Mitä vikaa sekarotuisissa koirissa on, kun kaikki täällä vain haukkuvat niitä?
Itselläni ei ole koirista paljoa kokemusta, mutta haluaisin tietää, miksi sekarotuisia koiria koko ajan moititaan. Itse olen hankkimassa ensimmäistä koiraani ja kuulin semmoisesta salukin ja airedalenterrierin yhteensattumasta, joten onko virhe ottaa sekarotuinen koira lemmikiksi.
Jatkuvasti täällä vain yllytetään ihmisiä unohtamaan sekarotuiset koirat ja keskittymään puhdasrotuisten hankintaan. Juuri tuli telkkarista dokumentti, jonka perusteella monet rotukoirat vain kärsivät sukusiitoksesta, perinnöllisistä sairauksista, ylijalostuksesta ym. Jos mopsinartun haluttaisiin saavan mahdollisimman terveitä pentuja, niin olisiko järkevämpää käyttää sulhasena toista mopsia vai beaglea?
Onko sekarotuisissa siis paljoa miinuspuolia?
Itselläni ei ole koirista paljoa kokemusta, mutta haluaisin tietää, miksi sekarotuisia koiria koko ajan moititaan. Itse olen hankkimassa ensimmäistä koiraani ja kuulin semmoisesta salukin ja airedalenterrierin yhteensattumasta, joten onko virhe ottaa sekarotuinen koira lemmikiksi.
Jatkuvasti täällä vain yllytetään ihmisiä unohtamaan sekarotuiset koirat ja keskittymään puhdasrotuisten hankintaan. Juuri tuli telkkarista dokumentti, jonka perusteella monet rotukoirat vain kärsivät sukusiitoksesta, perinnöllisistä sairauksista, ylijalostuksesta ym. Jos mopsinartun haluttaisiin saavan mahdollisimman terveitä pentuja, niin olisiko järkevämpää käyttää sulhasena toista mopsia vai beaglea?
Onko sekarotuisissa siis paljoa miinuspuolia?
Vastaukset 54
Vanhimmat
kukaan on suoraan rotukoiria tyrkyttänyt ja teilannut sekarotuiset ehdottomasti. ota vain sekarotuinen, mutta älä luulekkaan että pääset sillä helpommalla, ehei. puhdasrotuisen hankkimalla tiedät varmemmin mitä saat. eli siis en tarkoita ulkonäköä vaan sitä, että tiedät suurinpiirtein sietääkö koira lapsia, voitko pitää irti, onko helppo kouluttaa jne. kaikki kasvattajat eivät tähtää ulkonäköön, vaan ihan kotikäyttöön harrastuskavereiksi/käyttöön. toki, jos kunnolla perehdyt sekarotuisen taustoihin, ja pidät siitä niin mikä estää? et tietenkään voi osallistua koirasi kanssa virallisiin kisoihin (ja ei, en tarkoita näyttelyitä), mutta mitä siitä, jos olet varma ettei sinua myöhemmin harmita mikäli huomaat omaavasi agilitytähden, etkä pääse sitä muille todistamaan!?
tottakai sen sanoo järkikin että joillakin roduilla tuo jalostaminen on mennyt aivan äärimmäisyyksiin. mutta löytyy laajasta rotukirjosta myös niitä terveitäkin linjoja roduista.
Tietenkin voi osallistua myös virallisiin agilitykilpailuihin.
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/52F3A580-E3D0-43BA-BA47-61406FDD1B01/0/agility_saannot.pdf
"c) Kennelpiirien myöntämät kansalliset agilitykilpailut
Osallistumisoikeus on koirilla, jotka ovat:
- yli 18 kk:n ikäisiä
- FCI:n tunnustamaan koirarekisteriin rekisteröityjä tai rekisteröimättömiä
- tunnistusmerkittyjä"
http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/ukk_harrastaminen/etusivu.htm
"Saako/voiko sekarotuinen/rekisteröimätön koira osallistua kokeisiin/näyttelyihin?
Sekarotuinen/rekisteröimätön koira voi osallistua tottelevaisuuskokeisiin ja agilitykilpailuihin; edellytyksenä on koiran tunnistusmerkintä, mutta virallisiin näyttelyihin se ei voi osallistua."
"Mitä vikaa sekarotuisissa koirissa on, kun kaikki täällä vain haukkuvat niitä?"
Eihän niissä aina olekaan mitään vikaa. Kaikki on tapauskohtaista.
Ensinnäkin, on älytöntä puhua sekarotuisista yleensä. Sekarotuinenhan voi olla "mikä tahansa rekisteröimätön koira" eikä tuollaisten koirien joukko ole yhtenäinen. Liian usein sekarotuisista puhutaan yleisesti kuin omana rotunaan.
Mielestäni suurin ongelma sekarotuista ostettaessa on se, ettei
ostaja aina tiedä mitä rotuja koirassa on käytetty ja vaikka tietäisi, on vaikea arvioida miten eri ominaisuudet yhdistelmässä lopulta ilmenevät. Ei ole aina siis tarkkaa tietoa millaisen koiran (perusluonne, vietit, koulutettavuus..) ostaja on saamassa.
Ei sekarotuisessa ole mitään vikaa silloin, kun sen kantarodut on valittu järkevästi ajatellen tulevia käyttöominaisuuksia ja yhdistetty kaksi koiraa, joiden ominaisuudet ja vietit tukevat toisiaan. Mutta miten moni sekarotuinen pentue on tällä tavalla suunnitelmallisesti teetetty? Valitettavan usein tuntuvat olevan puhtaita vahinkoja.
