Toivoisitteko lesbot koskaan olevanne heteroita tai bi-seksuaaleja? Itse olen hetero ja minusta olisi hienoa olla bi. Mutta kun en kertakaikkiaan kiinnostu naisista seksuaalisesti tai tunteen tasolla. Ystävänä vain. Toivoisin että minusta tulisi bi. Mielestäni siinä olisi jotain syvällistä ymmärtämisen sisäistämistä että voisi rakastua sukupuoleen katsomatta! Mielipiteitä?!?
kysymys lesboille?
Jaana-76
745594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Olen lesbo ja haluan ehdottomasti ollakin lesbo, sillä naiset ovat todella mahtavia.
Lesbous on minun eheytymiseni syvälliseksi ihmiseksi. En todellakaan ymmärrä, mitä joku nainen näkee miehessä, koska itse en näe siinä yhtään mitään..;)
en haluaisi olla mitään muuta kuin olen, vaikka ei tämä aina helppoa ole...
Ainoa tapa elää ja muuta ei viitsi edes miettiä. Onneksi olen, mitä olen!
olen aina ollut lesbo,en osaa kuvitella olevani hetero tai edes bi, olen ihan tyytyväinen näin, enkä koskaan oikeastaan ole toivonut olevani mitään muuta, ainoa asia,jota heteroilta kahdehdin, on tuo lisääntymispuoli...mutta sittenkään,vaikka hedelmöittyminen on vähän hankalaan,en tahtoisi olla hetero
..Ylpeä siitä että olen Lesbo!!!!! Enkä muuksi toivoisi muuttuvani =)
Binaisilla on yleensä pysyvä suhde perheeseensä eli heillä on mies ja lapsi(a). Binaiset hakevat yleensä naista huvitteluun kaksin tai kolmestaan, mies mukana siis. He perustelevat syrjähyppyjään sillä että kyllä mies tietää tai ei varmasti saa tietää. Minusta binaiset ovat miestensä marionetteja näissä "kyllä mies tietää" -kuvioissa ja kieroja näissä "mies ei varmasti saa tietää"- kuvioissa. Itse en todellakaan toivo muuttuvani binaiseksi.
Eivät kai kaikki bi-naiset ja bi-ihmiset yleensä ole tuollaisia kuin kuvaat...Itse en oikein tiedä mikä olen. Kai olen bi, kun olen rakastunut naiseen. Luuletko että on helppoa olla naimisissa, rakastaa miestään ja rakastua samaan aikaan johonkin toiseen? Se ei todellakaan ole sitä, eikä elämä ole niin yksioikoista, että vain yhtä ihmistä voi rakastaa kerrallaan ja yhden ihmisen kanssa voi elää. Maailma on paljon monivivahteisempi kun vain itse pitää ne ovet auki joka suuntaan. Eri asia on löytää lähelleen ihmisiä, jotka ovat yhtä avoimia, suvaitsevia ja ei-omistushaluisia. Sanoisinkin että bi-ihmisille yhteisöllisyys merkitsee ehkä enemmän kuin joillekin muille, jotka kannattavat ns. perinteistä parisuhdetta. Sukupuolella ei todellakaan ole väliä, vaan ihmisillä ja rakkaudella. Enkä nyt puhu mistään seksihurjastelusta ja pettämisestä, vaan todella Rakkaudesta ja rakastamisesta.
tällainen keskustelu saa aina ensimmäisenä niskakarvani pystöön, sillä ilmeisesti sana BI on niin laaja käsitteenä että suurinosa ihmisistä jopa karttaa sen käyttöä. mielestäni silläkin kuitenkin on rajansa, aivan kuten homoudella ja lesboudella vai onko??!
aviopuoliseiden hypätessä muiden sängyissä sanotaan -pettämiseksi-, mutta jos puoliso pettääkin toista sukupuolta olevan kanssa hänestä tulee -helliäkin katseita herättävä bi- ja tästä toisesta tulee kurja, julma ja kylmä.. ja ehkä ex-puolisokin (tässä kohden laskuja siis tästä mitääntehneestä puolisosta tulee kaikelle syypää ja SE paha)!!
tuo on hyvin yleinen käsitys myös lesboilla bi-sykupuolesta, mutta kun ajatellaan tarkemmin, niin mielestäni nämä kaksi esimerkkiä ovat täysin samanlaisia -puolisoidensa pettäjiä- (alan voida jo pahoin tuosta muotisanasta) sukupuolista piittaamatta!!!! joten miksi edes vaivautua käyttämään sanaa bi.. vai pitäisikö sille ns. "OIKEALLE" BI-kansalle saada parempi nimi (ja varmasti jossain päin jo onkin)???!
näillä toisilla bi-ihmisillä tarkoitan heitä jotka vain koettavat löytää vierelleen sen rakkaan, ilman että heillä olisi toisen loukkaaminen tai pettäminen edes käynyt mielessäkään, koskaan.. kuten lesbot ja homot, ovat kiinnostuneet samasta sukupuolesta, heterot vastakkaisesta.. niin nämä Bi:t ovat kiinnostuneet kummankin sukupuolen edustajista, vaan EI yhtäaikaisesti!!!!!
..toivottavasti tämä edes hieman selvensi sinulle lisää näitä asioita ja tärkeitä kysymyksiä, ja bi-sanan käyttöä oikeissa paikoissa..
kaunista, syystalvista päivänjatkoa!
