Miksi ei

Tuntukohan niistä kaikista lapsista mukavalta ja hyvältä, jotka joutuivat eroon äideistään :). Eivät tainneet aina saada hyväsydämistä kohtelua. Entäpä äidit, sydän verillä lapsiaan kaipasivat, mutta tietenkin ajattelivat lastensa parasta. Oma mummoni kertoi, ettei evakot saaneet hyvää kohtelua oikeastaan missään Länsi-Suomessa. Ryssiteltiin ja haukuttiin, ihmeteltiin, miten eivät mitään mukaansa saaneet. Hyvähän siellä oli sanoa, kun eivät sotaa joutuneet läheltä seuraamaan.

niistä kirjoitti:

Tuntukohan niistä kaikista lapsista mukavalta ja hyvältä, jotka joutuivat eroon äideistään :). Eivät tainneet aina saada hyväsydämistä kohtelua. Entäpä äidit, sydän verillä lapsiaan kaipasivat, mutta tietenkin ajattelivat lastensa parasta. Oma mummoni kertoi, ettei evakot saaneet hyvää kohtelua oikeastaan missään Länsi-Suomessa. Ryssiteltiin ja haukuttiin, ihmeteltiin, miten eivät mitään mukaansa saaneet. Hyvähän siellä oli sanoa, kun eivät sotaa joutuneet läheltä seuraamaan.

Nehän näistä sotalapesista,huolen ottivat lopukksi.

niistä kirjoitti:

Tuntukohan niistä kaikista lapsista mukavalta ja hyvältä, jotka joutuivat eroon äideistään :). Eivät tainneet aina saada hyväsydämistä kohtelua. Entäpä äidit, sydän verillä lapsiaan kaipasivat, mutta tietenkin ajattelivat lastensa parasta. Oma mummoni kertoi, ettei evakot saaneet hyvää kohtelua oikeastaan missään Länsi-Suomessa. Ryssiteltiin ja haukuttiin, ihmeteltiin, miten eivät mitään mukaansa saaneet. Hyvähän siellä oli sanoa, kun eivät sotaa joutuneet läheltä seuraamaan.

Molemmat olivat evakkoja.
Olivat tyytyväisiä kohteluun, ja hyvin olivat pärjänneet saaneet lukea itsensä hyviin ammateihin.
Ehkä isoäitisi oli ylimielinen ääliö, ja sai sen mukaista kohtelua.

Isovanhemmat kirjoitti:

Molemmat olivat evakkoja.
Olivat tyytyväisiä kohteluun, ja hyvin olivat pärjänneet saaneet lukea itsensä hyviin ammateihin.
Ehkä isoäitisi oli ylimielinen ääliö, ja sai sen mukaista kohtelua.

Älähän hermostu, kerroin vain mitä pienenä tyttönä kuulin ja ymmärtänyt sitten ehkä väärin. Hyvin pärjäsivät minunkin isovanhempani. Lieneetkö olleet ylimielisiä ääliöitä, sitä en tiedä. Olen itse miettinyt, että sopeutumista se on vaatinut puolin ja toisin, olla vieraitten ihmisten nurkissa/ottaa vieraita ihmisiä nurkkiinsa. Mutta sen uskon, että lapset ovat varmasti olleet tosi julmia toisiaan kohtaan, esim. ryssitelleet koulussa, myös muualla päin Suomea.

Tästä selviää keiden ei tarvinnut luovuttaa maita ja mantuja evakoille. Tuosta selviää myös kuinka evakkoja ei saanut vapaasti sijoittaa ihan joka paikkaan. Kas kummaa tästäkin tuli kielipolitiikkaa RKP:n johdolla.



"*Maanhankintalakia sorvattaessa siihen piti sisällyttää erityinen "ruotsalaispykälä " (92 §), jolla ruotsalaisten edut turvattiin.*

+++
Siirtoväen asuttamiseen liittyviä ongelmia on käsitelty muiden muassa kahdessa väitöskirjassa.

Toinen on nimeltään Siirtoväen pika-asutuslaki 1940, Helsinki 1982, tekijä Silvo Hietanen. Toisen nimi on Karjalaisen siirtoväen asuttamisesta käyty julkinen keskustelu vuosina 1944-48, Jyväskylä 1969 ja tekijä Keijo K. Kulha.

Molemmissa kerrotaan yhtäpitävästi, että ruotsinkielinen väestö vastusti erittäin kiivaasti siirtoväen asuttamista ruotsalaisalueille.

Kiihkeimmät heistä vaativat karjalaisten sijoittamista Oulujoen pohjoispuolelle. Ruotsinkielisessä Svensk vakt - lehdessä uhkailtiin jopa aseellisella väliintulolla. Suomenkielisten sanavarastoon ilmestyi uusi käsite "pyhä ruotsalaismaa", kun sen saaminen siirtoväen käyttöön piti kaikin keinoin estää.

*Maanhankintalakia sorvattaessa siihen piti sisällyttää erityinen "ruotsalaispykälä " (92 §), jolla ruotsalaisten edut turvattiin.*

Silloisen maatalousministeriön asutusasiainosaston (ASO) ylijohtaja Veikko Vennamo, joka työkseen hoiteli siirtoväen maanhankintaa, kirjoittaa teoksessaan Jälleenrakennuksen ihme mm. seuraavasti: " Mitä sitten tekivät ruotsinkieliset kartanonherrat ja poliitikot tässä "ruotsalaisen pyhän maan" asiassa? He unohtivat Suomen edun ja velvollisuutensa Suomen kansalaisina: He pyysivät erilaisia kanavia myöten apua Ruotsin poliittisilta voimilta ja tukea Ruotsin lehdistöltä.