"Itse olen hankkimassa ensimmäistä koiraani ja kuulin semmoisesta salukin ja airedalenterrierin yhteensattumasta, joten onko virhe ottaa sekarotuinen koira lemmikiksi."
Mielestäni näiden kahden rodun yhdistäminen on aika hullua. Niiden ominaisuudet eivät juuri millään tapaa tue toisiaan. Et voi ennalta tarkkaan tietää, millaisen viettien sekamelskan olet saamassa. Joten mieti tarkkaan valintaasi. Tuleeko koira varmasti sopimaan käyttötarkoitukseesi? Millaisia ominaisuuksia odotat hyvin itsenäisen vinttikoiran ja monipuolisen palveluskoiran jälkeläiseltä?
"Juuri tuli telkkarista dokumentti, jonka perusteella monet rotukoirat vain kärsivät sukusiitoksesta, perinnöllisistä sairauksista, ylijalostuksesta ym."
Juup, nuo ongelmat ovat tämän ääliömäisen pelkkään ulkonäköön tähtäävän jalostuksen saavutuksia, eikä niiden olemassaoloa voi kiistää. Unohdat nyt kuitenkin pari oleellista seikkaa. Ensinnäkään, sekarotuisten koirien vaivoista ei pidetä minkäänlaista tilastoa, joten ei ole mitään faktaa terveysvertailun pohjalle. Sekarotuisille harvemmin tehdään edes mitään tarkastuksia (silmät, lonkat, kyynärät jne.) koska mikään ei velvoita niitä tekemään.
Toisekseen, sekarotuinen koira on ROTUKOIRIEN JÄLKELÄINEN. Kaikki sen ominaisuudet (hyvät ja huonot), vietit ja vaivat ovat joltain rotukoiralta peräisin. Huonolla yhdistelmävalinnalla saadaan useamman rodun ominaissairaudet yhteen pakettiin. Jos terveyttä haluttaisiin edistää sekarotuisuuden kautta, pitäisi myöskin ne jalostusyksilöt valita hyvin tarkkaan. Epätoivotut geenit eivät myöskään karsiudu pois heti seuraavaan sukupolveen vaan tälläistä jalostustyötä pitäisi jatkaa kymmenien sukupolvien yli jos haluttaisiin tehdä ns. terve sekarotuinen. Kahden rotukoiran yhdistelmä ei siis ole tässä suhteessa yhtään sen kummoisempi kuin rotukoirakaan.
Mutta nämä vain minun henkilökohtaisia näkemyksiä. Jokainen toimikoot niin kuin parhaakseen näkee.
Vielä hieman tuosta koirien kahtiajaosta "sekarotuisiin" ja "rotukoiriin", joka siis ärsyttää minua suunnattomasti...
Tilannetta voi pohtia moneltakin kantilta ja huomaa, ettei tuo raja olekaan niin selkeä. Aiemmin kirjoitin, että sekarotuinen on aina rotukoirien jälkeläinen. Sen kaikki ominaisuudet ovat joltain rotukoiralta peräisin. Se on yksi tapa ajatella.
Toisaalta moni rotukoira onkin omalla tavallaan seropi. Useat hieman uudemman rodut on muodostettu yhdistelemällä erilaisia vanhoja kantarotuja. Omakin koirani (novascotiannoutaja) on tässä suhteessa sekarotuinen. On yhdistetty alkukantaisia noutajarotuja, spanieleita, collieta ja ilmeisesti myös punaista irlanninsetteriä. Kukaan ei edes tiedä tarkkaan.
Yhdistely on tehty siinä mielessä fiksusti ja suunnitellusti, että ei olekaan syntynyt "viettien sekamelskaa" vaan tiettyyn käyttötarkoitukseen hyvin soveltuva koira. Ja toisaalta novascotiannoutajassa näkyy myös hyvin tämä "seropit ovat terveempiä" -argumentin ongelma. Tällä noutajarodulla kun esiintyy sekä noutajille tyypillinen etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA), että collieilta peritty "Collie Eye Anomaly" eli CEA. Kahden rodun vaivat siis samassa paketissa.
Eivät nämä rotuasiat olekaan niin mustavalkoisia.
Minulla on sekarotuinen ekana koirana. Sen molemmat vanhemmat ovat kahden rodun sekoituksia ja kohtasivat emon karkureissun aikana. Koirassani vaikuttaa siis neljä rotua ja kokonaisuus on varsin mukava ja luonne tasainen, pehmeä sekä miellyttämiseen pyrkivä. Ei hauku, ei karkaa, ei omi tavaroita. Rakenne on käytännöllinen ja kauniiksi kehuttu. Turkki ei vaadi hoitoa eikä likaannu. Jotain tulehduksia koira on potenut (silmä, virtsa), mutta muuten todettu terveeksi.
Ainakaan minä en voi moittia sekarotuisia omien kokemuksieni pohjalta. :) Sekarotuisen ottaminen vaatii rentoa asennetta, että katsoo nyt millainen lapsesta kasvaa. Antaa kohtalon näyttää, millainen koira meille muodostuu. Koiraroduista on kumminkin hyvä olla selvillä sen verran, että tajuaa mitä suunnilleen mikäkin sekoitus merkitsee.
Airedale-saluki -mix ekaksi koiraksi? En voi kannustaa sinua tähän ratkaisuun. Sekoituksesta voi syntyä hyvin hankalaluonteinen ja ISO yksilö. Vinttikoira on itsenäinen eikä juurikaan kiinnostunut noudattamaan käskyjä. Airedale _vaatii_ määrätietoisen käskyttäjän. Se ei ole koirana mikään helppo paketti, vaan voi esim. ruveta osoittamaan turhan ärhäkkää vartiointitaipumusta. Sekoituksesta voi myös tulla kiva koira, jossa molemmat ääriominaisuudet ovat laimenneina, mutta en ottaisi riskiä. Liikunnallinen ja toimintatarmoinen siitä tulee joka tapauksessa.
