että hänen vanhemmat ovat eronneet. Miksi siis syyllistätte lapsen? Hän ei saisi tavata isää, lapsi haisee, lapsi ei osaa käyttäytyä, lapsi ei siivoa omia sotkujaan kahdessa kodissa,lapsen äiti on kamala kun ei osaa kasvattaa lastaan enää ...ym ym...! Tiedättekä miltä se lapsesta tuntuu? Hän luulee olevansa syyllinen siihen, että joutuu reissaamaan isän ja äidin kotien väliä, joka aiheuttaa monelle ihmiselle niitä ongelmia!!! Aina haukutaan ja moititaan, vaikka tekisi mitä. Lasta kuljetetaan ja vaaditaan, ei hän ole osaansa itse valinnut!! Mutta mitään ei itse voi, koska ei pärjää yksinkään.
EIKÖ TÄSSÄ TILANTEEESSA KAIKKIEN PIDÄ TUKEA LASTA JA AUTTAA KAIKIN KEINOIN???
Kuin moni aikuinen olisi valmis kuuntelemaan jokapäivä syytöksiä ja haukkuja, ja vielä olemaan lapsi ja käydä koulua???
Lapselta vaaditaan aivan liian paljon, sellaista mihin hän ei ole valmis.
Ei ole helppoa miellyttää kaikkia, eikä tarvisikaan.
Sitten kun kaikki paineet kasaantuu ja se alkaa näkymään lapsen mielenterveydessä, siitäkin syytetään lasta, eikä niitä ihmisiä ja tekoja, joita aikuiset ovat aiheuttaneet!!!
EIKÖ TÄSSÄ TILANTEEESSA KAIKKIEN PIDÄ TUKEA LASTA JA AUTTAA KAIKIN KEINOIN???
Kuin moni aikuinen olisi valmis kuuntelemaan jokapäivä syytöksiä ja haukkuja, ja vielä olemaan lapsi ja käydä koulua???
Lapselta vaaditaan aivan liian paljon, sellaista mihin hän ei ole valmis.
Ei ole helppoa miellyttää kaikkia, eikä tarvisikaan.
Sitten kun kaikki paineet kasaantuu ja se alkaa näkymään lapsen mielenterveydessä, siitäkin syytetään lasta, eikä niitä ihmisiä ja tekoja, joita aikuiset ovat aiheuttaneet!!!
Vastaukset 50
Vanhimmat
voi kieltää toista vanhempaa tapaamasta lapsiaan (jos tämä on löytänyt uuden puolison). Ei tarvi lasten rampata, mielenterveysasiat ovat kyllä sitten ihan toinen juttu.
Ai että se on lapsen edun mukaista, ettei saa tavata toista vanhempaansa? Lapsi ei tosiaan tarvitse uusia perheitä, mutta kun hän on siihen väliin joutunut, on toki jokaisen asianosallisen aikuisen virka ensin katsoa peiliin ja tehdä parhaansa lapsen edun vuoksi. Koskee yhtä hyvin eksiä kuin nyksiäkin, isiä ja äitejä. Ne aikuiset, jotka joutuvat uusperhekuvioon tietämättään mukaan taitavat olla tosi harvinaisia ja kaikki muut voivatkin toimia aikuisten tavoin kantaen vastuuta ratkaisuistaan. Tai ainakin heidän pitäisi, mutta kaikki eivät mitenkään halua vaan jotkut haluavat heittäytyä kuin kolmivuotiaat kaupan karkkitiskin eteen kirkumaan, että jonkun muun pitää paapoa heitä. Ja lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista on saada pitää molemmat vanhempansa riippumatta siitä, mikä asema hänen biologisilla vanhemmillaan on uusperhekuviossa.
ja ymmärsi tämän kirjoituksen.
ovat tärkeintä!!! Ja sen eteen pitää exien ja nyxien tehdä yhteistyötä. On tärkeätä että rajojen pito ja kasvatusmenetelmät ovat samat vanhempien kanssa ja nyxien on vain sopeuduttava siihen tai sitten siirtyköön syrjään!!!!!
yhteistyötä tekee lapsen omat vanhemmat. Heillä on se vastuu, jotta lapsi pärjää ja tuntee olonsa hyväksytyksi. Vanhemmat asettavar rajat, ja katsovat että niin toimitaan.
