Hei! Olen 19-vuotias transmies. Olen tuntenut olevani poika noin 2- tai kolmevuotiaasta asti. Muistan sen hyvin siitä, kun ilmoitin ylpeänä vanhemmilleni olevani poika, mitä latisti aika pahasti se kun äitini pyysi minua näyttämään kikkelin, jota ei tietysti ollut. Se oli todella noloa. Olen oikeastaan aika vasta ns "tajunnut" olevani trans, eli noin puolitoista kuukautta sitten, kun eksyin lukemaan keskustelua aseksuaalisuudesta, mikä johdatti minut etsimään tietoa transihmisistä. Olen kuitenkin elänyt/käyttäytynyt miehenä jo pitkään, ja minulle on jopa vitsailtu asiasta tyyliin jos johonkin on pyydetty erityisesti miehiä, minut on mainittu heti ensimmäisenä ja kommentit tyyliin "no ei sua nyt naiseks lasketa" ja "mieshän sä oot" mitkä tietysti olen ottanut ihan kohteliaisuutena. Puolestaan minua ärsyttää sana "tyttö" aina kun sitä käytetään minusta ja jopa eräs hyvin läheinen miespuolinen ystäväni on monesti käyttänyt ilmaisua "te naiset" minusta. No, mitä olen siihen voinut sanoa, yleensä olen vain hiljaa. Miesten vaatteita olen käyttänyt jo kauan alusvaatteita myöten, enkä ole edes tajunnut että se voisi olla jonkun mielestä outoa. Se on ollut minulle ihan ilmiselvää.
Onko liian aikaista hakea lähetettä tutkimuksiin, kun olen saanut asian "selville" näin vasta, vaikka olenkin elänyt miehenä pitkään? Vai pitäisikö vielä odottaa? Siitä olen varma että näin en voi elää, mutta kun diagnoosin saamiseksi pitää olla tuntenut olevansa sitä sukupuolta vähintään kaksi vuotta, niin mistä se lasketaan? Siitä että olen ollut kuin mies ja toivonut olevani myös fyysisesti mies vai siitä kun olen tajunnut olevani trans?
Ja vielä yksi kysymys, miten lähetettä haetaan? Yleensä kun olen varannut lääkärille aikaa, olen jo puhelimessa joutunut kertomaan mikä on vaivana. Sanonko puhelimessa että haluan lääkärille ajan koska tarvitsen lähetteen transtutkimuksiin vai miten? Kiitos kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan, olen nimittäin aika neuvoton tässä tilanteessani.
Onko liian aikaista hakea lähetettä tutkimuksiin, kun olen saanut asian "selville" näin vasta, vaikka olenkin elänyt miehenä pitkään? Vai pitäisikö vielä odottaa? Siitä olen varma että näin en voi elää, mutta kun diagnoosin saamiseksi pitää olla tuntenut olevansa sitä sukupuolta vähintään kaksi vuotta, niin mistä se lasketaan? Siitä että olen ollut kuin mies ja toivonut olevani myös fyysisesti mies vai siitä kun olen tajunnut olevani trans?
Ja vielä yksi kysymys, miten lähetettä haetaan? Yleensä kun olen varannut lääkärille aikaa, olen jo puhelimessa joutunut kertomaan mikä on vaivana. Sanonko puhelimessa että haluan lääkärille ajan koska tarvitsen lähetteen transtutkimuksiin vai miten? Kiitos kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan, olen nimittäin aika neuvoton tässä tilanteessani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei.
Olen itse transtaustainen nainen, mutta voinen vastata viestiisi. Moni asia kertomassasi kuulosti aika tutulta...
Transtutkimusten hyvä puoli on se, että tutkittavat arvioidaan aina yksilöllisesti. Tuohon kysymykseen diagnoosiin vaadittavasta ajasta en osaa sanoa mitään varmaksi, kaikki riippuu aina laskentatavasta, eikä samaa tapaa voida soveltaa jokaiseen ihmiseen. Ensimmäistä polikäyntiä voi joutua odottamaan puoli vuotta ja diagnoosin saaminen kestää toiset puoli vuotta. Jos psykiatri tässä vaiheessa sanoo, että et ole kypsytellyt asiaa tarpeeksi, ei sinua pois ajeta, vaan jatketaan tutkimuskäyntejä kunnes tarvittava aika on täysi.
