Taitaa tämä henkilö olla väärällä

Kysymyksiisi niin ei tarvitse tulla esittämään jotain noin typeriä mielipiteitä!



Kohtaan miltei päivittäin lastensuojelun asiakasperheitä, joiden päällimmäisenä huolena ja ahdistuksen aiheena on sosiaalialan työntekijän toimintatavat. Millään muulla hallinnon alalla ei kohtaa toimintaa, jossa asiakkaan tarpeet ja toiveet olisivat täysin toissijaisia, puhumattakaan siitä, että lainsäännöksiä poljetaan.Kuinka paljon mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, ahdistusta aiheuttaa työntekijä lapselle ja perheelle?

Olemme saaneet viimeisen puolen vuoden ajan kuulla ja lukea tiedotusvälineistä, kuinka huonosti vanhemmat hoitavat lapsiaan, kuinka sairaita lapset ovat ja kuinka paljon sijaisperheitä tarvitaan. Julkisuudessa esitetään, että huostaanottojen pääasiallisin syy olisi alkoholi, vaikka luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei ole olemassa. Miksi tällaista vanhempia loukkaavaa tietoa jatkuvasti esitetään? Huostaanottoperheinä on lukuisia perheitä, jotka ovat uutterasti hakeneet apua, mutta eivät ole saaneet heille lain mukaan kuuluvia palveluja. Olen tavannut myös lukuisia lasten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia, jotka omaa osaamattomuuttaan peittääkseen ovat hakeneet ratkaisua sosiaalityöntekijöiltä.

Varhaisen puuttumisen myötä huostaanottojen luonne on muuttunut 2000- luvulla.
Nykypäivän huostaanottohan alkaa yleensä koulusta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista, joka pyöritetään moniammatilliseksi psykiatritapaukseksi. Ikään kuin sosiaalityöntekijät olisivat kokonaan menettäneet terveen järjen. Kaikkeen yksinkertaiseenkin ongelmaan haetaan apua vähintään psykologilta.

Ministeri Hyssälä on patistanut kuntia panostamaan avohuollon vaihtoehtojen kehittämiseen. Kaikki sosiaalialan ihmiset tietävät, että ns avohuollon tukitoimet ovat
kupla, joka pitäisi puhkaista. Nykypäivän asiakaskunnan tarpeita vastaavia avohuollon vaihtoehtoja ei ole olemassa. Perhetyöntekijäjärjestelmä on tiensä päässä ja menettänyt uskottavuuttaan. Vakavia oikeusturvaongelmia syntyy, kun perhetyöntekijät pitävät perheiden tietämättä (vain kielteisiä asioita sisältäviä) rekistereitä perheiden yksityiselämästä. Näitä kirjauksia käytetään huostaanottoasiassa todisteena perhettä vastaan. Vanhemmuuden tukeminen lienee ylipäänsäkin mahdotonta, ellei vanhempien voimavaroja osata löytää. Lastensuojelutyön osaajista on puutetta enkä yhtään tätä asiaa ihmettele. Perheen aito auttaminen ja voimavarojen etsiminen voisi olla paljon haasteellisempaa kuin nykyinen asiakkaan polkemiseen ja vikojen etsimiseen perustuva kulttuuri. Kulttuurimuutos alkaa varmasti vasta sitten, kun asiakaspalaute aletaan ottaa vastaan. Kun keisarilla ei ole vaatteita, sen kyllä kansa näkee ja keisarikin jossain vaiheessa.

Kiistaton tosiasia on, että ns varhaisen puuttumisen hankkeet ovat aikaansaaneet lastensuojelun kriisin. Tämän voi tutkia vaikkapa Stakesin tilastoista. Espoo ja Hämeenlinna pilottikuntina johtavat koko maan tilastoja. YK:n lapsen oikeuksin komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion 2000-luvulla tapahtuneeseen huostaanottojen määrän huimaan kasvuun ja tilastoinnin heikkouteen. Ymmärrän toki, että ne, joiden vastuulla näiden hankkeiden läpiajaminen on ollut, eivät voi myöntää tätä asiaa. Varpuset ovat karanneet kauan sitten käsistä. Kun tukitoimien osaamista ei ole, huostaanottoa käytetään ”tukena”.