Siihen on nyksien sopeuduttava tai kuten sanoit, siirryttävä syrjään.
Kyllä minä ainakin asetan rajat kotonani niin omille kun mieheni lapsellekin, joka ei siis biologisesti ole minun.
Eikä mieheni sitä pidä pahana, päinvastoin, hänestä on hyvä että, me molemmat asettamme rajat molempien lapsille.
Se mitä mieheni ex ajattelee siitä, on minulle aivan sama.
Miksi minun pitäisi elää omassa kodissani jossa asuu lisäkseni lapseni,mieheni ja hänenkin lapset niin mihin syrjään minun pitäisi mennä jos en eläisi niiden rajojen ja sääntöjen mukaan joiden kanssa nämä on joskus elännyt?eihän heillä sellaisia ole edes olluna. kyllä me mieheni kanssa yhdessä ollaan ne tähän huusholliin asetettu ja olisin halunut jopa tehä yhteistyötä tämän exän kanssa et yhes oltas juteltu näistä et ois hyvä jos olisi joitain yhteisesti sovittuja sääntöjä ym.mutta tämä ei käynnyt,jätin asian sikseen ja näin ollaan menty jo monia vuosia
Pointtini on se, että ainoa joka tilanteista kärsii on lapsi! Kyllä lapsi vaistoaa teatterit joita ylläpidetään!
Jos rajat poikkeaa paljon toisistaan, on siinä kärsijänä silloin lapsi, joka pahimmillaan saadaan niin sekaisin, että joutuu lopulta terapiaan väkivaltaisuuden takia.
Yhteistyötä on tehtävä lapsen edun ja hyvinvoinnin takia. Turha sitä on lapsen päätä sekoittaa omien egojen takia. Lapselle kuitenkin tärkeimpiä ovat äiti ja isä, nyxien ei kuulu sekoittaa lapsien elämää.
asettavat rajat lapselle.
On liikaa tapauksia, joissa toinen vanhempi asettaa rajat toiselle vanhemmalle. Siinä voivat lapset kaikkein huonoimmin.
Se on totta, että lapsi kärsii vanhempien riidoista.
Mutta lapselle pystyy kyllä todella hyvin selittämään ja perustelemaan, miksi säännöt on eri paikassa vähän erilaiset.
Tietysti jos kyseessä on aivan pikkuinen, voi se olla vähän hankalaa.
Ymmärtäähän lapsi myös sen miksi esim. koulussa tai tarhassa ei toimita samanlailla kuin kotona.
Eikä se aina pidä paikkaansa, että lapselle oma isä ja äiti ovat ne tärkeimmät.
Lapsi on todella lojaali omille vanhemmilleen, mutta joskus tulee tilanteita jolloin lapsi valitsee itse puolensa, eikä se aina ole oma isä tai äiti.
Minun toiseksi nuorin lapseni ei halua, että hänen biologisesta isästään edes puhutaan hänen isänään.
Syitä en ala tässä ruotia, päätös on lapsen oma ja sitä on jatkunut jo vuosia.
Kuitenkin esim. nuorempi on väleissä isänsä kanssa.
Mieheni lapsi taas halusi asumaan meille, eikä halua asua äitinsä luona, vaikka äitiään muuten tapaileekin ja välit on lämpimät.
tekee lapsen ja hänen äitinsä elämästä hyvin hankalan.
