Muistatko vielä kiiltokuvakirjan joka kiersi koulukavereiden, ystävien, sisarusten ym. käsissä.
Isä kirjoitti minulle:
Elä elämäsi hymyilen
hymyilen läpi kyynelten.
Mitä sinun kirjasestasi jäi mieleen?
Tai kenties elämälause tai motto?
Isä kirjoitti minulle:
Elä elämäsi hymyilen
hymyilen läpi kyynelten.
Mitä sinun kirjasestasi jäi mieleen?
Tai kenties elämälause tai motto?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olihan noita vihkoja ja useampi jäi kesken kun sai uusia kiiltokuvia piti aloittaa koko vihko uusiksi...
Kun lehdet putoo ja kannet jää,
kansista löydät muiston tään.
Taidetaan tulla kultaiseen keski-ikään kun vanhoja muistellaan,
kultaista lapsuutta.;=)
En muista tuota kiiltokuvakirjaa, mut se ystäväni kirja oli, johon kaikki kaverit lisäsi aina omat tietonsa..
Muistan ystäväkirjan myös , mistä pidit mitä inhosit.
Työkaverini sai sellaisen kun jäi eläkkeelle,
tuli kiva muisto moni laittoi valokuvansakin mukaan.;=)
kun kirppu puree sinua! Rakkautta on kun heitän sinua lumipallolla!(kirjoitti eräs poika, joka varasti kirjan pulpetista ja palautti sen seuraavana päivänä. Ei olut allekirjoitusta, mutta tunsin käsialan;)
Etsi aina elämässä
kaunista ja hyvää,
sillä hyvän sydämmessä
kasvaa kultajyvää.
Lisää enkelikiiltsikan;=)
Jopa pojat innostui asiasta, se mukavaa.
Harmi että tais joutua muuton yhteydessä kaatikselle.
Runoja en pahemmin muista, mutta silloinkin paistoi neitsyt-luonne läpi, runon piti olla omaperäinen ja kiiltokuvat vastata sisältöä, sivun piti olla kuin taideteos. Sai niitä kirjoja sitten myös täytellä :)
Tämä oli vakio, jota kirjoitettiin kun ei muuta keksitty, varmaan löytyy suomenkielinen vastaava.
Päivän pakkoruotsi-annos teille:
Rosor äro röda
Violer äro blå
Smultron äro söta
SivupersoNaNa likaså
Höm.. ei niin syvällistä kuin sun kirjassa :))
Ja nyt kun selvisitte hiki-urakasta kääntää tuo suomeksi, saatte ottaa kahvit mun piikkiin ;))
Mä en ymmärtänyt yhtään mitään;=)
Eli pannu meni kahvia ja vessassa sai juosta.
Putkivalo on se kaunis tyttö
taivaskin sen todistaa.
Onnellinen on se poika
joka Putkivalon omistaa.
Sait ainakin kuntoilua :)) (juoksu-kyykkyyn-ylös-juoksu)
Söde runo :)) tänään en laita sulle ruåttix ettei työantajasi kiroo mut.
Kolme sanaa sinulle:
Ole ystävä minulle.
Tälläisen löysin muistini kätköistä.
Hiukan "vanhenpana" kirjotus oli seuraava:
Olemme vain kerran nuoria, enempää ei yhteiskunta kestä.
Enkä usko että monikaa haluais elää uudestaa niitä tunnekuohuja, kivahan niitä on muistella haikeasti.
Tuo oli useasti ja monen kirjoittamana.
Astelin pistelin
aidan viertä
katselin kaunista kukkaa.
Kuka se oli se poika
joka silitti Mian tukkaa.
..sinulle toivotan, ja onnellista aikaa.
Uskollista ystävää, ja muuta sinä et kaipaa.
Harmi, että kirja on kadonnut tässä matkan
varrella.. kuten monta muutakin juttua, joita
nytte osais arvostaa erilailla. Esim. yksi lahjaksi saatu nalle,
erityistä oli, että se oli itse tehty :)
Moni on kadottanut kalliin aarteensa , minulla se on tallessa tai yksi se ensinmmäinen;=)
Ole aina onnellinen
onnellisten joukossa
niinkuin pieni ruusunkukka
paratiisin puistossa.
Suursiivouksen yhteydessä tietyn laatikon siivoaminen kestää kauan, kauan... Sieltä löytyy kirjanen ja tapetilla päällystetty vihkonen.
Nyt jo edesmennyt kansakoulun rehtori (enkun ope) kirjoitti vihkooni:
Tahdotko Sinä tyttö tulla
tämän pojan kouluun?
Sull ois päivät paremmat
kuin jäniksellä joulu.
Kiiltokuvien lisäksi vihkossa/kirjassa on myös oikeita piirustuksia. Suosikkini on lapsuusystäväni Terhin (terveisiä Sinulle, minne ikinä muutittekin) peikon/maahisen kuva ja sen yhteydessä loru:
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko
jolla on kädessä tappuratukko
Sillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen
*tärkeät jutut muistaa aina... kirjat ovat kotona ja minä 50 km:n päässä töissä??!!??*
Hieno juttu , oot säästänyt aarteesi kuten minä.
Sadekatto rapisee
ja vettä päälle sataa.
Mamutti pieni punastuu
kun oma kulta halaa.
Ei kai enää punastuta;=)
että kyllä vieläkin joskus punastuu...
Nuorena sitä häpesi, näin vanhemmiten se vain vähän hämmentää.
Varovasti, varovasti
poimi elon ruusuja
Sillä kauneimmankin
ruusun alla
piilee piikki pistävä.
*elämänohjeita kaikkiin tilantaisiin*
Jäin miettiin punastunko minä , kyllä taidan.
Kyllä me lapsena jo oltiin viisaita kirjoituksissa,
ei aina vaan opittu kun aikuiseksi tultiin.
Nyppii piikkejä, jaa mistä no jalkapohjasta;=)
Vanhimmat noista loruista lienevät syntyneet moraalisten arvojen levitämiseksi. Seuraava loru oli jo vuonna -27 syntyneen äitini kiiltokuvavihossa:
Onnen polku poloinen
kivinen ja koloinen
Jos sä joudut sitä kulkemaan
niin luota silloin Jumalaan.
Ja toinen:
Minkä lupaat,
se pidä
ja sydän säilytä
puhtahana
Sinun isäsi sanat. Siinä kaikki tarvittava. :)
No niin oli , sodan käynnyt kokenut viisas mies;=)