Esitän syvän huoleni niiden perheiden puolesta, jotka joutuvat lastensuojelun asiakkaiksi.
Sosiaalityö on vakavassa kriisissä ja tarvitsee kriisiapua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle vakavia varoituksia perusoikeusloukkauksista. Uusi lastensuojelulaki tulee syventämään lastensuojeluperheiden syvää ahdinkoa.


Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo



Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!

Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:

1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.

Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni.

J. P. Roos, 62, on sosiaalipolitiikan professori ja ahkera mielipidekirjoittaja

niin saat vastauksi kirjoitti:

Kysymyksiisi niin ei tarvitse tulla esittämään jotain noin typeriä mielipiteitä!



Kohtaan miltei päivittäin lastensuojelun asiakasperheitä, joiden päällimmäisenä huolena ja ahdistuksen aiheena on sosiaalialan työntekijän toimintatavat. Millään muulla hallinnon alalla ei kohtaa toimintaa, jossa asiakkaan tarpeet ja toiveet olisivat täysin toissijaisia, puhumattakaan siitä, että lainsäännöksiä poljetaan.Kuinka paljon mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, ahdistusta aiheuttaa työntekijä lapselle ja perheelle?

Olemme saaneet viimeisen puolen vuoden ajan kuulla ja lukea tiedotusvälineistä, kuinka huonosti vanhemmat hoitavat lapsiaan, kuinka sairaita lapset ovat ja kuinka paljon sijaisperheitä tarvitaan. Julkisuudessa esitetään, että huostaanottojen pääasiallisin syy olisi alkoholi, vaikka luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei ole olemassa. Miksi tällaista vanhempia loukkaavaa tietoa jatkuvasti esitetään? Huostaanottoperheinä on lukuisia perheitä, jotka ovat uutterasti hakeneet apua, mutta eivät ole saaneet heille lain mukaan kuuluvia palveluja. Olen tavannut myös lukuisia lasten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia, jotka omaa osaamattomuuttaan peittääkseen ovat hakeneet ratkaisua sosiaalityöntekijöiltä.

Varhaisen puuttumisen myötä huostaanottojen luonne on muuttunut 2000- luvulla.
Nykypäivän huostaanottohan alkaa yleensä koulusta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista, joka pyöritetään moniammatilliseksi psykiatritapaukseksi. Ikään kuin sosiaalityöntekijät olisivat kokonaan menettäneet terveen järjen. Kaikkeen yksinkertaiseenkin ongelmaan haetaan apua vähintään psykologilta.

Ministeri Hyssälä on patistanut kuntia panostamaan avohuollon vaihtoehtojen kehittämiseen. Kaikki sosiaalialan ihmiset tietävät, että ns avohuollon tukitoimet ovat
kupla, joka pitäisi puhkaista. Nykypäivän asiakaskunnan tarpeita vastaavia avohuollon vaihtoehtoja ei ole olemassa. Perhetyöntekijäjärjestelmä on tiensä päässä ja menettänyt uskottavuuttaan. Vakavia oikeusturvaongelmia syntyy, kun perhetyöntekijät pitävät perheiden tietämättä (vain kielteisiä asioita sisältäviä) rekistereitä perheiden yksityiselämästä. Näitä kirjauksia käytetään huostaanottoasiassa todisteena perhettä vastaan. Vanhemmuuden tukeminen lienee ylipäänsäkin mahdotonta, ellei vanhempien voimavaroja osata löytää. Lastensuojelutyön osaajista on puutetta enkä yhtään tätä asiaa ihmettele. Perheen aito auttaminen ja voimavarojen etsiminen voisi olla paljon haasteellisempaa kuin nykyinen asiakkaan polkemiseen ja vikojen etsimiseen perustuva kulttuuri. Kulttuurimuutos alkaa varmasti vasta sitten, kun asiakaspalaute aletaan ottaa vastaan. Kun keisarilla ei ole vaatteita, sen kyllä kansa näkee ja keisarikin jossain vaiheessa.

Kiistaton tosiasia on, että ns varhaisen puuttumisen hankkeet ovat aikaansaaneet lastensuojelun kriisin. Tämän voi tutkia vaikkapa Stakesin tilastoista. Espoo ja Hämeenlinna pilottikuntina johtavat koko maan tilastoja. YK:n lapsen oikeuksin komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion 2000-luvulla tapahtuneeseen huostaanottojen määrän huimaan kasvuun ja tilastoinnin heikkouteen. Ymmärrän toki, että ne, joiden vastuulla näiden hankkeiden läpiajaminen on ollut, eivät voi myöntää tätä asiaa. Varpuset ovat karanneet kauan sitten käsistä. Kun tukitoimien osaamista ei ole, huostaanottoa käytetään ”tukena”.

