Minä oikein taida ymmärtää en
mikä tarkoitus elämällä?
Kun tuskasta toiseen käyn taistellen
parempaan aina luottaen
onko määrä se polulla tällä?
Onko kiviä kaikki kukat maan
jotka syntisen tiellä kukkii?
Niitäkö joudun vain poimimaan?
Siksikö horjuen käydä saan?
Ne kerranko polkuni tukkii?
Ken teistä on kaikkein oppinein
sen kertoa minulle taitaa?
Missä on minun Jeesuksein?
Liianko paljon virheitä tein?
Kuka arvostaa naapurin aitaa?
Toiset kun sielunsa harmoniaa
tuo esille tämän tästä,
kaikki ei sanoista selvää saa
mitä he oikein tarkoittaa
jotain puuttuu kai elämästä?
Jokainen sanan oikean
löytää kun kirjasta lukee,
kuka voi näyttää tulevan?
Pitkospuita kulkevan
kun elämä riisuu ja pukee?
Ei tulevaa tietää kukaan voi
ken maassa viettää juhlaa,
Herra Hän elämän meille soi
nouseeko mainen aamunkoi?
Jos aarteensa aina tuhlaa.
Elämä on aarteista arvokkain
sen oikeinko käyttää taidan?
Lahjaksi kerran sen minäkin sain
etsien oikeaa polkua hain
näin tummana sieluni paidan.
Jokaisen paidassa tahroja on
ei puhdasta omista kukaan,
vain yksi paita on tahraton
Mestari Herramme Jeesus Hän on
voitko elää oppinsa mukaan?
Niin monta on reunalla kulkijaa
ei yhtään täydellistä,
niin monta on Sanan kuulijaa
silti he kuorossa valittaa
mikä puuttuu ihmisistä?
Rakkaus Herraamme Kristukseen
se puuttuuko sydämestä?
Rakkaus toiseen ihmiseen
tuulissa elämän harjanteen
se paikka ei puheilla kestä.
Rakkaus tie on elämään
rakkaus Herramme eteen,
jäätkö sä koskaan miettimään?
Suljetuin silminkö kaiken nään?
Kuin piirretty viivana veteen.
Tunteella elää voi jokainen
ei tarvita pukujen raitaa,
tunteella rakkaus ihmisen
muuttuvi teoiksi hellyyden
kun käymme polkua kaitaa.
Siis mikä voi olla kauniimpaa
kuin yhdistää tunteet ja mieli?
Rakkaus Isään Jumalaan
voimaan kaikkein korkeimpaan
niin kiitosta laulavi kieli.
mikä tarkoitus elämällä?
Kun tuskasta toiseen käyn taistellen
parempaan aina luottaen
onko määrä se polulla tällä?
Onko kiviä kaikki kukat maan
jotka syntisen tiellä kukkii?
Niitäkö joudun vain poimimaan?
Siksikö horjuen käydä saan?
Ne kerranko polkuni tukkii?
Ken teistä on kaikkein oppinein
sen kertoa minulle taitaa?
Missä on minun Jeesuksein?
Liianko paljon virheitä tein?
Kuka arvostaa naapurin aitaa?
Toiset kun sielunsa harmoniaa
tuo esille tämän tästä,
kaikki ei sanoista selvää saa
mitä he oikein tarkoittaa
jotain puuttuu kai elämästä?
Jokainen sanan oikean
löytää kun kirjasta lukee,
kuka voi näyttää tulevan?
Pitkospuita kulkevan
kun elämä riisuu ja pukee?
Ei tulevaa tietää kukaan voi
ken maassa viettää juhlaa,
Herra Hän elämän meille soi
nouseeko mainen aamunkoi?
Jos aarteensa aina tuhlaa.
Elämä on aarteista arvokkain
sen oikeinko käyttää taidan?
Lahjaksi kerran sen minäkin sain
etsien oikeaa polkua hain
näin tummana sieluni paidan.
Jokaisen paidassa tahroja on
ei puhdasta omista kukaan,
vain yksi paita on tahraton
Mestari Herramme Jeesus Hän on
voitko elää oppinsa mukaan?
Niin monta on reunalla kulkijaa
ei yhtään täydellistä,
niin monta on Sanan kuulijaa
silti he kuorossa valittaa
mikä puuttuu ihmisistä?
Rakkaus Herraamme Kristukseen
se puuttuuko sydämestä?
Rakkaus toiseen ihmiseen
tuulissa elämän harjanteen
se paikka ei puheilla kestä.
Rakkaus tie on elämään
rakkaus Herramme eteen,
jäätkö sä koskaan miettimään?
Suljetuin silminkö kaiken nään?
Kuin piirretty viivana veteen.
Tunteella elää voi jokainen
ei tarvita pukujen raitaa,
tunteella rakkaus ihmisen
muuttuvi teoiksi hellyyden
kun käymme polkua kaitaa.
Siis mikä voi olla kauniimpaa
kuin yhdistää tunteet ja mieli?
Rakkaus Isään Jumalaan
voimaan kaikkein korkeimpaan
niin kiitosta laulavi kieli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jokaisen runosi täällä, ja täytyy sanoa, että
kirjoitustyylisi on erittäin tyylipuhdasta ja
vahvaakin. Tämä runo erityisesti on vahvoin
aineksin koottu. Se antaa myös paljon ajattelemi-
sen aihetta, kun sitä lukee ajatuksella. Pitänee
tulla jossain vaiheessa uudelleen lukemaan.
Kaunista, harrasta runoutta kirjoitat,
ehdottomasti.
kiva lukea mielipiteesi Moll, luultavasti jatkossa kirjoitan tänne lisääkin. Hyvää kevään odotusta sinulle.