Lähetteen voi hakea terveyskeskuslääkäriltä, itse sanoin ajanvaraukseen tarvitsevani lähetteen yliopistosairaalaan, eikä sen kummemmin kyselty. Tähän on ihan hyvä tutustua ennen tuota lääkärikäyntiä. http://www.trasek.net/vinkit.htm
En halua sinua työntää mihinkään suuntaan, mutta jos vakaasti koet haluavasi tutkimuksiin, kannattaa niihin hakeutua. Sinne hakeutuminen ei velvoita sinua mihinkään hoitoihin, jos huomaat, ettei tämä toimikaan. Jos koet epävarmuutta hakea sinne, voi olla hyvä odotella hetki, mutta diagnoosiin vaadittavan kahden vuoden takia ei kannata odotella.
Kaksi vuotta vaaditaan jotta on ollut tuntemuksia kuuluvansa biologisesti vastakkaiseen sukupuoleen.
Ja tukimusjakso on minimissään 6kk, sen lisäksi voi miltei samat 4-6kk laskea hormoonipolille pääsyyn. Eli vuosi kevyesti.
Mutta sanon todellakin suoraan, ettei nohin optimiaikoihin ole todellakaan mitään luottamista, pikemminkin hyvin tyypillisiä ovat.
Todellakin aikaa ja hermoja palaa hyvinkin tehokaasti jo tutkimusjaksossa malttamattomana ollessaan. :(
Aivan. Kiitos oikaisusta. :) Ilmaisin itseäni aika huonosti yömyöhällä. Kaksi vuotta vaaditaan kyllä, mutta se, miten se lasketaan, on vähän tapauskohtainen. Jos on kokenut olevansa poika kolmevuotiaasta, kannattaa siitä lähteä ajattelemaan omia tutkimuksia, eikä stressata niinkään siitä, että on halunnut tutkimuksiin vasta puolitoista kuukautta.
Odottelua tulee kyllä ja aikaa kuluu ja on äärimmäisen rasittavaa joutua jonottamaan kuukausia. Itsellä kaikki sujui optimiajoissa, mutta ei sekään nopealta tuntunut. Vasta jälkeenpäin odottelua osaa arvostaa sopeutumisaikana, kun kaikki hyväkin vaatii psyykkisen käsittelyaikansa.
kuluu näin:
Voisitko elää noin loppuelämäsi? Ottaen huomioon että hormonihoito on yksi lisäriesa elämääsi eikä niiden vehkeiden teko sinne ole kovin helppoa.
Tekisitkö muutosta itsesi vuoksi vai siksi että tunnet sopivasi paremmin ihmisten joukkoon mikäli aloitat fyysiset hoidot.
Sinullahan on jo nyt ihan oikeus elää elämääsi nykymallilla. Riittääkö sinelle naisen passi ja naisen hormonitoiminta?
t. Heli, MtF
Joo, tätä ne kysyy jokaiselta tutkimusten alussa. Ja jos voi elää ilman korjausta, niin turhaanhan siellä tutkimuksissa kulkee.
Itse sanoin, että aikani kuvittelin pystyväni olemaan vanhaan malliin, mutta en enää.
että olet tuntenut olevasi poika 2-3-vuotiaasta. Ja olet käyttänyt miesten alusvaatteitakin. Eihän kukaan parivuotiaana voi tietää olevansa nimenomaan trans. Jos tunsit olevasi poika jo lapsena, sano se translääkäreille.
Itse olen diagnosoitu ftm, joten osaan luultavasti vastailla kysymyksiisi.
Ei ole liian aikaista hakea lähetettä, ei siinä ainakaan mitään häviä - sukupuoliristiriidan kokemuksesi ovat selvästi kestäneet pitkään, joten mitä sitä turhaan odottelemaan. Sitä odottelua pitää nimittäin kestää tässä prosessissakin ihan tuskastuttavan paljon. Kuitenkin tuon transsukupuolisuuden tiedostamisajan kanssa jotkut saattavat nipottaa. Itselläni oli vähän sama tilanne, olin 'tajunnut' olevani ts vasta puolisen vuotta aikaisemmin kuin hakeuduin tutukimuksiin (lähdin sinne heti kun täytin 18). Tähän tutkimusryhmä takertui ja tämän takia diagnoosinkin saaminen viivästyi jonkin verran, vaikka olenkin monta vuotta (murrosiän alusta asti) kokenut sukupuolidysforiaa. Sinuun saatetaan kuitenkin suhtautua ymmärtäväisemmin, koska olet noinkin selvästi identifioitunut miespuoliseksi jo pitkään (itselläni ei ollut nuorempana selvää sukupuoli-identitettiä, oli vain se voimakas inho omaa fyysistä kehitystä kohtaan).