En usko että ne nyksät sisimmässään on pahoja ihmisiä, mutta miehen ex perhe on niin suuri uhka hänelle, että kaikkeen pitää puuttua vaikka väkisin, jotta uhka olisi mahdollisimman pieni.
miten miehen perhe voisi olla nyksälle uhka, kun tämä jo on miehen perhe?
Mikä siinä exässä on uhka. Ei mikään.
Kaipa mies sen luokse olisi jäänyt tai palaisi jos jotenkin kiinnostaisi.
Kuulin alkuaikoina hassun väittämän, että olen vienyt miehen ja lapselta isän,
Varmasti tuttu väite monille.
Mutta miten ne viedään, kai aikuisilla on oma tahto.
Ja kuten edellisessä kirjoituksessani jo kirjoitin, meillä asetetaan yhdessä rajat meidän molempien lapsille, jos se kiukuttaa lapsen äitiä tai minun lapsen isää(joka ei kyllä tuollaisiin edes puutu),
niin minkäs sille teet.
Kiukutelkoon.. Omia voimavarojaan siinä vain tuhlaa.
että tulee huomatuksi. Toisten lapsia on niinhelppo henkisestikiusata, kun ei tunne samalla lailla kuin omia lapsiaan kohtaan.
En minäkään raksta naapurin lapsia, ja siksi onkin kiva joskus karjua heille kun kävlee meidän nurmikolla! Omat lapset saavat nurmikkoa kyllä käyttää, mutta naapurin lapset tuhoaa sen.
huomatuksi muuten kuin ilkeilemällä? Silloin on asiat tosi pahasti. Minulla ainakaan ei ole tarvetta "henkisesti kiusata" mieheni lasta, miksi ihmeessä?
Vieläkin ikävä kyllä löytyy "meidän lapset ja muiden kakarat" -äitejä, vähenevässä määrin kuitenkin, toivon.
lapsilla on oma tahto.
Mutta missä sinun oma tahtosi on?
Ei kai mies olisi voinut ryhtyä muhinoihin kanssasi vastoin tahtoasi, vaikka hänellä itsellään olisi ollut kuinka hyvät halut tahansa?
Ja entä jos hänen entinen vaimonsa ei olisi tahtonut hänen lähtevän? Missä hänen tahtonsa oli? Kerrot jopa että mies palaisi hänen luokseen, jos jotenkin kiinnostaisi. Eikö ex-vaimon lupaa tarvittaisi siihenkään?
Väitätkö, että mies on ainoa, joka saa toteuttaa omaa tahotaan, vai mihin oikein pyrit? Kaatamaan kaiken vastuun miehen niskaan?
Minulla on totta tosiaan oma tahto ja vahva onkin:
Tietenkään mies ei ruvennut "muhinoimaan" kanssani ilman minun omaa tahtoa, mutta me rakastuimme ja miksi en olisi "muhinoinut" hänen kanssaan, yhdessä oloamme on jatkunut jo yksitoista vuotta, ettei se ihan yhteen kertaan jäänyt.
Mitä sitten, jos hänen entinen vaimonsa ei olisi halunnut hänen lähtevän, jos liitosta on rakkaus ja kiinnostus toista kohtaan loppunut, ei se ole edes lapsen etu jatkaa sitä väkisin.
Luuletko ettei lapsi sitä teatteria huomaisi.
Väärin kyllä ilmaisin tämän, että voisi palata takaisin, olet oikeassa, että siihen tarvittaisiin myös exän halu.
Tarkoitin, etten minä koe asiaa niin, että voisin pitää ihmisestä väkisin kiinni, jos he palaisivat yhteen tai mieheni tapaisi jonkun muun.
Ja toisaalta tämä ex pyysi häntä kyllä usein takaisin, mutta se mikä on loppu on loppu.
Enhän minä mitään vastuuta kaada kenenkään niskaan, miten niin? Kysymyksesi on outo.
Kuten nimimerkistä tajuaa, olen itsekin exä, enkä ole mitenkään katkera lasteni isän nykyiselle puolisolle.
