Hyvät ihmiset, edullinen pentu houkuttaa mutta lukekaa vaikkapa seuraavan kirjoittajan arjesta.
Pentuja ei sosiaalisteta ihmiseen eikä pahimmillaan edes omiin lajitovereihin. Häkkiin omaan paskaansa vaan ja heikkoa ravintoa silloin tällöin heitellen. Helppoa rahaa ja näköjään bisnes kukoistaa!
Koira pelkää kuollakseen JOKA PÄIVÄ, sydän hakkaa ja ruikku lentää. Koiranelämää??
Ostin yksityiseltä 6kk:den ikäisen sekarotuisen kääpiökoira uroksen, se oli teljetty yksin häkkiin ja se ei todennäköisesti ole päässyt sieltä pois koko elämänsä aikana pois (käytöksestä päätellen...??)
Kun menin katsomaan pentua niin se oli silloin todella arka (en ollut koskaan niin södeä pentua nähnyt, sydän suli!!!) myyjä sanoi että se kyllä tottuu ajan kanssa teihin ja muuttuu.
Mutta mitä tehdä kun nyt uudessa kodissa pentu on ollut 4 viikkoa ja se on edelleen samanlainen kuin tullessa, niin arka ettei ota mitään kontaktia ihmiseen, kaikki keinot on kokeiltu että pentu muuttuisi!!!
-kun pyytää pentua luokse niin se pakenee tai ei halua tulla luokse vaikka herkkupalaa tarjoaa kädestä, näyttää vaivautuneelle (syö kyllä herkkupalan jos työntää suoraan suuhun)
-ei näytä mitään kiinnostusta ihmiseen vaan tärisee kun katson pentua (ei mitään kiinnostusta tervehtiä ihmistä vaikka olisi ollut jonkin aikaa yksin)
-koira kokee kaiken kiusan teoksi esim. säikkyy ja vinkuu kun kengät kopisee
-ei halua ulos (ulkona pahoja vieraita ihmisiä), ja kun vie rauhalliseeen paikkaan ulkona niin pentu konöttää vaan paikallaan liikkumattomana
-ei ole agressiivinen
Tilanne tuntuu toivottomalle!!! Olen soittanut tilanteesta entiselle omistajalle ja omistaja sanoo edelleen että kyllä tilanne korjaantuu aikaa myöten, ei halua pentua takaisin.
Onko koira oikeasti niin "villiintynyt" ettei siitä ystävää enää saa??
Pikaiset mielipiteet tervetulleita, kiitos.
Pentuja ei sosiaalisteta ihmiseen eikä pahimmillaan edes omiin lajitovereihin. Häkkiin omaan paskaansa vaan ja heikkoa ravintoa silloin tällöin heitellen. Helppoa rahaa ja näköjään bisnes kukoistaa!
Koira pelkää kuollakseen JOKA PÄIVÄ, sydän hakkaa ja ruikku lentää. Koiranelämää??
Ostin yksityiseltä 6kk:den ikäisen sekarotuisen kääpiökoira uroksen, se oli teljetty yksin häkkiin ja se ei todennäköisesti ole päässyt sieltä pois koko elämänsä aikana pois (käytöksestä päätellen...??)
Kun menin katsomaan pentua niin se oli silloin todella arka (en ollut koskaan niin södeä pentua nähnyt, sydän suli!!!) myyjä sanoi että se kyllä tottuu ajan kanssa teihin ja muuttuu.
Mutta mitä tehdä kun nyt uudessa kodissa pentu on ollut 4 viikkoa ja se on edelleen samanlainen kuin tullessa, niin arka ettei ota mitään kontaktia ihmiseen, kaikki keinot on kokeiltu että pentu muuttuisi!!!
-kun pyytää pentua luokse niin se pakenee tai ei halua tulla luokse vaikka herkkupalaa tarjoaa kädestä, näyttää vaivautuneelle (syö kyllä herkkupalan jos työntää suoraan suuhun)
-ei näytä mitään kiinnostusta ihmiseen vaan tärisee kun katson pentua (ei mitään kiinnostusta tervehtiä ihmistä vaikka olisi ollut jonkin aikaa yksin)
-koira kokee kaiken kiusan teoksi esim. säikkyy ja vinkuu kun kengät kopisee
-ei halua ulos (ulkona pahoja vieraita ihmisiä), ja kun vie rauhalliseeen paikkaan ulkona niin pentu konöttää vaan paikallaan liikkumattomana
-ei ole agressiivinen
Tilanne tuntuu toivottomalle!!! Olen soittanut tilanteesta entiselle omistajalle ja omistaja sanoo edelleen että kyllä tilanne korjaantuu aikaa myöten, ei halua pentua takaisin.
Onko koira oikeasti niin "villiintynyt" ettei siitä ystävää enää saa??
Pikaiset mielipiteet tervetulleita, kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eteenpäin kyseisestä ihmisestä heti.Parhaiten tuollainen koira sopeutuu,kun ei edes huomaa sitä aluksi.annat ruuan ja paikan jossa sitä ei kukaan häiritse ikinä.se riittää sillä se alkaa ottaan itse lopulta yhteytta sinuun.
niitä ostetaan säälistä, saa pentutehtailijan jatkamaan toimintaansa, lisäämään pentuja, emät rääkkääntyy ja turhan paljon meillä on sitten näit epäsosiaalisia, yhteiskuntaan kelpaamattomia. Surullista!
lainasin siis järkyttyneenä kuvauksen sieltä.
