Olen lueskellut aihetta ja osittein oikeassa moni,että metsästys ja varsinkin hirvenmetsästys on maanomistajien ja varakkaiden hupia.Niin ei tarvitsisi olla jos kiintiöt jaettaisiin niille joilla on muutenkin varat vähissä ja metsästys ainakin hirven osalta mahdotonta maksuineen ja kuluineen sillä se ei ole maataomistamattomalle mitkään pienet ja moni pienituloinen haaveilee kylläkin lihakiloja pakkaseen ja samalla saisi nauttia luonnosta ja ennenkaikkea metsästyksestä sellaisena kuin se on aikojen alusta ollut eli ruuan hankintaa pöytään ei siis hupia vaikka tottakai metsästyksessä kiinnostaa jännityskin.Hirvenmetsästyksen ja kaiken metsästyksen vastustajille sanon että eikö parempi olisi hakea ruoka metsästä jossa eläin on saanut kokea edes jonkin aikaa vapautta kuin ostarilta lihatiskiltä vankeudessa olevaa pihvilihaa hakien.Rehun purijoille sanon että ihminen on petoeläin ja lihan syöjä ollut aikojen alusta.Vain kasviksia syöty kun ei muuta ole saatu,joten viherpiiperot pysyköön rehuissaan sillä onneksi teitä ei ole montaa.
Lihaa pakastimeen
Pieni tuloinen
16993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
olen työtön ja todella pieni tuloinen harrastan pienriistan metsästystä pakkasessa on metsäkanalintuja,jäniksiä ja sorsalintuja ei se pienriista metästys ainakaan ole kallista en edes kuulu mihinkään metsästys seuraan enkä omista maata olen vain kysynyt maanomistajilta metsästys lupaa ja yleensä sen saannut
Moi.Muuttanut norjasta ja uudelle paikkakunnalle joten metsästys porukoihin en ole vielä päässyt.Norjassa metsästin kauriita ja kettuja sekä metsäkana lintuja tarpeeksi.Tämä minun keskustelun avaus oli ajateltu potkaiseen liikkeelle viherpiipertäjien vastalauseita sillä olen metsästäjä koko verellä ja luontoaktivistit vain häiritsee hommia rauhoittamalla liikaa lajeja.terkkuja sinulle ja hyviä jahti matkoja.
noteerattiin haukotellen... "taasko se Vinku-mies..."
Tyylisi kirjoittaa tunnetaan. Koettaisit edes päästä maneereistasi eroon mm. tuosta "viherpiipertäjä" sanasta. Sen jälkeen joku vaikka saattaisi ottaa uuden hahmosi todesta.
Mikäs siinä sanassa mitään vikaa. Viherpiipertäjä on hyvä sana. Kertoo kaiken ko. henkilöstä.
Niinkuin nyt ekoterrosristikin.
merkitys itsekullekin on lähinnä semanttinen. Aivan kuten käsite 'rehellinen suomalainen metsästäjä'.
Ei nimi miestä tai naista pahenna. Sanan käyttäjästä se kertoo sensijaan paljon.
Sanan viljeleminen omissa kirjoituksissaan taas paljastaa Vinku-miehen - esiintyy hän millä nimimerkillä tahansa.
kun alat tästäkin kiistelemään :)
Viherpiipero minä käytän myös tuota nimitystä viherpiiperoista varmaan aika moni käyttää nimitystä viherpiipero
Miksi se sana menee niin hyvin sitten perille, ellei sen merkitys olisi jo tarkkaan tiedossa etukäteen ?
Viherpiiperryksessä ei muuten ehkäpä olekaan kysymys rehellisyydestä vaan lähinnä .... pitäiskö sanoa kummallisesta .... jotenkin niinkuin jälkeenjääneisyydestä. Viherpiipertäjät ovat varmasti todella rehellisiä ainakin itselleen ja sitä myöten heiltä avautuu se portti muuhun maailmaan. Mutta tätä ei kuitenkaan voisi mainita tapahtuvan kovin laajana käsittenä.
Yleensä näissä viherpiiperrys -tapauksissa keskitytään vain yhteen asiaan, jonka mukana muu maailma saa vaikka kaatua ilman, että se mitenkään vaikuttaa tilanteeseen.
Jos kysyt viherpiipertäjältä jotain, joka saattaisi muuttaa maailmaa jotenkin niin hän vastaa ilman muuta vastustavansa tietämättä kuitenkaan oikein välttämättä tarkkaan mitä hän itse asiassa vastustaisi. Mutta on selkeämpää ja helpompaa ensin aina vastustaa kuin antaa jotain periksi mitä ei oikein itsekkään tiedä mitä olisi antamassa periksi. Kaikenlainen muutos tuntuu olevan kauhistus tosi viherpiipertäjälle.
