Elämästä nauttiminen, terveyden ylläpitäminen, ystäväpiiri ja ihmissuhteet. Nämä asiat ovat tärkeitä sotavuosina syntyneille.
Vuosina 1939 - 1945 syntyneillä on edeltäjiään korkeampi koulutus, parempi terveys, laajempi ystäväpiiri ja kotona tekniikka helpottamassa arkea sekä korkeammat eläketulot käytettävissä.
He ovat aloittaneet uuden ikääntymisen kulttuurin, jossa käytetään aikaa matkustamiseen, itsensä kehittämiseen ja kulutukseen.
Usein ajatellaan, että muutoksen tulevat tekemään pian eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat, mutta muutos näkyy jo suurten ikäluokkien edeltäjissä.
Varhaisella iällä noin 55- 59-vuotiaina eläkkeelle siirtyvillä on noin 25 -30-vuoden mittainen elämänvaihde, jota kutsutaan kolmanneksi iäksi. Kolmas ikä tarkoittaa työiän ja varsinaisen vanhuuden (85-ikävuotta) välissä olevaa ikävaihdetta.
Tänä päivänä kolmas ikä on kaukana perinteisestä vanhuudesta.
Referoituja ja lyhennettyjä lainauksia artikkelista: Sotavuosina syntyneet luovat uutta ikääntymisen kulttuuria /YTM Sirpa Kärnä
Täällä viisikymppisten puolella useimmat ovat vielä akressiivisesti kiinni työelämän syrjässä. Eläkeikä häämöttää kaukaisuudessa 63 - 68-vuoden iässä. Täällä keskusteluissa taistellaan ikääntymisen merkkejä vastaan. Sanaiset miekat viuhtovat ja pitävät meidät ajan hermolla. Taistelu vääjäämätöntä vastaan on alkanut ; )
Olen luopunut kokoaikaisesta työelämän oravanpyörästä. Olen siis liukumassa kolmanteen ikään. Tein mittavan elämäntyön ja nyt nautin aikaisempien ikäryhmien luomasta uudesta ikääntymisen kulttuurista.
Pelkäätkö kolmatta ikää vai odotatko innolla pääsyä nauttimaan meille valmiiksi lanseeratusta ikääntymiskulttuurista?
Vuosina 1939 - 1945 syntyneillä on edeltäjiään korkeampi koulutus, parempi terveys, laajempi ystäväpiiri ja kotona tekniikka helpottamassa arkea sekä korkeammat eläketulot käytettävissä.
He ovat aloittaneet uuden ikääntymisen kulttuurin, jossa käytetään aikaa matkustamiseen, itsensä kehittämiseen ja kulutukseen.
Usein ajatellaan, että muutoksen tulevat tekemään pian eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat, mutta muutos näkyy jo suurten ikäluokkien edeltäjissä.
Varhaisella iällä noin 55- 59-vuotiaina eläkkeelle siirtyvillä on noin 25 -30-vuoden mittainen elämänvaihde, jota kutsutaan kolmanneksi iäksi. Kolmas ikä tarkoittaa työiän ja varsinaisen vanhuuden (85-ikävuotta) välissä olevaa ikävaihdetta.
Tänä päivänä kolmas ikä on kaukana perinteisestä vanhuudesta.
Referoituja ja lyhennettyjä lainauksia artikkelista: Sotavuosina syntyneet luovat uutta ikääntymisen kulttuuria /YTM Sirpa Kärnä
Täällä viisikymppisten puolella useimmat ovat vielä akressiivisesti kiinni työelämän syrjässä. Eläkeikä häämöttää kaukaisuudessa 63 - 68-vuoden iässä. Täällä keskusteluissa taistellaan ikääntymisen merkkejä vastaan. Sanaiset miekat viuhtovat ja pitävät meidät ajan hermolla. Taistelu vääjäämätöntä vastaan on alkanut ; )
Olen luopunut kokoaikaisesta työelämän oravanpyörästä. Olen siis liukumassa kolmanteen ikään. Tein mittavan elämäntyön ja nyt nautin aikaisempien ikäryhmien luomasta uudesta ikääntymisen kulttuurista.
