Minä elän
kuin kylmien tuulten
raastama puu,
joka varastoi
kuorensa alle,
elämää virtaaviin
suoniinsa
auringon
kaiken lämmön
ja hellyyden
ja lehdet vielä sen
rakkaudesta hehkuen,
pudotan ne maahan,
odottamaan
unohduksen
valkeaa vaippaa,
joka kätkee
ne sisäänsä
uuden elämän
rakennusaineeksi
syksyllä 2004
kerppuli
kuin kylmien tuulten
raastama puu,
joka varastoi
kuorensa alle,
elämää virtaaviin
suoniinsa
auringon
kaiken lämmön
ja hellyyden
ja lehdet vielä sen
rakkaudesta hehkuen,
pudotan ne maahan,
odottamaan
unohduksen
valkeaa vaippaa,
joka kätkee
ne sisäänsä
uuden elämän
rakennusaineeksi
syksyllä 2004
kerppuli
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on taito kääntää kylmäkin runo lämpimäksi. Kiitokset!
kauniista sanoistasi !
Kerppuli
saat jokaisella runollasi melkein haukkomaan hen-
keä. Missäköhän salaisessa paikassa tuollaisia
runoilijoita oikein mahtaa kasvaa ja kehittyä ?
Minäkin haluaisin sinne, vaikka toisaalta - kaipa
ne geenit on siirtyneet Sinuunkin jo ennen synty-
määsi. Joten eipä taitaisi auttaa, vaikka kuinka
yrittäisin sinne nyt päästä.
Hyvin elävä tämä runosi, kovin haikeakin mutta
ehdottoman nautinnollinen.
on mörrimöykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo...
Hyviä runojahan sinäkin kirjoitat.
Kerppuli
piisaa. Kuten tämäkin. :)
Niin Sinullakin ja kaarteita.
Kerppuli
-;)