joskus ennen..

   Ennen ne oli surun pisaroita ja vuodatin
ne sinuun. Tuntui niin, ettet Rakasta
ja itkin kuin kaikki olsi ohuena hetkenä
ohi ja tiessään. Vain varjona sielussa.

Jokainen kyylel oli suolainen ja muisto
yhteisille päiville. Ja sille katoin suruni.
Olin vain käpertyneenä minuun ja
se oli kaikki. Siinä oli hyvä vuotaa suruaan.

Sinä olit vihainen ja nostit minut. Kohotit itsesi
minua vastaan ja paljastit miehen itseni
takaa. Itsekkäät suruni ja menettämisen
pelkoni. Mustasukkaisen harmauteni.

Rakkautesi sen teki. Antoi voimia.
Uskalsit olla vihainen ja kääntää pääni.
Olithan Nainen ja kypsä siihen. Kypsä
tuoksumaan minulle Naisen tuoksuasi.

Lopetin hairahtelun ja itsesäälin. Nousin
jaloilleni ja sinä sen aiheutit. Astui omalle
maalle ja mieheen minussa. Rohkenin olla
uros ja tehdän Naiseni tyytyväiseksi.

Vaihdoin kyyneleeni sinun kanssa ja
sinä ulvoit nautinno kyyneliä.

http://www.youtube.com/watch?v=iyGti3-TgC8

Kiitos runostasi.

Rakkaus muutaa muotoa ja
ihmiset sen mukaan.

Toisinaan muututaan eri
tavoin. Eri aikaan.

Kun Rakkaudessa kasvaa
erilleen, on vain sitkeästi
tehtävä työtä yhdistyä
uudelleen.

Uuteen Rakkauteen ja
yhdessä. Molempien.

Hieno runosi!

Todella kovasti pidin.

Kaikki kohdallaan ja
ajatus pysyi selkeänä.

Loppuun saakka erittäin
hyvä runosi.