Heippa!
Millaisia meilipiteitä/kokemuksia teillä siitä kuinka seurustella eron jälkeen,kun kuvioissa on pienet lapset? Perustaakko uusperhe vaiko seurustella niin,että kumpikin asuu tahollaan. Asun pienten kouluikäisten lasten kanssa ja miesystävä asuu maalla kauempana meistä. Olemme muutaman vuoden seurustelleet,mutta on vaikea suunnitella meitä yhtenä perheenä. Olen jo tottunut asumaan yksin lasteni kanssa ja mies sitoutunut asumaan omassa paikassaan eikä muutaisi pois maalta. Minun lapseni ei haluaisi sinne muuttaa eikä se olisi varmaankaan muutamaan vuoteen muutenkaan mahdollista. En usko,että mies pystyisi jakamaan arkea kanssamme..
Millaisia meilipiteitä/kokemuksia teillä siitä kuinka seurustella eron jälkeen,kun kuvioissa on pienet lapset? Perustaakko uusperhe vaiko seurustella niin,että kumpikin asuu tahollaan. Asun pienten kouluikäisten lasten kanssa ja miesystävä asuu maalla kauempana meistä. Olemme muutaman vuoden seurustelleet,mutta on vaikea suunnitella meitä yhtenä perheenä. Olen jo tottunut asumaan yksin lasteni kanssa ja mies sitoutunut asumaan omassa paikassaan eikä muutaisi pois maalta. Minun lapseni ei haluaisi sinne muuttaa eikä se olisi varmaankaan muutamaan vuoteen muutenkaan mahdollista. En usko,että mies pystyisi jakamaan arkea kanssamme..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla ei tulis mieleenkään muuttaa yhteen, ei olisi reilua lapsille, ei kummallekkaan meistä joilla omat huushollit....sitten ehkä kun lapset isoja ja lentäneet pois pesästä. Paljon huonoja esimerkkitapauksia nähneenä miten saadaan lyhyessä ajassa kaikkien elämät sekaisin.
kaikista parhaalle tuntuu. Kyllähän tuollainen etäsuhdekin voi toimia. Itse asuin nykyisen mieheni kanssa eri paikkakunnilla lähes kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Toki oltiin kaikki vikonloput ja lomat yhdessä. Itselleni ei vain tuo etäsuhde riittänyt, ja oli pakko tehdä ratkaisuja. Nyt ollaan asuttu kolme vuotta yhdessä, ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä hänen kanssaan.
Mutta siis, tämä on vain minun kokemukseni. Kuten jo kirjoitin teillä tuo etäsuhde voi toimia erinomaisesti. Pääasia on että kaikki ovat onnellisia.
Sanoppa, mitä ihmettä tekemistä
Kirjoittanut: täysin vierailla ihmisillä 24.1.2009 klo 12.43
Miksi lasten elämään pitäisi tuoda vieraita ihmisiä? Siis en käsitä. Ihan samahan se olisi jos kadulta nappaisi jokun ihmisen ja sanoisi et oleppa lapseni kanssa tämä päivä! Ihan vieras. Ei siis mitään tekemistä.
Eivät lapset halua tavata äitinsä uusia miehiä, saati että tällainen lapsille täysin vieras ihminen muuttaisi asumaan samaan kotiin lasten kanssa.
nyt on taas joku jätetyksi tullut katkera ex, joka kovassa läheisyyden kaipuussaan huutelee katkeruuttaan.
Koeta jo tajuta, ettei sun kantoihis kukaan yhdy. Tää on uusperhepalsta. Täällä on ihmisiä jotka ovat löytäneet uuden onnen, ja joita korkeintaan säälittää tollainen reppana.
oo site enää vieraita kun tutuiksi tullaan. Sun ajatusnmallin mukaan lasta ei sais viedä hoitoon, kouluun, kauppaan, mihinkään kodin ulkopuolelle kun sehän joutuisi silloin tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa.
Voi hyvää päivää ihmisen yksinkertaisuutta.
Ymmärrän päivähoidot, koulut, harrastukset ym mutta se että äidin ns. poikaystävät? Niitä en jaksa ymmärtää.
Lapset haluaisivat asua sen oikean isän kanssa, eivät äidin vaihtuvien miesystävien kanssa. Miksi pitäisi jonkun lapsille vieraan ihmisen tulla leikkimään kotista ja särkemään lasten elämä?
Lasten ehdoilla pitää mennä ja lapset eivät halua mitään "uusioperhettä" äidin poikaystävien kanssa.
Lapseni toivoisivat perheeseemme isäpuolta,asumaan kanssamme!.. eivät pidä tästä tilanteesta..minäkin haluisin vahvan ja yhteneväisen perheen missä lapset ovat etusijalla..meillä on ollu ristiriitoja näistä asioista.
Vai laitatko vaan sanoja lasten suuhun? Meillä lapset kyselivät,kun elelin monta vuotta yksin,miksi en hanki uutta kaveria itselleni.Kun sellainen on löytynyt,ei ole ollut heille mikään kammotus,ovat ottaneet ihan mukavasti vastaan.Että silleen.
ihminenhän on ihan oikeasti yksinkertaisuuden ruumillistuma. Miten sä voi kuvitella että voi puhua KAIKKIEN lasten puolesta.
Onko uusi, kiltti isäpuoli huonompi vaihtoehto kun mies joka kyllä bilogisesti on isä muttei henkisesti siihen kykene, joka ei halua tavata lastaan ja joka saattaa heittäytyä väkivaltaiseksi, myös lastaan kohden.
Älä helvetin pelle lässytä täällä joutavia. Elä yksinäsi kun kerta haluat, mutta älä rupea täällä jeesustelemaan tällä asialla.
Moi. Olen 9v pojan yksinhuoltajaisä. Pojan äiti "potkaisi" meidät pihalle 2007 loppupuolella, ja siitä lähtien olemme elelleet kahdestaan. Ihan hyvin kaikki on mennyt. Nyt olen löytänyt elämääni uuden ihmisen, "vanhan" rakkauteni ajalta ennen lapsien syntymää. Lasteni äiti hurjistui ihan helvetisti, kun kuuli tapaaamisistamme. Melskasi ja kiukutteli. Kielsi viemästä lapsia enää näihin tapaamisiin. Uuden ihastukseni lapset ja omani viihtyvät keskenään hyvin ja nauttivat keskenään leikkimisestä. Se tässä nyt vaan ihmetyttää, että onko lasteni äidillä minkäänlaista "oikeutta" (moraalista tai jopa oikeudellista) esittää ehtoja sille ketä tapaan ja kenen kanssa lapsineni aikaani vietän? Muistetaan aina kuitenkin se, että lasteni äiti oli se joka parisuhteemme aikoinaan lopetti ja perheen repi kahtia. Ja lisäksi hän myös luopui poikani huoltajuudesta, joten mites tää asia nyt sitten oikein on?