Väite, että sekarotuinen ikäänkuin keräisi kantarotujensa sairaudet... Onko tästä jotain oikeaa tutkimustietoa? Lukion genetiikan kurssin käyneenä ja muutenkin seuranneena minulla on kyllä käsitys, että sairas geeni on väistyvä. Molemmilta vanhemmilta tulee esim. yksi lonkkien kasvuun vaikuttava geeni, toiselta sairas ja toiselta terve. Sairas geeni väistyy terveen tieltä ja koirasta tulee terve. Rotukoirilla taasen geenipohja on suppea, eli on todennäköisempää, että koira perii molemmilta vanhemmiltaan sen sairaan geenin ja siitä tulee sairas. Ok, tämä tosi yksinkertaistettuna!
Meillä ihmisillä on normaalisti laaja geenipohja ja silti meilläkin esiintyy geneettisiä sairauksia. Totaalisen terve ihminen on harvinainen. Melkein kaikilla on virheitä: migreeniä, silmälasit, vinot hampaat, vajaa korvalehti, allergioita... Kuinka suurta terveyttä sitten odotamme koirilta, eikö niillä voi olla mitään yksilöllisiä vikoja? Toisaalta, onhan yleinen vitsi, että syrjäseuduilla tai tietyn suppean uskonnon piirissä, jossa on naitu jopa sukulaisia, on alkanut syntyä sairaita lapsia... Da-a? Eikö sama toimi koirillakin?
Kyllä sekarotuistenkin vaivoista pidetään tilastoa. Vakuutusyhtiöt ovat tilastoineet vakuutettujen koirien eläinlääkärihoitoa vaatineet sairaudet ja rotukoirat ovat osoittautuneet sekarotuisia sairaammiksi. Tuossa vertailussa sekarotuisten joukkoa on verrattu kaikkiin rotukoiriin, niin kuin tietenkin pitääkin. Rotu- ja sekoituskohtaisia eroja tietenkin on.
Tää on vuoden paras!!! "Toisekseen, sekarotuinen koira on ROTUKOIRIEN JÄLKELÄINEN."
Nyt on tainnut mennä jollakin munat ja kanat sekaisin :)
Siis tottahan toki ensin maailmassa oli vain rotukoiria, joista sitten tuli sekarotuisia. Myös sudet polveutuivat rotukoirista :D
Et oikein ymmärtänyt.. Koitapa antaa minulle esimerkki sekarotuisesta koirasta, jolla ei ole sukupuussaan rotukoiria. Ehkä tämän jälkeen ymmärrät mitä tarkoitin. Kysehän on tuosta (teennäisestä) sekarotuisen määritelmästä.
Vähintään kahden rotukoiran yhdistelmää sanotaan sekarotuiseksi. Näin ollen sekarotuisella on aina vähintään kaksi puhdasrotuista "esi-isää". Hieman jopa ääliömäistä näin suuressa yksinkertaisuudessaan, mutta tarkoitus oli vain havainnollistaa sitä, etteivät ne seropin ominaisuudet (olivatpa hyviä tai huonoja) tule siitä, että se on seropi vaan yhtäläillä ne on joltain perittyjä.
Oikeassa olet. Tarkkaan luettu.
Väitteeni: "Ensinnäkään, sekarotuisten koirien vaivoista ei pidetä minkäänlaista tilastoa, joten ei ole mitään faktaa terveysvertailun pohjalle." ei tietenkään pidä paikkaansa.
Olisi pitänyt kirjoittaa, ettei sekarotuisista koirista pidetä sellaista terveystilastoa, joka olisi vertailukelpoinen rotukoirien terveystilastojen kanssa.
Vakuutusyhtiöiden tilastoissa on myös rotukoiria. Vertailukelpoisia tilastoja siis on.
Rotukoirien kohdalla voidaan ennemmin puhua teennäisyydestä. Erilaisia rotuja tai koiratyyppejä sekoittamalla saadaan tietynlainen koira ja sitten päätetään sen olevan jotain rotua.
kuinkakohan monella sekarotuisella koiralla on vakuutus eläinlääkärikuluja varten?
eli siis vakuutusyhtiöiden tilastoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa vakuutettuja sekarotuisia oli 10000 kappaletta, joten melko kattava otos tutkimukseen saatiin ja tuloshan ole selvä. Sekarotuiset olivat rotukoiria terveempiä. Näin se todellisuudessa menee.
ai se olikin RUOTSALAIStutkimus... saisinko myös minä nähdä sen?
mutta siis koska olemme suomessa niin puhutaanpa suomalaisista koirista. rotukoirat ovat yleensä vakuutettu, joten vakuutusyhtiöillä on mahdollisuus kerätä dataa, josta selviää, mikä rotu on sairaampi kuin toinen.
sekarotuisia koiria ei yleensä ole vakuutettu, joten niistä ei ole tiedossa mitään sairauksia tai muutakaan kerättyä tietoa, ei vakuutusyhtiöiden tai minkään muunkaan tahon kautta. tämä on fakta.
eli siis johonkin vakuutusyhtiöiden tekemiin tutkimuksiin on nyt ihan turha vedota.
ja jos vaikka vähän mietitään, tiedän, että tämä voi olla vaikeaa mutta jos kuitenkin yritettäisiin...
missä on suurin osa sekarotuisita koirista? -aivan, ne ovat maaseudulla.
lähdetäänkö sieltä viemään sairasta koiraa kymmenien kilometrien päähän eläinlääkärille? - no ei lähdetä.
mitä tapahtuu siis sairaille sekarotuisille? - naapurin isäntä tulee ja lopettaa sen, koska omistaja ei siihen pysty.
mistä siis tiedetään onko seropit sairaampia kuin rotukoirat? -no ei mistään. rotukoirien sairauksia voidaan kyllä keskenään vertailla, koska niistä on olemassa kerättyä tietoa.