Esitän syvän huoleni niiden perheiden puolesta, jotka joutuvat lastensuojelun asiakkaiksi.
Sosiaalityö on vakavassa kriisissä ja tarvitsee kriisiapua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle vakavia varoituksia perusoikeusloukkauksista. Uusi lastensuojelulaki tulee syventämään lastensuojeluperheiden syvää ahdinkoa.


Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo



Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!

Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:

1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.

Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni.

J. P. Roos, 62, on sosiaalipolitiikan professori ja ahkera mielipidekirjoittaja

Yksi sosiaalityöntekijä auttaa jopa sataa
Kirjoittanut: perhettä 26.1.2009 klo 21.30


Yksi sosiaalityöntekijä auttaa jopa sataa perhettä
26.01.2009 14:45


Lastensuojelun tilanne on kääntynyt Etelä-Suomessa paikoin kaoottiseksi, luonnehtii lääninsosiaalitarkastaja Kristiina Hehku tuoreen kyselyn tuloksia. Hän kaipaa pikaisesti suositusta siitä, kuinka monta perhettä voi laittaa yhden työntekijän vastuulle.

- Kukaan ei voi tehdä sosiaalityötä tuloksellisesti, jos vastuulla on sata perhettä. Sellainenkin ääritilanne kyselyssä paljastui. Ihan tavanomaista on, että yksi työntekijä yrittää pönkittää 50-75 perheen elämää.

Uusi laki madalsi lastensuojeluilmoitusten kynnystä viime vuonna. Etelä-Suomen kuntiin tuli tammi-elokuussa jo yli 20 000 epäilyä siitä, että lapsen olot eivät ole kunnossa.Varsinkin päiväkodit ja koulut välittivät havaintoja siitä, että lapsella on selittämättömiä mustelmia tai häiriökäyttäytymistä. Pulmista kielivät myös nälkäisyys sekä huono pukeutuminen.

Vain alle puolet ilmoituksista johti toimiin ja lastensuojelun asiakkuuteen. Kristiina Hehkun mukaan kyse on osin aiheettomista ilmoituksista. Niillä viranomaisia työllistävät varsinkin keskenään riitelevät huoltajat.

Kaaosta pahentaa pätevien sosiaalityöntekijöitten vähyys. Suurissa kunnissa menee keskimäärin vain joka toinen ilmoitus pätevän työntekijän käsittelyyn. Elimäellä, Karkkilassa ja Rautjärvellä ei ollut kyselyhetkellä yhtään asianomaisen koulutuksen saanutta perhetyöntekijää.

Lääninsosiaalitarkastaja Hehku muistuttaa, että huonosta tilanteesta viestivät jo viime vuonna Oulun ja Itä-Suomen läänin kyselyt sekä ammattijärjestö Talentian selvitys.

Hehkun mielestä sosiaalityöntekijöitten taakkaa olisi helpotettava rajoittamalla asiakkaitten maksimimäärää. Muutoin yhä useampi koulutettu hakeutuu muihin tehtäviin.

- Kyse on merkittävästä ennaltaehkäisevästä työstä. Laiminlyönnit näkyvät lasten huostaanottoina ja kalliina sijoituksina sekä myöhemmin esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmina.

STT
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?i d=1637821

kuusipuulla???? kirjoitti:

Yksi sosiaalityöntekijä auttaa jopa sataa
Kirjoittanut: perhettä 26.1.2009 klo 21.30


Yksi sosiaalityöntekijä auttaa jopa sataa perhettä
26.01.2009 14:45


Lastensuojelun tilanne on kääntynyt Etelä-Suomessa paikoin kaoottiseksi, luonnehtii lääninsosiaalitarkastaja Kristiina Hehku tuoreen kyselyn tuloksia. Hän kaipaa pikaisesti suositusta siitä, kuinka monta perhettä voi laittaa yhden työntekijän vastuulle.

- Kukaan ei voi tehdä sosiaalityötä tuloksellisesti, jos vastuulla on sata perhettä. Sellainenkin ääritilanne kyselyssä paljastui. Ihan tavanomaista on, että yksi työntekijä yrittää pönkittää 50-75 perheen elämää.

