ja vaimoni?

minä kirjoitti:

Paikka oli täydellinen: näkyvyyttä molempiin suuntiin melkein kilometri. Pyörätietä saapuvat näkyisivät hyvissä ajoin. Takanani oli viisisataa metriä umpimetsää jossa ei ollut polkuja eikä teitä. Kukaan ei kulkisi hämärässä yksin metsässä.Polkupyöräni oli varmassa tallessa kuitenkin niin että varmasti sen löytäisin. Pyörätiellä ei näkynyt kulkijoita. Makasin mahallani heinikossa, onneksi heinä oli kuivaa ja maa vielä lämmin. Päälläni oli tumma, kokovartalohaalari ja sen alla ainoastaan tuulipuku, ilman alusvaatteita. Kommandopipo peitti päälakeni, valmiina alas vedettäväksi. Käsissäni oli paksut nahkaiset työsormikkaat, olin todennut ne parhaimmiksi muutaman pureman jälkeen. Näistä ei hampaat menisi läpi. Tumma hahmo näkyi pyörätien eteläpäässä, yritin terästää katseeni mutten nähnyt tulijaa, en edes sitä oliko hän mies vai nainen. Kuvittelin tulijan tyylikkääksi ladyksi, ladyksi joka oli lähtenyt iltakävelylle juodakseen kalliin viinipullon raskaan työviikon päälle. Tunsin elimeni kasvavan haalareissa ja jouduin vaihtamaan asentoa etten litistäisi sitä enempää. Kulkija tuli lähemmäksi ja huomasin hänen olevan nainen. Ja mitä parhaimmalla tavalla. Tuulipuvusta huolimatta näin hänen lantionkaarensa ja suhteellisen suurelta näyttävän rintavarustuksen. Juuri sellainen josta pidin. Nainen lähestyi, matkaa oli ehkä vajaat sata metriä..........jatkuuu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä