kertaheitolla!
Heti kun porukat tääl pyrkii rajoittamaan oikeeta ja rehellistä kommentointia vaikkapa tänne kirjootavien omatekemätaiteesta niin täällähän ei tapahdu mitään!
Tällaastako se sitten tulee olemaan? Olen sentäs tähän saakka yrittänny ottaa oppia kaikkien sanomisista niin nekatiivisessä kuin positiivisessa mielessä muutta tällaasenä tämäkin forumi kuivuu kokoon. Ottakaa nyt helekutissa jonkinlaista kantaa noihin julkaistuihin töihin!
Minäkin ottasin osaa jos muutkin kuin julkaisseet niistä antais mielipiteitä. Mulla olisi jo kaikki kirjootrettuna valmiiksi.
Heti kun porukat tääl pyrkii rajoittamaan oikeeta ja rehellistä kommentointia vaikkapa tänne kirjootavien omatekemätaiteesta niin täällähän ei tapahdu mitään!
Tällaastako se sitten tulee olemaan? Olen sentäs tähän saakka yrittänny ottaa oppia kaikkien sanomisista niin nekatiivisessä kuin positiivisessa mielessä muutta tällaasenä tämäkin forumi kuivuu kokoon. Ottakaa nyt helekutissa jonkinlaista kantaa noihin julkaistuihin töihin!
Minäkin ottasin osaa jos muutkin kuin julkaisseet niistä antais mielipiteitä. Mulla olisi jo kaikki kirjootrettuna valmiiksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ihmeessä tulla vaan! Jos kaikki ajattelisivat noin niin kuoleehan palsta siitä.
Monet varmaan kainostelevat tai pelkäävät, etteivät osaa kritisoida, kun esillä on jo yksityiskohtiin menevää kritiikkiä. Mutta kuten olen jo aiemmin todennutnut, kritiikki on OMAN näkemyksen ja nimenomaan TUNTEMUKSEN esille tuontia, ei vain maalaustekniikkaan kajoamista.
Jokainen maalausta katsova on myös kriitikko. Voi aivan hyvin sanoa, mistä työssä pitää, mitä oudoksuu tai ihmettelee, miksi tämä tai tuo on noin tehty, ihan mitä hyvänsä mikä tai mitä tulee teosta katsoessa mieleen. Yksikään taiteilija ei voi olla tyytyväinen, jos teos ei ketään liikuta hiukkaakaan
Moni kai haluaisi vaikuttaa viksulta ja vilmaattiselta ja siksi pelkää arvioida toisten töitä, että jos ei ehkä satukaan sanomaan riittävän viksusti.:) Voihan sitä sanoa suurpiirteisestikin, pitääkö vai ei pidä, mistä syystä ei pidä ja mistä syystä pitää, jos ei muuta keksi.
Jos kerran olet jo kirjoittanut mielipiteesi, niin älä ihmeessä panttaa niitä itselläsi, vaan pistä pika pikaa palstalle. Kaikkia kiinnostaa takuulla sinunkin mielipiteesi. Kiva että olet noin kiinnostunut.
Maalaatko itse, ammatiksesi, harrastukseksi...?
kiinnittää niitä tänne mutta tein muutamia huomioota teistä: ilpittore, ihan ammattitaitoonen.
Juudas, jännää jälkeä joka kiinnostaa.
Koulutettu, ammattitaito paistaa tältäkin.
Tinat, harrastelijalta upeaa jälkeä.
Veldes, nuo värit vie mennessään, kiinnostavia.
Nimimerkki, sutaasemalla tehty mutta ammattitaito näkyy.
Näitä kaikkia tahtois lisää.
Jos sen ammattitaito paistoi niistä ensimmääsistä julkaasuista niin näis oli jo sitte niitten taitojen nollaus takasin. Iha niinku ne olis eri ihminen teheny.
Saattaahan olla että mää en nyt ymmärrä täntyylistä ja teen itten naurettavaks tuolla sanomisel ja oonki onnellinen että kirjootan anonyyminä.
En tykänny suomeksi sanottuna. Liian sutastun näkönen joka minun mielestän näyttää tekaistun tahallaan.
Ne aikaisemmat kuvat oli tehty ennen koulutusta ja nämä koulutukseen pyrkimässä. Vasen työ on Ekspressionismiä ja siinä kuvataan ympäristöä enemmän, kuin mallia, joka on vain yksi osa kokonaisuudesta. Kannattaa katsoa kuvataiteen historian kirjasta siellä selitellään asioita, jotka liittyvät tähän tyylisuuntaan.
Toinen kuva oikealla pyrkii tutkimaan maalaustapaa joka on jo parisataa vuotta vanha impressionismi, joskin olen ottanut vastavärit käyttöön, joita ei silloin juurikaan käytetty. Kuvassa ei mallilla ole myöskään pääosaa vain kokonaisuuden kannalta kuva-alueella sisällön takia. (Keltainen valo sininen varjo). Tästä työskentelytavasta löytyy myös maalaustaiteen historian kirja. Se realismi, jota ilmeisesti kaipaat on jo niin kauan sitten eletty vaikka siihen jotkut palaavat yhä uudestaan. En koe sitä mielekkääksi, kun valokuvauskone tekee sen puolestamme.
tavoin kuin kamera nykyään toistaa realismia. Toistaa myös lika, ilmansaasteet, pöly, noki, ym, impressionistista ja expresionistista kuvaamista eri pinnoilla, kuten pöydällä, seinäpinnalla tai vaikkapa lattioissa.
Näiden luonnon omista aineksistaan ajan kanssa muotoilemista kuvista, on saatu jopa uskonnollisia herätyksiä, varsinkin jos esimerkiksi Kirkon ikkunaan on muotoutunut vaikkapa pölystä hämärä hahmo jokia jonkun mielestä muistuttaa jotakin merkittävää.
Joten nimpressionismin ja expressionismin tuonti taiteeseen on vain ikivanhan toisaalla esiintyvän asian siirtämistä maalaustaiteeseen ja tämäkin on tehty jo yli vuosisata sitten.
Joten jälkijunassa ollaan joka tapauksessa koulutetun kohdalla ja teokset ovat vain variaatioita muiden jo aikoja sitten tekemistä vastaavista teoksista. Tosin paljon surkeammin esitettynä, vaikka omat väitteet olisivat mitä tahansa.
kuitenkin uudestaanse, mitä Koulutettu itse sanoo töistä. Mm. seuraavaa: "Maalaukset ovat tehty taidekouluun pyrittäessä siis pyrkimisluokalla, jossa maalattiin yksi vuosi 80 luvun alussa. Opettajat rakensivat teemoja joita jokainen pyrki toteuttamaan kykyjensä mukaan. Mitään ei opetettu paitsi kritiikit kahden viikon välein, joista saattoi päätellä jotain."
Siis vasta kouluun pyrkivän töitä ilman ohjausta emmekä tiedä, mitä teemoja ja miten opettajat pyysivät tekemään. Työt ovat selvästi kokeiluja, jonka Koulutettu itsekin sanoo. Pyrkijöiden kaskinäisessä vertailussa otetaan taatusti huomioon se tapa, jolla annetut teemat on toteutettu eikä yksi tai kaksi työtä kerro mitään, ratkaisevaa on millaisen kokonaisuuden pyrkijä vuoden aikan saa aikaan. Ja ilmeiseti teki riittävän kouluun pääsemiseksi.
Vaikka esillä olevat työt ovat tämän päivän tilanteessa epäkiinnostavia, osoittaa niiden näytille pano nyt melkoista rohkeutta. Arvioinnit saattavat todella olla sellaisia kuin mitä sinä kirjoitit. Kiinnostavaa sen sijaan olisi saada nähdä parin viime vuosien ajalla tehtyjä maalauksia.
Niinkuin sanot näistä töistä on tosiaan 28 vuotta ja silloin värimaalaus oli uutta. Kuvataideakatemiassa oli aloitettu 78 yksi viikkotunti värien rinnastusoppia= Albessia.
Niinkuin sanoit näillä töillä pääsin 80 joukosta 6 valitun joukkoon. Töitä tehtiin paljon kustakin tehtävästä ja isoja. Rannalle jääneiden joukko oli suuri ja huusivat vielä rappusissa etteivät ymmärrä miksi heitä ei kutsuttu. Jäi kaivelemaan onko tämä taidetietämyys niin suurta, ettei tehtyjä kuvia ymmärretä milloin ne ovat taidetta?
Jonkinlainen realismin vääntäjä olin minäkin ennen tätä viimeistä taidekoulua. Nykyiset maalaukseni ovat nyt abstraktia värimaalausta, jossa on figuratiivisia viittauksia, jotka kasvavat mielikuvituksen pohjalta siis ns. nykytaidetta.