Pelkäätkö kolmatta ikää vai odotatko innolla pääsyä nauttimaan meille valmiiksi lanseeratusta ikääntymiskulttuurista?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Olen jo nauttimassa kolmatta ikäkauttani. Aktiivivuodet ovat takana: opinnot, työura, perhe jne. - Aluksi kärsin luterilaisesta työmoraaliasenteestani, että vain työtä tehden ansaitsemme leipämme. Mutta sopeuduin pikkuhiljaa eläkkeelle ystävien, harrastusten, perheen lastenlasten ja jatkuvan kehittämisen ja opiskelun myötä. Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini ja tämän päivän tekemisiini. Motivaatiota riittää luonnosta, matkailusta, ihmissuhteista, lastenlasten hoitamisesta, opinnoista ja kielitaidonkin ylläpitämisestä ja jatkuvasti jonkin uuden asian opettelemisesta. Rahaakin voin käyttää ihan itseäni varten enemmän kuin edellisinä vuosina. Yritän vielä ylläpitää terveyttäni ja mikä ettei jos näin jatkuu toistaiseksi, niin mikäs tässä on elellessä.
Samanlaisia ajatuksia täällä kuin sinulla. En ole vielä mummu, ja olen usein ajatellut miltähän se tuntuisi. Uskon, että sopeutuisin siihenkin ; ) Mummu sana tuo mieleen oman Reeta mummoni. Kuusikymppisenä topakka täti, mutta niin ikivanha pienetytön mielestä.
Itsensä kehittäminen ihmisenä kuuluu elämäkaaremme kaikkiin vaiheisiin ja nyt jos milloin siihen riittää aikaa. Takana on riittävää määrä elämänkokemusta joten voi keskittyä oleellisiin tarpeisiinsa. Kielten täydennysopiskelua, matkailua, harrastuksia. Kehon kunnossapitoa erilaisilla liikunnallisilla muodoilla jne.
Minulle ei vielä ole tullut tuota luterilaista työmoraaliasennetta. Uskon jo ansainneeni vapauden olla "jouten".
vanhus. 59v.
Muu on roskaa ja väkisin vääntämistä.
Käyttäytykää kuten vanhukset.
Olet siis täyttänyt vuosia, onneksi olkoon näin jälkikäteen.
Aijotko jatkaa 63-vuoteen vai onko sinulla mahdollisuus jäädä ennemmin pois työstäsi?
59-vuotias ei vanhuksen mittapuita täytä, eihän? Uskon sinulla olevan kuten itselläkin kovin menevä mieli ja keho ; )
tykkään työstäni ja kirjoittamisesta ja säveltämisestä.
Ja kaikki tuo rajoittaa naimisenyrittämistä.
Jos minä levittäisin tietoa että olen jäänyt eläkkeelle, soisi ovikello koko ajan.
Nyt saan sentään valehdella, valkoisesti, että työt painaa päälle, vaikka kotona, verhojen takana kirjoitankin tai opiskelen nuottien laittoa.
Sitten, armollisesti, soitan ja annan luvan tulla käymään, kun firmalla on "laulu ja leikkipäivä" ja kaikki ovat lähteneet hevon kuuseen, laitan lisää valkoista ja kerron että en lähtenyt mukaan koska kaipasin, juuri, häntä.
Jne.
JA juu, toitä saan tehdä vaikka 80v.
kolmas ikä ja olen hämilläni.
En ole työssä ja aika yksinäistä on ilman työkavereita.
olen kans ollu vuosikymmeniä työelämässä,enkä meinaa uskoa,että alan lähestyä eläkeikää.
On tullu myös mieleen,mitä muuta voisi olla kun mummi?
Ei kyllä jaksa enää harrastaa ja käydä tansseissa,useimmin se menee kotona oleiluun,kaipa se näin sitten jatkuukin.Jotenkin on "tönkkösuolattu"olo?
Uskoin, että saan tälläisen vastauksen sillä et ole yksin tuon asian kanssa. Työstä poisjääminen on monelle tiukka paikka. On vain otettava itseään niskasta kiinni ja ei kun menoksi. Helpompi tietenkin sanoa kuin tehdä.
Olen aina ollut osallistuja ja kuulunut johtokuntiin ja neuvostoihin yms. joten minulle on ollut helppo löytää työn tilalle muuta toimintaa.
Karistele tönkkösuolat ympäriltäsi ja mieti joku harrastus josta olet aina haaveillut. Harrastuspiireissä on samanhenkisiä ihmisiä ja uudet tulokkaat otetaan lämmöllä vastaa.
