60-luvulta. Nyt tämä aikamies otti yhteyttä ja tulee vaatimaan perintöoikeuttaan kuoltuani. Poika syntyi kuitenkin Äidin ehdittyä avioon ja tämä mies tunnusti pojan omakseen.
Tiedän tod,näk, poika on minun ja joudun ilmeisesti dna- testiin.
Mitähän tästä seuraa, perheellinen kun olen, eikä perhe tiedä asiasta mitään?
Tiedän tod,näk, poika on minun ja joudun ilmeisesti dna- testiin.
Mitähän tästä seuraa, perheellinen kun olen, eikä perhe tiedä asiasta mitään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuin, että jos sinut vahvistetaan isäksi( testien jälkeen) poikasi on myös yksi perijäsi aikanaan kun sinusta aika jättää.
On sinun asiasi kerrotko perheellesi asiasta, mutta miksi salata? Ei tuollaisia luurankoja tarvitse nykyään enää säilyttää kaapissa.
Uskon, että perhe ymmärtää kun tietää tosi-asiat. Asiat ovat menneet aikanaan siten, kuin menneet. Äiti ehti avioon jne...Tosiaasiat totena ja itse samassa tilanteessa ottaisin "uuden" sukulaisen avosylin sukuun jos tulisi tieto.
Sitten voi salata tai pyrkiä salaamaan poikasi, mutta se tulee ilmi perunkirjoituksessa. Ei jää hyvä muisto isästä, joka ei kyennyt puhumaan asiat halki eläessään. Ole mies ja ota asia sitten puheeksi perheesi kanssa, kun on varmuus, että olet isä.
entisen eukkos uusi mies on tunnustanut pojan omakseen. Sen poika on vaikka sun siemenistä tehty...
Ensin on kuitenkin avioliittoon syntynyt isyys tai tunnustettu isyys kumottava. Älä vastaa pojalle muuta kuin, että höpö, höpö ja samoin perheelle jos asia paljastuu.
tuollaisia neuvoja? Mies miehelle vai? Sellaasia ne miehet usein ovat ( onneksi eivät kaikki)että lusmuavat vastuistaan ja jättävät suosiolla lapsensakin toisen kasvatettavaksi. Sellaasta mallia annat jälkipolville, että unohda vaan lapsesi, kun joku on ottanut niskoolleen?
Jos ap on koko ajan tiennyt oikean tolan, että hänellä on poika jossain, niin ei ole mieskään jos ei ota mitään vastuuta. Eli tässä vaiheessa tekee yhteistyötä poikansa kanssa ja katsovat miten tulisi edetä, jotta kumpikin on tyytyväinen.
Ennen vuotta 1976 syntyneellä ei ole kanneoikeutta. Se olisi se isyys pitänyt vahvistuttaa eli kanne nostaa viimeistään 1.10.1981. Perilliseksi ei tulla muutoin kuin tunnustuksen kautta ja avioisän pitää tunnustus myöntää ja hänen isyytensä kumoutuu.
Asioliittoon syntyty on aina sen miehen lapsi, joka oli avioliitossa äidin kanssa.
niin ehekä tulee lisää tietoa ja joillekin jopa tuskaa...kaikki on mahdollista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=551&posting=22000000001026336
mahdollista, että kantaja (poika) voi ja saa jättää isyyden kumouskanteen ja sen jälkeen kun tietää että melkoisella varmuudella tiedossa on oikea biologinen isä, niin kanne isyydentutkimuksesta. Uskoisin, että varsinkin, jos äiti on harhauttanut väärän miehen tietoisesti isäksi, niin asia voi edetä. Mulla se käsitys, että isä voi tunnustaa milloin vain vapaaehtoisesti lapsen( vaikka tämä olis jo aikuinen)omakseen ilman oikeudenkäyntiä.
KKO 1993:58 tapauksesta. Mies ja nainen asuivat erossa ja naisella oli uusi mieskaveri, jolle hän oli tullut raskaaksi. Kun isyyttä on lähdetty peräämään, niin tuon ensimmäisen miehen avioeron jälkeen isyyttä lapseen ei ollut kumottu. Sitten kuoli tämä toinen mies ja nainen haki poikaansa 15v. jälkimmäisen miehen biologiseksi lapseksi. DNA-tutkimusten mukaan jälkimmäinen mies oli isä ja äidin todistuksen mukaan hän oli maannut tämän kanssa. On selvitetty, että avioeroa ei ollut vielä vahvistettu, kun lapsi oli tulossa toiselle miehelle, jonka kanssa nainen meni naimisiinkin.