Jos ei näitä tyylisuuntakysymyksiä ymmärrä, niin on mahdotonta ymmärtää yleensä taidetta. Useathan vetoavat, ettei se ja se miellytä heitä, mutta se miellyttäminen ei ole taiteen tekemisen tarkoituskaan. Eihän impressionistien taide miellyttänyt silloin aikanaan, kuin ani harvoja.
toteat, niin taide ei liiku ajassa. Trendit ja tyylit liikkuvat ajassa, taide on ikuista. Tuntuu että koulutettu katselee erilaisia tyylisuuntia ja tekee sitä mitä milloinkin on in tai most. Eli tarkoituskaan ei ole viedä taidetta eteenpäin etsimällä jotain omaa ja persoonallista, vaan pikemminkin kopioida trendien mukaan sitä mikä kulloinkin on muodissa.
Noita kehuja kyllä löytyy, miten on päästy mihinkin ja muut ovat jääneet rannalle ruikuttamaan. Teoksia katselemalla totuutta ei kuitenkaan voi peitellä, olkoon koulutus mikä hyvänsä. Teokset kertovat kaiken, tässä tapauksessa myös sen miten vääristyneitä maamme sisäsiittoiset taidepiirit ovatkaan.
Olkoon tyylisuunta mikä tahansa, niin taide siellä osaavan ja lahjakkaan teoksissa näkyy joka tapauksessa ja se juuri puuttuu koulutetun teoksista.
vastaväri ole kuitenkin violetti, eikä sininen. Jos puhutaan taas värien lämpötiloista keltainen lämmin, sininen kylmä niin ei se kyllä aina ihan niin yksinkertaista ole. Myös keltainen voi olla kylmä tai sininen lämmin.
Nähtävästi ootki sitten yksi noista rannoil jääneistä. Kunniakkaasti häätyy osata myös hävitä! Se onkii juuri paras osootus todellisen taiteilijan ja junttimaisen harrastelijan välil.
Vaikken suorastaan pie noist kouluttautuneen töistä mutta käsitän sentää minäkin värien merkityksen taitehes ja tiiän myös että ne ei ymmärtämättömälle aukee.
Satumpahan myös tietämähän että todellisissa piirustustaidois Kouluttautuneen kans jäät todella toiseks usko mua!
sen pidemmälle mihinkään väriteoriaan niin puutun tähän: "Jos puhutaan taas värien lämpötiloista keltainen lämmin, sininen kylmä niin ei se kyllä aina ihan niin yksinkertaista ole. Myös keltainen voi olla kylmä tai sininen lämmin."
Näinhän se on, mutta silloin on kysymys jo rinnakkaisten värien keskeisistä suhteista, ei yksittäisistä väreistä. Kylmän sitruunankeltaisen saa lämpimäksi lämpimän ultramariinin rinnalla mutta kylmäksi vaikka oranssin rinnalla. Maalauksessa värit vaikuttavat nimenomaan keskinäisten suhteittensa kautta, ei yksittäisinä väreinä.
Unohdat tuossa kiivaudessasi ja vihamielisyydessäsi taidepiirejä kohtaan kaiken oleellisen mistä oli kysymys. Ei siitä pidä suuttua, ettei tiedä vaan pitää hakea tietoa, kun sitä nykyään tarjotaan ihan ilmaiseksi kaikista tuuteista, jopa täälläkin palstalla.
Nuo teokset olivat tehty vasta pyrkimystöinä taidekoulutukseen ja sanoinhan, että ne olivat tyylisuuntaisia kokeiluja etsiessäni omia ilmaisutapoja. Sen rannalla ruikuttajat olet käsittänyt ihan päinvastaisena mikä oli tarkoitus se oli se tietämättömyys mitä siellä haetaan oppilaista ja se huolestutti, koska silloin ei käsitetä tosiasioita mitkä taiteessa vallitsee.
Se oman persoonallisuuden etsintä, jota peräänkuulutat on jo lapsena istutettu meihin ja on siellä olemassa ei sitä tarvitse etsiä on vain löydettävä keinot miten sen tuo ulos ja mitä siitä kannattaa näyttää muille. Eiköhän tämä ole ainakin yksi tärkeimmistä valintaperuste oppilasvalinnoille taidekoulutukseen valittaessa. Lyhyesti sanottuna tuo tarvitsee koulutusta, koska hakee ilmaisukeinoja omille lahjoilleen. Jos katsot sitä vasemmanpuolista kuvaa joka vaihtaa värejä 5 kertaa pistin sen sinne juuri siksi, että se on sitä ominta minulle eli väri romantiikkaa. Sen työn motiivi oli malli keskellä lattiaa kahdessa valossa edestä aurinko ja takaa saliin tuli sinertävää valoa siis kaksi valonlähdettä.