Me olemme kaikki tehneet oman valintamme
Pääasia on kai että lapset voivat hyvin. Sekä minun että mieheni.
pääasia sinulle on, että lapset voivat hyvin? Senkö takia erosit ja otit uuden miehen?
Nyt olet kaatamassa sotkujasi lasten niskaan.
Mikset voi olla rehellinen itsellesi toimintasi motiivien suhteen?
Mitähän sotkuja minä kaadan lasten niskaan?
Minun, kuten puolisonikin lapsi voivat hyvin. Ovat iloisia, elämänmyönteisiä ym.
Osa lapsista asuu kotona, osa jo omillaan.
En tiedä oletko lukenut kirjoituksiani, vai luetko vain sieltä täältä, ja kommentoit kelle sattuu.
Todellakin erosin, että lapsillani olisi parempi olla.
Lapset ei olisi enää olleet hyvä kuntoisia/tasapainoisia katsellessaan kahden aikuisen riitelyä.
Elämässämme ei tietääkseni ole tällä hetkellä sen kummempia sotkuja, tiedä sitten mistä sinä niin päättelet.
Luuletko tuntevasi minut ja perheeni.
lapset saavat rauhassa asua kodissansa ja elää elämänsä ja ei tarvitse tulla uuteen suhteeseen kärsimään. Me olemme onnellisia kun niitä ei näy ja ne saa elää rauhassa kotonaan
Ja tämä painostaminenkin kun kaikkien ääliöiden pitää väkisin lasta vääntää onnistumatta siinä vähäisintäkään. Ei koulu ja päiväkoti ole mitään auttajia niin kuin moni kuvittelee tai lähiomaisiin ripustautuminen. Kaikkein järkevintä olisi ehkäisyn hoitaminen ja abortti jos se pettää.
Mitä ihmettä sellaiset typerykset lapsilla tekevät jos eivät osaa parisuhdettaan hoitaa? Ja miksi naiset heti hinkuvat kakaroita edes tuntematta kumppaniaan? Harva mies haluaa ensitöikseen kakaroita pykätä suhteeseen. Naivat kuitenkin ilman kumeja kuvitellen ämmän hoitavan ehkäisyn.
Itse olet pää syypää lapsesi pahoinvointiin kun olet täysi idiootti. Entäs jos olet itse vaatinut ihan liikaa puskemasi kakaran isältä kysymättä häneltä ensin mitään? Miksi laitat väkisin lapsen reissaamaan kahden kodin välillä?
Ota itse vastuu kakarastasi eikä sysätä vastuuta muille, uskon että ole sen halunnutkin ihan yksimielisellä omalla päätökselläsi.
sinusta huokuu on valtavaa. Anna sen vaan tulla ulos, niin sitten helpottaa. Täällä voit purkaa myös, ja autamme sinua käsittelemään sitä. Ammattiapuakin on paljon tarjolla. Toivottavasti viha ei saa sinusta yliotetta. Tsemppiä.
jos kerran hankit sen lapsen kai jotenkin järjestät elämäsi. Mitä siinä puolison perään haikailet. Jos jonkun panokeikan seurauksena tuli lapsi olisit kai voinut ottaa abortin ajoissa
kommentti,että se siitä.
on ala-arvoista tekstiä monissa vastauksissa.
Tuleepa mieleen että kuinkahan mielenvikainen tuollaista saa aikaan.
Kirjoitatte siitä miten huonosti lapset voivat psyykkisesti, no mitenköhän on aikuisten laita kun saa tuollaista tekstiä aikaan.
