ja hyvin vahvaksi motiiviksi pois pystyynlahonneesta liitosta, jos vuosikymmennien hiljaiselon jälkeen kohtaa Hänet, johon rakastuu ja jonka mielestä olen hyvin rakastettava ja vastustamattoman ihana.
Sanoisin suureksi kiusaukseksi
salama taivaalta
22964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin miksi jäit "vuosikymmenien pystyyn lahonneeseen liittoon".
Ahneus; talot tavarat, kesämökit, osakkeetko vai yksinäisyyden pelko pidättelivät avioliitossa, jos siinä ei ollut rakkauden ripettäkään. Vai oliko?
noin yksinkertaista voi olla kuin aloittaja sen kuvailee.Olemme se sukupolvi, jolille kasvatettiin " vain kuolema teidät erottaa". Onneksi kuitenkin meillä on aina eroamisen mahdollisuus ollut, joten ei kellään pitäis olla valittamista. Valintahan on aina avioparin oma, jos tahtovat jatkaa liittoaan kuolemaan asti , vaikka kuinka olis "pystyyn kuivunut". Aloittajalle vastaan , jos siltä tuntuu ota ihmeessä ero jos salama on sua lyönyt kirkkaalta taivaalta, mutta sen voin myös sanoa, ei tule helppo elämä niinkään, tulee uudet vaikeudet,(eli samat ja vielä vaikeempaakin voi tulla) joten tee kuten tahdot rakkauden huumassasi.
niitä samoja entisiä. Itse olen alkanut systemaattisesti piristämään omaa avioliittoani. Ostan miehelleni kauniita villapuseroita, ja kehun sitten, että hän näyttää upealta. Lisäksi lämpimiä halauksia silloin, kun niitä vähimmin odotetaan. Ja yritän kuunnella enemmän ja kysellä enemmän hänen mielipidettään, kun tähän asti on puhuttu se vähä, mitä puhuttu yhtä aikaa. Ja koetan laittaa useammin hänen mieliruokiaan. No, katsotaan kuinka meidän käy. En taitaisi jaksaa mitään eroprosesseja.
ei ole mitään syytä jatkaa sitä. Jotkut liitot ovat olleet irvikuvia jo alusta, jotkut muuttuneet siksi matkan varrella.
Jos alussa on ollut rakkautta ja yhteisyyttä, mutta se jonnekin kadonnut matkan varrella, pitäisi yhteys yrittää löytää uudelleen.
Jos rakkautta ei alunperinkään ole ollut, ei olisi pitänyt mennä naimisiinkaan.
Jos yrittämisenkään jälkeen ei pysty palauttamaan elävää suhdetta, vaan molemmat kituvat yksinäisinä ja puolikuolleina, ei ole järkeä jatkaa sellaista liittoa.
Toinen toiselta siinä vain syödään mahdollisuus täyspainoiseen suhteeseen, iloon ja onneen.
käy, kun noin kovin ainakin sinä yrität.
Olet siis tajunnut, että se on molemmista kiinni ja aloite pitää lähteä itsestä, jos muutosta haluaa.
Toivon kovasti, että vaivannäkösi palkitaan ja miehesi innostuu puolestaan hellimään sinua. Siinä ne onnistumisen ja loppuelämän onnen avaimet on.
Toivotan onnea!
Iltaisin hieroo väsyneet jalkani, keittää minulle kaakaota, vaikka itselleen teetä. Olen kyllä kiitollinen arkipäivästäni.
teillähän on ihanaa.
Tosi hyvät eväät tulevaisuuteen.
Mun mies kyllä hellii minua hyvillä ruuilla, mutta toi hieromispuoli on aika heikkoa.
Hyvin väkinäisesti puoli pakolla joskus, kun oikein pyydän.
Minä sen sijaan välillä olen hänen jalkojaan hoitanut, siis kylvettänyt ja putsannut.
myös kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Haluaako olla mieluummin yksin, vai pelkääkö yksin olemista ja tarvitsee välttämättä jonkun. Uusi vaihtoehto voi olla vielä huonompi, ellei opettele elämään ensin itsekseen ja etsi uutta vasta sen jälkeen.
Kukaan toinen ei pitemmän päälle voi yksin tehdä toista onnelliseksi vaan parisuhteen onni on yhteinen asia. (En tarkoittanut tätä vastaukseksi Hannalla vaan muuten vaan lisäyksenä keskusteluun.)
on tosi kuva lukea vaihteeksi tällaisiakin juttuja.
Usein onni on tosi pienistä asioista kiinni. Joskus ihmetyttää, että miksi hemmotteleminen jää vain toisen osapuolen tehtäväksi - ellei suorastaan velvollisuudeksi.
ei se mies niin tyhmä ole ettei ymmärtäisi.
ymmärtää? Kyllä fiksu mies ymmärtää, mitä vaimonsa tarkoittaa, ja osaa arvostaa hyviä asioita, joita tuohon villapaitalauseeseen liittyy. Vaimo haluaa antaa hänelle lahjaksi upean villapaidan ja iloitsee siitä, että sekä mies että villapaita komistuvat, kun mies pukee sen päälleen. Kuka ei sellaisesta ilahtuisi? - Joskus kateus tai oma paha olo tekee ihmisistä ilkeitä, kaikki muut haluavat ymmärtää hyvän tarkoituksen, vaikkei asiaa muuten ymmärtäisikään.
jos se on vain yksipuolista, niin se on jo enempi toisen palvelemista, kuin hemmottelua.
Ei nyt tarvii kirjaa pitää, et ihan päittäin hemmotellaan, mutta meillä ainakin se menee fiiliksen mukaan.