Rakensin kuvaan yläriville tilaa pumppaavan lämmin - kylmä (siis lukuriville) vaihtelut tarkoituksena tuoda esille salin tilavaikutelma pysäyttäjineen oikeassa reunassa. Siksi näin, koska en halunnut käyttää perspektiivistä johdattelevaa piirustusta vaan ilmaisin sen väriopillisesti kylmä – lämmin. Mallin käsittelin poikkeuksena kuvan rakenteista ns. hiiriperspektiivistä nähtynä, suuret jalat pieni pää, kuten patsasta katsotaan alhaalta päin. Mallin käsittelyssä pyrin samankaltaiseen työstämiseen eli valo – varjo erotettuna omiksi alueiksi, kuten muussakin maalauksen alueissa. En siis halunnut tehdä mallista tavanomaista HK -lenkkimakkaran näköiskuvaa vaan keskityin tilavaikutelmaan mallin ympärillä.
Mielestäni työssäni toteutui juuri se mihin olin määrätietoisesti pyrkinyt eli pois kaikki vanhan taiteen maitomainen esitys valkoiseen sekoitetuilla väreillä jolloin ne muistuttavat enemmän velliä tai puuroa.
Salissa vallitsi aikamoinen tungos maalaajia oli ehkä yli 50 kymmentä ympärillä yrittämässä samaa teemaa.
Tämä nimimerkkini on hiukan provosoiva ja aiheuttaa kaikenlaisia hyökkäyksiä vaikka ajattelen vain teidän parastanne ja tuoda ammattitietoa keskusteluihin, jotka laahaavat aika pohjalukemissa välillä kuitenkin aina valo pilkahtaa kuitenkin sieltä täältä ja siksi jatkan.
Ilpittore olet perillä asioista näinhän värit juuri käyttäytyvät. Nyt tässä taidetaan saavuttaa keskustelussa jotain sellaista johon olen toivonut päästävän. Ettei tuijoteta kuvaa vain kuvana ja arvuuteella onko se taidetta ja tai miellyttääkö se vai ei. Kuvan sisäiset rakenteet ja niiden arviointi, miksi on tehty noin ja miksi ei noin. Tuolla jo annoinkin selityksiä tähän vasemmanpuoleiseen teemaan. Mutta tässä impressiossa yritin mennä tämän koulun johon pyrin alkulähteille mikä oli sen perusteinen lähtökohta. Tässä teemassa oli lähtökohtana muistaakseni malli tilassa ikkunan luona mistä tuli auringon puna-oranssia valoa ja jalkojen juureen oli heitetty muutama värillinen riepu joista heijastui lievästi värejä. Teema oli kahden viikon ja tein siitä noin viisi maalausta. Tämän maalauksen koko on 100 x 75.
mielenkiintoinen kysymys! Mikä osuus on subjektiivisella värisilmällä ja mikä osuus eri valmistajalla siihen, miltä väri näyttää?
Tulin juuri työhuoneelta ja siellä on jonkun edellisen jättämänä noin 80 värin (puhtaana ja valkoisella taitettuna) kartta sinisiä, punasisia, keltaisia, vihreitä, sepioita, okria, umbria jne. Joistakin väreistä parin kolmen valmistajan ja joistakin pari kolme sävyä.
Preusinsininen (tai mitä muuta nimeä valmistaja käyttääkään) on lähes musta ja taitettuna edelleen mustaan vivahtava. Vältän tätä väriä, koska se on niin älyttömän voimakas ja lyö äkkiä läpi. Varsinkin pigmenttiä sekoitettaessa dammariin tai akryyliin sen saaminen kunnolla kokonaan mediumiin sekoittumaan on tosi vaivalloista.
Ultramariini (nyt tässä en muista mikä sävy) on puhtaanakin selvästi kirkkaampi sininen, jossa ei tunnu selvää taittoa mihinkään suuntaan. Kun vertaa sitä "taivaansiniseen" koboltinsiniseen, voi aavistaa heikon heikon punataitteisuuden. Minulle lähinnä se on ollut lämminsävyinen sininen
Edellä sanottu on siis minun silmilläni nähtynä ja noilla malliväreillä. Samaan olen kuitenkin päätynyt vuosien mittaan omista tuubeistani otetuilla väreillä.
höpinää on tämä "...taide ei liiku ajassa. Trendit ja tyylit liikkuvat ajassa, taide on ikuista."