Onpas sinulla hienon yleistävä asenne ;) Mihinköhän minä mahdan sijoittua, kun olen olen naimisissa (ja ihan rakastanutkin miestäni), mutta rakastuin naiseen ja nyt on avioerohakemus vireillä? Ja muutto sen oikean kanssa yhteen =)Kyllä bi:kin pystyvät aidosti rakastamaan jompaa kumpaa sukupuolta, yhtä kerrallaan. Henk.koht. inhoan tuollaista "lokerointia", itse en koe sopivani mihinkään lokeroon, vaikka "virallisesti" bi:ksi minut luokitellaan. Nautin vain tästä onnesta huolimatta siitä olenko lintu vai kala, bi vai lesbo, hetero tai jotain muuta ;)
Niin jos halutaan kertoa kaikki mahdollisiman yksikertaisesti niin halutaan lokeroida, ja lokerointi vaatii tunnistettavan yleistyksen. Sen yleistyksen alle kerätään sitten kaikki vähääkään sellaiset tuntomerkit omaavat.
Tätä yksinkertaisuutta suositaan ja tullaan suosimaan entistä enemän koska mitä yksikertaisemmin asiat voidaan selittää sitä vähemän kenenkään tarvitsee vaivautua.
Ihminen on laiska siitä tässä on kysymys. Ja eikös laiskuus ole yksi kuolemansynneistä? =P hauskaa!
..puhut minunkin mielestäni, vaikka olen täyslesbo itse..:)
....muka ihminen voi kiinnostua useammasta ihmisestä yhtä aikaa sukupuolesta ja suuntauksesta riippumatta?
ja tietenkin sitä kiinostuukin. Se viekö asiaa pidemälle, sitä sietää miettiä ja miettiä myös sitä kuinka paljon vaatii itseltää siinä tilanteessa. Ei kaikkea tarvitse itselleen periksi antaa.
Mitä pysyvää jää kun enää ei tarvitse ajatella muita, sitäkö itsenäisyys on? En usko, en toivo enkä koskaan toteuta.
Mielestäni ihmiset antavat itselleen periksi liian herkästi. En voi arvostaa ihmistä joka menee halujensa mukaan, ajattelematta pidemmälle. Sitäpaitsi usein on ajateltavana myös lapsia ja jos ei lapsia, kyllä toinenkin aikuinen ihminen kerta toisensa jälkeen särkyy.
..jos särjetään.
Mielestäni kysymys ei sittenkään ole siitä, että pysytäänkö tiiviisti kahden ihmisen parisuhteessa, vai voiko rakastettuja olla vaikkapa kaksin kappalein.
Periksi antaminen ja kieltäytyminen ovat hyviä pohdinnan aiheita. Itse olen tähän mennessä harrastanut pelkkää kieltäytymistä, eikä siitä ole seurannut mitään hyvää.
Minulle on tullut periksi antamisen ja tuntemisen aika..:)
yritykselle.. Miksipä minäkään muuten osaisin tiedostaa näitä asioita ellen tietäisi mistä puhun ;)
Kaikki polut koluttuna.. Joten koe näe ja valitse oma tiesi =)
Minä onnellisesti omallani.
Tuossa tarinassasi "Ansofia-lesbo" ei ollut mitään järkeä...sori vaan.
Olen yhtä mieltä kanssasi.Kirjoitit hyvin ! Jotkut kannanottajat tuntuvat olevan yksinkertaisia mielipiteissään. Pikkasen voisi ajatella pidemmälle tai kauemmin ennen kuin mitä vaan tahansa paskaa alkaa tännekkin palstoille suoltamaan ihan vaan omaa katkeruuttaan, loukkaakseen muita...
Ihme harhaluuloja joillakin bi-naisista. Kyllä me todella osataan rakastaa yhtä kerrallaan ihan samalla tavoin kuin heterot ja lesbot. NOH ; tietty samalla tavalla useampaakin tarvittaessa niin kuin te muutkin "lokerot".
En toivoisi olevani mitään muuta kuin olen. Rakkaus- ja tunne-elämäni on välillä vähän sekavaa ja voimia koettelevaa, mutta en oikeastaan toivo muutosta tähänkään.
Missä kulkeekaan ystävyyden ja rakkauden välinen raja? Eikö täysin rakkaudeton ystävyyssuhde ole jotenkin kylmä ja pinnallinen? Ehkä puhtaaseen ystävyyteen perustuva ihmissuhde antaa toiselle enemmän vapautta, samoin itselle... Toisesta ei ole vastuussa samalla tavalla kuin jos silloin, kun rakastaa. Toisaalta, jos jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi vastuussa itse itsestään, niin ehkäpä rakkaus onkin vain valhetta, jonkinlaista harhaa, illuusiota, jonka vallassa ihmiset toimivat ja tekevät asioita, joita pitääkin tehdä.
Mitä sitä tekisi rakkaansa eteen, mitä ei tekisi ystävänsä eteen? Minä en uhraisi elämääni ystäväni takia, mutta rakkaudelle olisin valmis antamaan melkein kaiken - en kuitenkaan luopuisi ystävistäni. Rakkaus ei vaadi sellaista...
Minäkin toivon olevani menestyvä tennispelaaja, mutta kun ei, en vaan tykkää pelata tennistä, enkä edes halua opetella.
Minusta vain tuntui kummalta tuo kysymys, anteeksi. Oikeasti, en halua olla muuta kuin olen.
hmm.. minä olen hyvinpitkälti samaa mieltä kanssasi siinä, että siinä on jotain enemmän ymmärtämistä jos sukupuolella ei ole väliä. Itselläni olen huomannut että ihastuminen voi tapahtua kumpaan sukupuoleen hyvänsä. Rakastuminen on tapahtunut kahteen ihmiseen tässä maailmassa. Mieheen ja naiseen. Rakastan heitä, ja rakastan tietenkin myös monia muita, mutta eritavalla. Ja tuossakin sanottakoon, että rakkaus muutti muotoaan miehen kohdalla. Nainen on yhä elämässäni ja häntä kohtaan tunnen intohimoista rakkautta. Mutta myös herkkää ystävyyden rakkautta.
