Sellaista mietin, että onko ts-naisillakin samanlaiset "hälytyskellot" päässä kuin lapsesta saakka tytön/naisen roolissa eläneillä, mitä seksuaaliseen ahdisteluun tulee? Kaikilla naisilla on takaraivossa raiskauksen pelko, mutta ts-naisellehan se on täysin uusi asia.
Roolin
vaihtumisesta
412222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ainakin minä välttelen yksinäisiä taipaleita myöhään illalla ja se tapahtui jo ENNEN raiskausyritystä.
Mut yritettiin kahdesti raiskata jo ennen prosessia eli "miehenä". Ja päällekävijät oli miehiä. Yksi oli biletilanteessa ja toinen keskellä katua Helsingissä. Lääpitty on samoin monesti ennen prosessia, miehet asialla. Ihan samat pelot on kuule olleet kuin muilla tytöillä.
Homot voi "lukea" hoitamattoman transtytön väärin homoksi, etenkin jos tyttö käyttää sopivan muodikkaita miesten vaatteita.
Mietipä nyt lisää kuka nainen tahi mieskään haluaisi lähteä tuntemattomien tai muuten epäilyttävien miesten matkaan? Kannattaa sitten myös muistaa, että normaaleilla ihmisillä ei lähde todellisuudentaju ja kontrolli baari-iltaa viettäessä eivätkä useimmat ihmiset ole myöskään sokeita seksiaddikteja, vaikka valitettavasti osa onkin.
OLen tullut säikymmäksi kolmen päällekäymisen jälkeen. Yhden olisi voinut välttää, kun ei olisi mennyt kuppilaan. Metroasemaa keskellä kirkasta päivää samoin kuin kotiovea on kuitenkin vaikea vältellä. Ikinä en lähtisi tuntemattoman matkaan.
Ehkä siksi, että julkisillakin paikoilla vältän lähestyä epäilyttäviä miehiä ja kuljen yleensä kaksin tai porukassa. Suosittelen kyllä muillekin jos on mahdollista.
Kannattaa myös suosiolla väistää kaikki mustalaiset tai känniääliöt yms. epäilyttävät ihmiset, vaikka siirtymällä kadun toiselle puolelle tai metrovaunun toiseen päähään.
Olen huorannut, ei ole koskaan ollut mitään kontrollin menettämisen uhkaa.
kun vielä elin tyttönä, 13-vuotiaana pidin yhtä poikaa kaverinani enkä tajunnut, että se alkoi lähennellä. Vasta, kun se alkoi kouria mua, tajusin, että ehkä onkin parempi lähteä.
elämämme varjopuolia .olen anrogyyninainen ja jos ei jurrinen ukkomies yritä käpäläidö niin keski ikäinen mies tulee vonkaamaan ravintolaan seuraksi tai paras juttu yksi tuttu nainen osoittautui lesboksi ja suuttui minuun yhden tutun nuoren miehen vuoksi koska olen muka liikaa hänen kanssaan.Vaikka en ole sexsuaaliseseti kiinostunut kummastakaan ja mitä raiskauksiin tulee niin olen pelastunut niitten kynsistä itsepuolustus lajin ansiosta
minulla on ollut ennen hoitoja ja hoitojen jälkeen...olen aina ollut naisellinen ja läpimenevä. Minulla on ollut sellasia ahdistelukokemuksia , joissa joku mies on alkanut ahdistelemaan, kun olen totjunut. Osa on sellaisia jotka tietävät taustani ja osa sellasia jotka ei tiedä taustaani ja kun olen hyvännäköinen nainen niin varmaan tavallista meille joutua ahdistelun kohteeksi.
Aivan, tältä säästyisi, jos olisi ruma akka. En kuitenkaan vaihtaisi osia jonkun rumiluksen kanssa. Pakko vaan kestää nää ja yrittää pukeutua ei-provosoivasti. Miten sen sitten tekee, onkin eri ongelma. Kun haluaisi kuitenkin kaunista ylleen.
Naiset ei solidaarisuuden vuoks kutsu toisia naisia mikskään rumiluksiks... Asia sanotaan hienotunteisemmin, jos se on pakko sanoa...