Etteivät kaikki ole korvaamattomia työn sankareita, omasta mielestään.
Eivätkä viimeisten vuosien superkertymän ahnehtijoita.
Oma irroittautumiseni kesti 5-vuotta.
V53 -> v57:ään. Lyhyempiä työrupeamia, pitempiä työttömyysjaksoja.
En tiedä tuosta kulutuksesta.
Meille se ei ole tärkeää.
Kulutetaan se mikä tarvitaan.
Lopetin yritykseni hyvin väsyneenä 2004 syksyllä. Sen jälkeen tein postineidin hommia ja pääsin lopuksi sinne putken päähän, josta läpikulkemalla hivuttaudutaan kolmannen iän puolelle ; )Tein työnsankarin pitkän korvaamattoman uran. Jätin taakseni kiireen ja tressaavan maailman. En kaipaa enää tosi työtä vain joskus vaihteluksi jotain kevyttä.
Raha riittää kun on kukkaron nyörit sopivalla tiukkuudella ja syö sen verran kuin kulutaa ; )
mitähän sanoisi, - en oikein ole ajatellut valmiiksi, eli en tiedä kuinka eläkevuosiani - toivottavasti tulevia, vietän, en yhtään.
Eihän se tietenkään helppoa ole. Kuten ei nuorenakaan aluksi tiennyt mikä minusta isona tulee ja tässä sitä nyt ollaan. Ura takana ja seesteinen kolmas ikä edessä. Sitä vain joskus miettii kun katsoo peruutuspeiliin, että saiko sitä mitä lähti työuralta etsimään vai ei.
Paljon sain, jotain missasin, jotain olisi pitänyt tehdä toisin jne.
pitää keinotekoisen teoreettisesti jaotella tiettyihin sykleihin?
Aina ollaan oltu lapsia, nuoria, aikuisia ja jopa vanhuksia.
Nykyeläkeläisillä alkaa olemaan enemmän mahdollisuuksia, kun ikiaikuinen maatalous ei enää sido ihmistä työhön koko iäksi.
Asia, josta siitäkin voidaan olla montaa eri mieltä.
Minä aion elää yhden, mahdollisimman täyden elämän, johon toivoisin mahtuvan myös vanhuuden.
Omassa ottamisessahan se ei aina ole.
Tutkijatkin saisivat enemmän keskittyä tutkimaan arkipäivää, miksi nykyisin ihmiskunta tuntuu kärsivän, vaikka näennäiset olosuhteet ovat parantuneet.
En ole asiantuntija, mutta uskon, että teoreettiset kaaret, syklit, raamit jne. luodaan vertailuarvoiksi helpottamaan eri-ikäryhmiin kohdistuvaa tutkimustyötä. Kasvatustieteisiin kuuluu olennaisesti elämänkaariteoriat. Uskonpa, että myös lääketieteeseen, mutta kuten sanon en ole asiantuntija.
vaatimustaso (taloud., ulkonäkö ym.)ja sosiaalisen elämän köyhyys.
"Mulle kaikki heti tänne"- onkin tyhjää täynnä.
tuo 'kolmasikä' jaottelu on jo ihan vanhentunutta teoriaa kaukaa viime vuosituhannelta. Nyky tutkimus on paljon lähempänä ihmistä ja ihmisen arkea.
nykyisin nopeampaa, kuin tutkimustulokset.
Vähän minulle jo tuo sanahirviö tuoksahti siltä, että nykyihminen haluaa eläkkeelläoloajankin nimetä kiertoilmauksella, "elän kolmatta ikääni".
Onni, jos tutkimus laskeutuisi korkealta jalustaltaan kansan pariin.
nostaa aina esille kaikkea jolla voi olla markkina-arvoa ja vakavampi tutkimus pysyy näkymättömissä, mutta sen tuloksia hyödynnetään käytännössä heti tuoreeltaan.
Kolmas ikä on ollut ja on oleva sellainen yleiskäsite minkä sisään kuka tahansa voi mahduttaa mitä tahansa.
kolmas sektori, meni suhteellisen kauan ennenkuin mielsin että mitähän tuo hieno ilmaisu on syönyt, ja vapaaehtoisiaha se vain..
ts. kolmas ikä eli vanhuus..