Totta kai taide on ikuista, vanhimmat luolamaalaukset ovat 20000...30000 vuotta vanhoja ja kerrassaan upeaa taidetta, SEN AJAN taidetta, sillä TAIDE ON AINA OMAN AIKANSA LAPSI, SE HEIJASTAA OMAN AIKANSA KÄSITYSTÄ TAITEESTA. Trendit ja tyylit ovat vastaavasti kulloisenkin ajan taiteen variaatioita, kunkin ajan taide on teema, ja trendit ja tyylit sen teeman muunnelmia.
Yritin siis sanoa että keltaisia on lämpimiä ja kylmiä, niinkuin mitä tahansa värejä. Punainen, keltainen ja oranssi eivät aina ole välttämättä lämpimiä. Yleensä kun maallikko ajattelee keltaista, niin mieleen tulee ensin cadmiumin lämmin keltainen.
Värien lämpötila on mielenkiintoinen aihealue jota pohdin päivittäin omien maalausteni äärellä.
kuin suorittamista. Sitähän on tuon meidän häirikkömme vaikea ymmärtää.
Nyt alkaa nämä jutut täällä kiinnostaa alan harrastajiakin. Älkää provosoidu turhaan tuon turhautuneen hyökkäyksistä.
..on aivan ihana "maalarinmusta" kun sekoitat sen umbraan!
sopivasti sillä menossa minulla on juuri nyt pieni "musta kausi", joten kokeilin tänään tuota preussi/umbra-mustaa. Tein sekä raakaumbralla että poltetulla umbralla ja siinä kävi juuri niin kuin aina käyttäessäni preussinsinistä, sininen lyö läpi liian helposti ja tasapainon löytäminen on erittäin vaikeaa.
Sen sijaan usein käyttämäni sininen indigo sopii hyvin molempien umbrien kanssa, ja siitä saa myös poltetun siennan kanssa mitä hienoimpia harmaita sävyjä.
yllättävä luonnehdinta kirjoittelustani! Ehdotatko, että vetäydyn palstalta, koska en ymmärrä, miten häiriköin turhautuneena?
...olisipa mielenkiintoista nähdä lopputuloksia!
Oletko muuten jäsen Espoo Art´ssa? Niillä on oma sivusto, löydänkö työsi sieltä?
lisätä alitzarinin punainen siihen poltettu umbra ja preussin sininen seokseen, niin minulle ainakin opetettiin koulussa tekemään värikäs musta.
osa täällä haluaa pysyä tuntemattomana vaikka jotkut ovatkin tuoneet henkilöllisyytenä esiin. Palstan ohjeiden mukaan kenenkään henkilöllisyyttä ei sovi paljastaa vaikka sen itse tietäisikin.
olla hyvä mutta teen edelleen mieluummin alizarin kanssa "mustan" viridianilla tai indigolla (=violetti musta). Kiitos vinkistä kuitenkin.
...kyllä henklöllisyys pysyy salassa. Olen vain itse ollut kyseisen ryhmän jäsen ja kiinnostuin vain
edellämainitun TAITEESTA.
Itse olen esillä Suomi24galleriassa ja maalauksiani
http://tuijantaidetta.galleria.fi
niin paljon virheitä ettei jaksa edes niihin puuttua. Selostuksesi omista nähtävillä olevista teoksistasi on kuin suoraan Suuri performanssi elokuvasta. Säälittäviä selostuksia joita tehdään, koska teokset itse eivät tee mitään vaikutusta.
Miten näetkään jokaisessa arvostelussa vihan taidepiirejä kohtaan, onko se helpoin tapa puolustaa mitättömiä teoksia?
on jo tuossa juudaksen hoitamassa "galleriassa", ne kai olet nähnytkin? Yritän tehdä siellä vaihtoa ja saada esille ainakin jotakin tästä uudesta "pikkumustan" kokeilusta. Katsotaan saisinko jotakin aikaiseksi.
Vierailin tuijantaiteessa ja onneksi olkoon vaan, hyvän näköistä jälkeä, mm. hotellin puutarha on tosi vauhdikasta ja varmaa jälkeä, joka kolahti heti.
