Lapsen koulu siirtyi nettipohjaiseen tiedonjakoportaaliin koulun ja kodin välillä ja ensivaikutelma oli positiivinen, koska tunsin pääseväni koulutyöhön paremmin sisälle ja sain lisäavaimet seurata pienen koululaisen törmäilyä koulumaailmassa kun äiti ei ole vahtimassa.
Nyt on kuitenkin viitteitä siihen suuntaan, että lapsen isä tulee käyttämään tätä hienoa systeemiä omien tarkoitusperien, eli vuosia kestäneen kiusaamisen "tukikohtana" koska saa mahdollisuuden puuttua joka asiaan, joka hiukankaan näyttää hänen mielestään lähin laiminlyönniltä tai lapsen pahoinvoinnilta. Muutama esimerkki: lapsella ei ollut luistimia mukana, poika paininut kielloista huolimatta toisen pojan kanssa (jälki-istunto), enkun sanakokeista kaksi kertaa 6. matikanvihko kotona...
Mietin viime yönä pitkään (opettaja soitti illalla ja kertoi exäni olleen yhteydessä häneen näistä "kodin laiminlyönneistä ja ongelmista joista hän on hyvin huolissaan") miten minun tulee nyt toimia. Nettiportaalia ei voi evätä, koska koulu ei palaa enää reissuvihkoaikaan, ja itsellenikin oli ensin helpotus etten ole enää huithaithapeli-pikkumiehen muistin varassa, mutta
Exälläni ei ole minkäänlaista käsitystä lasten arkielämästä, koulunkäynnistä, harrastuksista jne. Lapset tapaavat isäänsä nykyään harvoin, koska tapaamisten aikanakin hän mm. laittaa lapsen tekemään matikantehtäviä ja käsialaharjoituksia, voimaharjoitteluja ja pitkäkestoista liikuntaa aikuisen ehdoilla.
Kyse on nyt nuorimmaisesta lapsesta, isommistakin on kasvanut ihan kelpo kansalaisia, vaikka alkupolku on ollut kaikilla hieman haparoiva.
Tein virheliikkeen, kun luulin exäni kiusaamisen loppuneen ja vaihdoin paikkakuntaa. En ajatellut että hän aloittaa koko prosessin uudestaan uusien viranomaisten kanssa, joihin uppoaa taas miehen fiksu käytös ja aktiivinen rooli muutaman vuoden. En haluaisi kertoa menneisyydestämme koulussa, koska luulin jo, että pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä uusissa kuvioissa, enkä usko että exästäni sokaistunut opettaja edes uskoisi minua, joten parempi vaieta.
Hiukan on paukut tällä hetkellä vähissä, kerjään tsemppiä.
Nyt on kuitenkin viitteitä siihen suuntaan, että lapsen isä tulee käyttämään tätä hienoa systeemiä omien tarkoitusperien, eli vuosia kestäneen kiusaamisen "tukikohtana" koska saa mahdollisuuden puuttua joka asiaan, joka hiukankaan näyttää hänen mielestään lähin laiminlyönniltä tai lapsen pahoinvoinnilta. Muutama esimerkki: lapsella ei ollut luistimia mukana, poika paininut kielloista huolimatta toisen pojan kanssa (jälki-istunto), enkun sanakokeista kaksi kertaa 6. matikanvihko kotona...
Mietin viime yönä pitkään (opettaja soitti illalla ja kertoi exäni olleen yhteydessä häneen näistä "kodin laiminlyönneistä ja ongelmista joista hän on hyvin huolissaan") miten minun tulee nyt toimia. Nettiportaalia ei voi evätä, koska koulu ei palaa enää reissuvihkoaikaan, ja itsellenikin oli ensin helpotus etten ole enää huithaithapeli-pikkumiehen muistin varassa, mutta
Exälläni ei ole minkäänlaista käsitystä lasten arkielämästä, koulunkäynnistä, harrastuksista jne. Lapset tapaavat isäänsä nykyään harvoin, koska tapaamisten aikanakin hän mm. laittaa lapsen tekemään matikantehtäviä ja käsialaharjoituksia, voimaharjoitteluja ja pitkäkestoista liikuntaa aikuisen ehdoilla.
Kyse on nyt nuorimmaisesta lapsesta, isommistakin on kasvanut ihan kelpo kansalaisia, vaikka alkupolku on ollut kaikilla hieman haparoiva.