Siten vielä, et jos huomaa, että toinen tarvii vähän piristystä, tai sitten ihan muuten vaan.
Aikanaan mies toi mulle aina kukkia, yleensä jonkun pikku riidan päätteeksi.
Nyt ei olla aikoihin riidelty, niin ei niitä kukkiakaan tule, muuten, kuin et pyydän häntä tuomaan.
En osaa olla ilman. Aina pitää pöydällä olla tuoreita kukkia ja vielä sävy-sävyyn.
vaikka vuokralle muuttoa vähäksi aikaa. Tässä iässä pitäisi kumppanin kanssa voida keskustella asiallisesti. Meillä oli miehen kanssa kriisi vuosi ennen hänen kuolemaansa. Sanoin hänelle, että suon hänelle onnen jonkun toisen kanssa, jos siltä tuntuu. Hän jäi ja viimeinen yhteinen vuotemme oli tosi onnellinen. Sittemmin kävi ilmi, että mieheni ystävän vaimo luultavasti oli koko avioliittomme ajan ollut "rakastunut" mieheeni ja yritti sotkea välimme.
ystävyydestä. Kovin on tuttu tilanne, nyt en ole enään etsinyt naispuolisia ystäviä, vaikka tiedänkin, etteivät kaikki pyri aitojen yli.
Hullaannun kukista ja kaikenlaisista ja kaikenvärisistä. Yhdestä kukasta tai sommitelmasta, miten vaan. Mieheni tietää sen ja tuokin minulle säännöllisesti kukan tai kukkia (ilahdun myös luonnonkukista, vaikken olekaan enää nuori ja hän tuo joskus niitäkin). Aina vaan olen aivan myyty. Vastapainoksi minä taas passaan ja huom. kuuntelen häntä, ostan jotain lempijuomaa tai ruokajuomaa aterialle tai aterian jälkeen. Tiedän hänen lempiruokansa, lempitapansa ja lempiharrastuksensa. - Ja kuitenkin - me salamoimme toisillemme joskus, mutta onneksi ei salamamme ole iskeneet meitä vielä kuoliaaksi toisillemme.
sama juttu noiden kukkien kanssa.
Minut saa kyllä "ostettua" kukilla.
Jos joku haluaa minua ilahduttaa todella, niin kukilla se onnistuu.
Katson aina kauhuissani, kun esim. jossain elokuvassa naiset runttaavat ihania kukkia roskiin, jos eivät pidä lähettäjästä.
Itse en ikinä raaskis ja ymmärtäisin, ettei se kukkien vika ole.
Nauttisin piruuttanikin vain kukista.
Kesällä en välitä kaupan kukista, kun niitä voi itsekin kerätä ja kasvatankin omalla pihalla mysö maljakkokukkia.
Usein myös kerään ihan luonnon kukkia. Ne ovat aivan ihania ja nnistä saa tosi kauniita kimppuja.
Minä olen kaunosieluinen vaaka, entäs sinä?
Kyllä kukkien loisto on suloista. Kerran minulla oli heila ja, kun maalaispoika oli, niin toi minulle tuliaisiksi perunoita. Minä ajattelin, että onpa tollo, kun ei tuo kukkabukettia. Ja niinhän en osannut arvostaa tätä heilaani en ensimmäisestä hetkestäkään. (Nyt jo osaisin arvostaa kunnon maalaisperunoitakin).
Ehdotan, että harkitset asioita, ennen kuin teet mitään suuria ratkaisuja. Oletko sinä muuttunut vai puolisosi? Arki saattaa tulla vastaan uudessakin suhteessa ja kaikki saattaa arjessa kulkea pian entistä rataa, ellet itse ole oppinut jotain.
kiusaus, jokainen sen kohtaa kerran tai useamminkin avioliitossan. Avioliitto on luja, siihen "yleensä" mennään aidosti uskoen yhteiseen tulevaisuuteen.
Siksi sitä ei kaada kovinkaan helposti "salamat" kirkaalta taivaalta.Väitän, siinävaiheessa kun on silmittömästi rakastunut syrjähyppyyn, varmasti jokainen ymmärtää sen suhteen heikkouden, alkaa pohtia, vertailla omaa elämäänsä ja mikä oikeestaan onkaan tärkeintä ja kestävää.Jokainen elämän mittaisen avioliiton aikana joutuu työskentelemään oman liittonsa puolesta, koska JOKAISELLE ne houkutukset tulee väistämättä jossain vaiheessa elämää. Osa ihmisistä eroaa harkittuaan varmasti pitkään ennenkuin tekee ratkaisun. Osa alkaa korja virheitään ja huomaa kuinka ihana oma alkuperäinen puoliso onkaan.
Uusi avioliitto tuo tullessaan samat vaikeudet ja uusia vaikeuksia jota ei entiseen olis koskaan tullukaan.=( joten salama taivaalta on suuri kiusaus )
ja alettava miettiä, mitä elämältä vielä haluaa. Haluanko olla jämähtäneessä liitossa vai haluanko jotain uutta loppueloksi? Tuttu ja turvallinen huonokin liitto on ihan hyvä, mutta jos on parempaa vaihtoehtoa tarjolla, niin toki kannattaa vakavasti miettiä. Kuten vanha sanonta, meillä on vain tämä yksi elämä. Riittääkö ilokseni entiset ajat vai haluanko elää tätä päivää ja satsata tulevaisuuteen.
tuloksella? Lukuunottamatta eka vuotta uuden kanssa?
Koko ajan paranee.