Mitä tulee sitten tähän yleiseen seksuaaliseen haluamiseen - biseksuaalit -naiset (miesten kanssa en ole asiasta keskustellut), sanovat usein, etteivät voisi kuvitella henkisesti välittävänsä naisesta. Että seksi on se pääasia. Eli rakastuminen naiseen ei ole monien mielestä mahdollista, mutta mieheen sen sijaan on. Mielestäni siinä vasta kapeakatseista kansaa =P
Mutta hei, rakkaus ja seksuaalisuus on mielestäni aika eri-asioita. Kumpikaan ei välttämättä edes vaadi toista tapahtuakseen. Seksi ja seksuaalisuus taas - noh nehän sitten.
ai niin ja muuten Jennifer, saanko kysyä millä tavalla lesbous eheyttää sinua syvälliseksi ihmiseksi? Onko takana itsensä hyväksyminen vai joitain muita lähtökohtia.
Mitä mieltä yleensäkin ollaan lausahduksesta että vain syvällinen ihminen SAA olla pinnallinen? Sillä minä tunnen kovin harvoja SYVÄLLISIÄ ihmisiä ja mielestäni nykyään jokainen tuntee olevansa syävllinen ihminen( kuinka moni on katsonut amerikan psyko - mitä loistavaa komiikkaa käsitteillä). Itsestäni tiedän että en vielä voisi väittää olevani syvällinen vaikka ajatukseni hakevatkin monet eri puolet. Vielä on paljon kehittymisen varaa. Ärsyttävin piirre itsessäni on pinnallisuus ulkonäköasioissa =/ ja joudun havahtumaan monta kertaa kumottuani oman pinnallisuuteni yksilön kohdalla mutta aina se vain silti tuntemattomia kohtaan pysyy.. Onneksi tiedän että kaunis ulkokuori ei korvaa millään tärkeimpiä asioita.
Kaikki puhuvat vain perinteisestä kahden välisestä parisuhteesta oli kyseessä lesbo, homo, bi- tai heterosuhde. Eikö tähän maailmaan todella teidän mielestänne mahdu muuta? Onko se aina pettämistä, jonkun hyväksikäyttöä, loukkaamista, pompottamista yms. jos rakastaa kahta samaan aikaan ja jakaa ajan ja rakkauden heidän kanssaan? Tiedän omasta kokemuksesta, että sen ei tarvitse olla sitä, mutta se vaatii todella kypsää, avointa, rakkaudellista asennetta kaikilta osapuolilta. Kahden välisessä rakkaussuhtessa on kovat paineet monessa eri suhteessa etenkin kun yhteisiä vuosia alkaa olla takana monia. Kun kuviossa on esim. kolmas ihminen, jonka suhteen kaikki toimii hyvin joka suuntaan, voi ratkaisu olla paljon toimivampi kuin ns. perinteisissä suhteissa. Tällainen kolmen juttu voi ihan oikeasti toimia tosi hyvin, niin että kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Ja tässä ei petetä, loukata tai pompoteta ketään, vaan kaikkia kunnioitetaan ja kaikista pidetään huolta.
kehitelkää te bisset vaan keskenänne niitä kolmen koplianne, niin minulla ei ainakaan ole mitään niitä vastaan. itse en sellaiseen ryhtyisi.
..paljon puhutaan siitä, että homoseksuaalit eheytyvät heteroseksuaaleiksi esim. terapian avulla, niin minä koen, että olen kasvanut, kehittynyt omaksi itsekseni koko elämäni ajan. Ja tähän kehitykseen on kuulunut olennaisena osana lesbous. Syvällisyydellä tässä tarkoitan kykyä elää ja kokea oma lesbouteni sisäsyntyisenä. Minä olen lesbo, en vain rakasta lesbolaisittain.
..sopii lesboille ja heteroille yhtä hyvin kuin bi-kansalle.
Mutta kukin tyylillään ja tasollaan..;)
itsesuggestio.
Heterot voisivat testata kuinka helposti heteron saa eheytettyä lesboksi tai homoksi, jonka jälkeen yksilö sitten eläisi täysipainoista homon tai lesbon elämää. Heteroillehan tälläista ei kai tehdä henkilökunnan toimesta. Jopa hetero ymmärtää että "pakotettu" eheytyminen heterosta lesboksi olisi väärin. Lesboja ja homoja on kuitenkin yritetty eheyttää heteroiksi.
ja tiedänkin näitä kolmen kopla juttuja. Itse olen ollut osallisena muutamassa, oikeastaan tajuamattani, sillä it never involved sex. Mutta kaiken muun kylläkin. Elämät kietoutuivat yhteen, elettiin erittäin tiiviisti. Mutta jossain vaiheessa se loppui.. Minä en ole sellainen ihminen.
Tälläisestä asiasta sopii aikuiset ihmiset, joten mikäli onnistut I´m happy if you are. Mutta minun kohdalleni, haluan yhden ihmisen johon voin luottaa ja nojata ja jota voin rakastaa koko sydämestäni. Miksi niin ei saisi olla?
Minä en halua elämästäni helppoa, mutta haluan että se on vakaata, turvallista ja sellaista johon voin luottaa kun ulkomaailman iskee turpaan. Paineet jotka ulkomaailma luo suhteeseen ovat niitä asioita joiden kautta kasvetaan. Vaikeat ajat niitä joiden kautta tutustuu myös itseensä. Tunteiden raiteet ja niiden ymmärtäminen tuo syvyyttä ihmiseen kun ihmiseen. Päättäväisyyttä luo se vahva usko itseensä ja toiseen että me pysytään yhdessä. Ei rakkaus koskaan katoa, se vain saa erilaisa muotoja, ja niitä muotoja ihmetellessä on valttia mielenmaltti.