Jos vanhempi on mieleltään noin järkkynyt, onko ihme että lapsikin oireilee..
on ainakin onnellisin mun ja mun miehen luona. Isän ja sen uuden vaimon luona käy kyllä, mutta huokaa joka kerta kotiin tullessaan että kyllä on kiva tulla tänne kun täällä ei kukaan huuda.
nähdä isänsä naikkosia. En koskaan raaskinut heitä pieninä laittaa sellaiseen pyöritykseen, josta olisin itseäni nyt saanut syyttää, jos lapset olisivat oirehtineet. Meillä on kaikki hyvin ja lapset ovat kiitollisia, kun eivät ole joutuneet moiseen ruljanssiin. Meillä ei koskaan ole ollut tarvetta moisiin naisiin, ei nyt eikä aiemminkaan. Ollan loistavasti pärjätty. Ei pitäisi lapsia tehdäkkään, jos ei pärjää.
vitun "te?
Ei kai aikuiset lapset ajattele sun aivoilla ja päinvastoin??
ja onnellisia, kun ei ole joutuneet isänsä naisten pyöriteltäviksi. Olen niin onnellinen itsekin, että tein niin hyvän ratkaisun jota myös mies itse on tukenut.
Emme koskaan ole tarvinneet hänen naisiaan, emmekä tarvitse.
Lapset meillä on syyttömiä siihen että isänsä heidät hylkäsi, joten miksi lastenkaan pitäisi hyvksyä isänsä naiset? Ei mitään järkeä. Mies itse on vastuussa tekosistaan, emme me.
voitaisiin tukea lapsia, mutta joskus pitää tukea äitiä ja lapsen tarpeet siirtyvät syrjään.
Ja kuin moni äiti ajattelee ensin itseään? Ei varmaan moni, kyllä lapset ovat äidille aina ensimmäisiä. Näin ainakin meillä on ollut aina.
että teillä lapset saavat tavata kumpaakin vanhempaansa riippumatta siitä, onko uusia naisia/miehiä kuvioissa. Juuri niin toimii hyvä äiti.
niin,että se ex ei kestäisi jos lapsen ympärillä olisi uusi perhe toisinsanoen välittäviä onnellisia aikuisia!
Meille on riittänyt meidän oma perhe, minä ja lapset. Lapset eivät ole tarvinneet uusia pehreitä, koska heillä on oma perhe, ja kellään ei ole tietääkseni usempia perheitä. Yksi ainoa.
Meidän lapset eivtä ole tarvinneet koskaan vieraita ihmisiä sotkemaan enempää elämää. Enkä minä.
Juu en minä kestäsikään, jos lapset minut olisi jättänyt ja muuttaneet isänsä ja hänen naistensa luo, enkä enää koskaan olisi heitä nänhyt. Olen sentään lasteni äiti, enkä ikinä olisi vonut luopua lapsistani. Miehelle se ei ole näköjään onglma. Lapset ja perheen voi vaihtaa kun kyllästyy.
valinnanvaraa?Jos olisivat halunneet mennä isälle ja uudelle naiselle,olisit sinä jäänyt kuvioista.Sehän on kiristämistä,joko isän perhe tai minä.
Minun ja avokkini kohdalla.Ensimmäisenä kesänä avokin lapset olivat luonani ja olimme paljon mökilläni.Siellä avokkini poika touhusi pääasiassa isänsä kanssa 9v.ja 11v.tyttö minun kanssani.Koskaan ei edes lapset riidelleet keskenään,mikä on aika yleistä tuossa iässä että lapset välillä ottavat yhteen.Sitten alkoikin tapahtua kun avokkini exän uusio-ukko muutti lasten äidin luo....Alkoi kaikenlainen kiristys ja paskan puhuminen.Kaiken huipuksi lasten ÄITYLI haki lähestymiskiellon lasten isälle,vaikka virkavallankin mukaan avokkini ei ole koskaan ollut väkivaltainen.Kiellon hän haki vain siksi koska tuo siellä loisiva uusio-isukki pelkää lasten isää.Jotta tälleen......
kielto on koskenut ainoastaaan hänen naikkosia. Heitä emme elämäämme ole tarvinneet.