Hehheh. Sinä et tunne naisia ollenkaan. Me vasta osataan olla pirullisia. Ja eihän toi nyt ollut suunnattu henkilökohtaisesti kellekään.
Naiset todellakin osaavat olla pirullisia, mutta sellanen suoraan sanominen vähenee radikaalisti siinä 12-13-vuotiaana, kun aletaan sosiaalistua nuoreksi naiseksi. Piruilutaidot kehittyy, kun ne osataan verhoilla hyvin ja pitää lukea rivien välistä. Hyvin harvoin pamautetaan suoraan, että joku nainen on ruma. Jotkut transnaiset on käytökseltään miesmäisiä, koska eivät ole nuorena sosiaalistuneet naisiksi, siltä se välillä vaikuttaa.
kun ton ikäsenä ja vähän vanhempanakin siellä kävin. "Ei muutkaan tytöt puhu noin." No enpä ollut väittänytkään olevani tyttö. Kun sitten pari vuotta olin yrittänyt antaa itestäni mahdollisimman poikamaisen kuvan ja suhtautunut kaikkeen naiseuteen liittyvään negatiivisesti, sain sanottua, että olen kiinnostunut yhdestä naisesta. Selitys tuli kuin apteekin hyllyltä: on täysin normaalia, että ikäiseni tyttö ihailee naisia. Soitin sille vuosia myöhemmin ja kerroin olevani mies ja kiinnostuvani naisista. Luurin toisesta päästä kuului jotain mutinaa siitä, kuinka olen liian nuori tietämään sitä. Olin vanhempi kuin hän oli mennessään naimisiin.
Näin me reagoidaan yleensä:
Mies: Haluaa olla oikeassa. Nainen: Haluaa hyvät välit.
Mies: Samalla mitalla takaisin. Nainen: Junaillen.
Mies on valokuvissa vakava, nainen hymyilee.
Mies kilpailee, nainen ei.
Mies on itsevarma, nainen ei.
Mies valitsee väkivallan, nainen itkun.
Mies ei valita, nainen valittaa ystävättärelleen.
Ja niin edelleen...
Tuossa hymyasiassa on sen verran perää, että sanokaas edes yksi tiittikuva, jossa kyseinen "nainen" hymyilee. Siinä se sukupuoli paljastuu.
mutta ne onkin kyllä miesmäisiä naisia.
Katselin jääkiekkojoukkueiden kuvia ja aika naama peruslukemilla siellä oltiin, hymyilijät oli lähinnä ulkomaalaisia tai ulkomailla pitkään pelanneita. Eli olisko hymyilemättömyys enemmän suomalaisten miesten piirre, en tiedä. Itse nykyään hymyilen kuvissa, mutta ennen siihen ei ollut syytäkään...
Kylläpäs kuulosti tutulta. Omakin psykologini kertoi, että on aivan luonnollista tuntea sukupuoliristiriitaa tietyssä iässä... Ja kiinnostua pojista ja mitä vaan. Ei kai ollut valmis ottamaan vastaan sitä, mitä yritin kertoa.
Olisin kovasti halunnut ottaa häneen yhteyttä vuosia myöhemmin (en haukkuakseni tai mitään :P ) mutta sainkin kuulla, että hän oli kuollut vähän aikaa sitten syöpään. Täytyy sanoa, että suretti aika paljon, vaikken hänestä erityisemmin pitänytkään, hän vaan oli vielä niin kovin nuori, eikä kenellekään sellaista haluaisi.
Ei se uusi asia ole. Aina sitä on osannut varoa. Lapsena ja teininä kai pelkäsi kuitenkin enemmän pieksämistä.
Preoppina pelkäsin älyttömästi, koska oletin, että jos joku käy päälle seksuaalisesti, lopputuloksena saan vähintään puukosta. Tosin varomattomaksi en ole sittemminkään heittäytynyt, yksin kävelen ainoastaan päivällä ja siellä, missä näkyy ihmisiä. Muuten aina kaverin kanssa tai sitten huristelen autolla.