"Miksi se sana menee niin hyvin sitten perille, ellei sen merkitys olisi jo tarkkaan tiedossa etukäteen ?"
Kenelle se sana menee perille? Itsellesi asia tuntuu olevan selvä, mutta minä en tunnista itseäni saati yhtäkään ns. rehellistä 'viherpiiprö'-kaveriani tuosta kuvauksesta. Olisiko niin, että peilaat omaa itseäsi kuvittelemiisi 'viherpiiperöihin'?
"Rehellinen jälkeenjääneisyys" tuskin kuvaa näitä kuvittelemiasi 'viherpiipröitä', sillä heillä on kaikilla selvään mietittynä ne valinnat, joita he toteuttavat elämässään. Samoin asiat, joista he kieltäytyvät ja asiat, joita he vastustavat.
"Rehellinen (puhdas) jälkeenjääneisyys" kuvaa paremmin heitä, jotka 'ikimuistoisia' oikeuksiaan vaaliakseen ,ilman yhtäkään omaa ajatusta päässään, toteuttavat ja hokevat Neanderthalilaisten esi-isiensä mantraa - ja metsästävät.
vastustatko metsästystä vai et vastaa lyhyesti keskustellaan sitten vastauksesi pohjalta ja painetaan vastauksesi muistiin tunnut kovasti soutavan ja huopaavan sillä väillä vastaa selkeästi
No en ole se keneksi sitten luuletkaan,sillä laitoin tämän aloituksen kokeillakseni kuinka oikein terroristit eli eläin aktivistit ottaa tän.No te jotka käytte ja luette innokkaana oppeja www.elaintenvapautus.net sivulta voin sanoa että minä taas suosittelen toisten lukemaan terroristin keittokirjaa jotte saamme turvattua lailliset elinkeino ja metsästys harrastukset ekoterroristeilta.Ollan kaikki sitten samalla viivalla oppien kanssa.PS.oli mielenkiintoinen sivu ja suosittelen niitä kaikille rikollisille.hah hah haa.
Niinkuin useasti täällä on kerrottu metsästysporukoissa on mukana myös maataomistamattomia. Ja usein maata ei edes tarvitse olla kovinkaan paljoa. Varattomuus ei ainakaan sinällään ole meillä este päästä metsästysporukkaan, mutta sen verran pitää tosin olla, että saa maksettua oman osuutensa kuluista.
..vaan. Luonnossa on olemassa oikeita metsästäjiä, esim. sudet ja karhut. Jos satut olemaan tyhjätasku, älä viitsi pelleillä sillä, että kivääri kourassa jotenkin olisit luomassa "jonkinaikaista vapautta" luonnoneläimelle. Kiinnostaisi tietää, miten aktiivisesti itse olet ollut ajamassa esim. lihakarjan elinolojen parannuksia suomessa tai eu:n alueella tunteenomaisen "luonnoneläinten vapautusrintaman" edustajan toimen ohella? Rehun purijoille voit toki sanoa mitä huvittaa, onneksi rehukarja on sen verran viisasta, ettei kehtaa paskoa edes päällesi parsistaan..(elukat sentään tuntevat edes sääliä älykääpiöitä kohtaan.)
Pitää lähteä jatkamaan lihanpaloittelua, joten en
viitsi haaskata aikaa enemmän kaltaiseesi ääliöön. Kaltaisiasi metsien"miehiä" riittää kyllä jatkamaan keskustelua..:)
OK, eli kommentteja viestiketjun viesteihin & ym. ajatuksia.
Tyrmään eläinten kärsimyksen osittain. Eläimet (pääosa maailmassa metsästettävistä eläimistä) hylkäävät (vieroittavat) poikasensa jossakin elämänsä vaiheessa, kaipaamatta näitä myöhemmin (kilpailutilanteessa jopa tappaen). Kun näitä yksilöitä (sekä emot, urokset että poikaset ovat kaipaamattomia) metsästetään siten, että ne kuolevat välittömästi ilman kärsimystä, metsästys on tiedeuskovaisen (KUTEN ITSE OLEN) silmissä moraalisesti oikein. Useinmiten eläimet joutuisivat kärsimään myöhempien elinvaiheittensa aikana huomattavasti enemmän. Tämä siis KOROSTAEN TIEDEUSKOVAISEN AIVOIN AJATELTUNA. Siten en panisi pahitteeksi jos ketut, supikoirat yms. söisivät minun ruumiini kuoltuani :). Vanhempani ovat todennäköisesti eri mieltä, koska he välittävät minusta jopa kuolemani jälkeen (saati ennen kuolemaani, jolloin jo asun itsenäisesti).