Uusi laki madalsi lastensuojeluilmoitusten kynnystä viime vuonna. Etelä-Suomen kuntiin tuli tammi-elokuussa jo yli 20 000 epäilyä siitä, että lapsen olot eivät ole kunnossa.Varsinkin päiväkodit ja koulut välittivät havaintoja siitä, että lapsella on selittämättömiä mustelmia tai häiriökäyttäytymistä. Pulmista kielivät myös nälkäisyys sekä huono pukeutuminen.

Vain alle puolet ilmoituksista johti toimiin ja lastensuojelun asiakkuuteen. Kristiina Hehkun mukaan kyse on osin aiheettomista ilmoituksista. Niillä viranomaisia työllistävät varsinkin keskenään riitelevät huoltajat.

Kaaosta pahentaa pätevien sosiaalityöntekijöitten vähyys. Suurissa kunnissa menee keskimäärin vain joka toinen ilmoitus pätevän työntekijän käsittelyyn. Elimäellä, Karkkilassa ja Rautjärvellä ei ollut kyselyhetkellä yhtään asianomaisen koulutuksen saanutta perhetyöntekijää.

Lääninsosiaalitarkastaja Hehku muistuttaa, että huonosta tilanteesta viestivät jo viime vuonna Oulun ja Itä-Suomen läänin kyselyt sekä ammattijärjestö Talentian selvitys.

Hehkun mielestä sosiaalityöntekijöitten taakkaa olisi helpotettava rajoittamalla asiakkaitten maksimimäärää. Muutoin yhä useampi koulutettu hakeutuu muihin tehtäviin.

- Kyse on merkittävästä ennaltaehkäisevästä työstä. Laiminlyönnit näkyvät lasten huostaanottoina ja kalliina sijoituksina sekä myöhemmin esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmina.

STT
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?i d=1637821

Korkeintaan "kusipuu"...

"Kuusipuu" puhuu muutenkin itsensä "pussiin"...hölmö, sananvapauden puolesta.

Hah hah

jonkin ihmisryhmän mollaamiseen. Yhdenvertaistaa yksilöt yhdeksi kokonaisuudeksi jota katsoo oikeudekseen haukkua miten lystää ja verrata siivekkäisiin.
Jokseenkin rajaton on tämä henkilö. Kuka tuntisi tämän Kaijan missä asuu ja vaikuttaa, poliisin kirjoihin on tarpeen hänet viedä.

ei oikeuta kirjoitti:

jonkin ihmisryhmän mollaamiseen. Yhdenvertaistaa yksilöt yhdeksi kokonaisuudeksi jota katsoo oikeudekseen haukkua miten lystää ja verrata siivekkäisiin.
Jokseenkin rajaton on tämä henkilö. Kuka tuntisi tämän Kaijan missä asuu ja vaikuttaa, poliisin kirjoihin on tarpeen hänet viedä.

"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa."

Tässä Sinulle ote Wikipediasta. Tavaa se nyt kirjain kerrallaan ja tule sitten aukomaan leipäluukkuasi uudestaan.

Vie minut vasta sitten poliisin kirjoihin, kun olet itsesi sieltä poistanut. Eihän ne ota tosissaan tuollaista höpsöttelijää.

T. K. Kuusipuu

niin saat vastauksi kirjoitti:

Kysymyksiisi niin ei tarvitse tulla esittämään jotain noin typeriä mielipiteitä!



Kohtaan miltei päivittäin lastensuojelun asiakasperheitä, joiden päällimmäisenä huolena ja ahdistuksen aiheena on sosiaalialan työntekijän toimintatavat. Millään muulla hallinnon alalla ei kohtaa toimintaa, jossa asiakkaan tarpeet ja toiveet olisivat täysin toissijaisia, puhumattakaan siitä, että lainsäännöksiä poljetaan.Kuinka paljon mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, ahdistusta aiheuttaa työntekijä lapselle ja perheelle?

