Eilisen dokumentin jälkeen, joka koski koirien sairasta jalostusta, olen miettinyt millä rodulla tai yksilöllä itse voisin teettää pentuja koirallani kun se tulee suvunjatkamisikään. Minulla on pieni cockerspanieli. Rotuahan vaivaa mm. suurten luppakorvien aiheuttamat korvatulehdukset. Minua itseäni ei yhtään haittaisi, vaikka cockerspanielin korvat olisivat pienemmät ja kevyemmät, jolloin korvatulehduksia ei niin helposti pääsisi syntymään. Olen tutustunut kasvatustyöhön nyt laajemmin. Se että pennun voi rekisteröidä tai että se on kennelliiton suositusten mukainen ei ollenkaan ole tae, että koira olisi järkevästi jalostettu. Sukutauluja tulee katsoa 10 polven jaksolta, jos haluaa oikeasti tietää kuinka suurta sukusiitos yksilöllä on. Lisäksi se, että pennun vanhemmat ovat pärjänneet hyvin tuloksin näyttelyissä on ennemminkin kirous kuin hyöty koiran hyvinvoinnin kannalta. Olen kuullut muualtakin kuin tv:stä että pikkuvikaiset koirat saavat hyviäkin titteleitä näyttelyissä. Aiemmin luulin että hyvät näyttelytulokset ovat tae koiran terveydestäkin.
Kaikilla terveillä koirilla, joilla on hyvät asuinolot ja jonka omistajalla on aikaa hoitaa pentuja, tulisi tehdä pentuja, jotta rotu ei tulisi aivan sisäsiittoiseksi käytettäessä vain muotovalion saaneita koiria jalostukseen. Yksi ratkaisu sisäsiitoisuuden vähentämiseksi on risteyttää koira samankaltaisen mutta eri koirarodun edustajan kanssa. Tietenkin näillä yksilöillä tulisi olla myös lonkat ym. ainakin tutkitusti terveitä. Tuloksena voisi syntyä hyvinkin mukavia ja hauskan näköisiä pentuja. Sitten voitaisiin taas tämänlainen pentu risteyttää takaisin alkuperäiseen rotuun, jolloin uudet sukupolvet tulisivat ehkä terveemmiksi sisäsiittoisuuden vähentyessä.
Toinen juttu mikä huvittaa rotukoirien terveystarkastuksissa on terveystarkastukset jotka tehdään koiran ollessa 1-2 vuoden ikäinen, jonka jälkeen niillä heti teetetään pentuja. Eihän niin nuorilla koirilla ole piilevät sairaudet välttämättä ehtineet tulla esille. Sitten kuvitellaan että näiden "terveiden" vanhempien pennuista tulee automaattisesti myös terveitä.
Kaikilla terveillä koirilla, joilla on hyvät asuinolot ja jonka omistajalla on aikaa hoitaa pentuja, tulisi tehdä pentuja, jotta rotu ei tulisi aivan sisäsiittoiseksi käytettäessä vain muotovalion saaneita koiria jalostukseen. Yksi ratkaisu sisäsiitoisuuden vähentämiseksi on risteyttää koira samankaltaisen mutta eri koirarodun edustajan kanssa. Tietenkin näillä yksilöillä tulisi olla myös lonkat ym. ainakin tutkitusti terveitä. Tuloksena voisi syntyä hyvinkin mukavia ja hauskan näköisiä pentuja. Sitten voitaisiin taas tämänlainen pentu risteyttää takaisin alkuperäiseen rotuun, jolloin uudet sukupolvet tulisivat ehkä terveemmiksi sisäsiittoisuuden vähentyessä.
Toinen juttu mikä huvittaa rotukoirien terveystarkastuksissa on terveystarkastukset jotka tehdään koiran ollessa 1-2 vuoden ikäinen, jonka jälkeen niillä heti teetetään pentuja. Eihän niin nuorilla koirilla ole piilevät sairaudet välttämättä ehtineet tulla esille. Sitten kuvitellaan että näiden "terveiden" vanhempien pennuista tulee automaattisesti myös terveitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaikki terveitä jotka lisääntyvät?? ei mikään todista et koira olis 100% terve ja kelpo osuma jalostuksen kannalta.ei sellasta täydellisyyttä olekkaan.jokainen voi käyttää omia aivojaan jalostaessa koiriaan..
Lienee katsottavissa Areenassa, kannattaa katsoa.
Kyse oli nimen omaan siitä, että tietoisesti jalostetaan muotovalioita tietäen että emä/isä on sairas tai ainakin kantaa altistavaa geeniä. Täysin surutta käytetään siitokseen sisaruksia ja vanhempia tai isovanhempia. (Tätä kai tapahtuu luonnossakin, mutta ei näin systemaattisesti.)
Pääpaino tuossa dokkarissa oli cavaliereissa, mutta muitakin käsiteltiin.
Dokkarihan oli BBC-tuotantoa, joka sinällään ei ole laadun tae, mutta:
Arvioiden mukaan britannian 10 000 mopsissa on jäljellä geeniperimää jok riittää noin 50 koiraan, jos pääpaino olisi muu kuin "standardiin" pääsy..