Niin, ihmisethän nykyään hankkivat koiran joko urheiluvälineeksi tai sohvankoristukseksi. Mitään vaivaa tai ongelmaa ei siitä saisi koitua! Huvittaa tämä perustelu, että "rotukoirasta tietää, mitä saa". Ettehän te lapsistakaan tiedä, minkälaisia niistä tulee! Kyllä jos koira otetaan, se pitää vastuullisesti hoitaa ja kasvattaa. Ei kai lapsiakaan dumpata, jos ne rupeavat murrosiässä hankaliksi (eihän!)?
Kirjoitit, että sekarotuinen on rotukoirien jälkeläinen. Eiköhän se ole toisinpäin ;-)
ensiksi oli susia, sudet kesyyntyivät ja auttoivat ihmisiä vartioimaan, metsästämään.. jne. Ihmiset huomasivat että kaikki pennut eivät olleet samanlaisia eikä saman näköisiä ja he alkoivat kiinnittämään huomiota samannäköisten/luonteisten koirien risteyttämiseen keskenään. Näin saatiin rotukoiria.
Tämän ajan sekarotuiset koirat ovat nimenomaan puhdasrotuisten koirien jälkeläisiä.
Mutta jos tarpeeksi pitkälle mennään, niin puhtaat ovat sekotuksien jälkeläisiä, mutta sama on myös toisinpäin. Itse miellän asian niin että sekarotuiset koirat ovat puhdasrotuisten jälkeläisiä. Minkä muutakaan sekarotuisessani olisi kuin puhdasrotuisia taustalla?
kaikkein tyhmintä on ottaa esiin tuo sinun lausahduksesi "Ettehän te lapsistakaan tiedä, minkälaisia niistä tulee!Ei kai lapsiakaan dumpata, jos ne rupeavat murrosiässä hankaliksi (eihän!)?" Koiran pennut ja lapset eivät ole sama asia. Vaikka molemmista tulee huolehtia, ja monet pitää koiriaan lapsina. Tosi paikan tullen se on koira joka lähtee, ei lapsi. Koira on aina alemmassa arvossa kuin ihminen. Jos ihminen pystyisi saamaan yhtä paljon lapsia kuin koira pentuja, niin maailmassa olisi huomattavasti enemmän adoptiota odottavia lapsia. ja ihmisen fyysinen rakenne ei kestä jopa yli 10 lapsen synnyttämistä, saati sitten raskausaikaa!
Rotukoirasta tietää mitä saa, se on fakta, ja sitä ei käy kieltäminen. Jos hankin ajokoiran, tiedän sillä olevan riistaviettiä. Jos hankin rotujen sekamelskan jossa isä oli paikallinen casanova ja äidissä on ainakin kultaista noutajaa, niin eihän minulla ole silloin mitään tietoa koirasta eikä tulevasta luonteesta noin suurinpiirtein.
puhadasrotuisen kun hankin, tiesin sen olevan paimenkoira, aktiivinen ja toimintaa kaipaava helposti oppiva. Sekarotuiseni kohdalla luulin sen olevan myös aktiivinen, sillä olihan siinä paljon paimenkoiraa(3/4osaa), mutta sain laiskan halinallen joka valittaa kun pitää tokoilla. :)
tieto ei aina ole se kaikkein luotettavin. olen töissä pieneläinklinikalla ja voin sanoa että 95-98% vakuutuksista on puhdarotuisilla koirilla. Vain pari sekarotuista on tullut vastaan joilla on vakuutus. Yhteen aikaan vakuutusyhtiöt eivät myöntäneet vakuutusta sekarotuisille koirille.
Hyvä nimim. "tyypillistä". Valitettavasti en voi ottaa vastuuta sellaisista väittämistä, joita en ole koskaan kirjoittanut. Kehotan kääntymään ongelmasi kanssa jonkun toisen henkilön puoleen.
"Kirjoitit, että sekarotuinen on rotukoirien jälkeläinen. Eiköhän se ole toisinpäin ;-)"
Niin ja mitäköhän kirjoitin tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=628&posting=22000000041197066
Totesin oman rotukoirani olevan sekarotuinen piski. Kannattaisi siis olla työntämättä sanoja toisen suuhun sekä lukea koko keskustelu läpi, niin ei sitten tule nöyryyttäneeksi itseään huutelemalla perusteettomia väitteitä jo aimmin käydyn keskustelun väliin.
Koko ajan yksi pointti on ollut siinä, ettei sekarotuisen ja rotukoiran raja ole mitenkään selvä. Kyseessä on vain teennäisillä määritelmillä muodostettu kahtiajako.
Se mitä tuolla "sekarotuinen on rotukoiran jälkeläinen" lauseella yritin havainnollistaa oli, ettei seropilla ole sen ominaisuuksia siksi, että se on seropi. Sillä on ne siksi, että se on ne vanhemmiltaan perinyt. Sama toki pätee kaikkiin suvullisesti lisääntyviin elukoihin.
Kaikki koiria tuntevat tietävät, että eri rotujen väliset erot niin ulkonäössä, vieteissä, koulutettavuudessa kuin terveydessäkin ovat valtavia. Jokainen tietää, että on tämän vuoksi mahdotonta todeta, että "rotukoira on tälläinen". Silti moni on omassa häikäisevässä viisaudessaan valmis sanomaan, että "sekarotuinen on tälläinen" vaikka sekarotuisten kirjo on paljon valtavampi kuin rotukoirien. Itkeäkö vaiko nauraa?