Kuitenkin se aika jonka saatat hävitä, etkä välttämättä sitäkään, ei siltikään venytä prosessia yhtä kauan kuin se, jos menet vasta kahden vuoden päästä tutkimuksiin. Säästää siinäkin aikaa että kaikki psykologiset tutkimukset jne on hoidettu jo valmiiksi.
Lähetettä haetaan niinkuin mitä tahansa lähetettä. Siinä puhelimessa sanotaan juuri noin eli lähete transtutkimuksiin. Tosin itse jouduin toistamaan virallisin termein että 'sukupuoli-identiteetin häiriön diagnosointiin', koska tyyppi luurin toisessa päässä ei tajunnut mitä tarkotiin 'trans-tutkimuksilla'. Nyt tuli ihan elävästi mieleen se miten hermostunut olin kun odottelin aikaa lääkärille ja pelkäsin että se sysää minut jonnekin huuhaapsykologille :D Mutta kaikki meni hyvin, toivottavasti sinullakin homma onnistuu!
Kiitos kaikille vastanneille, kirjoituksistanne oli paljon apua. Kyllä se on niin, etten näin pysty jatkamaan. Kuitenkin odotan vielä jonkun aikaa ennen kuin haen lähetteen.
Pystyykö sanomaan jonkinlaista arviota, montako reissua helsingissä/tampereella pitää tutkimusten aikana tehdä, vai onko se niin yksilöllistä? Asun melko kaukana molemmista ja ongelmaksi voi tulla raha. Onko jostain taholta mahdollista saada jonkunlaista matkakorvausta? Opiskelijan rahat kun ei tahdo riittää.
Olen miettinyt kertovani asiasta ensimmäisenä läheisimmälle ystävälleni. Onko neuvoja miten ottaa asia puheeksi? Tämän ei pitäisi olla mikään sokkiuutinen, koska hän tuntee minut jo nyt niin hyvin.
Kai ne käyntikerrat vähän vaihtelee ja voi nyt olla vähemmänkin kuin mulla vuosia sitten.
Parikymmentä kertaa tuli yhteensä ja se yksi käynti Tampereella lisäksi. Kela maksaa matkakorvauksen.
Matkoja tulee aika monta, mutta ei niistä matkoista ja niiden kustannuksista tarvitse niinkään huolehtia, Kela maksaa matkakorvausta yleisten kulkuneuvojen mukaan miinus omavastuuosuus 9,25 euroa per suunta. Muistaa vaan kysyä sitä lomaketta, jos ei automaattisesti anneta. Ei tarttee olla mikään himo rikas selviytyäkseen hoitoihin liittyvistä kuluista! :)
Tutkimukset eivät maksa tutkittavalle mitään, kotikunnan sairaanhoitopiiri hoitaa laskun. Tutkimuskäyntejä on vähennetty Helsingissäkin pahan ruuhkautumisen takia. Tampereella on aina ollut vähemmän käyntejä. Matkat pitää maksaa ensin kokonaan itse ja tutkimuslääkäriltä saatavalla hakemuskaavakkeella saa jälkikäteen 9,25 euron (yhteen suuntaan) ylittävän osuuden takaisin tilileen Kelasta.
Hoitokäynneillä tilanne on sama, mutta nyt joutuu maksamaan poliklinikkakäynneistäkin. Hormoneista saa alussa peruskorvauksen ja kun uusi sukupuoli on vahvistettu, niihin voi hakea eryiskorvattavuuden ja sen jälkeen ne maksaa 3 € / 3 kk.
Kaikkiaan kulut eivät ole perushoidoista aivan mahdottomat pienituloisellekaan. Jos on täysin tuloton, voi hakea avustusta sosiaaliturvasta.