Ihmiset vieroksuvat outoja tilanteita, mutta ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus asustelee kuitenkin meissä kaikissa, kun jälleen vain emme antaisi itsellemme periksi sitä helppouden luomaa illuusiota ja nojaudu jonkun muun mielipiteeseen. Tai kieltämisen helppouteen. On tutut ja turvalliset asiat ja sitten ne toiset.
Kolmas pyörä on sen monia vuosia kestäneen heterosuhteen korjaussarja, piristys ja iltojen ilo? Luulisi että kolmen väliseen suhteeseen kohdistuu enemmän paineita kuin kahden väliseen. Kuinkahan tuo kolmannen osapuolen esittely suvun keskuudessa tapahtuisi?
Anoppi: Kuka tuo on?
Vävy: Vaimon kuntosaliohjaaja
Vaimo: Harjoittelu on tehostunut huomattavasti kun otin ohjaajan.
Kolmas (kuntosaliohjaaja): Hauska tutustua (kättelee anoppia)
Eihän kaikki lesbot ja homotkaan kerro sukulaisilleen omaa suuntautumistaan, joten ei kolmen koplan kohdalla asia ole sen kummempi. En usko että mitkään asiat lopulta aiheuttavat niin paljon vastustusta, jos vain avoimesti elää kuten elää ja on mitä on kuitenkaan loukkaamatta muita ihmisiä. Kaikki sellaiset säännöt ja ohjeet, normit ja arvot, jotka eivät kytkeydy oman itsen ja muiden hyvinvointiin, ovat ulkoapäin yhteiskunnan ja yhteisön sanelemia. Jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten haluaa. Ahdistaa tämä ahdasmielinen, kaksinaismoralistinen yhteiskunta. Nyt olisi jo aika ihan oikealle suvaitsevuudelle ja avoimuudelle!
....turvallisuutta juuri tarvita avoimessa suhteessa? Muutenhan suhde hajoaa, eikä sitä kohta ole.
Todellinen luottamus tulee rehellisyydestä, ei kieltäymyksistä. Todellinen turvallisuus tulee luottamuksesta toiseen, joka on kaikin tavoin rehellinen, ei kieltäymyksellinen.
Kieltäymys on itsekuria, joka säilyy juuri niin kauan kuin ihminen jaksaa sitä itsessään pitää yllä.
Rakkaus on avautumista, laajenemista..
Rakkauden vastaanottaminen nöyrtymistä myös itsensä edessä.
Näihin pohdintoihin tällä kertaa jään..
..miten paljon todellisuudessa on suhteen ulkopuolisia suhteita olemassa niin hetero kuin homopiireissä, mutta niistä ei saa puhua ääneen.
Kuoliaaksi vaiettuja salaisuuksia, joista itse olen päättänyt alkaa puhumaan.
Rakkauden pakkopaitaa en koskaan enää aijo päälleni sovitella, vaikka tähän ikään olen edelleen yhden naisen nainen, mutta ymmärrys, että jonakin päivänä saatan minäkin tuntea toisin, on jo olemassa ja siitä olen kiitollinen.
Suggestion kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Miehet eivät ihan oikeasti hetkauta minua suuntaan eikä toiseen. Yksikin päivä oikein aloin miettien katsomaan viereisen pöydän 3-kymppisiä miehiä (ihan hyvän näköisiä varmaan monen naisen mielestä), mutta minussa ne eivät herättäneet yhtään sen enempää intohimoja kuin myttyyn jäänyt märkä tiskirätti. Roskiin se lentää!
Miten tämä kolmen kopla käytännössä elää? Jos oletetaan että kyseessä on 1 mies ja 2 naista, pariskunta asuu yhdessä ja se kolmas, nainen asuu muualla? Sama kaava kuin perinteisissä heteromiesten syrjähypyissä, tosin heteromiehet kai yrittävät salata nämä parisuhteensa ulkopuoliset suhteet vaimoiltaan.
Asuvatko kaikki kolme kenties saman katon alla?
Kuten moniavioiset, niissä liitoissa tosin naiset kai ovat heteroita?
monella eri tavalla eikä perinteinen kahden suhdekaan aina tarvitse kokoaikaista saman katon alla asumista. Perinteinen parisuhde on joka tapauksessa vaikea saada kestämään, vaikka osapuolet olisivat toisilleen luodut ja rakkauttakin riittäisi. Ilma vain tuppaa loppumaan yleensä jossain vaiheessa melkein kaikilta ja se on oma vika, kun ei ole tajuttu antaa tarpeeksi itselle ja toiselle hengitystilaa. meidän kolmen kopla elää toistaiseksi niin, että minä ja mieheni asutaan yhdessä ja toinen nainen on joskus meillä, mutta aivan hyvin voisimme kaikki asua yhdessäkin ilman mitään ongelmaa. Nämä suhteet, kuten kaikki toimivat siinä olevien ehdoilla, joten tuskin on kahta samanlaista järjestelyä olemassa. Me ihmiset kun olemme kaikki kovin erilaisia, elämäntilanteet muttuvat jne. Täytyisi vain itse osata elää muutoksessa mukana, eikä jämähtää paikoilleen tai vastustaa muutosta, sillä sitähän tämä elämä on yhtä muutosta sekunnista toiseen, pientä kuolemaa ja syntymää joka hetki. Ei siinä perinteinen turvallisuus paljon vaakakupissa paina, jos oikein syvällisesti asiaa ajattelee. Mitä muuta meillä oikeasti on kuin tämä hetki ja Rakkaus?