Tekstisi oli täynnä pelkkiä olettamuksia. Mitään faktaa et ole pystynyt osoittamaan.
No siinä tutkimuksessa oli mukana 10000 vakuutettua sekarotuista. Lisäksi on muita tutkimuksia, joissa on päädytty samaan tulokseen.
Ja mistä voimme lukea tämän tieteellisen tutkimuksen tuloksista? Tai niiden muiden tutkimusten?
Miten vakuutusyhtiöiden otoksissa mahtaa näkyä esim. resessiivisesti periytyvän PRA:n kantajien osuus?
http://www.koiranjalostus.fi/sekarotu.html
Eräällä historian ja yhteiskuntaopin opettajallani oli tapana sanoa: "Mikään ei ole niin väärässä kuin tilasto."
Kovin hyvin ei tuon tutkimuksen yksityiskohdat tuosta oheisesta referaatista käyneet ilmi, mutta jotain senkin perusteella pystyy silti päättelemäään. Tuon "tutkimuksen" arvoa ja luotettavuutta voi jokainen miettiä hiljaa sisällään vaikka seuraavien seikkojen pohjalta:
-FCI:n hyväksymiä koirarotuja on noin 400 kpl ja tämä tutkimus huomioi niistä 30 (7,5%)
-Tuostakin suppeasta joukosta löytyi useita rotuja, jotka olivat keskimäärin terveempiä ja pidempi-ikäisiä kuin tutkimuksen sekarotuiset koirat.
-Jos koiralla on jokin sairaus, jota ei voida hoitaa tai parantaa eläinlääketieteellisin menetelmin (esim. PRA, sopivan asteinen lonkkaniveldysplasia, allergia jne...) on koira tulkittu tässä tutkimuksessa TERVEEKSI.
-Samoin, jos koira on jonkin resessiivisesti periytyvän taudin kantaja, tämä tutkimus tulkitsee sen terveeksi.
Sinulta ilmeisesti jäi huomaamatta ne muut tutkimukset, joissa oli saatu sama tulos.
tässä juuri tulla siihen, että olet hankkinut koirasi jotain lajia varten? Minusta laji tulee valita (siis jotain haluaa harrastaa) koiran mukaan, eli mihin sillä on viettiä, edellytyksiä ja intoa. Muutenhan koira on pelkkä "väline".
Et tainnut ymmärtää ihan pointtiani. En pidäkään ihmislapsia tasaveroisina koiriin verrattuna. Kyllä meilläkin lapset on ekana, mutta koirista pidetään yhtä hyvää huolta, eikä sellaista vaihtoehtoa olekaan, että niistä luovuttaisiin. Minusta koirat ansaitsisivat enemmän arvostusta eläiminä. Ne ovat kuitenkin täysin ihmisten armoilla.
Mitähän tuossa nyt ymmärsin niin väärin?!
Siis jankkaat täällä itsestäänselvyyksiä: Eiköhän nuo aiemmassa viestissäsi kirjoittamat asiat ole kaikille tuttuja asioita. Ihmettelen miksi riehkaat... =o
"Mitähän tuossa nyt ymmärsin niin väärin?!"
No luetaanpas se sinun viestisi uudelleen:
"Niin, ihmisethän nykyään hankkivat koiran joko urheiluvälineeksi tai sohvankoristukseksi. Mitään vaivaa tai ongelmaa ei siitä saisi koitua! Huvittaa tämä perustelu, että "rotukoirasta tietää, mitä saa". Ettehän te lapsistakaan tiedä, minkälaisia niistä tulee! Kyllä jos koira otetaan, se pitää vastuullisesti hoitaa ja kasvattaa. Ei kai lapsiakaan dumpata, jos ne rupeavat murrosiässä hankaliksi (eihän!)?"
Viestissäsi otat selkeästi kantaa muutamaan väitteeseen:
1) Koira hankitaan aina jonkinlaiseksi esineeksi (urheiluväline, sohvankoriste..)
2) Koirasta koituva vaiva tulee minimoida
3) Koiraa ei välttämättä tarvitse hoitaa hyvin, mikäli se ei osoittaudu sopivaksi
4) Koirasta voi joka tapauksessa hankkiutua eroon jos se ei miellytä
Kertoisitko nyt ystävällisesti (kopioi vastaava pätkä jostain kirjoittamastani tekstistä) missä vaiheessa olen esittänyt kyseiset väittämät joiden perään huutelet suu vaahdossa? Edelleenkään en ole vastuussa sellaisesta mitä en ole sanonut. Miksi yleensäkin osoitit avautumisviestisi henkilökohtaisesti MINULLE jos se ei mitenkään liity minun sanomisiini? Koita siis keksiä nyt jokin muu kanava tuon pahan olosi purkamiseen. Minun kauttani se ei tule onnistumaan.
Niin ja sitten lyöt vielä sekaan järjettömän analogian, jossa rinnastat koiran ostamisen lapsen hankintaan. Hankittaisiinkohan lapsi ja koira kuitenkin HIEMAN eri lähtökohdista ja olisikohan näistä otuksista toinen HIEMAN enemmän omien luontaisten viettiensä varassa toimiva? Surullista jos todella näet lapset ja koirat toisiinsa rinnastettavina asioina.
"Siis jankkaat täällä itsestäänselvyyksiä: Eiköhän nuo aiemmassa viestissäsi kirjoittamat asiat ole kaikille tuttuja asioita."