Tein virheliikkeen, kun luulin exäni kiusaamisen loppuneen ja vaihdoin paikkakuntaa. En ajatellut että hän aloittaa koko prosessin uudestaan uusien viranomaisten kanssa, joihin uppoaa taas miehen fiksu käytös ja aktiivinen rooli muutaman vuoden. En haluaisi kertoa menneisyydestämme koulussa, koska luulin jo, että pääsimme aloittamaan puhtaalta pöydältä uusissa kuvioissa, enkä usko että exästäni sokaistunut opettaja edes uskoisi minua, joten parempi vaieta.
Hiukan on paukut tällä hetkellä vähissä, kerjään tsemppiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on sama tilanne. Isä tuskin tapaa tytärtään ja tytär itkee ikäväänsä jatkuvasti. Mutta isukki on ottanut asiakseen "hoitaa" tytön asioita. Soittelee jatkuvasti kouluun ja sen jälkeen minulle ja ilmaisee huolensa "siihen ja siihen" asiaan ja että opettajakin "sitä ja tätä". Olemme eronneet kun tyttö oli alle 2 vuotias eikä isä ole sen koommin arkielämässä ollut mukana. Ei pysty edes aavistamaan mitä me arkielämässämme teemme. Aina on isä antamassa ohjeita ja neuvoja tyyliin, "kun tyttö tulee meille niin me teemme sitä ja tätä, kannattaa kuule kokeilla sielläkin". Tyttö on siellä 1-2 yötä/kk ja aina viikonloppuna. Isällä ei ole aavistustakaan sairaista lapsista, kiireisistä aamuista, väsyneistä iltapäivistä, läksyjen teosta, unohtuneista urheiluvälineistä, harrastuksiin viemisistä, ei mistään. Mutta tätä saarnaa jatkuu ja jatkuu. Nyt olen ottanut yhteyttä lastenvalvojaan ja pyytänyt ratkaisua. Haluan katkaista välini tuohon mieheen vuosia kestäneen henkisen väkivallan vuoksi. En jaksa enää. En halua enää vastata puhelimeen kun hän soittaa. Mutta kun on tuo ilmoitusvelvollisuus ja tiedonantovelvollisuus. Niin, ja tytöllä ikävä. Mutta aina se soittaa vaan haukkuakseen (kai saa itselleen hyvän mielen ja fiiliksen että nyt on taas isänä tehty oma osa).
Kiitos paljon tsempistä ja Sinulle toivon jaksamista myös.
Edellisen asuinkunnan lastenvalvoja ihmetteli moneen kertaan, miksi isää kiinnostaa yhteishuollon virallinen osa niin paljon muttei lapsi ja lapsen kanssa oleminen lainkaan. Sitä tässä ihmettelee kaikki muutkin, lapsikin.
Kysyin opettajalta eilen, syyllistyykö hän virkansa puitteissa huijaukseen, jos me kommunikoimme hänen kanssaan lapsen asioista puhelimitse, eikä niitä hankaluuksia kirjattaisi lainkaan portaaliille, niin hän lupasi ottaa asioista selvää rehtorilta. Mielestäni reissuvihkoasiat eivät kuulu etäisälle vaikka meillä onkin yhteishuoltajuus. Ainakaan isälle ei edellisessä koulussa lähetetty reissuvihoista kopioita pyynnöistä huolimatta.
Mietin illalla, etten jaksa tätä samaa enää kymmentä vuotta. Olisi pitänyt jäädä eikä lähteä ja elää omaa elämää perhe-elämän ohessa. Olisi pitänyt odottaa, että sattuma t. kohtalo olisi päästänyt minut pahasta. Ainoa asia, joka saa minut nousemaan vaikeina aikoina on tieto, että exän tarkoitus on kostaa ja saada minut pois pelistä ja sitä iloa en hänelle suo. Lasten hyvinvointi on aina oleva tärkein asia, vaikka rankkaa tämä on, en lainkaan yritä kieltää sitä.
tuli tässä mieleen että eikö tuommoisiin portaaleihin ole salasanaa?
Saisitko sen vaan muutettua jollain tapaa ja sitten isälle ei annettaisi?
Pahoittelen, kun en tiedä, miten tuollainen portaali oikein toimii mutta olisi järkeenkäöypää että joku käyttäjätunnut/salasana sinne on oltava kun ei kai kuka tahansa saa muiden juttuja päästä katsomaan.