"Todellinen luottamus tulee rehellisyydestä"
Niin tulee, rehellisyydestä mutta eikö mielestäni rehellisyydellä ole myös "rajansa"? Tarkoitan, sanotko kaiken aina vaikka loukatenkin rehellisesti? käytännössä asiat joita niin arvostaen puhutaan eivät pidä paikkaansa. Käytännössä ja tässä maailmassa jossa elämme me teemme ratkaisuja jotka eivät aina miellytä meitä itseämme. Itsekkyydestämme joudumme tinkimään, Mutta mitä jos jokainen toimisi omien etujensa mukaan mitä meille käteen jäisi? tuskin paljoakaan.
Luottamus on myös sitä että voi luottaa toisen arvomaailmaan. En pystyisi rinnalleni ottamaan ihmistä jonka arvomaailma romuttaa omat näkemykseni.
"Rakkaus on avautumista, laajenemista"
Ja paljon muutakin eikö totta? Niin kauan kuin kaikkia asioita ei kykene tai jaksa nähdä on helppo tehdä päätöksiä. Niin kauan kuin niitä jaksaa vääntää solmuun, joutuu painumaan hiljaisena päätösten edessä ja ratkaisemaan oman maailmansa kuvaa. Ja tarvitseeko asioita ymmärtääkseen kuitenkaan elää samalla tavalla? Hyväksyäkseen tämän ihmisten erilaisuuden täytyy muiden myös hyväksyä erilaisuus. Mutta se on jo toinen aihe.
"Kieltäymys on itsekuria, joka säilyy juuri niin kauan kuin ihminen jaksaa sitä itsessään pitää yllä."
Onhan kieltämys paljon muutakin. Tämä käsite vain rajaa liian tarkasti asiansa. Se että moraalini sanoo minulle pettämisen olevan väärin ja kieltäydyn siitä, kyllä siinä on enemän. Se on toisen kunnioittamista ja sitä kautta myös luottamista. Asiat nivoutuvat yhteen, muodostaen pienillä sakaroillaan kokonaisuuden.
Ja kohta minäkin annan kaikille mahdolliuuden viettää ihanan lempeän viikonlopun, nauttien. Toivottavasti sää olisi samaa luokkaa kuin tänään - upea!
Älkää kysykö ohjaajaa, näytelmän nimeä tai käsikirjoittajaa! Ystäväni kertoi vastikään Englannissa oltuaan nähneensä tositarinaan perustuvan näytelmän, jossa kaksi miestä ja nainen muodostelivat tällaista kolmen suhdetta moien ongelmien, vuosien ja mutkien kautta. Siis heillä kului vuosia vuoristoradalla, erilaisten mustasukkaisuus- ja muiden draamojen merkeissä, kunnes nainen "pakeni" Usaan. Miehet eivät kuitenkaan voineet elää ilman naista, joten he menivät perään hakemaan rakastaan. Lopulta nämä kolme muodostivat kuin muodostivatkin harmonisen trion. He rakastivat toinen toisiaan, eivätkä voineet elää ilman toisiaan. Joskus vain käy niin, että niitä ns. sielunkumppaneita voi löytyä enemmän kuin yksi. Ehkä universumi vain järjestää asiat joskus näin ja miksi vastustaa sitä, jos se tuntuu oikealta ja hyvältä?
sulla on samansuuntaisia ajatuksia kuin minulla. Ihanaa että on muitakin, jotka ajattelee vähän laajemmin ja ymmärtää että tässä on vain ja ainoastaan kyse Rakkaudesta, niin naiivilta ja yksioikoiselta kuin se saattaakin kuulostaa. Ihanaa, lämpöistä ystävien, rakkaiden ja rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille. Halatkaa ja rakastakaa toisianne niin paljon kuin mahdollista!
..tarina. Aivan jotain muuta kuin hikinen syrjähyppy, joka muuten hyväksytään sittenkin helpommin kuin esim. kolmen ihmisen muodostama tunnesuhde.
Noh, ei mahda mitään.
..lisäksi yrität olla vielä nokkelakin.
Voi sinua! Kasva aikuiseksi..;D
Ei kun suvulle sanotaan että tämä on kolmas pyörä. Ennemmin kehtaisin esitellä omalle suvulleni kolmannen pyörän kuin esittelisin itseni lesboksi. Nolompaa ja oksettavampaa se heidän mielestään olisi. Mutta jokainen ajattelee eri tavoin. Se , mitä itse on,on aina hyväksyttävämpää.
Miten rakastetaan "lesbolaisittain"?
..että pelkästään rakastellaan lesbolaisittain.
Miten sinä sitten et rakastele lesbolaisittain jos olet lesbo?kerro ihmeessä miten teet sen?
Mitä ihmettä haikailet biiiiiiiiksi???!!!
Ole mitä olet ja lopeta pelleily!
Mielenkiintoinen kysymys sinänsä. En ole koskaan toivonut olevani sitä tai tätä, vaikka joskus tuntuu siltä että puhtaana heterona olisi helpompi elää. Ja kumppaneissakin olisi enemmän valinnanvaraa. :)
Itse olen vähän sitä mieltä että seksuaalinen suuntautuminen voi vaihdella elämän aikana. Ei ehkä kaikilla, mutta kyllä se mulla ainakin on vaihdellut teinivuosienkin jälkeen. Olen ollut joskus ihastunut myös mieheen ja suhteessa miehen kanssa. Heteroseksi ei ollut vastenmielistä, eikä ajatus siitä ole nytkään vastenmielinen. Oikeastaan olen neutraali sen suhteen, en inhoa sitä mutten kaipaakaan sitä. Luulen että tavallaan suurin este minun "heteroudelleni" on se että pidän miehiä liian helppoina tapauksina. :) Ja myös se että ihastun todella harvoin miehiin, ja se on kuitenkin jollain tapaa erilaista kuin ihastumiseni naisiin. Lyhyempikestoista ja muutenkin pinnallisempaa.