Aivan. Ne ovatkin itsestäänselvyyksiä, mutta silti moni ei niitä tule ajatelleeksi, kuten tästä aiheesta kirjoitetuissa lukuisissa keskusteluissa näkyy.
"Ihmettelen miksi riehkaat..."
Koska minua ärsyttää suunnattomasti se, että joku tulee työntämään jälkikäteen jotain älyttömiä sanoja suuhuni ja syyttelemään ilman perusteita.
Minkäs me sille mahdamme, että on niitä ns. koirahulluja joukossa mukana. On se hyvä, että osaat pitää niille vähän kuria.
"Minusta koirat ansaitsisivat enemmän arvostusta eläiminä" Tässä olen samaa mieltä, mutta sama pätee myös muitakin eläimiä kuin koiria. Myös eläinsuojelulaki tulisi olla huomattavasti tarkempi ja tiukempi.
mutta kannattaa katsoa sen taipumukset mikäli rodut tiedossa eli onko riistaviettinen, liian hallitseva jne.
ja jos taipuvaisuus jossain rodussa lonkkavikaisuuten kuten labbis tai sydänvikaan kuten cavaljeeri tai hengitystiehyeiden pienuuteen kuten pekingeesi, mopsi..niiin että ne on terveitä vaikka ne sekoittuu toiseen rotuun eli ei ole geneettisesti lähisukua voi tuo huono piirre periytyä.
yhtä varma tulos on puhdasrotuisilla mikäli otat terveet vanhemmat jotka ei ole geneettisesti lähisukulaisia vaikka samaa rotua eli ei sisäsiittoisia...niin tulos on hyvä aivan samoin kuin sekarotuisilla.
Jalostusrekisteristä näet sisäsiitosprosentin ja monella rotukoiralla se on nollan luokkaa myös. Eli löytyy myös kasvattajia jotka käyttää ulkosiitosta mutta usein ne ei pärjää näyttelyissä ihan niin hyvin koska se aiheuttaa enemmän variaatioita (koko voi vaihdella, värivirheitä ja sen sellaista pieniä kauneusvirheitä)mikä kuitenkin on hyvä kaikesta huolimatta mutta ei tee niin paljon niitä tasaisia ykköstuloksia näyttelyissä kuin sisäsiitoksella.
jalostusrekisteri
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx
Meidän perheessä on kaksi sekarotuista koiraa. Ne hankittiin aikoinaan eläisuojelumielessä toinen ulkomailta ja toinen Suomesta. Molemmat ovat terveitä reippaita ja hyväkäytöksisiä. Olisin luonteesta sitä mieltä että niikuin ihmisissäkin siihen vaikuttavat monenlaiset tekijät, muutkin kuin geneettiset. Varmasti kouluttamaton koira, oli se sekarotunen tai rotukoira on hankalampi käsitellä, kuin käytöskoulun käynyt ja ihmisen hallinnassa oleva koira. Kivulias lonkkaviasta kärsivä koira voi olla ärtyinen siinä kuin vastaavasta vaivasta kärsivä ihminen.
Rotukoirilla on paremmin ennustettavia piirteitä mutta jonkin verran sekarotuisenkin koiran luonnetta ja taipumusta esim. metsästykseen voi ennustaa tutustumalla sen vanhempiin tai vanhempaan.
Me itse otimme melkoisen riskin ottamalla tarhaan turvaan otetun uroskoiran, joka oli puolivuotias. Siitä on hellällä hoivalla kehittynyt mainio kaveri. Toisella koiralla yllätyksen tuotti sen suureksi venähtänyt koko, joka taisi olla peruja pari polvea kauempaa. Tämä koira on kehittynyt komeaksi urokseksi, joka jaksaa ilahduttaa meitä päivästä toiseen.
Lähinnä ajan takaa sitä että ottaa sitten rotukoiran taikka sekarotuisen, homma vaatii sitoutumista. Koira ei ole koriste ja huonolla tai paremminkin kasvattamatta jättämällä siitä kyllä saa riiviön.
Sekarotuista jokainen luulee puhdasrotuiseksi. Mielestäni (seropi on toinen seropini) ei ole paljon eroa onko sekarotuinen vai ei. Samoja vikoja koirallani on, kuin puhdasrotuisellakin.
Että olisi pennuille ostajia suomessa... Todellinen tilanne on että sekarotuiset ovat huomattavasti terveenpiä kuin rotukoirat... Kummastakin rodusta tulee hyvät puolet, esim: toisen rodun lonkkavia jää unholaan... On parenpi todennäköisyys kun on sekarotua koirat.
Mutta huutamisen syy on ihan silkka tämä, koirahullut jotka palvovat rotukoiria tietäen kumminkin totuuden... Yrittävät syöttää paskaa...
yrittävät täällä päteä.
sekarotuiset voivat olla terveempiä, mutta silloin kyseessä on todella sekarotuinen eikä vain kahden kolmen tai neljään erirodun risteymä!
...koira pysyy silti puhtaana koirana, oikeastaan entistä puhtaampana koirana.
puhdas ole sitten sama kuin terve..
kun omistan myös sekarotuisen? yritänkö myös sillä päteä, vai sodinko itseäni vastaan?
Sen rodun edustaja joka minulla on, ei kuulu pevisa ohjelmaan, mutta vastuuntuntoiset kasvattajat hoitavat vapaaehtoisesti, rodun parasta ajatellen rotua parempaan suuntaan. rotuun kuuluu kuulon heikentyminen, joka voi tulla 12-14 vuoden iässä.
sukusiitos prosentti on nykyään nolla, aikaisempina vuosina (2003) se oli 0.39. Koirani on terve, pentuna oli ihottumaa ja silmätulehdus junnuna. ei siis mitään perinnöllistä. Sekarotuisellani on korvavaivoja, perinnöllistä mutta puhdistus kerran viikossa riittää hoidoksi. Puhtaan korvia ei ole pahemmin tarvinnut puhdistella.