Minä en usko, että tuo koira koskaan lähestyy ihmistä - miksi ihmeessä se tekisi niin?
Halutaan edullinen pentu,
vaikka oudolta vaikuttaakin "kasvattajan" touhut. Tervepäinen, normaalissa perheoloissa kasvanut pentu tervehtii luovutusikäisenä uusia ihmisiä reippaasti. Miksi se pelkäisi ketään? Miksi ihminen tekisi pahaa?
Jos pennulla on hyviä kokemuksia ja se on sosiaalistettu, se luottaa kyllä ihmisiin!
Autistinen koiranpentu, kuulostaa niin kamalalle.
Kohtelu on ollut tosi huonoa sille. Tuolle pennulle ei ihmiset merkkaa enää mitään, luotto mennyt kokonaan.
vastasin jo sinne alkuperäiseen ketjuun, mutta kommentti tännekkin.
"Autistinen koiranpentu" kuvaa luultavasti aika hyvin pennun tilaa, mutta vaikka nyt näyttääkin aika toivottomalta saattaa sillä silti olla mahdollisuus kuntoutua vielä suht normaaliksi koiraksi.
Eli älkää teilatko pelkän lyhyen luetun jutun perusteella omistajan mahdollisuuksia auttaa koiraasa, ja näin viekö häneltä rohkeutta ja kärsivällisyyttä taistella koiransa hyvän elämän puolesta.
Kirjoitus on aina vain osatotuus tilanteesta, kokonaiskuva on koiran tuntevalla ja sen kanssa elävällä, eikä kaikenkattaviin yleistyksiin kannata sortua - näissäkään asioissa..
Nimim. Kokemusta löytyy, positiivisin kuin myös vähemmän positiivisin tuloksin..
Tuskin teitte edes mitään papereita koirasta? Tuohan on eläinrääkkäystä!
Pistä myyjä koville!
Joku tässä vietiketjussa jo sen sanoikin. Anna Aikaa koiralle ja tosiaan se oma rauhallinen paikka missä, sitä ei häiritä. Huolehdi koiran perustarpeista ja odota. Koira kyllä tulee luoksesi kun kokee olevansa siihen valmis. Siihen saattaa tosin mennä aikaa. Kärsivällisyyttä siis.
Tee myyjästä ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille ja poliisille. Kokemuksesta tiedän, että pentutehtailijoiden toimintaa ei ole helppoa pysäyttää Suomessa. Australiassa saa todella helposti jopa vankeutta eläinten huonosta kohtelusta.
Sen koko elämä on henkistä kipua, tuskaa ja kärsimystä. Miksi sitä pitkittää. VOI olla että koira on muuttuu puolen vuoden päästä sosiaaliseksi. Voi olla että ei. Vaikka muuttuisikin, niin siinä on puoli vuotta liikaa kärsimystä elävälle, tuntevalle eläimelle.
Minusta olisi syytä lopettaa kärsimys.
Pennut ovat sopeutuvaisia ja koiraa ei ikinä pidä lopettaa ihmisen tekojen perusteella vain jos koira on sairas!!!!
Nyt yhteyttä johonkin koirakuntouttajaan! Siihen saatta mennä ne rahat, jotka säästitte kun ostitte halvan (?) pennun, mutta varmasi sen arvoista!
Googlesta löysin tällaiset nopeasti. Aloita vaikka soittamalla ja kertomalla. Jos he eivät ole erikoistuneet tällaisiin tapauksiin varmasti auttavat eteenpäin!
http://www.koirankouluttaja.fi/
http://www.nekaros.com/tassutaiturit/
Meidan nuorempi koira oli hyvin samantapainen meille tullessaan, silla erolla etta emme ostaneet koiraa kasvattajalta vaan se oli loytokoira (asumme Italiassa ja taallahan naita riittaa... :() ja jo hieman isompi pentu, 9-10 kk ikainen.
Tytto pelkasi ihmisia, muita elaimia, esineita, oli agressiivinen eika ottanut vapaaehtoisesti minkaanlaista kontaktia meihin eika vanhempaan koiraamme. Koiraa oli ilmeisesti hakattu, ja hanta murtunut ja jo luutunut mutkalle.
Minulla oli jo usko menna muutaman ensimmaisen kuukauden aikana, koira ei nimittain tullut edes sisalle asti vaan nukkui aidatulla pihalla kauimmaisessa nurkassa ja soi ainoastaan kun emme olleet paikalla. En uskonut etta tuosta voisi enaa "koiraa" tulla.
Tasta on kohta vuosi aikaa, ja lempeampaa ja ihanampaa koiraa en ole ikina nahnyt :). Mihinkaan emme tyttoa pakottaneet, ihan omilla ehdoillaan pikkuhiljaa lahestyi seka meita etta toista koiraamme. Vielakin pelastyy vieraita helposti ja lenkilla kaynti on nyt vasta alkanut sujua kohtuullisesti, mutta kotona ei voisi paremmin menna; koira on aivan ihana lasten kanssa, antaa heidan retuuttaa mielensa mukaan, istuisi varmaan paivakausia paa rapsutettavana polvellani, ja toisesta koirasta poiketen on alyttoman kiltti ja tottelevainen (ei pelokkaalla tavalla mutta suorastaan huomaavainen). Upea kaveri siis kaikenkaikkiaan, eli ala sina alkuperainen kirjoittaja meneta toivoa viela, anna koiralle aikaa.