"juudaksen gallerialla" tätä: http://koti.mbnet.fi/yupe/
Arvelin, että olet ilman muuta siellä vieraillut, koska tämä ketju pohjautuu nimenomaan siihen. Olen vaihtamassa ainakin osan siellä olevista töistäni uusiin, joten ehkä ehdit nähdä nekin ennen vaihtumista. Toinen uusista on muutaman vuoden takainen, jossa musta on vahvasti mukana.
Jeps...ilpittorelta vaihdettu pari kuvaa. Harmi tää vaihtelu kyllä keskusteluja harvemmin seuraavia kohtaan. Ei nää sit enää mistä on puhuttu. Täytyy katsoa, jos vaikka polkaisis ihan kunnollisen forumin jonnekin pystyyn? Tosin projekteja on kyllä ilman sitäkin miljoona odottamassa..:P
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!:)
kerran viitseliäisyydestäsi! Tuo töiden vaihto sai sysäyksen siitä, että ketju tuntui jo hiipuvan. Uusia kommentoijia ei ole tullut eivtäkä entisetkään paljon ole sanoneet.
Ajattelin, että tuomalla uutta katsottavaa se saisi uutta ilmaa siipien alle. Toisaalta tuo kysymys saada nähdä (minulta?) erityisesti mustan käyttöä toi keskusteluun aivan uuden aspektin, jollaista palstalla ei ennen ole ollutkaan. Olen juuri tekemässä joitakin kokeiluja mustalla (vuosia sitten tein konkretististä mustataustaa) ja saattaisin saada tuoreempaakin keskustelun pohjaa. Että silleen.
se keltainen on vaihdettu siniseen ja uusi on myös asetelma, jossa mustallakin on rooli.
mutta ei ihan.
Käytännössä värejä sekoitettaessa lopputuloksen puhtauteen tai "nuhjuisuuteen" vaikuttaa eniten se, mitä ja minkä laatuisia pigmenttejä värin valmistamiseen on käytetty. Pigmentit voivat reagoida keskenään yllättävillä tavoilla eivätkä paljon välitä väriteorioista. Moni on varmasti huomannut esim. kuinka vaikeaa akryyliväreillä on sekoittaa hyvää violettia väriä. Tämä ei johdu siitä, että punaisesta ja sinisestä ei periaatteessa tulisi violettia kun niitä sekoittaa, vaan siitä, että pigmentit ovat huonolaatuiset ja käyttäytyvät siksi yllättävällä tavalla.
Mikään väri ei ole yksiselitteisesti lämmin tai kylmä, näin minulle on opetettu väriopin tunneilla. Väri on aina jotakin vain verrattuna muihin tilanteessa/kankaalla/kuvassa/tilassa esiintyviin väreihin. Värien kylmyys- ja lämpimyysasteet havainnollistuvat yksikertaistetusti siten, että kun väriin lisätään punaista, se kylmenee ja kun lisätään keltaista, se lämpenee. Siksi kellertävä punainen on lämpimämpi kuin sinertävä ja oranssi on sitä kylmempi mitä enemmän siinä on punaista. Siitä käydään usein kädenvääntöä, onko ultramariini vai preussi kylmempi sininen. Makuja on monia, mutta jos otetaan huomioon värin aallonpituudet, preussi, joka siis on kellertävämpi, on lämmin, ja ultramariini, joka on punertavampi, on kylmä. Tällä ei ole siis tekemistä sen kanssa, millainen olo kellekin tulee näistä väreistä, vaan puhtaasti fysiikan laeista.
Värien sekoittamista voikin teorian tasolla tutkia parhaiten erivärisillä valoilla. Valojen päällekkäisyyksiä ja suhteita muuttamalla asia havainnollistuu hyvin. Tällä on kuitenkin harmillisen vähän tekemistä maalien sekoittamisen kanssa ja pelkkiä teorioita noudattamalla saakin yleensä varsin "nuhjuisia" lopputuloksia.
Minusta usean vuoden harjoittelunkin jälkeen nimenomaan ruskeiden ja harmaiden sekoituksien lämpimyyden tai kylmyyden näkeminen on kaikkein vaikeinta. Niitä sekoitetaan usein monista eri lämpimistä ja kylmistä väreistä ja on vaikeaa määrittää, mikä niissä sitten jää hallitsevaksi, jos mikään. Tietysti jos vieressä on oikein viileä violetti, mikä tahansa neutraalikin harmaa näyttää lämpimältä. Suhteellisia asioita.