JOS lapset olisivat muuttaneet isänsä luo josssa olisi niitä naikkosia, niin sitten olisi niin. Luonnollisesti olisin poistunut heidän elämäsään. Mihin minua olisi enää tarvinnut? Mutta lapset valistsivat minut, sen kyllä tiesinkin ja olen siitä iloinen. Mies tässä on kiristänyt. Ensin hylkää lapset, perheensä, ja vaihtaa heidät naikkosiin, ja vielä luulee että hyväksymme hänen naiset? Kuin lapet voivat hyväksyä isän naiset, jos isä heidät hylkää ja vaihtaa vieraisiin naisiin? Aika outoa ajatusta aikuselta mieheltä. Jos perhe ei miehelle kelvannut, niin miksimeille kelpaa hänen naiset?
pakkomielle tuo että "mies hylkää omat lapsensa"- erotilanteissa monella.
Ei mies hylkää (tai joku voi kyllä hylätä) lapsiaan, ei mies eroa lapsistaan, vaan siitä ex-vaimostaan?
Äidit syöttävät lapsilleen pajunköyttä ja aivopesevät ajatukseen että isä teidät hylkäsi. Ja vain siksi etteivät itse hyväksy totuutta siitä, että oma liitto ei toiminut. Eivät ota itse vastuuta siitä että oma liitto meni metsään.
Ketään ei viedä, kukaan ei lopeta onnellista parisuhdetta.
Kummassakin on vikaa, jos liitto kariutuu. Jopa silloin kun toinen käy vieraissa, sitä hakee mitä kotoa ei saada. Rakkautta, lämpö, arvostusta, seksiä ym.
Kummankin vanhemman on jätettävä itsensä sivuun ja tuettava sitä että etä-vanhempi ja lapset eivät vierotu toisistaan. Surullista, mutta vain harva siihen tuntuu pystyvän ja lapset kärsii.
On toki isiä jotka hylkäävät todella entisen perheensä ja unohtavat lapset. Mutta kyllä useimmissa tapauksissa erotaan siitä puolisosta eikä lapsista. Vanhemmat on aina vanhempia vaikka eivät yhdessä asuisikaan ja jokaiselle lapselle on tärkeää molempien vanhempien huomio ja läsnäolo. Sinun äitiyttäsi ei nuo miehen "naikkoset" olisi yhtään vähentäneet.
Perhe varmaan miehelle olisi kelvannut jos teidän yhteiselämä olisi sujunut. Ei ero johdu aina vaan toisesta osapuolesta vaan syytä on aina molemmissa. Jos toinen löytää sitten sen rakkauden muualta niin syyttömiä lapset siihen ovat. Meidän olisi jätettävä se oma katkeruus aina syrjään ja ajateltava asioita lasten kannalta. Minun lapseni ovat onnellisia ja iloisia lapsia vaikka ovat saaneet tavata isän "naikkosta" ja viettää heidän kanssaan kivoja hetkiä. Nyt kun tuo isän uusi suhde alkaa olla arkipäivää niin isällä on myös enemmän aikaa lapsille. Olen tyytyväinen itseeni että olen pystynyt kannustamaan lapsia isän tapaamisessa ja en ole katkaissut välejä vaikka kieltämättä joskus mieli teki. Minulle tärkeintä on onnelliset lapset joiden koti on luonani ja isän luona on kiva käydä. Lapset kyllä haaveilevat että äitikin löytäisi vielä oman rakkaan ja toki sitä minäkin toivon. Ehkä joskus...
Osasit kertoa asian täydellisesti....minä tiedän että monesti asiat on juuri noin että äityli syöttää lapsille pajunköyttä että isä hylkäsi,vaikka itse ei anna isän tavata lapsiaan.KIITOS Sinulle.
lasten elämään vieraita naisiaan, niin ei se isä ja mies ole koskaan halunnut ollakkaan. Kunnon isä on isä, ilman että tarvitsee sivutuotteita mukaan.
