Ei minun tekstini pitänyt niin luokaton olla, mutta on se sitten. Kuukaudessa on ehtinyt tulla perushylkäys jo kahdesta kustantamosta. (Kahdeksaan laitoin.) Ei siinä mitään. Niitähän todennäköisimmin osasi odottaa. Mutta ajatukseni oli, että kun laitan tekstin kustantamoon, se makoilee kivasti siellä vuoden päivät ja sitten kun kaikki ovat sen hylänneet, alan kirjoittaa uusiksi. Halusin siis päästä siitä luontevasti joksikin aikaa eroon.
Lyhytkin tekeleeni on romaaniksi, mutta pitäisivät nyt jonkin aikaa ihan minun iloksi. Mikä on muilla ennätys: Kuinka pian kaikki kustantamot ovat teille ehtineet postittaa "kiitos, mutta ei kiitos" -viestinsä?
Eikä sitten mitään opetuksia siitä, että kustantamoja ei saa kiusata keskeneräisillä tekeleillä. Minusta se oli hauska idea.
Lyhytkin tekeleeni on romaaniksi, mutta pitäisivät nyt jonkin aikaa ihan minun iloksi. Mikä on muilla ennätys: Kuinka pian kaikki kustantamot ovat teille ehtineet postittaa "kiitos, mutta ei kiitos" -viestinsä?
Eikä sitten mitään opetuksia siitä, että kustantamoja ei saa kiusata keskeneräisillä tekeleillä. Minusta se oli hauska idea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
muistaakseni tuli vastaus lyhyestä runopinkasta (joo tiedän et oli huono ajatus laittaa ne...) viidestä kustantamosta parin viikon sisällä. Tosi äkkiä kyllä vastasivat. :)
Nyt on kaksisataasivuinen kirja yhdessä kustantamossa (muihin laitan kun olen työstänyt pidemmälle) ja on ollut siellä jo (hihi) puolitoista kuukautta...
Yksi hauskimmista kustantajan palautekirjeistä, kuulin tämän eräältä kollegalta, kuului näin:
Kiitos meille lähettämästänne neljästäsadasta A4:sta. Tutustuttuamme papereihin lähemmin huomasimme kuitenkin, että niihin oli joku jo kirjoittanut. Palautamme materiaalin ohessa. Kiitos ystävällisestä tarjouksestanne.
F.Enzo, eihän tuo ole totta, eihän? Vastaatko, jos arvaan mikä kustantamo?
Itse sain ensimmäisen ja nopeimman vastauksen eräältä pienkustantamolta vuorokauden sisällä; eivät kuulemma julkaise novelleja niiden heikon markkinatilanteen vuoksi. Vähän lohdutti, etteivät olleet käsikirjoitusta edes saaneet: vastaus tuli tiedusteluun, saako kässäriä ylipäätään lähettää.
Olisi oikeastaan aika hauska saada v-mäisiä, ilkeitä vastauksia. Sehän osoittaisi, ainakin minun päässäni, että kustanatmo luottaisi huumorintajuuni ja älyyni.
Mulla ei huumorintaju varmaankaan riittäisi. Silloin ehkä, jos olisi jo julkaissut jotain mutta muuten...
ja sitä on lainattu monessa kirjassa. En valitettavasti muista, kuka kirjailija sen kustantajalta sai - joku tunnettu kuitenkin. Siis joku, josta myöhemmin tuli tunnettu. Ei ollut suomalainen kustantamo kuitenkaan.
on totta, tapahtui vuosikymmeniä sitten Suomessa. En viitsi tässä kirjailijan nimellä lähteä repostelemaan, enkä mainita kustantajaakaan, ne ovat sinällään hauskan tarinan sivuseikkoja.
Mutta toisin kuin alla väitetään, ei tästä vanhemmasta herrasmiehestä mitenkään erityisen tunnettua tai suosittua tullut. Paljon on kuitenkin julkaissut, nyttemmin kai enemmänkin eläkkeellä.
taas ei vastannut suoraan; outoa 'ylpeyttä'?
Suomalainenkin kustantaja lienee kyseisen tarinan aikoinaan kuullut ja käytti sitä, mutta alkuperäinen kustantaja ei ollut suomalainen. Kerron teille nimen, jos sattuu silmiin jostain lainauskirjasta.