Uskaltaisitko kertoa, jos sairastaisit...

jos paniikkihäiriö vaivaa, kannattaa käydä lääkärisedän- tai tädin luona.Asiasta voi kertoa sellaisille sukulaisille, kavereille jne, jotka ymmärtävät,että kysymyksessä on sairaus siinä missä flunssa tai sikokuume.

Kyllä uskaltaisin kertoa jos sairastaisin paniikkihäiriötä. En nyt kuitenkaan ihan jokaiselle, vähän tilanteesta riippuen missä ja kenelle.

Sukulaistytöllä on paniikkihäiriöoireita ja olen oireisiin vähän tutustunut. En ole kuullut että kukaan pitäisi hulluna noista oireista kärsiviä. Lienee aika yleinen sairaus. Joka 3. suomalainen jossain vaiheessa elämäänsä kokee enemmän tai vähemmän kyseisiä oireita. Nykyään paniikkihäiriöstä puhutaan avoimesti.

Poikasi on syytä kertoa paniikkihäiriöoireistaan kutsunnoissa. Hän varmaan stressaa jo etukäteen armeijaa mutta jos haluaa siellä yrittää saattaa huomata että pärjääkin siellä, saa uusia kavereita ja muuta ajateltavaa. Nykyään varusmiehistä pidetään hyvää huolta ja tarvittaessa lääkärille pääsee heti jos vaikeuksia tulee.

onko paniikkihäiriö sellaista että mies ei halua lähteä shoppailemaan naisen kanssa ostariin?
waiko miähen luontainen waisto :=)
leimaa siinä sitten miäs hulluksi :=)

Paniikkihäiriöhän on sairaus siinä kuin vesirokkokin. Tuskinpa kukaan minua sen takia tämän hullumpana pitäisi. Tietysti harkitsisin, kenelle puhuisin, mutta on myös sairauksia, joista en puhuisi kenellekään. Esimerkiksi tuskin mainitsisin, jos sairastaisin tippuria tai peräpukamia.

Harmi vain, että kun rahapula iskee, juuri mielenterveyden hoidosta säästetään eniten. Vaikka kyllä rahaa säästetään muustakin terveyshuollosta. Laman vuoksi ei pysytä hoitotakuuajoissa.

Kuulin juuri, että syrjäisimmissä kunnissa lääkäripulan vuoksi abortin saanti voi viivästyä toista vuotta.