Pöytälaatikosta poimittua:
Pilvet nousevat ylle vaarojen
ja päivä laskeutuu iltaan
Jää muisto lämmön ja herkkyyden
kuin siunaus järven pintaan
Kuin hehku katseensa syvän
on hohde syysillan taivaan
Aamuun asti sykkii yön sydän
kuu nousee aurinkolaivaan
Hiljaa havahtuu metsät unestaan
jo linnut laulavat valossa aamun
Kukka arasti nousee ummustaan
luonto ravistaa kasteisen kaavun
Pilvipurjein luoksesi saavuin
nyt tuuli kuljettaa mua kauas pois
Taivas katsoo - kasvoin verhotuin
en lämpöäs varistaa sielustain vois
Elämä vie mua kiihkein rytmein
sen sydämen sykkeestä tuntea voi
Kaipaan vaeltaa sinne viimein
missä kaukaisten metsien kutsu soi
3.8.2005 Kerppu.
Pilvet nousevat ylle vaarojen
ja päivä laskeutuu iltaan
Jää muisto lämmön ja herkkyyden
kuin siunaus järven pintaan
Kuin hehku katseensa syvän
on hohde syysillan taivaan
Aamuun asti sykkii yön sydän
kuu nousee aurinkolaivaan
Hiljaa havahtuu metsät unestaan
jo linnut laulavat valossa aamun
Kukka arasti nousee ummustaan
luonto ravistaa kasteisen kaavun
Pilvipurjein luoksesi saavuin
nyt tuuli kuljettaa mua kauas pois
Taivas katsoo - kasvoin verhotuin
en lämpöäs varistaa sielustain vois
Elämä vie mua kiihkein rytmein
sen sydämen sykkeestä tuntea voi
Kaipaan vaeltaa sinne viimein
missä kaukaisten metsien kutsu soi
3.8.2005 Kerppu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinun runosi aina ovat =)
Kaikki runoni eivät ole samanlaisia, mutta pidin tätä itsekin löytönä. Ja sitähän se olikin. Löysin sen sieltä: pöytälaatikosta.
k-l.
nyt mua hävettää oma luritus sun saagan rinnalla.
Sun on kutsuttava mut sinne kaukaisuuteen lomalle... johan tässä on ihan loppu (viikko töissä).
:D
Pliiiiiiiis!
on mukavaa saada kiitosta lahjakkailta runoilijapersoonilta , kuten sinulta.
(Olen jo kutsunut sinut kaukaisiin metsiin, en vain ole vielä siellä)
Kerppuli
vaikka jokainen runosi on ainutkertainen, niin
tuntuu että ne jotka olet poiminut pöytälaatikon
pohjalta, ovat niitä eniten sykähdyttäviä. Aina-
kin tämä on itse upeus.
Kiitos lukuhetkestä.
että elämässä on kausia, jolloin kokee asioita voimakkaammin. Ehkä silloin syntyy parempia runoja. Minulla on kai jokin latistuneisuuden vaihe meneillään. Mutta toisaalta on hyvä rauhoittua välillä. Hiljaa hyvä tulee, elämässäkin.
Kiitos linda kommentistasi!
kerppuli
Meinaan sun sinne pöytälaatikkoosi
ja mun upeaa, kaunista runoasi.
Rimmaakin mainiosti. :)
Kiitos!
Kiva kun kurkkasit. Kerppuli
Ensinnäkin nousee kysymys, miten tämä on jäänyt pöytälaatikon uumeniin? Esille nämä.
Hallitusti riimitelty runo. Tykkäsin. Tunnelma oli seesteinen. Loppupuolella mainittu kiihkeä rytmi toi hyvin esiin vastakohdan kahdenlaisen elämän välillä.
Yleensä en sulattamatta niele vastakkainasettelua: paha kaupunki vs. hyvä maaseutu, mutta tässä runossa rauha oli niin erinomaisesti kuvattu, että hyväksyn tämän ihan vastaväitteittä.
Luen mielelläni viisaita kommenttejasi, jotka saavat aivosoluihini liikettä. Sinulla on mukavia, taustastaan erottuvia ajatuksia.
Ei tietystikään pitäisi harrastaa vastakkainasetteluja. Mutta kuinka sitten voi olla jostain jotain mieltä, jos ei erottele asioita?
Minä rakastan maaseutua, sen kauneutta ja rauhaa, mutta myös kaupunkien kulttuurinähtävyyksiä ja vanhoja puutalokortteleita sekä rantoja, satamia ja kauniita puistoja.
Ihmisiä ei tosin ole luotu kaupunkeihin.
Kerppuli
Pidin! Mukvan soljuvaa tekstiä, helposti sukellettavassa muodossa,
Kiitos siis, että sain sukeltaa syksyiselle järvenrannalle ja herävään aamuun
ihastelemaan sitä kauneutta, sielunsilmin. :)
Olen iloinen siitä, että sain tuottaa Sinulle iloa. kerppuli.