Tottahan se on että rotukoirissa on perinnöllisiä sairauksia ja liikajalostaminen(englanninbulldoggi) on aiheuttanut epämuodostumia, mutta ei kaikki puhtaat ole sairaita! On tiettyjä rotuja joita en edes huolisi liiallisen jalostuksen/sukurutsauksen/perinnöllisten sairauksien takia, mutta on myös paljon sekarotuisia joita en huolisi!
lauseesi: "Todellinen tilanne on että sekarotuiset ovat huomattavasti terveenpiä kuin rotukoirat... Kummastakin rodusta tulee hyvät puolet, esim: toisen rodun lonkkavia jää unholaan..."
Miten tämä siis toimii, tietääkö ne pentuun periytyvät geenit että on kahta eri rotua ja näin ollen se sairausgeeni jää periytymättä? Eli jos siis kaksi saman rodun koiraa paritetaan, tulee huonot geenit ja jos 2 eri rodun koiraa, hyvät geenit? Taisin olla väärissä kouluissa ja väärillä genetiikan kursseilla, joten selitäpäs nyt, kiitos.
Voi hölmöläisten valon kantamista säkeissä -hommaa.
...kun ei niillä loppujen lopuksi paljoa enemmän käyttöä ole kuin sekarotuisilla, ellei halua ruveta harrastamaan koiranäyttelyitä, päästä harrastuksissa virallisille kilpatasoille ym. Onhan niille sekarotuisillekin koirille omat näyttelynsä, jotka ainakin ovat minusta paljon mielenkiintoisempia kuin viralliset rotukoirien näyttelyt. Sekarotuisten näyttelyissä näkee paljon aivan uuden laisia koiria.
Rotukoirat maksavat nykyään jo mahdottomia summia, semmoiset 1000-3000 euroa. Mitä turhia tuhlata rahoja semmoisiin, jos sekarotuisellakin pärjaa.
Minulla on pyreneittenmastiffin ja jämtlanninpystykorvan risteytys ja oikein mukava ja kelpo seuralainen se on. Harrastan sen kanssa pelastustoimintaa ja tykkään pitää sen turkin siistinä.
Jos sekarotuisen koiran vanhempien rodut on tiedossa ja vanhempien rodut ovat tuttuja, osaa kyllä päätellä, millainen koira tulee olemaan luonteeltaankin.
Mielestäni sekarotuisissa ei ole mitään vikaa. Itse en sellaista varmaan ikinä ottaisi, mutta puhtaasti siitä syystä, että tykkään käydä näyttelyissä, eikä sinne ole sekarotuisen kanssa asiaa.
Mä olen ennemminkin huomannut sitä, että _rotukoirat_ "teilataan". Enemmän löytyy niitä joiden mielestä "rotukoirat on turhia" ja ne pitäisi "poistaa" kaikki. Sekarotuisista yleensä sanotaan vain sitä, että niiden tahallista pennuttamista vastaan ollaan. Ja tämä siksi, että niitä löytyy kyllä muutenkin yli tarpeiden.
Näille "rotukoirista ei ole hyötyä"-väitteile sanoisin vastaan sen, että niistä on se hyöty, että tiedät, millaista koiraa voit odottaa. Jos haluat pienen, seurallisen koiran, voit valita rodun sen mukaan. Jos taas tahdot ison vahtikoiran, löytyy sinulle "varma" rotu myöskin.
Jos taas otat sekarotuisen, et voi tietää mitä siitä tulee. Se voi olla itsepäinen, iso, vaikeasti motivoitavissa, eikä miellyttämisenhaluakaan ole. Mitäpä jos itse olisitkin halunnut juuti päinvastaisen koiran?
Eli jos haluat itse päättää siihen, millaisen elämänkumppanin saat, ota rotukoira. Mikäli haluat "yllätyksen", ota ihmeessä seropi, mutta mikäli siitä tulee erilainen kuin toivoit, älä tule valittamaan, äläkä jätä sitä heitteille - löytöeläinkodit ovat muutenkin täynnä sekarotuisia (tosin löytynee jokunen rodullinenkin).
rotukoirista ole hyötyä miettikööt vielä uudestaan.
tää maailma pyörii osin koirien avulla. mitä maailmamme olisikaan ilman saksanpaimenkoiran kaltaisia ihmisen avustajia tullissa/poliisissa/rajavartiossa tai ilman labbiksia avustajakoirina. murto-osa siitä miten rotukoiria voidaan hyötykäyttää.
Kuka muka haluaisi koiranpennun, jonka rodusta/roduista ei ole tarkkaa tietoa?
Sitä paitsi, rotukoirilla voi myös tulla yllätyksenä vaikka minkä laista luonnetta. Sekarotuiset ovat paitsi ulkomuodoltaa myös luonteeltaa vanhempiensa täydellisiä välimuotoja. Joten jos vanhempien rodut on tiedossa, ja niiden rotumääritelmistä on tietoa, niin luonteessa ei ole sen enempää varomista kuin puhdasrotuistenkaan. Kaikilla rotukoirillakin voi olla suuria, yksilöllisiä eroja. Joidenkin luonne/käytös voi suurestikin poiketa rotumääritelmän mukaisesta luonteesta.
Joka vuosi sadoittain/tuhansittain rotukoiria joutuu piikitettäviksi käytöshäiriöiden/luonnevikojen takia.