Hmm. Siinä taisi sitten romuttua minun lesboimagoni, kaipa tuo ylläoleva tekee minusta enemmän bissen kuin lepakon, vaikken juuri itseäni kategorioikaan. Enpä olekaan ajatellut tätä aiemmin. :)
Oli kuin minun suustani. Luulen sen vaikuttavan omallanikin kohdalla kiinnostuksesta naisiin että miehet ovat helppoa riistaa ja niitä on koko ajan tarjolla.Myös kokemuksia heistä on ehtinyt karmean teini-iän myötä tulla liiaksi asti. No tämä oli vain osasyy. Naisissa on sitä JOTAKIN! Itse en ihastu miehiin , enkä kiinnitä ulkonäköihinkään sen kummemmin huomiota. Mutta pystyn saada kuitenkin miehen kansa orgasmin. Joissain miehissä on sitä jotakin kyllä mutta kyllä naiset herättävät nykyään kiinostukseni.
No, mulla nyt ei niitä kokemuksia kuitenkaan hirveästi ole, olen aina ollut varovainen ihmissuhteissani. Se on totta että miehiä on pyörinyt/pyörii jaloissa haitoiksi asti, ja se mikä heissä ärsyttää ja mikä heistä tekee helpon on se heidän suhtautumisensa "pyhään mailaansa". :) Tuntuu että mies määrittelee itsensä peniksensä kautta, mitä isompi, sitä parempi ja sitä suurempi itsetunto. Ja kun se on isompi ja parempi niin sitä sitten pitää tavalla tai toisella alleviivata käytökselläkin... Jos miehet olisivat vähemmän penis-/seksikeskeisiä, ehkä mullakin riittäisi hermot heidän kanssaan paremmin.
Osaan kyllä arvostaa (minun mielestäni) komeaa miestä, hyvännäköinen ihminen on aina hyvännäköinen ihminen sukupuolesta riippumatta. Mutta se on kyllä totta että jos pistetään rinnakkain hyvännäköinen mies ja hyvännäköinen nainen, niin suuremmalla todennäköisyydellä retkahdan siihen naiseen. :) Sitä naista odotellessa... x)
Vai sellaista toivot, no, toisaalta ymmärrän halusi ymmärtää naisia syvemmin ja uudella tasolla, vaikken biseksuaalisuutta ymmärräkään.
Itse olen vuosien mittaan alkanut tuntea entistä syvempää vastenmielisyyttä miehiä kohtaan, heidän ainaista peniksensä ympärillä pyörimistään, jutut ovat sitä luokkaa monella että ällöttää, etenkin kun miesvaltaisessa työpaikassa niitä joudun päivästä toiseen kuuntelemaan. Ei mitään kunnioitusta! Tai ajatusta että tuo nainen tuossa ei ehkä haluaisikaan ainaisia rasvaisia juttuja kuunnella, joissa on aina rivien välissä sama viesti: Nainen TARVITSEE miestä myönsi hän sen tai ei... Huoh.
Nykyään alkaa tympiä jo miespuoliset eläimetkin... kääk.
Pahinta asiassa on että tyttöystäväni on aina sanonut olevansa bi, se loukkaa minua siksi etten itse voisi ajatellakaan elämää miehen kanssa, saati seksiä. Vaikka hän ei minua pettäisikään ajatus että hän pitää miehistä ällöttää ja loukkaa minua, koska oma inhoni on niin syvää. Mutta tunnen monia mukavia miehiä, enkä todellakaan ole mikään miesvihaaja ympäristölleni tai heille!
Lesbo olen ja vaikka takana on pitkä kulissisuhde mieheen olen ylpeä siitä mikä olen enkä todellakaan tahtoisi olla muuta! Vaikeaa tämä on yhteiskunnan takia yms. mutta olenpahan vihdoin oma itseni ainakin monessa asiassa, päälle kolmekymppisenä uskalsin vihdoin ajatella myös itseäni enkä enää alkaisi mihinkään kulissisuhteeseen miehen kanssa ihmetteli ympäristö sitten miehettömyyttäni ja asennettani kuinka paljon tahansa.
Perhekin saa tyytyä siihen ettei yksi tytär tuo sitä ukkoa näytille, vaan tyttöystävänsä... :p Vaikka hän virallisesti onkin vain ystävä ja asuinkumppani...
Kerrotaanpa tänne tälläinenkin tarina,luulin aina olevani lesbo ja olinkin usean naisen kanssa.Viimeinen lesbo suhteeni kestikin 5 vuotta,mutta sen aikana aloin kaipaamaan miestä lähinnä seksiin.Pysyin kuitenkin uskollisena vaikka kumppanini pettikin minua useasti toisten naisten kanssa.Kunnes sitten eräänä päivänä huomasin rakastuneeni miespuoliseen työkaveriini ja se tuntui olevan molemminpuolista.Lopetin sitten suhteeni ja aloimme seurustelemaan kyseisen miehen kanssa.Tästä on kulunut nyt 6 vuotta ja suhteemme jatkuu edelleen(nykyään naimisissa ja 1v tyttö)Voin sanoa että se seksi oli juuri sitä mistä haaveilin ja on edelleen.Nykyään kun ajattelen menneisyyttäni,niin lähinnä minua kaduttaa se ja mieleeni tulee että miten olen voinut elää lesbosuhteessa.Halusin vain kertoa tähän myös tällaisen tarinan.Toivon kuitenkin kaikille rakkautta,elivät sitten millaisessa suhteessa tahansa.
