Kuljin pitkin katua
kaikkialla tuhkaa
ja pelkkiä raunioita
Kuulin jostain itkua
epätoivon ääniä
tuskanhuutoja kauempaa
Kävelin ja kompastelin
omaan saavuttomattomaan
rakkauteeni
Se joskus eli ja oli
voimissaan
mutta pian himmeni
häipyi kaukaisuuteen
vieden mukanaan elämänjanoni
Ymmärsin olevani
ongelmien keskellä
vailla auttajaa
Olin joutunut
syvään rotkoon
jo päiväkausia sitten
Tuskin enää löytäisin tietäni valoon
Olin ehkä saanut enemmän kuin tarpeeksi
kokea elämän sakeaa mettä
Vain yksi ainoa ajtus täytti pääni
Minun oli taisteltava!
Osattava etsiä varauloskäynti
tästä tunteiden sokkelosta
ja pelastettava itseni
Sillä muuta tärkeäähän minulla
ei enää ole
kaikkialla tuhkaa
ja pelkkiä raunioita
Kuulin jostain itkua
epätoivon ääniä
tuskanhuutoja kauempaa
Kävelin ja kompastelin
omaan saavuttomattomaan
rakkauteeni
Se joskus eli ja oli
voimissaan
mutta pian himmeni
häipyi kaukaisuuteen
vieden mukanaan elämänjanoni
Ymmärsin olevani
ongelmien keskellä
vailla auttajaa
Olin joutunut
syvään rotkoon
jo päiväkausia sitten
Tuskin enää löytäisin tietäni valoon
Olin ehkä saanut enemmän kuin tarpeeksi
kokea elämän sakeaa mettä
Vain yksi ainoa ajtus täytti pääni
Minun oli taisteltava!
Osattava etsiä varauloskäynti
tästä tunteiden sokkelosta
ja pelastettava itseni
Sillä muuta tärkeäähän minulla
ei enää ole
Vastaukset 1
Vanhimmat
ilman sinua ei tätäkään runoa olisi
siinä kukkivat sanasi