Edellisessä kappaleessa mainitusta syystä en pidä tarkasti harkittua biodiversiteetin kannalta järkevää metsästystä arveluttavana. Samasta syystä kannatan myöskin metsästäjätutkinnon vaikeuttamista / luonto- tai kestävän kehityksen arvojen noudattamisen painotuksen lisäämistä. Samoin esim. hirvenammuntakoetta pitäisi vaikeuttaa ja esim. välittömän kuoleman aiheuttamien osuma-alueitten tärkeyttä selvästi lisätä. Riistaeläinten (samoin kalojen) TURHASTA vahingoittamisesta tulisi mielestäni säätää sakkorangaistus ja metsästys / kalastusoikeuden menetys nykyistä huomattavasti pitemmäksi ajaksi. ELI SIIS, nykyisessä metsästyksessä on HYVIN PALJON petrattavaa, mutta historiallisten metsästäjien perinnössä on toisaalta paljon opittavaa. He metsästivät (ja kalastivat) vain itselleen, mistä ei liene kenelläkään huomautettavaa, joten heidän perintöään on turha mustamaalata. Tuolloin riista- ja kalavarat olivat paljon nykyistä runsaammat.
Nykyisin esim. hirvikannat ovat ylisuuret. Vai moniko teistä valitsisi valinnaisista kuolonuhreista mieluummin hirven (ikäluokka mikä tahansa vasasta kultamitalisarvipäähän) vai oman puolison/lapsen/vanhemman. Edelliset lauseet saattavat tuntua joidenkin mielestä turhan kovilta, mutta muistakaa (vaikka tästä kommenttia tulleekin) että myönsin, että esim. nykyinen helpotettu metsästäjäntutkinto kaipaa pikaista selvää vaikeuttamista. Voitte myös vapaaehtoisesti esittää kysymyksen hirvikolarissa kuolleen omaiselle, itse en siihen kykene. Kenties ehdottamani mallin kautta päästäisiin jopa suotavaan valvottuun ammattimetsästäjien malliin, jossa ammattimetsästäjien olisi suoritettava hyvin ja eettisesti suunniteltu metsästäjätutkinto vastuineen. Tällöin ammattimetsästäjien olisi toki saatava valtion toimesta myös kohtuullinen toimeentulo (todennäköisesti hyvinkin kohtuullinen) ja uusin tutkimustieto sekä riistaeläinten mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttavien pyyntivälineiden haltuunsaanti. Tehtävään valmiita yksilöitä löytyisi varmastikin riittävä määrä, sillä oman kokemukseni (FM) perusteella suuri osa tähän asti kouluttautuneista on eettisesti järkeviä metsästäjiä, huolestuneita nykyisestä metsäriistan tilasta, sekä valmiita vallitsevan käytännön uudistamiseen. Eli oma ajattelu ja luonnon monimuotoisuuden kannalta järkevä toiminta on tervetullutta ja toivottavaa nykyisinkin metsästävän sukupolven toimesta. Vastaavaa vastaantuloa toivotaan myös aktiivisten luonnonsuojelijoiden toimesta, esim. allekirjoittaneen sähköpostiosoitteeseen. Myönnän esim. itse suorittamani metsästäjätutkinnon (15 v.) olleen aivan liian suppean. Osittain tästä syystä hakeuduin jatkokoulutukseen samalle alalle. Eräänä tavoitteenani oli ottaa osaa keskusteluun kriittisesti eikä pelkästään metsästäjien arvoja kunnioittaen. Nykyisin kuljen esim. kanalintujahdissa pelkästään kameran kanssa, kannat eivät mielestäni oikeuta eettisesti järkevää metsästystä. Viimeisimmän kanalintuni olen .308:lla ampunut vuonna -96, silloinkin omatunto soimaten..
Alkuperäisen kommentin viestin varakkuuskommentteihin en ota samoissa määrin kantaa. Toteampahan vain oman hirvenmetsästysporukkani sisältävän niin työttömiä kuin yksinhuoltajiakin. Eli kovin montaa tuhatta mummonmarkkaa hirvenmetsästykseenkään tuskin tarvii sijoittaa, kunhan innostus on riittävän suuri. Usein "köyhimmät" metsästäjät ovat myös niitä, joilla eettisyys muut kannatettavat metsästysarvot ovat sijalla nro.1.
Eipä tässä vaiheessa enempää, vaikka sanottavaa toki riittäisi.
Toivottavasti löydätte täältä kun animalian tai EVR:n sivut ei salli viestin jättämistä... (tätä kautta yhteys (jopa) RKTL:een).
,