Britanniassa (kuten ei Suomessakaan) palveluskäytössä olevalla saksanpaimenkoiralla ei ole mitään asiaa näyttelyyn koska ei täytä ns "standardin" ehtoja.
Boksereilla epilepsia on 50 kertaa yleisempää kuin ihmisillä.
Mikähän rou se oli, joka ei jalostuksen nimissä ennä kykene lisääntymään ilman ihmisen apua, eli tarvitaan ensin keinohedelmöitys ja synnytykseen keisarinleikkaus, koska eläin ei itse kykene...
Ja se cavalier.... Kallo on liian pieni eläimen aivoihin nähden...
Katsoin myös tuon samaisen ohjelman, koska olen pitemmän aikaa itse ollut sitä mieltä ettei se näyttelytulos ole mikään tae koirasta.
Suomessakin on paljon puhdasrotuisia koiria joita ei ole ikinä käytetty näyttelyssä, niitä voitaisiin ihan hyvin käyttää jalostukseen, jos ovat muutoin terveitä.
Mutta tässä kohtaa kasvattajat usein laittavat jarrun päälle, he haluavat niitä tuloksia sieltä näyttelykehästä ja niimpä usein samoilla koirilla teetetään pentuja.
Joillain uroksilla saattaa olla mielettömästi pentuja ja silti sitä samaa urosta käytetään vuodesta toiseen.
Suomessa ei ehkä tilanne ole vielä tuo mikä se briteissä on ja toivotaan ettei edes siihen mennä vaan osattaisiin lyödä jarrut pohjaan nyt ja miettiä miten rotuja saataisiin terveimmiksi, niin fyysisesti kuin luonteen osalta.
Kirjoituksessasi on asiaa paljon, luulen vain ettei tälläisiin ehdotuksiin saa tuulta purjeisiin.
Ohjemassa oli aika "järkyttävää" se ettei britannian kennelklubi puutu sisäsiittoisuuden käyttöön kieltävästi sen takia kun pelkää menettävänsä jäsenet. No tietty jos ei ole jäseniä ei ole tuloja, tästähän ei kyllä hyödy muut kuin ihmiset vielä jonkin aikaa.
Toivottavasti suomen kennelliitto ei olisi ihan näin rahanahne instanssi, mutta ei hyvältä näytä.
että rotukoiran omistaja suhtautuu asiaan näin avoimesti! Monet suhtautuvat puhdasrotuisuuteen ja ulkonäköseikkoihin todella tunteenomaisen suojelevasti, eivätkä kykene kritisoimaan suosikkirotuaan tai sen jalostusta millään lailla. Itsekin labradorin omistajana olen harmissani rodun lonkka-ja kyynärnivelongelmista.
Mielestäni jalostuksen pitäisi käyttö- metsästys- ja seurakoirillakin pohjautua luonteen ja terveellisen rakenteen, kestävyyden ja kunnon yms. vaalimiseen ja kaikki huomio pois ulkonäöstä ja niistä mystisistä nykyisistä rotumääritelmistä, joita pidetään raamatullisen kiveenkirjoitettuna. Esim. englanninbuldoggin kaltaisia rotuja ei nykyisenlaisina tulisi mielestäni olla laisinkaan. Meillä asui naapurissa sellainen, ja ko. otus oli mielestäni säälittävä (vaikka hellyttäväkin): hengitys vaikeaa, likinäköinen ja liikkuminenkin oli hankalanoloista. Yleensä omistajat vain pistivät koiran yleiselle pihalle irrallaan ja vahtivat laiskasti, bulldoggi ei päässyt väärillä kintuillaan lyllertämään minnekään niin nopeasti, ettei sitä saanut kävelemällä kiinni. Koira ei edes ollut vanha! (Bulldoggi on muuten tietääkseni eräs rotu, joka ei yleensä pysty synnyttämään, vaan täytyy keisarinleikata.)
On surullista, että näyttelyt ja ihmisten turhamaisuus ovat pilanneet koiria niin, ettei niillä ole mitään tekemistä alkuperäisen käyttötarkoituksensa kanssa: Lonkkavikaisia saksanpaimenkoiria, joista ei takuulla ole palveluskoiraksi, lonkkavikaisia labbiksia jotka on jalostettu niin massiivisiksi, ettei niistä ole ketteriksi metsästyskoiriksi, bulldoggeja, jotka eivät ehtisi edes alta pois jos härkä tulisi päälle. Oma lukunsa ovat sitten nämä "muuten vaan kivat" rodut, joiden elämää hankaloittavilla piirteillä ei ole muuta merkitystä kuin että ne vaan ovat... söpöjä. Kuten mopsi, pekingese ym.
Kennelmaailma tarvitsee kyllä perinpohjaista ravistelua. Ostakoot ihmiset nukkeja tai pehmoeläimiä leikkeihinsä ja tuunatkoon niitä, koira on eläin ja sille kuuluu ilo vapaasta hengittämisestä ja liikkumisesta, tuskattomasta olemisesta.
sydämenmuotoisen ämpärin! Tai ihan mitä haluat.