsellään on kuitenkin suurin vastuu mitä elämällään tekee.
Paikkakunnittain toi on jossain älyttömän suuri ongelma. Itse olin vuoden eräässä maalaiskoulussa, homma sujui kuin unelma, sitten muutin toiselle paikkakunnalle jossa nuoriso voi todella pahoin. Jotenkin tuntuu turhauttavalta että niin paljon voimavarojani täytyy uhrata jonkin oppilaan takia, jonka oppimistulokset ovat täysi nolla, kun on olemassa myös monia oppilaita, jotka oikeasti haluavat oppia.
Pari vuotta jaksoin sitä meininkiä, sitten ajattelin että joko nyt täytyy lopettaa tai sitten jonain päivänä päässä naksahtaa uupumuksesta ja masennuksesta.
Siirryin yritysmaailmaan, palkka tuplaantui (sinänsä ei tärkeää mulle, mutta mainitsen vain detaljina), työn määrä puolittui, työhyvinvointi ja jaksaminen on sanoinkuvaamattomasti parempi eikä häiriköistä ole tietoakaan. Eikä kukaan juoruile selän takana, pidä IRC-galleriassa "faniclubia" tai lähetä kymmenen aikaan perjantai-illalla parin rohkaisukaljan jälkeen kirjoitusvirheitä täynnä olevia pahoinpitelyuhkauksia kotisivujeni vieraskirjaan.
Arvostan kyllä kaikkia opettajia, enkä pidä niitä luusereina jotka vaihtavat alaa- kuka sitä tahtoo omaa elämäänsä uhrata ihmisten eteen, jotka tekee tällaisia asioita?
Toki oppilaitoksissa on jopa enemmistö ihmisiä, joiden takia olisi valmis uhraamaan paljonkin vaivaa, mutta joskus täytyy ajatella myös omaa terveyttään ja elämänsä laatua. Jos järjestelmä ei toimi, siinä on turha rimpuilla.
olen 14 vuotias ylä-asteelainen. :P
meidän koulus sama homma.
nykyään oppilaat on idiooeja, ittellensä ne haittaa aiheuttaa, muttaymmärrän opettajia, se on varmaan ihan helevettiäkattella tollaisia "teinejä".
ittekki olin sellanen.. yritin kovaa olla mukana kaikes et saisin suosiota. sen takia sitä varmaan suurin osa tekeeki. mut sisimmäs en ollu sellaista tyyppiä. ja kun mulle alettiin irvailla mun sairaudesta yms niin lopetin sen tyhmän touhun ja aloin käyttäytyä. huomasin et se onki satakertaa järkevämpää!!
mutta jotku ei vaan ymmärrä. jos mä olisin opettaja olisin jo pimahtanu... tsemppiä sulle...!!!
kun kollegoiltakaan ei kuulemma tahdo saada Suomessa läheskään riittävästi tukea, vaan opettajanhuoneessakin lytätään, jos ottaa näitä asioita esiin. Kateudesta ja kilpailustako se johtuu vai siitä, että ongelman halutaankin jatkuvan, kun se jotenkin sopii kieroutuneeseen maailmankuvaan?
Opettajan ainakin kannattaa sitten tehdä itselleen pasmat selviksi, kirjoittaa vaikka sellainen vaihe vaiheelta -taulukko, että miten hän tulee etenemään, jos ei edellinen keino tepsi. Yhteistyötä voi yrittää sinnikkäästi saada aikaan ja tehdä aloitteita vaikka jonkun toisen kanssa, ettei joudu yksin rehtorin/kollegojen maalitauluksi (en sano, että näin välttämättä tapahtuisi). Ja rehtorin saamattomuudestahan voi valittaa koulutoimenjohtajalle. Tee itsestäsi pelottavan johdonmukainen, odota jo valmiiksi vastatoimenpiteitä (ja ylläty positiivisesti, jos niitä ei tule). Kerro myös aina luokille jo lukukauden alussa, mikä on homman nimi, mitä ei tulla sietämään ja mitä mistäkin tulee seuraamaan. Sitten vain pidät sanoistasi kiinni.
Ihanan selkeän oloinen skenaario, josta on valittaen todettava, että se ei käytännössä toimi. Arvaappa ollaanko kokeiltu!;)
Mutta kollegat on ihania, niiden kanssa vedetään yhtä köyttä ja pyritään pitämään verkko kasassa. Meillä ei kyllä ketään lytätä jos kertoo ongelmista vaan sitten ryhmitytään yhtenä miehenä/naisena nujertamaan ongelmaa.