"Joka vuosi sadoittain/tuhansittain rotukoiria joutuu piikitettäviksi käytöshäiriöiden/luonnevikojen takia. "
Tämän vuoksi kaikkien ei tulisi ottaa koiraa itselleen kun ei osaa kouluttaa/kasvattaa koiraa oikein. Myös kun teetetään järjettömiä sekotuksia eikä huomioida rotujen alkuperäistä käyttötarkoitusta ja myydään pentu vielä osaamattomaan kotiin niin koira ottaa pomon paikan perheessä. Koiraa syytetään, vaikka omistajassa on vika. Sama myös kun hommataan puhdasrotuinen koira egonjatkeeksi ja ei tiedetä peruskoulutuksen tarpeista.
99,9 %:sti vika on omistajassa.
Yleensä järkevät ihmiset >>ottavat>> sekarotuisten koiranpentujen vanhempien roduista selvää, ennen kuin sekarotuisen hankkivat.
Järkevät ihmiset ottavatkin asioista selvää. On myös todella paljon ihmisiä jotka ottavat koiran säälistä tai sen takia koska se on sulonen ja kiva. Löytöeläintarhoilta voi saada myös yllärin josta ei todellakaan tiedä mitä rotuja koirassa on. En silti väitä että kyseiset henkilöt eivät ole järkeviä jos ottaa löytökoiran.
On huonoja rotukoiria, on huonoja seropeja.
On hyviä seropeja, on hyviä rotukoiria.
Jotenkin aiheesta riitely on niin tuloksetonta, niin tyhmää. "Yksi tykkää äidistä, yksi tytöstä..." vai miten se meni =)
Mieti, millaisen koiran haluat ja mitä sen kanssa haluat tehdä. Tee valinta sen mukaan =)
Itse en kumpaakaan vaihda, ovat täydellisiä =)
http://koiramme2008.suntuubi.com/?cat=5
Monet joilla on sekarotuinen koira eivät tiedä juuri mitään koirista, jotkut tietävät pelkästään sen ettei koira saa maksaa mitään. Ne tietämättömät ihmiset eivät kylläkään kirjoittele täällä :)
on peräisin. Oli mistä vaan, mutta paikkaansa se ei kuitenkaan pidä, täysin huuhaa juttua.
Tiedätkö, että on ongelmakoira kouluttajia, eläinlääkäreitä ja koiraterapeutteja, joilla on sekarotuisia koiria itsellään.
Kyllä heillä myös tietoa koirista löytyy, niin sekarotuisista, kuin puhdasrotuisistakin, vai mitä luulet?
Itsellä ollut 7 puhdasrotuista ja nyt eka seropi. Mihin se tieto ja taito katoaa seropin myötä =D
...seuraavista: puhdas ranskanbulldoggi tai ranskanbulldogin ja norfolkinterrierin risteytys - niin kumman ottaisitte? Minä pitäisin sitä seuraavaa järkevämpänä valintana, koska ranskanbulldogilla esiintyy valtavasti perinnöllisiä sairauksia, eikä se sovi edes kesäiseen ilmastoon, vaikka kestää huonosti kylmääkin. Norfolkinterrieri on hyvin terve rotu ja vähentäisi ranskiksen hengitysvaikeuksia.
Sekarotuisille on omat näyttelynsä, ja ne ovat minusta mielenkiintoisia, koska siellä tapaa aivan uuden laisia koiria, joissa ei ole sen enempää miinuspuolia kuin rotukoirissakaan.
että "sekarotuisten näyttelyt" voittaa aina puhdasrotuinen.... :( Kaikki mätsärit johon turreni olen vienyt on ykkössija puhtaalla.. Ei se mitään, olen mätsäreissä leikkimielellä ja totuttamassa koiraani vain hälinään. :)
eihän roduissa sinänsä mitään vikaa ole, oli niitä yksi tai monta samassa koirassa.
Mutta valitettavasti niitä terveimpiä rotunsa edustajia käytetään rotukoirien jalostamiseen ja rodun terveyden edistämiseen. Joten niitä sairaita sitten käyttää joku ei-rotuharrastaja, koska häntä ei kiinnosta minkään rodun terveystilanne ja terveystutkimukset.
Jos jonkun koiran halutaan saavan mahdollisimman terveitä pentuja, niin käytetään suvultaan mahdollisimman terveitä koiria.
Sekarotuisissa ei ole sen kummepaa vikaa kuin muissakaan, paitsi että jos toista vanhemmista ei tiedetä, ei myöskään ole tietoa minkälaisia niistä jälkeläisitä tulee, tai jälkeläisten jälkeläisistä.
Osassa rotukoirista on rotuunottoa, eli siihen rotuun rekisteröidään "sekarotuisia".
Miinuspuolena tässä on juuri se, että ei tiedetä mitä tämä koira tuo mukanaa.
Mopsin kanssa en käyttäisi beaglea, ovat niin erilaiseen käyttöön jalostettu, että siinä ei kyllä ole iloa seurakoiranhankkijalle.
Ja kuka sellaisen mopsin haluaa, ja miksi? jos ostaja haluaa koiran vain sen ulkonäön vuoksi, niin voisi kyllä silloin mennä itseenä!
...risteytys aiheuttaisi vähemmän hengitysvaikeuksia kuin puhtaalla mopsilla.
En näe sekarotuisissa mitään ns. miinuspuolia.
Ainoat tekijät, mitkä tulee mieleen, on se, ettei sekarotuista hankkiessa tarkkaan tiedä:
- minkä kokoinen koirasta tulee
- minkälainen luonne koiralla on
- mitä viettejä koiralla on
Mutta pluspuolena on tietenkin se, ettei sekarotuisella ole hyvin perinnöllisiä sairauksia, ja sehän on hyvä...