Olemme saaneet viimeisen puolen vuoden ajan kuulla ja lukea tiedotusvälineistä, kuinka huonosti vanhemmat hoitavat lapsiaan, kuinka sairaita lapset ovat ja kuinka paljon sijaisperheitä tarvitaan. Julkisuudessa esitetään, että huostaanottojen pääasiallisin syy olisi alkoholi, vaikka luotettavaa tutkimustietoa asiasta ei ole olemassa. Miksi tällaista vanhempia loukkaavaa tietoa jatkuvasti esitetään? Huostaanottoperheinä on lukuisia perheitä, jotka ovat uutterasti hakeneet apua, mutta eivät ole saaneet heille lain mukaan kuuluvia palveluja. Olen tavannut myös lukuisia lasten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia, jotka omaa osaamattomuuttaan peittääkseen ovat hakeneet ratkaisua sosiaalityöntekijöiltä.

Varhaisen puuttumisen myötä huostaanottojen luonne on muuttunut 2000- luvulla.
Nykypäivän huostaanottohan alkaa yleensä koulusta ja lapsen koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista, joka pyöritetään moniammatilliseksi psykiatritapaukseksi. Ikään kuin sosiaalityöntekijät olisivat kokonaan menettäneet terveen järjen. Kaikkeen yksinkertaiseenkin ongelmaan haetaan apua vähintään psykologilta.

Ministeri Hyssälä on patistanut kuntia panostamaan avohuollon vaihtoehtojen kehittämiseen. Kaikki sosiaalialan ihmiset tietävät, että ns avohuollon tukitoimet ovat
kupla, joka pitäisi puhkaista. Nykypäivän asiakaskunnan tarpeita vastaavia avohuollon vaihtoehtoja ei ole olemassa. Perhetyöntekijäjärjestelmä on tiensä päässä ja menettänyt uskottavuuttaan. Vakavia oikeusturvaongelmia syntyy, kun perhetyöntekijät pitävät perheiden tietämättä (vain kielteisiä asioita sisältäviä) rekistereitä perheiden yksityiselämästä. Näitä kirjauksia käytetään huostaanottoasiassa todisteena perhettä vastaan. Vanhemmuuden tukeminen lienee ylipäänsäkin mahdotonta, ellei vanhempien voimavaroja osata löytää. Lastensuojelutyön osaajista on puutetta enkä yhtään tätä asiaa ihmettele. Perheen aito auttaminen ja voimavarojen etsiminen voisi olla paljon haasteellisempaa kuin nykyinen asiakkaan polkemiseen ja vikojen etsimiseen perustuva kulttuuri. Kulttuurimuutos alkaa varmasti vasta sitten, kun asiakaspalaute aletaan ottaa vastaan. Kun keisarilla ei ole vaatteita, sen kyllä kansa näkee ja keisarikin jossain vaiheessa.

Kiistaton tosiasia on, että ns varhaisen puuttumisen hankkeet ovat aikaansaaneet lastensuojelun kriisin. Tämän voi tutkia vaikkapa Stakesin tilastoista. Espoo ja Hämeenlinna pilottikuntina johtavat koko maan tilastoja. YK:n lapsen oikeuksin komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion 2000-luvulla tapahtuneeseen huostaanottojen määrän huimaan kasvuun ja tilastoinnin heikkouteen. Ymmärrän toki, että ne, joiden vastuulla näiden hankkeiden läpiajaminen on ollut, eivät voi myöntää tätä asiaa. Varpuset ovat karanneet kauan sitten käsistä. Kun tukitoimien osaamista ei ole, huostaanottoa käytetään ”tukena”.

Esitän syvän huoleni niiden perheiden puolesta, jotka joutuvat lastensuojelun asiakkaiksi.
Sosiaalityö on vakavassa kriisissä ja tarvitsee kriisiapua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle vakavia varoituksia perusoikeusloukkauksista. Uusi lastensuojelulaki tulee syventämään lastensuojeluperheiden syvää ahdinkoa.


Leeni Ikonen
varatuomari, Sipoo



Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!

Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:

1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.

Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni.

J. P. Roos, 62, on sosiaalipolitiikan professori ja ahkera mielipidekirjoittaja

Joten aivan turha on tulla ivailemaan tänne!

Kaija Kuusipuu kirjoitti:

"Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa."

Tässä Sinulle ote Wikipediasta. Tavaa se nyt kirjain kerrallaan ja tule sitten aukomaan leipäluukkuasi uudestaan.

Vie minut vasta sitten poliisin kirjoihin, kun olet itsesi sieltä poistanut. Eihän ne ota tosissaan tuollaista höpsöttelijää.

