Voinkohan koskaan
antaa anteeksi
itselleni
Sitä että olen
Ja antanut anteeksi
Sinulle
Jo ajat sitten
antaa anteeksi
itselleni
Sitä että olen
Ja antanut anteeksi
Sinulle
Jo ajat sitten
Mitenkähän...
Ican
17499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vaikka runo oli muutenkin hieno, niin yksi asia kruunasi sen vielä.
Se ei alkanut köhätautisella sammakolla "mitenköhän". Kuinka raikasta!
Köhätautinen sammakko - mihin Sinun kynäsi vielä kykeneekään!! *nauraa*
Tottapuhuen - en itsekään niin kovin pidä siitä sanasta, vaikka usein se esiintyykin... taitaa kylläkin olla enemmän itämurteiden sanastoissa(?)
Jäin tuossa, muutama päivä sitten, miettimään tuota anteeksiantamista...
Jotenkin tuollaisiin fiiliksiin jäin =)
Kiitos tee - annan kovasti arvoa visiitillesi!
pöydälle aran, mutta tärkeän asian. mikä sen vaikeampaa, kun antaa sydämestään anteeksi. ehkä se ei täysin onnistu ihmisvoimin. kerppuli.
Joo, tuota piti oikein pysähtyä ajattelemaan, tässä taannoin...
Minulla ainakin on kaikista vaikeinta antaa itselleni anteeksi että annan anteeksi toiselle - on kuin myöntäisi itselleen että ei tässä niin kovaa ja maailmannähnyttä ole, vaikka kuinka sitä koittaa ulospäin viestittää... :/
Paremman elämänlaadun saavuttamiseksi on kuitenkin parempi niin tehdä =)
Aiheesta jäi kytemään muitakin sanoja...
Kiitos Kerppuli!
.. runosi miettimään. Uskonpa, että ihminen ei kykene jatkamaan tasapainossa eteenpäin elämässään, ellei anna anteeksi, välillä itselleen, välillä toisille. Negatiiviset tunteet kuluttavat ihmistä ja vievät energiaa positiivisilta tunteilta. Toki prosessi voipi viedä aikaa.. Tykkäsin runostasi. Alun kysymys poikii lisäkysymyksiä... Kovasti tykkäsin:)
Enpä tiedä... joskus tuntuu että ei ole olemassakaan sellaista kuin anteeksianto, että kyse on vaan unohtamisesta...
Vanhoja juttuja kun joskus jää mietiskelemään, niin ainahan se sieltä tulee jonkinlaisena katkeruutena :/
Raamatun opit tuntuvat markkinamiesten puheilta, siinä missä joku äitienpäiväkin =)
Joskus taas sitä on niin lennokkaalla tuulella että antaa anteeksi sellaistakin mitä ei ole edes tapahtunut =)
Ihme kapine on ihminen!
Kiitos Keltainen Toukokuu!
.. sanana on jotenkin, en tiedä 'sopimatonko', ehkä, tarkoitan lähinnä, että tietyt asiat hyväksyy, käsittelee unohtamatta ja selvittää itselleen, jos mahdollista syyt ja seuraukset joistakin tapahtuneesta, jatkaen eteenpäin elämässä koittaen vältellä toistamasta samaa virhettä. Jos toistaa jonkun asian, toimii toisella kerralla tietoisesti, ja selvillä seurauksista. Pelittää kummasti katkeruuden poistajana, onpi testattu meinaan.:D
Jos tahtoo elää ilman raastavaa tuskaa, on yritettävä ymmärtää tekojen ja tai sanojen aiheuttamat vauriot ja niiden syntymälle syyt. On koitettava asettua suhteessa itseensäkkin, ikään kuin vieraisiin kenkiin ja tarkisteltava tekojaan ja vaikuttimiaan, sieltä käsin ja jos sitten voi antaa anteeksi, niin kyllä se kannattaa tehdä.
Sehän ei tarkoita että pitää myöskin unohtaa.
Vaikka hieman mietin kaduttaako sinua että annoit anteeksi sille toiselle ??
Siinä se sana tulikin, mitä olen oikeastaan koko ajan hakenut - ymmärtää!!!
Käsittääkseni juuri siihen perustuu tuo anteeksianto, mitä suuremmassa määrin...
Mutta tuo anteeksianto ja unohtaminen - voi ristus että se osaa olla tälle lajille vaikiaa - ja muut lajit sitä tuskin edes tuntee =)
Ei kaduta - mietityttää vain joskus =)
Kiitos Sinulle!
etten löydä mitään uutta, mitä nuo edeltävät pa-
lautteen antajat eivät olisi jo kirjoittaneet.
Jotenkin niin hemmetin helppo runo ajatukseltaan,
toisaalta ajateltuna vaikeakin - mikä on lopputu-
los ? En osaa sanoa, mutta pisti miettimään niin
sen sanomaa, kuin sitäkin miten ihmeellinen
kirjoittaja Sinä olet. Minä en osaa yksinkertai-
sesti kirjoittaa mitään noin fiksua, saatikka
noin lyhyesti.
Bravo.
Ja toinenkin höh heti perään... =)
Minä kiitän!
PS; pienellä kiireellä tässä taas mennään, ei kerkee nickiä vaihtaan matkalla =)
Tämä puhutteleva runosi
laittoi miettimään,
miten vaikeaa on anteeksi
antaminen yleensäkin ja myös
itselle.
Kiitos.
Mukava saada ihmisiä liikkeelle hyvän asian puolesta =)
PS; olen ihan sama ihminen kuin tuo Ican, kunhan vaan kirjoittelen monella nimimerkillä =)
Unehtu sanoa...
KIITOS!
Hyvä tietää.
Onkos sulla useampiakin sivupersoonia. :))))
Onhan mulla muutama...
Enkäpä niitä salaile; Lilla_Björk on yksi ja joskus kirjoittelin rekkaamattomalla nimimerkillä; Perusklooni
Joku joskus oli kovin halukas tietämään miksi kirjoitan niin onella nimellä - vastaus löytyy Lillan yhdestä runosta ;D
Ota susta nyt selvä. :DDDD