:)
on ennen nykyistä vanhuutta eli se kattaa sen vähemmän raihnaisen jakson joka ennen vietettiin kiikkustuolissa ja nykyään lettilepatten kissanristiäisitä kylpylöihin ja tuhansiin harrastuksiin ryntäillen.
Itseasiassa erittäin osuva nimi luppoikä. Elämää luppoajassa. Ei kiirettä vain ns. otohommia ja jos ei ole tuttu sana tuo otohomma niin kerronpa se on sellaista kuhan häntä outellessa hommaa, ollaan tekevinään töitä ja tekevän näköisiä ; )
Vaikka juttu on vanha, on se suhteellisen paikkansapitävä, hän on kuollut.
Terveyden ylläpitäminen on suhteellinen käsite, osa on ihmisen omissa käsissä, mutta vain osa, koska perinnölliset sairaudet on asioita, mitä on vaikea hoitaa. Itse teen täys kontrollin kaksi kertaa vuodessa ja kaikki oli viimeisissä kokeissa taas kunnossa, mutta silti paikkoja kolottaa aamuisin ikään, kuin kehossa olisi käynnistysvaikeuksia.
Täällä Virossa olen törmännyt usein nuorten ja heidän vanhempiensa tahtoon ylikouluttautumiseen, mutta samalla on unohdettu he, ketkä tahtovat tienata leipänsä kättensä taidoilla. He tuntuvat olevan kakkosluokan kansalaisia, mutta silti mielestäni kultaisten käsien omistajilla tulee olemaan hieno tulevaisuus tässä tietoyhteiskunnassa, koska heidän määrä vähenee valitettavasti.
Oma poikani on alle 30-v ja asuu Helsingissä omassa omakotitalossa kera vaimonsa. Hän on rakentaja, kuka hallitsee timpurin, sähkoasentajan, kylmälaiteasentajan hommat. Olen ylpeä pojastani, enkä turhaan.
Kolmas ikä on asia, mitä ei voi yleistää, sillä vuodet kertovat ikämme. Itselläni ei ole vanhuutta vastaan mitään, vaikka en juuri tällä hetkellä tunne olevani vanhus, mutta sekin aika tulee, jos saa elää.
Minäkin olen luopunut työelämän oravanpyörästä, vaikka lomakylää rakennankin, mutta en minä mitään kolmatta ikää odota. Vuosi kerrallaan, jos Luoja suo.
Onhan kaikilla jo jotain rempan tarvetta kehossaan ja sitä varten on meille suotu = kolmas ikä, jotta ne kolotukset saataisiin kuriin. Työelämän timmellyksessä kehon tarkkailu jää toisarvoiseksi ja kun on aikaa niin jo alkaa yskimiset kuulua. Miksipä ei siten mentäisi vaikka lomakylään tai kylpylään rentoutumaan, viettämään laatuaikaa (sanahirviö tuokin) itsemme kanssa hemmottelisimme kolottavia jäseniämme ja samalla kuluttaisimme ja antaisimme nuorille työtä.
Sinäkin siellä kruunut silmissä lomakylää pystyyn väsäät ja kun se on pystyssä sinä voit olla kumossa jos et jo hellitä ja ala suunnittelemaan leppoisampia elämää ; )
on vain aamujäykkyyttä. Kunhan on saanut itsensä liikkeelle, niin jäsenet sulavat ja ottavat käskyjä
vastaan. Kylpylälomia en ole harrastanut muuten, kuin talvikautena viikoloppuisin käyn tyttäreni kanssa spa:ssa uimassa, kun tavallista uimahallia ei löydy tältä saarelta.
En usko, että lomakylän pystyttäminen minua kaataa, toimettomuus tekee ihmisen sairaaksi.
On sillä lomakylällä toinenkin tarkoitus, nimittäin siellä voi olla tyttäreni tulevaisuus työpaikan ja oman yrityksen hoitajan ominaisuudessa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus mukanaan tuo.
elämäntapa- suunta on selvä, mutta katsellen ja kuunnellen.
Harvoin työ itsessään ihmistä stressaakaan, se on oma suhtautuminen ja usein vielä omat vaatimukset.
Vaikka kyllähän tänä päivänä työelässä täytyy tsempata jos meinaa perässä pysyä, mutta kun täällä aina kysellään että mitä sitten jos saa potkut, sellaista en osaa pelätä.
