Fredrika-koulu?

koulujärjestelmä, jonne höyrähtäneet äidit tunkevat lapsiaan, kun kuvittelevat, että niistä tulee niin neroja. Menestys kuitenkin alle keskitasoa.

Ei kovin hyvä lähipiirissä opettaja kiusasi oppilasta ja nähty tappeluita.

Erittäin surkealta vaikuttaa.

Sekä hyviä, että huonoja puolia ja osa kiinni tuurista.
Jos lapsesi on neurologisesti normaali, sosiaalisesti taitava, hyväkäytöksinen, ulospäinsuuntautunut ja oletettavasti hyvä koulussa, hän tulee pärjäämään missä vain, ja erityisesti tässä koulussa. Hän saa mahdollisuuksia loistaa ja kehittää monipuolisesti ajattelu ja keskustelutaitojaan. Luokkahenki hioutuu parhaassa tapauksessa tiiviiksi ja koulukavereista tulee pitkäaikaisia ystäviä. Taiteelliset lapset pääsevät toteuttamaan hyvin itseään, sillä piirtämistä ja maalaamista on runsaasti, niin kuvaamataidon että työvihkojen tekemisen parissa. Käsiala ei välttämättä tule kauniiksi runsaasta kirjoittamisesta huolimatta, sillä kirjoittamaan opettelu tapahtuu ensimmäiset vuodet pääosin paksuilla puuväreillä ja väriliiduilla viivattomiin vihkoihin.

Jos lapsellasi on ADHD, ADD, asperger, autismi, dyslexia tai muu neuropoikkeavuus tai oppimisvaikeus, hän ei tule saamaan ainakaan tässä koulussa erityistä tukea ja riippuen tilanteesta ja opettajasta, hän voi saada jotakin tukea tai ei lainkaan tukea. Erityistarpeisia oppilaita saatetaan pitää työläinä ja hankalina, kun erityisopetukseen ei ole resursseja, eikä oppilaaseen riitä tarvittavia resursseja. Opettajasta ja tilanteesta riippuu, miten tämä tulee vaikuttamaan oppilaan koulupolkuun. Tuntemusta neurologisesta diversiteetistä ei tunnu juuri olevan, eikä ymmärrystä tämän vaikutuksesta oppimistapoihin. Tämän vuoksi jotkin lapset ovat joutuneet siirtymän toisiin kouluihin ja yllättävästi tämä on saattanut nostaa heillä todistusarvosanojakin kertaheitolla.
Lisäksi riippuen siitä, miten lapsesi persoona tulee miellyttämään hänen opettajaansa, se tulee vaikuttamaan merkittävästi koulunkäyntiin ja arvosteluihin, sillä lähtökohtaisesti sama opettaja opettaa pääsääntöisesti luokkien 1-7 ajan. Omakohtaisesta kokemuksesta opettajatkin ovat ihmisiä ja jos opettaja syystä tai toisesta saa negatiivisen tunteen lapsesta, se ei kovin helposti käänny positiiviseksi vaan saattaa hiertää oppilas-opettajasuhdetta kauan ja vaikuttaa vahvasti arvosteluihin negatiivisesti, vaikka oppilas kasvaisi ja kehittyisi ja parantaisi oppisuorituksiaan (myös todistettavasti koenumeroiden perusteella). Monet opettajista ovat todella hyviä, humaaneja ja pidettyjä, poikkeuksiakin löytyy.
Koulun alumnilukiolaisilta on joskus kyselty, miten tunteneet osaamisensa vertautuvan normaalin peruskoulun käyneisiin luokkatovereihinsa ja vastaukset olleet pääsääntöisesti näin: steinerkoulun käyneillä on paremmat taidot filosofiassa, keskusteluissa, väittelyissä ja argumentoinnissa sekä kokonaisuuksien hallitsemisessa ilmiöoppimisen myötä, mutta heikommat taidot matemaattisissa aineissa. Matematiikassa ei kerry samalla tavoin laskurutiinia kuin peruskoulussa ja siksi jotkut vanhemmat ovat hankkineet lapselleen matematiikan kirjat ja teettävät laskuharjoituksia extrana kotona, mikä onnistuu hyvin, sillä läksyjä tulee alakoulussa todella vähän. Myös lukemisharjoittelua on 1-2 luokilla vähän ja vanhempien kannattaa olla hereillä lapsen lukutaidon kehityksen suhteen ja harjoitella tarvittaessa lukemista itsenäisesti lapsen kanssa, jos lukemaan oppiminen on hidasta, sillä lukuläksyjä ei välttämättä tule lainkaan. Joillakin opettajilla ajatuksena tuntuu olevan, että vanhemmat opettavat itse lapsensa lukemaan, mutta sitä ei sanota ääneen. Kieltenopetus: suurin osa opettajista kannustavia ja hyviä, mutta myös poikkeus vahvistaa säännön ja huonon arvan sattuessa kohdalle, voi latistaa suurelta osalta luokan lapsista innon opiskella ko. kieltä tai aiheuttaa sen, ettei lapsi halua puhua vierasta kieltä tunnilla. Toivottavasti tämä muuttuu pian.
Koulu eroaa peruskoulusta hyvin keskeisellä tavalla. Joillekin koulu voi olla huippuhyvä, toisille ei. Keskustelevalle, kuuliaiselle, helposti oppivalle lapselle koulu voi olla superhyvä ja kehittää hänestä taitavan itsenäisen ajattelijan. Introvertille tai oppimisvaikeuksista kärsivälle koulu voi olla todellinen itsetunnonmurskain, ellei opettajalla ole kykyä nähdä ja arvostaa oppilasta omana itsenään omien idealististen ihanneodotustensa sijaan ja halua auttaa häntä kasvamaan omaksi itsekseen ja arvioida puhtaasti osaamista persoonan sijaan. Valitettavasti.
Lisäksi varainkeruu ym. vaatii vanhemmilta aktiivista osallistumista, sillä rahoitus ei muuten riitä ja puutteet ovat suoraan lapsilta pois. Kuitenkin varainkeruutempaukset myös tutustuttaa vanhempia toisiinsa ja parhaimmillaan luo yhteisöllisyyttä.
Sanotaan, että steinerkoulun valinta on aktiivinen valinta.
Monet vanhemmat, joiden lapset pärjäävät hyvin tai riittävän hyvin koulussa, vaikuttavat olevan todella tyytyväisiä. Jos taas oppimishaasteita on, se voi tehdä sinusta oman lapsesi erityisopettajan. Mieti siis, millaiset eväät lapsellasi on ja millainen hän on luonteeltaan, sekä sitä millaista koulumenestystä tai akateemisia taitoja lapsellesi toivot, ne vaikuttavat suuresti siihen, millainen koulukokemus teille syntyy.

Steiner-pedagogiikka on teosofia-nimiseen huuhaahan liittyvää toimintaa. 1970-luvulla "paremman" väen lapset laitettiin usein Steiner-kouluun. Oppimistulokset eivät olleet lasten kannalta aina kaikkein parhaita. Kyseessähän oli vanhempien diivailua varten tehty ratkaisu.

Aivan kauhea