T. K. Kuusipuu

-Onkos se Pedakooki tuttu siule? Poliisi on vähän väärä ihminen ottamaan kantaa kun se kaveeraa sossun kans. Te kiusaajat ootte liian pitkään tottuneet pääsemään vastuusta, kun tuo valta pääsee humalluttamaan. Nytkin ootte järjestänyt sen näin, että lapsi, raukkojen (=teidänkaltaisten) uhri, pannaan kaltereiden taakse, kun se kituu teidän pahoinpitelyjen takia. Te vasta olette Isoja Raukkoja!

Olet kuin lällättävä lellikersa Isukin ja tavaavan tomppelipoliisin selän takana. Etkä ikävä kyllä siitä kasva.

selvä. mite ne toellisuuvesa meneekä. kuka teki mitä teki vai tekikö se kene piti tehä yhtä mittä!
usko va kaija että elämä opetta sinuaki. joskus.

niistä sijaislapsistasi (keke:nkö olivat), ne ovat väärässä paikassa jos luonasi ovat.

Luovu kirjoitti:

niistä sijaislapsistasi (keke:nkö olivat), ne ovat väärässä paikassa jos luonasi ovat.

koska laki ei ole niin tarkoittannut että saisit toisten lapset itsellesi loppu elämän... tunnetko karman laen? Jos tunnet niin miettisin jo sinuna! Onneksi en sinun housuissasi ole!

itsellesi kirjoitti:

koska laki ei ole niin tarkoittannut että saisit toisten lapset itsellesi loppu elämän... tunnetko karman laen? Jos tunnet niin miettisin jo sinuna! Onneksi en sinun housuissasi ole!

keheen se kuuluu, turhaa muille sitä "ehdottaa"...ihan samoin lasten vanhempiin niistä elämän syistä kuin ehkä tuleviin teiltä "saataviin lapsiin"!

Se katsoo silmään sua kuin muitakin...

saa siinä vapista omaskin housut kuin ehkä syyttömän...siis syyttömän lapsen asioihin...ei ne sijaiset tms. ole lapsillesi syyllisiä, vain sinä ja just itse sinä olet se syyllinen, johon se karmanlaki puree, aikanaan....

turhaa muita syytellä...think youself..

saapuu siihen kirjoitti:

keheen se kuuluu, turhaa muille sitä "ehdottaa"...ihan samoin lasten vanhempiin niistä elämän syistä kuin ehkä tuleviin teiltä "saataviin lapsiin"!

Se katsoo silmään sua kuin muitakin...

saa siinä vapista omaskin housut kuin ehkä syyttömän...siis syyttömän lapsen asioihin...ei ne sijaiset tms. ole lapsillesi syyllisiä, vain sinä ja just itse sinä olet se syyllinen, johon se karmanlaki puree, aikanaan....

turhaa muita syytellä...think youself..

En ole syyllinen lasteni huostaanottoon vaan sossu ja lapsiani joita muka hoitivat.... karma hoitaa hommansa.. joten et sinäkään sijari pääse karman käsistä....


"Se katsoo silmään sua kuin muitakin...

saa siinä vapista omaskin housut kuin ehkä syyttömän...siis syyttömän lapsen asioihin...ei ne sijaiset tms. ole lapsillesi syyllisiä"

Vai ei??????


Olet
Kirjoittanut: sairas ihminen 28.1.2009 klo 13.32


Jos pidät vai sijaisperhettä hyvänä kotina!? Siis Esim. meidän tapauksessa sijaisperheessä juotiin alkoholia reippaasti jopa niinkin että sallivat 2;den alaikäisen lastenkin juovan heidän seurassaan! Ja se että sij.perheen äiti käytti vanhinpaa lasta seksuaaliseti hyväkseen josta tehty 2 rikosilmoitusta ja toisen teki itse sijaisperheen isä! Ja sij.perheen isä harrasti väkivaltaa humalapäissään! Vieläkö kehut että sijaisperhe olisi parempi paikka kuin lasten oikea oma koti jossa lasten omat vanhemmat?? Esim. minä en juo alkoholia,en käytä huumeita,en lääkkeitä,ym. Ja huostaanotto jonka sossu teki on lainvastainen! Avaa silmäsi tai mene lääkäriin tai pikemminkin psykiatrian hoitoon jotta sinullakin järki toimisi!