Isyys oli jäänyt kumoamatta, kun avioeropäätöstä ei vielä ollut ja naisella oli jo lapsi tulossa toisen miehen kanssa. Tästä syystä äidin todistuksen ja dna-tukimuksen näytön vuoksi kuolleelle vahvistettiin isyys ja pojasta tuli perillinen. Perillisen tulosta pesään, ei ollut kukaan ollut vastaan muista perillisistä.
On aivan eriasia, kun kuollut lapseton leskimies vahvistetaan kaksi vuotta kuolemansa jälkeen isäksi miehelle joka oli jo 53 vuotias köriläs. Avioisän isyys on kumottu vain tekemällä KäO:ssa pöytäkirja, eikä elossa ollutta avioisää ole kuulutu lainkaan. KTL on antanut tutkimustuloksen "POISSULJENTA", mutta epäselvää on, kenestä tutkimukset tehtiin tai kenen miehen verta käytettiin kun avioisän dna:ta tutkittiin !?
Tällaista tapahtuu oikeusvaltio SUOMESSA !!!
Minua säälittää nämä oppilaani, jotka isät ovat totaalisesti hylänneet. Ei ole siis kyse avioerolapsista. Lasten äidistä ja elatusmaksuista olet päässyt kuin koira veräjästä. Nyt pelkäät kaiken paljastuvan ja lapsesi vaativan perintöosaansa. Voisitko vanhoilla päivilläsi hyvittää lapsellesi rakkaudettomuutesi tutustumalla häneen? Se on hänelle tosi kova juttu, vaikka isäpuoli olisi isää parempi isä. Jos lapsesi hakee kuolemasi jälkeen perintöosaansa niin, että nykyinen perheesi ei tiedä asiasta, se on heille suuri katastrofi!
Nyt ei ole kyse rahasta vaan verisiteistä ja hylkäämisestä.
Ehkä sinutkin hylätääån loppumetreillä?
mummilla on sama näkemys. Miksi isät eivät kanna vastuutaan, vaan jättävät lapsensa toisten huomaan.Lapsi on täysin syytön syntymäänsä, eikä häntä pidä siksi hylkiä missään mielessä, eikä normaalin tunne-elämän omaava vastuunsa kantava hylkää.
Tiedän enemmän kuin yhden lapsen, joka on kärsinyt ikänsä siitä, että oikea isä hylkäsi. Se on näkynyt läpi elämän ihmisen henkisenä pahoinvointina. Varsinkin aikuisena. Tiedän yhden onnellisen tapauksen, jossa isä itse etsi poikansa käsiinsä kun tämä oli jo n 30v.
Loppu-elämä(isän) oli kaikin puolin hyvää ja siitä jäi hyvät muistot molempien perheille ja isä kuoli noin 10v kuluttua ensi yhteydenotostaan. Poika vieraili perheineen isänsä luona usein ja toisinpäin myös,vaikka asuivat eri puolilla suomea. Heille tuli uusi mahdollisuus tutustua toisiinsa ja isän perhe oli yhtä lailla mukana.
Alkuperäisen kyselijän "lehtolapsi" ei ole kavanut/ elänyt isättömänä, koska lapsi oli synytnyt aioliittoon. Eri asia on tapaukset, että mies on hyljännyt naisen, joka odotti hänelle lasta ja lapsi on jäänyt vaille isää - huom !!!
Muistakaa myös, että äiti ei ehkä halua antaa edes julki kuka on hänen lapsensa isä. Isyyttä vahvistettaessa on kuultava ko miestä.
Katsokaapa tapaus Finlex KKO:2003:107 tai www.finlex.fi ja sieltä oikeustapaukset isyys
jos et poikaasi tunnusta omaksesi. Annat mallin myös omille perheenjäsenillesi eli mikä ei näy ei ole olemassa. Kannahan vastuusi, hän on kuitenkin sinun lapsesi. Sinun poikasi. Sinun siittämäsi. Niin juuri.
Lapsi on isän, jonka kanssa lapsen äiti on ja oli avioliitossa, kun lapsi syntyi.