Taidan luottaa "suojaväriini" (tavallinen silmäänpistämätön nainen) ehkäpä liikaakin. En osaa pelätä silmittömästi raiskausta. Kuljen yksin illalla myöhäänkin (tietenkin kierrän pahimmat paikat). Kuljen rohkeasti julkisissa mihin aikaan tahansa. Ehkäpä sitten tulen varovaiseksi kun/jos tulee se ensimmäinen raiskaus tai edes yritys. Kyllähän eilen viimeksi tuli hieman pelästynyt olo kun humalainen mies horjahtaessaan ensin otti tukea ja muutti sen sitten kevyeksi halaukseksi. Kun tilanteen otti huumorilla, äijä häipyi omille teilleen.
Parempi olla varovainen jo ennen sitä ekaa yritystä. Mulla ei ole suojaväriä, miehet kommentoi kadulla mulle suoraan ulkonäköäni, ei nyt päivittäin, mutta tapahtuu silloin tällöin.
Kommentit on kyllä ihan positiivisia ja imarteleviakin, mutta se pitää varuillaan.
Kirjoittelin tän 12.5.2006
Tänään oli kaunis päivä. Läksin tyttären kanssa pienelle kävelylenkille luontoon. Tällä kertaa suunnistimme Herttoniemeen. Nousimme Kipparlahdesta pohjoiseen johtavaa kävelytietä. Jyrkässä mäessä työnsin rattaita eteenpäin.
Reisitaskuhousuihin ja toppaliiveihin sekä lippikseen pukeutunut herra vilkuili minua yhtenään. Pysähdyimme pieneksi aikaa kun tytär halusi kaivaa vähän tietä.
Siihen saapui myös herra. Herra tuumasi että tyttärestä tulee vielä arkeologi. Hän sanoi että hänenkin oli pitänyt lukea itsensä arkeologiksi.
Sitten hän kysyi että mitä minä olen tehnyt muuta kuin hommannut itseni tyttären äidiksi. Mitä kouluja olen käynyt.
Vastailin että nyt olen hoitamassa tyttöä kotona, mutta on kouluja kyllä käyty.
Herra sanoi että tämä voi olla elämämme kohtaaminen. Katsoin häntä vähän aikaa ja niin myös tytär. Tytär rupesi vähän jopa menemään hämilleen kun sanoin hänelle että oli mukava tavata, hyviä jatkoja ja kiiruhdin hakemaan hyvää valkovuokkoapajaa.
Siellä vasta tuli mieleen että tarvitsisin nitroja. Nyt tiedän mitä on pelätä reikänsä edestä :)
---
Tohon sen verran vielä että luotan kyllä omiin voimiini. En luontaisesti ole väkivaltainen ja annoin Kalliossa yhden pojan jopa hiplata tunikaani, se kun oli jurrissa. Jos se olis ruvennut bylsimään, olisin kyllä napannut sitä.
Toi metsäreissu oli siitä paha että olin siinä rattaista jalkautuneen tyttäreni kanssa ja silloin tunsin että olen aivan tämän miehen armoilla. Tuolla ulkoilutiellä ihmiset liikkuvat harvakseen enkä olisi saanut helposti apua. Tunsin panikoivaa kauhua.
Yritän pitää suuren perseeni huomaamattomana enkä nykylihoissa enää kiinnosta miehiä. Mutta aina silloin tällöin tulee herra 47 juttelemaan. Kuten yhden kerran taas kun pyllistelin ja kiristin Citymarketin parkkipaikalla alumiinivanteiden muttereita. Herra 47 tuli kertomaan että on juuri myynyt mersunsa. :)
te entiset miehet ole niin rotevia että raiskaajat jää toiseksi :)
Estrogeenin käyttö pienentää lihaksia huomattavasti. Pituus saattaa pelottaa lyhyet raiskaajat, mutta toisaalta se saattaa jopa provosoida joitain.