Meillä vaan ei hyväksytä miehen naikkosia lastenjaminun elämään, ja sillä siisti. En näe mitään syytä, miksi niiden pitää olla lasten elämässä? Meillä ei ole mitään tarvetta heihin.
En voisi kuvitella tilannetta, jos lapsemme olisi ollut isänsä naisten seurassa, ja nyt jälkeenpin lapset olisivat nähän vinksahtaneita, sen tähden että uusikot antavat vääriä vaikutteita lapsiin. Lapset pieninä omaksuu huonot tavat niin helposti.
Nyt kun olemme naikkosista saaneet onneksi olla rauhassa, olemme kaikki tosi kiitollisia, että ratkaisu oli oikea. Varmasti olisi ongelmia, jos naikoset olisi meille tulleet. Minä olen aika kova muija!
Sinä Wilma kuullostat ja vaikutat ihan täysjärkiseltä naiselta. Ei epäilystäkään, että löydät vielä sen omankin rakkaasi ja yhteispeli teidän kaikkien aikuisten välillä tulee sujumaan paremmin kuin hyvin. Olisipa kaltaisiasi enemmänkin.
se on tullu jo kaikille selväks että sun ja "lasten" (jotka ovat jo aikuisia) elämään ei uudet naikkoset tule. yksi kysymys vaan herää. MITÄ HELVETTIÄ SÄ TOITOTAT SITÄ TÄÄLLÄ UUSPERHE-PALSTALLA???????
Tämän ihmisen kirjoitukset ovat jo niin outoja, että luulenpa että laittaa niitä tänne vähän niin kuin provoilu mielessä.
Kyllähän sen jokainen aikuinen tietää, että jos tämän henkilön ex mies tapaa lapsiaan ja paikalla sattuu olemaan tämä uusikko, ei hän asialle mahda mitään.
Se ei suomen laissa ole kiellettyä,
Ja noin katkeria vuodatuksia kun lukee, tulee mieleen että mistähän ne lapset mahdollisesti huonoja vaikutteita saavat.
Ja että vielä hän on kova muija, yksinkertainen sanoisin.
Kova ja vahva nainen olen minäkin. Olen aina ollut ja eron jälkeen se on tullut vielä enemmän esille. Pärjään ja selviän elämässäni hienosti ilman että minulla on miestä tukena ja turvana. Mutta kovuus ei estä minua ajattelemasta asioita myös lasten ja lasten isän kannalta.
Ehkä sinun miehelläsi on huono maku "naikkosten" suhteen mutta minä tiedän, että minun mieheni ei olisi huonoa naista valinnut. Vaikka meidän yhteiselämä ei jatkunut kuolemaan saakka niin luotan edelleen mieheeni. Hänellä on aina ollut hyvä maku naisten suhteen, emmehän me muuten olisi naimisiin nuorena menneet. Tiedän hänen pitävän lasten puolta silloin kun lapset hänen luonaan ovat. Ja kovasti lapset isän uudesta avokista tykkäävät.
Sitä harmittelen etteivät lapset pääse näkemään sitä onnellisen parisuhteen mallia arkielämässä. Isän luona on parisuhde mutta siellä ei ole arkea. Pelkään että miten lapset osaavat olla omassa parisuhteessaan jos eivät saa sitä mallia kotoaan.
koskaan hyppiä minun ja lasteni silmille. Miestä pompottakoot miten lystää, se on hänen asia, mutta lapset ovat minun aarteeni olleet, ja teen kaiken mitä äitinä pitää.
En siis ole katsonut, että tarvitsemme moisia miehen naisia pilaamaan elämäämme. Isää en koskaan ole kieltänyt enkä edelleen kiellä, jos haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, mutta hänen naikkosilla ei ole mitään sijaa meidän elmässä.
erossa muutu..väitän että jos nainen ei ollut siisteysintoilija avioliitossa ollessaan..ei hän ole sitä eron jälkeenkään.