Jaksamista silti kysyy päivittäin.
on että häiriköt saa pillua! Tytöthän tunnetusti lähtee pahisten matkaan.
käytävään aina kun häiritsevää käytöstä ilmenee. Kun oppilas tarpeeksi usein istuu luokan ulkopuolella, niin jää sen vuoden tavoitteet saavuttamatta ja mahdollinen luokalle jättö häämöttää edessä. Onpahan sitten tämä kaveri jonkin toisen luokan (ja ikävä kyllä open) riesana.
Entäs jälki-istunnot? Kyllä niitä oppilaita sapettaa se, että itse jää koululle, kun muut lähtevät kotiin. Joka päivä kun istuu tunnista kahteen, niin luulisi jo kovapäisimmänkin kaverin häiriköinti laantuvan.
Siellä opekoulussa ei varmaankaan opetettu myöskään sitä, että aina kun uusi luokka aloittaa, niin sen kanssa pitää ottaa tiukka linja heti alusta asti. Jos sitten myöhemmin näyttää siltä, että luokan oppilaat osaavat käyttäytyä, niin kuria voi hiukan hellittää. Mutta jos alusta alkaen on antanut oppilaiden määrätä tahdin luokassa, niin silloin on peli menetetty. Ei lapset/nuoret kunnioita liian lepsua opettajaa ja sitä kunnioitusta ei enää saa jos sen on kerran menettänyt.
Ja miksi luokan kiusaaja on vielä koulussa, varsinkin jos hän kiusaa toisia päivittäin. Onko tuollaisen oppilaan paikka koulussa? Kuulostaa siltä, ettei ko. oppilas ole koulukuntoinen. Jos hän on vaaraksi toisille oppilaille, niin hänet pitää poistaa koulusta. Muista, että sinä ole vastuussa oppilaiden turvallisuudesta. Soittoa oppilaan kotiin, OHR-palavereja, palavereja vanhempien kanssa, ilmoitusta koulupsykologille/-kuraattorille ja jopa lastensuojeluun. Pidä vanhempainilta jossa kerrot luokan tilanteesta, ehkä saat tukea muiden oppilaiden vanhemmilta. Ei muiden oppilaiden vanhemmat halua, että heidän lastaan kiusataan/häiriköidään niin, että opiskelu kärsii.
Tämän häirikön käytös saattaa olla oire jostain vakavammsta (kotiasioista kenties?) ja jos laitat niin sanotusti rattaat pyörimään, niin hän toivottavasti saa tarvitsemaansa tukea ja sinä saat rauhallisemman ja toimivamman luokan.
Joopa joo, kuulostaa peruskouluhommilta. Olen töissä amiksessa yleisaineiden puolella ja meillä mennään kuusi kertaa kuuden viikon jaksojärjestelmällä, eli näen kunkin opettamani luokan kerran vuodessa kuusi viikkoa putkeen ja sitten vaihtuu porukat. Yhden jakson aikana voi olla viisikin eri porukkaa, että laskeskelkaa siitä, kun yhdessä porukassa on 20 - 25 opiskelijaa, että montako häirikköä ehdin vuoden mittaan nähdä ja mitä ehditään yhdessä saada kuuden viikon aikana aikaan! Miettikääpäs itse, jos kuusi kertaa saisitte kuudeksi viikoksi uudet luokat ja kaikkien kanssa kävisitte läpi tutustumiset ja vääjäämättömät yhteenotot ja kun viimein pääsisitte varsinaisesti työn makuun, homma olisikin jo lopussa ja tulisi taas uudet porukat eteen! Yleensä menee pari viikkoa ihan ok, ja sitten porukka väsähtää ja tulee hyvin yllättäviä tilanteita. Ja älkää nyt kuvitelko ettei meillä olis heti kurssin alussa tehty pelisääntöjä selviksi. Aina löytyy näitä, jotka alkaa testailemaan.
Kyllä meillä periaatteessa voidaan kieltää häirikköä jatkamasta kurssilla jos ei homma suju, ja olen tehnytkin joskus näin - ja siitä seuraa vaihtelevia reaktioita, joskus tulee vanhemmilta äpätystä, että opettajassa vika, liian ankara kuri kuulemma! Homma on mennyt vähän siihen, että jos yrität pitää kuria (yleensä normiluokkien kanssa tilanne on se, että ei erikseen tarvitse kovasti kuria pitää yllä onneksi) kun tilanne sitä vaatii, saat siitä lähinnä syyt niskoillesi! Tämä syö mua oikeasti niin pahasti tänä vuonna että mietin todella, eikö olis jotain muuta alaa mihin vaihtaa. En millään jaksais yrittää kasvattaa sellaisten jo aikuisiän kynnyksellä olevia penskoja, jotka ei ole itse kasvatuksessaan onnistuneet. Ei mua huvita töissäni kuunnella niiden räävitöntä huutamista ja teiniangstia. Kävisivät koulunsa kuin ihmiset. Niin mekin tehtiin aikanaan (enkä ole mikään ikäloppu narisijatäti) ja haluttiin ammatti ja töihin. Mä en ymmärrä mikä näitä nykyisiä nuoria vaivaa. Ne vaan pelaa tietokoneella yötäpäivää eikä jaksais koulua. Mikä siinä koulussakaan nyt sitten niin vaikeaa muka on? Tulee paikalle ja tekee mitä käsketään.