Naisena pelkäsin raiskausta, en sairaalloisesti mutta kyllähän se tosiaan takaraivossa oli. Lopetin lenkkeilyn mettässä, kun se oli itsensäpaljastajien paratiisi. Nykyään miehenä käyn siellä taas ja pimeän jälkeen ei naisia tule vastaan, tai sitten jos tulee, niin miehen kanssa.
että kaikki suomen transnaiset on yritetty raiskata. Mitenkähän on naiseksi syntyneide kanssa, onko nekin kaikki yritetty raiskata
luulen että se on monasti toiveajattelu josta täällä kirjoitetaan. ei se voi olla niin yleistä kun miltä tuntuu kun lukee transfoorumia.
halutaan esittää että on niin nainen ettei miehet jätä rauhaan.
ole pahemmin ahdisteltu.ainoa on ,että joku joskus tulee ehdottamaan missi kisoihin,mutta se vaan naurattaa ,olen kahden lapsen äiti.eli missi haaveet on omassa tyttäressäni.
enkä mistään raiskauksesta. Kerroin että olen päässyt tuosta pelon tunteesta osalliseksi, mutta silloin olin lapsen kanssa. Jos joku yrittäisi oikeasti olisi se kuin yrittäisi raiskata harmaakarhua.
Sitä paitsi kulttuurissamme miehen pitää keskimäärin osoittaa olevansa aktiivisempi aloitteentekijä. Tästä on kiva laulu Lapinlahden Linnuilla: Tapasin naisen
http://www.youtube.com/watch?v=iNvjCVxEXUE
joka on pidättyväinen. Nuo alotteita tehneet miesparat eivät nähneet sormuksiani, että kuulun jo toiselle.
Mua säälittää se, että tilaisuuksia tutustua ja "laillisesti kalastaa" on harvassa. Mutta aikanani minä kävin esim. kirkon sinkkuillassa ja kivoin tuloksin.
En mä naiseuttani mittaa noista tapauksista. Enemmänkin olen epäuskoinen ja ihmettelen miksi mulle noin kävi. Miten joku saattoi kiinnostua musta. Ehkä syy on tässä
http://www.youtube.com/watch?v=uALuQ70LZXE
Meidän alueella pyöri yks mies, jlla oli tapana salaa seurata bussissa tai kaupassa bongaamaansa naista huomaamatta ja tsekata missä tämä asuu. Ja sitten jonkun ajan kuluttua soittaa ovikelloa ja tunkea väkisin sisään. Hän onnistuikin raiskaamaan muutaman naisen. Minun kelloani mies soitti kun olin lauantai-iltapäivällä päikkäreillä tultuani bussilla keskustasta. Mies kävi rajusti kimppuun ja kähisi "mä haluan sua". Mä kähisin takaisin "sä et tuu tänne". Kovan kamppailun jälkeen sain äijän ulos ja oven kiinni ja soitin hätäkeskukseen. Muutaman päivän kuluttua oli lehdessä että ahdistelija oli napattu kiinni. Uskon olevani miehen ainoa transuhri. Kaikki muut lienee perusnaisia.
Jos verrataan cis-ihmisiä ja hoidon läåpkäyneitä transihmisiä, on ainakin yksi selvä ero: diagnoosin saaneet transihmiset on tiedostaneet sukupuolensa ja ovat todella ja täysin sydämin mitä ovat. Cis-porukka on taas ikäänkuin lajittelematon omenalaatikko. Joukossa on sitä sun tätä. Tässä mielessä transtaustaiset naiset ovat tavallaan naisempia kuin cis-naiset keskimäärin ja transiehet vastaavasti. Seulottua laatutavaraa. Näin ollen ei ole ihme, jos transnainen huomataan nimenomaan NAISENA.