....jokin asia sinut edelleen vetää tänne lepakkopalstalle...?
uteliaisuuttani joskus näitä tulee luettua,mutta niin tulee monia muitakin palstoja.Eniten luen kuitenkin äidit&isät palstaa.Kuten sanottu toivon kaikille rakkautta ja että jokainen löytäisi elämässään paikkansa.
..kylläkään käy heteropalstalla. Ei kiinnosta.
Mutta en todellakaan tarkoita, ettet voisi täällä käydä. Mietin vain, että mikä juuri meissä lesboissa sinua kiinnostaa...?
Juu rakkautta minäkin toivon kaikille ihmisille. Tottakai.
Kiva kun kerroit. Useimmiten pidetään ääntä aiheesta -tajusin olevani lesbo, bi tai homo. Kai homoseksuaalikin voi jossain vaihessa havahtua olemaan hetero :) Ainakin itse olen joskus ajatellut, että ei hemmetti olenko sittenkin hetero, ajatus on kyllä mennyt ohi varsin nopeasti eikä ole johtanut käytännön toimiin. Tunnen naisia jotka ovat eläneet nuorena perhe-elämää ja lasten muutettua pois kotoa ja kun miehestäkin on ero otettu, alkaneet seurustella naisten kanssa. Seksuaalisuus VOI vaihdella elämän varrella, joillakin enemmänkin.
voi eheytyä.
ihmettelet miksi heterot käyvät lesbo-palstalla ja ettet sinäkään käy heteropalstoilla. No muutama syy siihen miksi heterotkin saattavat käydä näillä sivuilla:
1. kaikki eivät ole Jenniferejä ja ajattele sinun laillasi/aivoillasi.
2. ihmissuhdepalstat voivat kiinnostaa ihmisiä ilman lokerointia. Näitä kaikkia on mukava ja kiinnostava lukea.Olen nainen mutta luen myös homo-palstaa.
3.Et kai ehdikkään lukea heteropalstaa vaikka sinua kiinnostaisikin koska joka toinen mielipiteesi on täällä lesbopalstalla sinun...
1) Älä jauha paskaa!
..voi eheytyä!!
katkerasta lesbonaisesta.
selkeä defenssiivinen reaktio yksinkertaiseen huomioon sinusta.Oma kommenttisi entiselle lesbolle on todellakin huomauttamisen arvoinen ja voisit katsoa peiliin.Onko niin vaikea hyväksyä, että joku huomaa lesbouden olleen vain vaihe elämässään ja onkin pohjimmiltaan hetero?Uhkaako se sinua jotenkin?Keskustelupalstaa ei voi lukea tai eri ihmisryhmistä olla kiinnostunut ilman, että salaa haikailee "takaisin"? Miksi heterous on asia josta salaa haikaillaan pois tai josta lesbot voivat "käännyttää", mutta lesboudesta näin puhuttaessa se on itsestäänselvästi EI?
Olen ollut niin naiivi kun oikeasti olen aina ollut siinä uskossa, että seksuaaliset vähemmistöt ovat keskimääräistä suvaitsevampia,ovat joutuneet kohtaamaan erilaisuuden tunnetta ja näin ymmärtävät sitä paremmin.Että lesbous ei ole defensiivistä ja esim. miesviha on vain sterotypia.Silti tätä ja muita palstoja lukiessa olen vilpittömän hämmästynyt, että edellämainitut asiat, kuten suvaitsemattomuus, rehottavat "puheessa". Olen kai pettynytkin.
Itse olen kai sitten bi, kun olen muuten ollut aina miesten kanssa ja edelleen myös heistä kiinnostunut, mutta seurustellut jo pitkään tyttöystäväni kanssa (kyllä, monogaamisesti).En muutenkaan ole koskaan kokenut olevani lesbo, mutta tätäkin palstaa lukiessa se tunne ei voi muuta kuin vahvistua.
kuvittelee omistavansa tämän palstan. Jos joku uskaltaa olla eri mieltä tämän lesbojyrän kanssa, niin varmasti saa korvilleen.
Kyseisen Jenniferin käyttäytyminen latistaa palstaa ja karkoittaa arimmat tyypit pois täältä.
Kaikenkaikkiaan ikävä ilmiö tällä palstalla.
...kauniisti tarinasi, Tuikku. Mielestäni olet kunnon bi, et lesbo, ensimmäiset suhteesi vain sattuivat olemaan naisia ja sisäistit itsellesi lesbo-identiteetin. Ei me ihmiset aina niin tarkalleen tiedetä, mitä ollaan, elämä on löytöretki. Itsekään en pitkään aikaan ymmärtänyt olevani lesbo.
Lesbo on määritelmällisesti (anteeksi naiset, rakastan määritelmiä :/) nainen, joka sekä tunteellisesti että eroottisesti rakastuu vain naisiin (vaikka ei koskaan toteuttaisi unelmaansa). Lesbon "suuntaus" ei vaihtele elinkaaren aikana. Sama juttu homoilla, biillä ja mitä meitä onkaan.
Mikään seksuaalisuuntaus ei ole toistaan parempi, meitä on moneksi ja olisi onnellista, jos erilaiset ihmiset löytäisivät parinsa (tai kimppansa). Seksuaalisuus ei tee meistä huonompia tai suuremmoisempia otuksia ihmisinä. Joku kirjoitti, että juuri lesbojen pitäisi olla superihmisiä ja nyt hän on pettynyt, hassu ajatus. Pitäisi lakata uskomasta joulupukkiin - ainakaan tosissaan. Suvaitsevaisuus ei tarkoita naiiviutta.