Mutta onhan Suomen armeijassakin alettu havahtua siihen, että jotain on pielessä näissä uusissa sukupolvissa... Mistä sitten johtunee - ketä syytetään, vanhempia, päiväkotia, yhteiskuntaa, peruskoulua, juurettomuutta, yhteisöllisyyden hajoamista, internetiä, väkivaltapelejä... Nykynuoriso on hyvin ilkeää osin myös ja tätä ei ole ennen mun mielestä ollut. Vilkkaita on nähty mutta nekin on olleet aika ystävällisiä kuitenkin. Mistä ne on keksineet sen ilkeilyn mahdollisuuden? Eikö ne tajua mitä se tekee niille itselleen ja muille?
Syy ilkeän käytöksen kasvuun on varmaankin se, että esimerkiksi liike-elämässä vain rahalla on väliä ja kaikki muut arvot väistyvät rahan tieltä. Miksi olla turhaan ystävällinen tai välittää toisista, jos itsekkyys on ainoa, jolla saa menestystä. Toisille ilkeilyllä ja kiusaamisella saa liike-elämässä latistettua heikot pois tieltään, niin voi itselleen kahmia entistä enemmän. Sitten kun yritys kaatuu, kun oikeat työntekijät ovat lähteneet, niin tämä kiusankappale on jo tavoitteensa saavuttanut ja siirtyy seuraavaan firmaan tekemään itselleen tulosta.
On kyllä tosi masentavaa ajatella että yhteiskuntamme toimii näin. Raha ratkaisee kaikessa. Muistan lukeneeni erään jutun, jossa nuorehko nainen oli töissä maatarkkailijana, eli kiersi maasta toiseen lähinnä kehittyviä maita ja raportoi länsimaisille talousvaikuttajille maiden tilasta, halukkuudesta myydä valtion omistuksessa olevaa omaisuutta jne.jne. eli hän oli liike-elämän palveluksessa mutta näki laajalti eri maiden yhteiskunnallisia asioita - ja hänen havaintonsa oli, että politiikkaa ja hyviä ajatuksia on ja niitä yritetään ylläpitää, mutta viime kädessä raha aina ratkaisee, kaikkialla. Se on jotenkin lohduton ajatus.
Kyllähän se näkyy kouluissakin. Enemmän työtä, vähemmän määrärahoja. Opettajilla on keskimääräiset palkat, enää ei voi oikeasti puhua että opettajat tienaisivat jotenkin poikkeuksellisen hyvin niin kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Työ on oikeasti henkisesti välillä raastavaa, ihan silloinkin kun hommat sujuu tavalliseen tapaan eikä ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa ikävää asiaa vietävänä eteenpäin. Lomia odotellaan uupuneina joka loman alla ja moni meistä heräilee stressaantuneena aamuyöstä ajatellen, että ei oikeasti lainkaan haluaisi lähteä töihin kun tietää, mikä siellä odottaa. Mutta kuitenkin selvitään sitten päivä kerrallaan. Enkä ole lisää palkkaa kitisemässä, palkka on ok. Mutta haluaisin että tämä systeemi muuttuis, että panostettais oikeasti sellaisiin koulun rakenteisiin että kiusaamisen mahdollisuus pienenisi ja oppimisen mahdollisuus kasvaisi. Totuus nykyisistä tenavista on se, että niitä ei voida enää opettaa viiskytluvun systeemillä - ensinnäkin jos sellaista yritettäisiin, eivät nämä helppoon elämään tottuneet kotiensa kruununperijät ja -perijättäret pystyisi sellaiseen pitkäjänteiseen työskentelyyn ja kuriin. Toisekseen heidän vanhempansa eivät pystyisi katsomaan sellaista "simputusta" vaan nousisi hirveä haloo. Vanhemmat on kauhean herkkänahkaisia nykyään. Itse eivät uskalla sanoa lapselle ei eikä väittää vastaan ja pitää pintaansa, ja auta armias kun koulusta löytyy sellainen opettaja, joka ei anna periksi, niin käydään haukkumaan opettajaa sitten, että kun noin ankarasti kohdellaan heidän pikku mussukkaa. Jostain syystä sama on tapahtunut lemmikkieläinrintamalla. On paljon lemmikkejä, jotka saavat määräysvallan ja terrorisoivat kotia kun omistajat ovat alun pitäen lähinnä lässyttäneet ja hössöttäneet.