Sen kyllä uskon jos kuljetaan tavallista naista paremmin laittautuneena. Useinkin olen havainnut näistä keskusteluista että moni transnainen ei uskalla pistää nenäänsä ulos kämpästä ellei ole täydessä "sotamaalauksessa". Ollaanko siinä sitten epävarmoja läpimenosta tai mikä sitten lieneekin perusteena. Mutta mahdollisesti tuollainen enemmän laittautunut nainen arkielämässä huomioidaan potentiaalisena kohteena. Tavallisiin meikkaamattomiin toppatakkinaisiin ei kiinnitetä huomiota. Pystyn lähtemään lähikauppaan tai vaikkapa päiväksi kaupungille pyörimään suihkupuhtaana. Kun vielä olen pukeutunut kuten muutkin naiset, ei minuun kiinnitetä mitään huomiota. Kyllähän minäkin meikkaan yleensä kevyesti kuten muutkin naiset arkena ja bilettämään pistän päälle vähän näyttävämpää meikkiä ja vaatetta. Ei ole ainakaan vielä tullut raiskausyrityksiä eikä siihen viittaavaakaan ja uskon että enemmistö tavallisistakin naisista on samassa asemassa.
Mun työpaikan mun ikäiset naiset ei meikkaa yleensä arkena ollenkaan ja mä pistän aamulla 15 minsan arkimeikin nassuun. Se on se ero. Ei sotamaalausta.
keskittyy lähinnä tukkaan. Ettei se oo paskanen ja sekaisin. Huulipunaa muistan laittaa aina joskus kun pitää näyttää nätiltä. Siinä kaikki. En siis kulje laittautuneena.
Mutta on tossa sen verran perää että prosessin alussa kun se miehen varjo vielä varjostaa transtaustaisen naisen elämää, tämä laittaa itseään enemmän. Ehkäpä sänki tai sen polttamisesta johtuva punotus laittaa käyttämään meikkivoiteita ja sitten pitää huuliakin maalata. Eli naiseutta rakennetaan vähän ulostyöntyväksi. Mun mielestäni se on ihmisen tapa suojata sisintään, omaa naiseuttaan.
Samoin voi huomata että naissukupuoleen sulautuneilla naisilla jutut on toisinaan aika roiseja. Ehkä prosessin alussa olevat pikkutytöt kainostelevat kun pelkäävät tulevansa luetuiksi miehiksi. Samoin ranteita pyöritellään naisellisesti ja käytetään naisen maneereja.
Mä voisin väittää että juuri sukupuolirajan tuntumassa ihmisillä on eniten sukupuolistereotypioita, mikä on iso dilemma sinällään. Ehkä niitä stereotypioita pitää käyttää vähän kuin laivaväyliä kun pelottaa ajella omin päin.
On aika kummat toiveet, jos raiskausyritys on toiveajattelua.
Olen kokenut seksuaalista väkivaltaa entisen, todellakin entisen, ystäväni taholta. Heräsin päikkäreiltä käsi paidan alla. Jätti jäljet, enkä ole kertonut kuin parhaalle ystävälleni. Ja nyt tässä anonyymisti. Luojan kiitos tuo on ollut ainut kerta, kun joku on loukannut fyysistä koskemattomuuttani.
Isku- ja humalaisia vonkausyrityksiä on kyllä tullut, mutta ovat jättäneet rauhaan, kun on osoittanut, ettei kiinnosta.
väkivallasta, ei välttämättä siitä, että ollaan just sillä hetkellä niin kiihottuneita, että täytyy saada seksiä. Voisi kuvitella, että raiskaaja valitsisi mieluummin uhrikseen 150-senttisen, mutta ehkä 180-senttinen uhri onkin raiskaajalle "palkitsevampi", pitkäsäärisiä naisia kun pidetään vähän koppavina ja valikoivina miesten suhteen.
Siinäpä maalaillaan, vai että 15 minsaa. Minulla riittää arkimeikkiin hyvin minuutti tai pari ja uskoakseni myös enemmistölle naisista. Herätessä hiusten harjaus ja ehkäpä myös ulos lähtiessä, ei siinä kummempia kampauksia tarvita.
Ei tuo ole tuntematon, seksuaalinen lähestyminen on tavallisempaa ts-ihmsen elämässä kuin tavisheteron. Tavikset ny vaan ovat perin jurin vietieksänä vietävissä.Luulen tietävni mistä kirjoitan...
lähinnä sitä, että poikaa ei kasvateta varomaan raiskaajia ym. lapsesta lähtien. Harva miehenä elävä joutuu kadulla raiskausta pelkäämään.