Onko vaikea ymmärtää, että tämä on keskustelupalsta, tänne voivat kaikki l-teemasta kiinnostuneet kirjoittaa niin usein kuin haluavat? Mitä enemmän vaihdetaan mielipiteitä, sitä kiintoisampaa. "Erilaiset", poleemiset, haastavat, kyseenalaistavat jne, puheenvuorot virkistävät palstaa.
Mutta se, mitä ei mielestäni tarvita, on puhdas v.....lu. Mielipiteitä voi mollata, mutta henkilöiden solvaus on ala-arvoista. Ja mitä Jenniferiin tulee, niin pidän häntä yhtenä niistä katalysaattoreista, jotka ovat saaneet l-palstan vetävämmksi, kuin mitä se oli esim. vuosi sitten. Siis: antaa ajatusten melskata, muttei liiskata ajattelijoita.
niin, niin se onkin hassu ajatus, että lesbojen pitäisi olla superihmisiä.En nyt ihan noin vahvasti sitä kyllä ole ajatellut, vaan niinkuin sanoin:olen jotenkin luullut, että itse vähemmistöön kuuluminen auttaa hyväksymään muiden erilaisuutta itsestään.Ja olen samaa mieltä kanssasi,ajatus siitä, että jossain tietyssä "ryhmässä" jonkun tietyn luokittelukriteerin mukaan (tässä seksuaalinen suuntautuminen) ei olisi ennakkoluuloisia ihmisiä on epärealistinen, en koskaan sanonut etteikö olisi.Inhimillistä tämäkin.:)
Ehkä lähinnä en ymmärrä mitään sellaista katsantotapaa, jossa ei nähdä omaa elämäntapaa, tuntemuksia ja valintoja kauemmaksi.Ja kommentoimani viesti oli minulle esimerkki sellaisesta.Siitä ei sitten vaan varmasti välittynyt omakin näkemykseni luulojeni epärealistisuudesta.:)
..yritä enää tuota samaa taktiikkaa, sillä ei ole tehoa minuun..;D
..tekee katkeran? Olen todellakin syntymälesbo ja siitä erittäin onnellinen.
...surullista, että tunteita herättävä keskustelu johtaa siihen, että jotakuta ihmistä aletaan solvata.
Minäkään en pidä muutamien ihmisten tyylistä tällä palstalla. Johtopäätös: en lue heidän kommenttejaan. Helppo ja halpa konsti olla ärsyyntymättä.
...surullista, että tunteita herättävä keskustelu johtaa siihen, että jotakuta ihmistä aletaan solvata.
Minäkään en pidä muutamien ihmisten tyylistä tällä palstalla. Johtopäätös: en lue heidän kommenttejaan. Helppo ja halpa konsti olla ärsyyntymättä.
...mitä tarkoitat, minullakin on taipumusta jonkin sortin ihanteellisuuteen. Ja sitten sitä pettyy. Uskon kuitenkin, että vähemmistöön kuuluminen enimmäkseen panee tuntemaan myötätuntoa muitakin väemmistöjä kohtaan jonkin verran paremmin kuin mihin itseoikeutettu enemmistö koskaan joutuu paneutumaan. Hyvä niinkin.
Jotkut vähemmistöihmiset taas kapeuttavat tarkoituksella näköalojaan kuin sotapoteroiksi, vain oma valittu tie kelpaa. Elämä koulii meitä kaikkia, suurin osa ottaa opikseen, ainakin jotain. Joten ei syytä masennukseen :) Me ollaan kuitenkin aika kilttejä tällä palstalla, eikö?
Mainitsempa vielä,että minulla oli sekä hetero-että lesboystäviä,mutta kun syyllistyin "takinkääntöön" jokainen lesboystäväni ilmoitti selkeästi ystävyyden olevan ohitse.Sain kiukkuisia soittoja,sekä haukkuma kirjeitä.Samat heteronaiset ovat edelleen hyviä ystäviäni.Että siinä se suvaitsevaisuus.
Itse olen bi mutten tiedä kallistunko enemmän lesbon puolelle tai sitten mitä... Siis voin harrastaa seksiä kummankin kanssa, mutta miehet eivät kiihota minua... tai siis paremmin sanottuna komea miesvartalokaan ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Mutta haluan seksiä myös miesten kanssa, vaikken rakastu kovinkaan usein miehiin ;) Vaikeampi juttu selittää. Kun taas rakastun naisiin helpommin ja useammin.
Niin en nyt tiedä onko sitten mitään hienoa siinä onko bi. Tuskin mitään sen hienompaa kuin siinä onko hetero, homo tai lesbokaan. Mitä järkeä on toivoa olevansa tai muuttuvansa joksikin muuksi mitä on.... Ainahan voit kokeilla olla naisen kanssa jos sitä todella toivot mutta taas jos ei kerta kaikkiaan yhtään himota sama sukupuoli, niin sitten ei.. Mitä sellaista lähteä toivomaan.
"Älkää bi:t tulko palstallemme", pysykää te sitten omissa lesbokapakoissanne älkääkä tulko normaaleiden kapakoihin iskemään normaaleita ihmisiä. On se kumma ettei muut saisi vierailla palstallanne mutta te saatte jyrätä missä vaan miten vaan. Ehdotan edelleen teille OMAA LESBOSAARTA.
Tänne ei tulla kritisoimaan lesboja.
Bi:lle on OMA palsta!
Pysy sinäkin lesbobaarissasi.