Jos lapset eivät ole joutuneet kotona koskaan siivoamaan,eivät he sitä yht äkkiä opi perheen hajotessakaan.
Jos lapsia ei ole opetettu siisteyteen,ja että puhtaat vaatteet päivittäin vaihdetaan ylle, eivät he osaa tehdä sitä erotilanteen jälkeenkään..olivatpa sitten isoja tai pienempiä lapsia.Tokihan niitä hajuhaittoja murrosikäiselle silloin ilmenee.
jos parisuhteessa nainen on ollut hallitsevampi osapuoli,ja nalkuttanut minkä ehti..ei hän eron sattuessa muutu enkeliksi joka ymmärtää ja kestää kaiken..naisen kostohan on tunnetusti julma.
Totta,lapset eivät ole syynä vanhempiensa eroon,eivätkä lapset saa vanhempiaan valita.Mutta miksi tuo ex nainen käyttää lastaan kiistakapulana?Olen kuullut moneltakin yh-isältä siitä kuinka nainen esti eron jälkeen lasten tapaamisen..osissa tapauksista nainen vaan muutti muualle,eikä isä tiedä missä lapset ovat..raha kylläkin kelpaa elatusmaksun muodossa.
Miksi aikuiset ex-naiset eivät anna ex kumppaniensa elää omaa elämäänsä rauhassa toisaalla..sitä sopii ihmetellä,mutta tuskinpa siihen vastausta saadaan.
Miehet kun harvoin terrorisoivat ex.kumppania..he vaan haluavat siitä ex-suhteesta eroon..ja ihan lopullisesti.
mahtaa perustua väitteesi, että miehet harvoin terrorisoivat ex-kumppania?
Olen tähän asti ollut siinä käsityksessä, että miehet terrorisoivat ex-kumppaniaan enemmän kuin naiset.
muuttaa ihmistä. Minä, ennen niin tiptop siisti ihminen en jaksanut alkuun imuria käyttää. Minä, luultavasti nalkuttaja ja perfektionisti, en jaksanut ottaa mihinkään asiaan kantaa ja ihan varmasti ekat viikot miehen lähdön jälkeen lapsilla oli välillä ei niin puhtaita vaatteita yllään. Perushygieniasta jaksoin sentään pitää huolta, mutta jos hampaat jäivät noina viikkoina harjaamatta jonkun kerran, en jaksanut nostaa meteliä asiasta. Voit vaan arvata olinko samalla mieheni ja hänen uuden uutukaisen tyttöystävänsä silmätikkuna... en pitänyt lapsista huolta, olin juoppo (en juonut, olin vaan väsynyt), likainen ja kaikkea muuta. Kukaan, ei mies, ei hänen sukunsa, ei kukaan kysynyt tarvitsinko apua, ehkä lastenhoitoapua kun sairastivat että olisi kauppaan päässyt, ei mitään. Miehen suku katsoi parhaaksi "jättää rauhaan" ja levittää juoruja kaupungilla että "sen ja sen" takia miehen oli pakko jättää se nainen ja onneksi löysikin heti tuollaisen mukavan tyttöystävän joka on niin reipas ja ymmärtää meidän X:sää.
On tuosta suosta noustu ja pidän kotini siistinä, en enää turhantarkkana joka asiasta, mutta oppineena. Uskotko että mies ja hänen uusi ovat keksineet muita haukkumisen aiheita? Minua tosin jo nykyään naurattaa kun he niin haluavat elää omaa elämäänsä enkä saisi mitään yhteyttä ottaa, niin ovat osat vaihtuneet. Nyt kun minulla meneekin hyvin, niin heillä ei tunnu olevan muuta tekemistä kuin viestitellä haukkumisiaan ja soitella sitä sun tätä "tikusta asiaa". On siinä perustaa parisuhteelle.
niin on ilmiselvää, että Lissulle kasvaa parta.