Jos saa potkut sitten aletaan taas katsomaan mistä ja minne päin, vaikka saarenmaalle tai mihin vaan :)
Mutta onhan sulla ihana tilanne kun teet itselles ja tytölles.
Tein yritykseni tyhjästä ja kasvatin sitä. Haaveevana oli, että vanhempi poikani olisi kiinnostunut jatkamaan. Onneksi hän ilmoitti riittävän ajoissa, että jatkajaa et minusta saa. Hänellä oli muut intressit ja hän oli nähnyt sen työmäärän, jonka tein pienessä yrityksessäni. Olen tosi kiitollinen, että hän teki omat valintansa. Enkä aloittaisin silti uudestaan yrittäjänä, jos pitäisi uudelleen aloittaa. Siinä omat hyvät ja huonot puolensa.
siihen porukkaan joka ei ole huomannut vielä toisenkaan elämän alkaneen.
Tai sitten vastaavasti mulla vois olla vielä useampia elämiä takana.
Elämä ennen sitä ja tätä ja sen ja tän jälkeen.
Perheen perustaminen ja lasten saaminen on naisille iso muutoksen aika, mutta kerran juttelin ystäväni kanssa jolla myöskään ei ole lapsia että yksi iso muutos on meidän elämästä pois ja ollaan ikäänkuin paljon lapsellisempia (kuin jos olisimme lapsellisia), nyt lapsettomina.
Hauska sanaleikki mutta näin meistä kumpikin sen näki.
Jää tietty vastuu elämästä kokonaan kokematta ja ehkä senkin takia en ole elänyt toista elämää.
Vaikka olen elänyt montakertaa tuskallisemman kuin monet muut.
"lapsellisuus" on tullut muidenkin, kuin meidän perheen kahden jäsenen mieleen.
Lie, kun on pitänyt elää näin kun on tehnyt, tuntee itsensä ikiteiniksi.
Ei se silti sitä tarkoita, ettei elämässä olisi kokenut vastoinkäymisiäkin, jopa suuren suuria.
Eikä tarkoita, että meidän tunne-elämämme olisi mitenkään jälkeenjäänyttä.
Ehkä kehittynyt vain hieman omanlaiseksensa, "lapsellisiin" verraten?
tarkota jälkeenjäänyttä tunne-elämää tai edes vastuuttomuutta.
On vaan jäänyt kaikki lapsen takia unettomat yöt ja tuska tai pelko pienen sairauksien ja monien muiden vaikeuksien takia.
Mutta tietysti myös ne kaikki hyvät kaulaan kiertyvät kädet ja leikit.
Tosin minä olin yhdessä vaiheessa muutaman vuoden päiväkodissä alle 3 vuotiaitten parissa.
Mutta on elämä erlaista kun ei tarvi miettiä vieläkään esimerkiksi perintöjuttuja ja muita.
Sinulla on erilainen elämänkaari. Tavallisin lienee opiskelu, (ura) avioliitto, ( ura) lapset ja perhe jne.
Lapset vievät naiselta mahdollisuuksia ihan kuin huomaamatta. Kuinka ylös olisin urallani päässytkään jos olisin ollut lapseton. Kuitenkin se vaihtoehto jäi kokematta. En yleistä, mutta lapset karsii naisten valintoja.
enkä lokeroidu minnekkään iän myötä.
On vain yksi elämä erilaisine muuttumisineen elämän myötä.
Olen nyt varhaisvanhus, näinhän tämä ikä tulkittiin yks päivä telkkarissa.
Olen jäänyt eläkkeelle 30v palvelleena.
Olen ihan tyytyväinen näin, en lokeroidu.
Iloisuutta ja tervettä mieltä elämään toivon kaikille.
Ole sinä varhaisvanhus minä olen Mandi ja vieltän luppoaikaa (ihana lutuinen nimi) ja lokeroidun viikottain erilaisiin harrastuspiireihini ja olen tyytyväinen ja iloinen koska olen terve.
lokeroitua jos jotain harrastan/teen eri viikon päivinä, ne tekemiset kuuluu siihen elämään.
Minusta persoonana on hyvin kaukana tuo vertauskuvallinen ilmaisu "varhaisvanhus". Itseasiassa se lokeroi ihan samallalailla kuin muutkin vertauskuvalliset sanat ihmiset määrättyyn lokeroon. Laatikkoon, jonka kanteen on leimattu ikähaitari. Kai me kaikki lokeroidumme johonkin "kastiin".