Mihin on kadonnut kunnon tolkun meininki tästä maailmasta?
Ei toisia saa tukistaa, se on pahoinpitely!
kouluissa pitää olla vanhan armeijan KURI ja se KURI pitää sitä luokkaa että kun opettaja karjasee niin häirikkö kusee housuunsa.tavittaessa kunnon remmi apeli.
Moi! Luin juuri lehdestä että 14 vuotias puukotti poliisia kasvoihin.Mihin tämä maa menee? Joku päivä lukee että on opettaja puukotettu tai oppilas kuoli puukotukseen kesken koulupäivän.Opettajilla täytyisi olla poliisin valtuudet.Tuo putka ehdotus on hyvä,sieltä voi poliisi ja huoltajat noutaa.Erottaminen olisi nopein ja tehokkain tapa koko lukuvuodeksi kerrallaan.sitten menee samalle luokalle syksyllä uudestaan ja kokeilee meneeko viikko vai kaksi kun taas erotetaan.-60 luvulla koulut toimi hyvin ja opettajat puuttui heti häiriköihin. ne vei häirikön itse kotiin ja puhui huoltajalle missä mennään.-70 luvulla oppilas erotettiin välittömästi koko lukuvuodeksi.
kiinni nollatoleranssista. Silloin sallitaan tason lasku miten alas se vain onkin mennäkseen, ja siinähän ei mitään rajaa tule vastaan. Sitten "heikkojen" (joita siis viranomaisten pitäisi puolustaa lujalla kädellä) täytyy muka sopeutua aina vain enemmän, joustaa ja mukauttaa omaa käytöstään, jotta tulisi toimeen hulluuntuvan ympäristön kanssa. Karvas pala.
Pitäisi kehittääkin aivan uusi "opetuslohko" kouluun joka käsittelisi juuri esim. koulukiusattuja. Tähän asti niitä ovat olleet käytännössä kuraattorit mutta eivät ne taida olla kovin toimivia systeemejä. Parhaiten joukosta eroavan lapsen huomaa liikunnanopettaja, ainakin omasta mielestäni. Tosin on hiukan liioiteltua vaatia opettajaa puuttumaan koulukiusaamiseen koska sehän menee duunin ulkopuolelle. Ei se oikeastaan opettajalle kuulu vaan jollekin toiselle, mutta kenelle? Niinpä. No, monethan sanoo että vanhemmille tietenkin. Mutta tietää miten paljon joidenkin vanhemmat ovat kiinnostuneita tai sitten tietoisia ongelmista, tai sitten ihan vaan kykenemättömiä tekemään mitään toimivaa.
Kouluhän käytännössä on isompi kasvattaja kuin vanhemmat koska sehän se on se sosiaalinen ympäristö vuodesta toiseen niinä vuosina kun ihminen näkee eka kerran elämää. Paljon on puhuttu että myöhempinä vuosina psyykkisesti sairastuneista on olleet aikasemmin koulukiusattuja. Mitä heidän hoitaminen maksaa yhteiskunnalle? Asiaan voitaisiin samalla rahalla puuttua jo siinä vaiheessa kun asia ensimmäiseksi havaitaan.. eli siis hälyttävät ennusmerkit.
Koulukiusattu pitäisi siis saada jotenkin valmentavaan ohjaukseen, mikä tarkoittaa vaikka liikuntaa tai jotain muuta. Nimenomaan siis tsemppiä tälle kiusatulle, koska ei kiusaamista ikinä voida poistaa. Mutta luulisin että kiusatusta voisi saada hiukan enemmän itseensä luottavan tyypin jota sen vanhemmat kai ei ole onnistuneet tekemään.
tämä seiniä sokeva, räkivä,varasteleva,haiseva,epäsiisti,lökäpöksy............ym..ym lista on loputon,tämä karjalauma joka majailee ostoskeskuksissa ym... ilkivallantekijät on täysin vailla mitään käsitystä ihmistavoista.tämä sakki tarvitsee kunnon ja niin tuntuvan opetuksen että se muistaa läpi elämänsä,muuten ne istuu vankilassa ikänäsä. kiusatut kyllä pärjää mutta tämä paska sakki tekee itselleen tosi kurjan elämän jos ne elää yleensä yli 20 vuotiaiksi, työn tekiöitä näistä ei tule koskaan.