Usein keskusteluissa näkee ilmaisuja, joita ei ole tarkkaan harkittu. Tuolla alemmassa ketjussa kysyttiin kilpailemisesta. "En koskaan kilpaile kenenkään kanssa on monien vastaus".
Kaikki kilpailevat jossakin mielessä tai ovat ainakin kilpailleet. Se on ihan normaalia jos haluaa menestyä ja mennä eteenpäin, olla ajan tasolla esim. ammatillisesti.
Puhut samasta asiasta kuin allekirjoittanut, mutta et halua samaistua "kolmanteen ikää", joka on vain sanahirviö, mutta pehmeämpi kuin "varhaisvanhus" ; )
minua. Kolmasikä tuo mieleen tosivanhan, meillä vois olla toinenikä menossa, jos aletaan hiuksia halkomaan.
Nyt pallojumpalle ja sitten uimaan, illalla kaukaloon luistelemaan.
Uskon olevani vanhempi sinua sillä olen tehnyt noin neljänkymmenenvuoden työputken. Se ei kuitenkaan ole oleellista tässä keskustelussa.
Itse määrittelen ikäni siten, että ensin oli lapsuus ja nuoruus 0 - 25-vuoteen. Sitten työura ja perhe 25 -50-vuoteen. Luopumisen opettelun (lapset lähtee maiilmalle yms.)ja seestyneisyyden aikajana 50 - 75-vuotta ja jos panoksia löytyy levollinen vanhuus 75 -100 ; )
Minä lähden kohta auttamaan ahdingossa olevaa lähimmäistäni. Sieltä riennän suunnittelemaan nuorten kerhotoimintaa sekä lopuksi työnohjaukseen.
Huomenna noita sinun jutskoja.
ensimmäistä ikääni ihan kuolemaan asti enkä odota seuraavia enää tulevaksi. Kun tuo määrittelemäsi 'vanhuus' alkaa, olen jo todennäköisesti matojen syömä luukasa. Minusta tuo vanhuuden siirtäminen ties minne on juuri oman ikääntymisensä pelkoa.
Pelkuri näkee koko elämän luopumisena ja rappeutumisena, tämmöinen tavis on tyytyväinen jokaiseen uuteen päivään johon sängystään herää.
kaikenlaiset tekonimikkeet on tehty, jotta elämämme ei olisi elämää, vaan näytelmää, jonka roolit voimme itse valita, mukamas.
Elämän loppumisen pelko ajaa ihmiset jaottelemaan elämää, vaikka se muuten soutuu ihan itsestään, päivä kerrallaan, hamaan loppuun saakka
Vanhuuden määritelmät eivät ole minun käsitteitä vaan lainauksia artikkelista:
Sotavuosina syntyneet luovat uutta ikääntymisen kulttuuria /YTM Sirpa Kärnä
Kirjoitit "Olen jo todennäköisesti matojen syömä luukasa." Ymmärsin, että olet samaistunut mainitsemiisi pelkureihin, ymmärsinkö oikein.
Jokainen päivä on lahja myös tämäkin aamu vaikka se avautui harmaana ja lumisateisena.
Tiedän, että olen tärkeä, minua tarvitaan ja odotetaan tänäänkin.
ehkä tahallasi. Mutta jos sukulaisteni keski-ikä on ollut siinä 60 ei tässä kovin monta vuotta aikaa ole minullakaan, varsinkin jos vanhuuden saisi alkaa vasta 85-vuotiaana, johon ikään lukuisista sukulaisista ei ole yltänyt kuin ehkä yksi.
On syytä elää nyt kun vielä voi. Kuolleena ehtii sitten odotella sitä toista tai peräti kolmatta ikää.
ja vastauksesi rinnan ja selvää on, että olet tahallasi 'ymmärtänyt väärin', eli hylännyt kahteen kertaan sanomani oman kannan ja korvannut sen omallasi, jota arvostelin pelkurimaiseksi vanhuuden siirtämiseksi kuoleman taakse.
Jouduit odottamaan vastinettani sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja pääsin vihdoin koneelle.
Usein keskusteluissa tulee väärinkäsityksiä. Koska en ollut varma mitä kommentissasi tarkoitit tein kysymyksen "ymmärsinkö oikein". En näköjään ymmärtänyt, nyt huomaan kun luin nuo kaikki vierekkäin.
On kai niin, että tutkijat luovat teorioita tekemällä jakoja, että ihmiset pystyisivät hahmottamaan kokonaisuuksia. Kirjoitin siitä tuolla ylempänä.
En korvannut mitään omallani vaan tein lisäkysymyksen.
Mitä tulee saavutettuihin ikiin suvun sisällä niin nekin vaihtelevat suuresti. Isäni veli kuoli vasta 92-vuotiaana ja isäni sai elää vain 72-vuotiaaksi.
tähänkin asti. Ilman sen kummempia jaksotteluja.
Teen töitä niin kauan kun terveyttä riittää ja henki pihisee. Eläkkeelle pääsen ehkä 65-vuotiaana...en osaa vielä kuvitella itseäni siihen olotilaan enkä missään nimessä tiedä mitä sitten haluan tehdä.
Olemme kaikki niin erilaisia. Sinulla on menossa vielä aktiivityöura ja heittäytyminen vapaalle ei ole ajankohtaista.
Olen kuullut, että jos ihmisellä ei ole minkäänlaisia visioita tulevasta ja työ vie kaiken huomion niin yhtä äkkinen työelämästä luopuminen voi olla pudottautumista tyhjän päälle. Luonnollisesti jokin harrastetoiminta työn ohella voi toimia laskuvarjona.
niin, enpä tekotaiteellisempaa sanontaa täällä usein saa lukea, kuin:
"Pelkäätkö kolmatta ikää vai odotatko innolla pääsyä nauttimaan meille valmiiksi lanseeratusta ikääntymiskulttuurista?"
Emme sentään kaikki tule lapsiksi uudestaan, vaikka ikäännymme.
ole asiat yhtä hyvin !! Esim. työtön syöpänen ja ukko heitti pelolle. Tulon 700 ekeä. Nauti ja matkustele siinä sitten.
muista, että nämä palstat ovat aikuisten satuja.
sait minut nauramaan :)), niin koomiselta tuo lause kuulosti..
Kun avasin tietokoneen ja luin nämä viimeiset kommentit tulin hieman surulliseksi. Kaikki positiivinen elämässä, huomisen suunnittelu ja onnellisuuden tavoittelu on lapsellista, satua aikuisille, ei realistista.
Eläkkeelle siirtymisen pelot, jotka ovat hyvin yleisiä ovatkin täällä tekotaiteellisia ja jopa humoristisia.
Aikuisen pitää olla synkkä, mielikuvitukseton ja keskittyä syöpäiseen vanhenevaan kehoonsa, onnettomaan arkeensa ja pois juosseeseen puolisoonsa sekä mitätömiin tuloihinsa. Kaikkeen sellaiseen mihin itse on itsensä johdatellut.
Lapsellisuutta on haaveet ja onnellisen elämän suunnittelu. Kuolema meidät korjaa ennemmin tai myöhemmin miksi siis toivoisi ja uskoisi, että on vielä aikaa nauttia elämästään.
Kommenteistanne voi lukea yleisen epätoivon. Onneksi osaan suunnitella ja haaveilla ja toteuttaa suunnitelmiani jotka teistä tuntuu saduilta. Se kertoo paljon teidän kykenemättömyydestänne ohjata elämäänne.
En ota teidän ongelmianne itseeni, enkä haavoitu loukkauksistanne.
Live-elämässä autan ihmisiä. Olen saanut nähdä, että jos usko tulevaisuudesta on vahva se auttaa uuteen alkuun.
Viisikymppisenä on jo varhainen vanhuusikä, sillä keski-ikä käsittää ikävuodet 35-44. Eli nelivitoset ovat jo varhaisvanhuksia, eivät enää keski-iässä.
Jos joku 45 haluaa olla vanhus, niin se on aivan vain ja ihan oma moka. Nykyajan terve ja toimintakykyinen ihminen ei ole vanhus vielä 60 - 70 -vuotiaanakaan. Yli kymmenen vuotta sitten käsitys oli se, että vanhuus alkaa jossain 80 tuolla puolen. Eikä tätä aihetta voi kukaan ulkopuolinen kenestäkään määrittää, koska se on kiinni jokaisen sisäsyntyisistä eli mielen puolesta. - Nm. Ikä on mielentila