Se oli moraalista isänmaan pettämistä tilanteessa, jossa Suomi taisteli olemassaolostaan ja vapaasta yhteiskuntajärjestelmästään. Siirtoväki oli kuoleman hädässä niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??
Ohoh kirjoitti 17.8 14:35

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9

*Hallitus siis hyväksyi Nissisen komitean kannan, ja maatalousministeri Eemil Luukka esitteli maanhankintalakiesityksen 2.2.1945 eduskunnan lähetekeskustelussa.

*Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen. Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielen- kiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."

*Ruotsalaispykälä muotoutui lopulta suuressa valiokunnassa seuraavanlaiseksi: "Siirtoväen sijoittaminen on toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai ettei kaksikielisessä enemmistökieli vaihdu."

Mikä on maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä (92 §) ??
Ohoh kirjoitti 17.8 14:43

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9

Vuoden 1945 maanhankintalaki aiheutti reaktioita ns. ruotsinkielisissä piireissä. Ruotsalaisen kansanpuolueen hyväksymässä ohjelmassa 1937 todettiin, että puolue haluaa säilyttää ruotsalaisten asuma-alueet ja ruotsalaisen maanomistuksen. Tämä on Keijo K. Kulhan mukaan nähtävä myös puolueen periaatteellisen suhtautumisen taustana suhtautumisesta sodanjälkeiseen siirtoväkikysymykseen.

Vuonna 1944 RKP kannatti rintamamiesten, sotainvalidien, -leskien ja -orpojen vapaaehtoista asuttamista. Koska Pohjanmaan ruotsalaisseuduilta oli maata saatavissa vähän, toivottiin, että halukkaat voitaisiin siirtää Etelä-Suomen ruotsalaisalueille. Kesäkuun 2. päivänä vuonna 1945 RKP:n puoluepäivät pidettiin maanhankinta-asetuksen antamisen aikana.

Puolueen julkilausumassa korostettiin, että hallituksen pitää toteuttaa maanhankintalakia tarkoin lain mukaisesti: ruotsinkielisten ja suomenkielisten suhde ei saa muuttua.

Vuoden 1946 puoluepäivät kiinnittivät huomiota sijoitussuunnitelmaan ja kielisuhteeseen; samalla kiiteltiin Paasikiveä, joka oli antanut tukea kieliasiassa. Vuoden 1947 julkilausumassakin tähdennettiin, ettei kielellinen suhde saa muuttua yksikielisissä ruotsalaisissa ja kaksikielisissä kunnissa. Merkikoivisto-hankkeesta käytettiin ilmaisua "vansinnigt företag".

Kun käytännön asutustoiminta pääsi vauhtiin, RKP:n eduskuntaryhmä seurasi tarkoin tilanteen kehittymistä ja maan ruotsinkielisten reaktioita kielikysymyksessä. Pohjanmaalla syksyllä 1945 tapahtuneen liikehdinnän todettiin menneen liian pitkälle. Ralf Törngren piti epäviisaana hyökätä voimakkaasti ministeri Luukkaa vastaan. Mustamaalaaminen pitäisi suunnata Vennamoon ja Virolaiseen.

Mauno Laisaari ei muista keskustelleensa erityisesti ruotsalaispykälästä Luukan kanssa.
- Ei meillä ollut siitä sen suurempaa juttuaa. Tosin maanhankintalain ruotsalaispykälä oli meille täysi yllätys Karjalan Liitossa. Se oli väärä juttu ja jäi vääräksi. He saivat Hangon, ja myöhemmin Porkkalan luovutuksesta uusia tiloja läheltä, Etelä-Suomesta ja Uudeltamaalta. Heidät kuitenkin vapautettiin omaisuudenluovutusverosta, kuten karjalaisetkin.
- Kun alueet palautettiin, niin ne ruotsinkiieliset, jotka olivat luopuneet pika-asutustilasta, saivat tilansa takaisin. Mutta omaisuudenluovutusveroa he eivät maksaneet koskaan, vaan jäivät sen ulkopuolelle. Varsinainen ruotsalaispykälä merkitsi sitä, että ruotsinkieliset tilanomistajat voivat korvata maanluovutusvelvollisuutensa rahalla, saivat hankkia korviketilan tms.
- Maatalousvaliokunnassa pykälä olisi hylättty, mutta se jäi kuitenkin lakiin, kun Paasikivi ilmoitti muussa tapauksessa eroavansa presidentin paikalta. Toivo Ikonen, Karjalan Liiton kiinteistötoimiston päällikkö, oli silloin maatalousvaliokunnassa.

Johannes Virolainen kertoi, että "ruotsalaispykälän kanssa Luukalla oli vaikeuksia Paasikiven kanssa. Hän yritti tietysti saada sen niin hyväksi mahdollista karjalaisten kannalta." - Paasikivi sitä poliittisista syistä tärkeäänä. Hän sanoi, että jos ruotsalainen maanomistus meidän maassamme lopetetaan, niin silloin Ruotsi ei enää tunne meitä kohtaan mitään mielenkiintoa.
- Vuona 1945, kun olivat ensimmäiset sodan jjälkeiset vaalit, ja silloin tietysti Maalaisliitossa oli eniten karjalaisia, me muodostimme karjalaisen, luovutetun alueen eduskuntaryhmän, johon kuului menetetyn Viipurin läänin alueelta kaikki siirtoväen edustajat, mukana oli myös pohjoiskarjalaisia ja eräitä kainuulaisia kansanedustajia. Luukka oli pitkän aikaa tämän ryhmän puheenjohtaja. Ryhmä kokoontui aluksi joka viikko käsittelemään karjalaisia koskevia tärkeitä asioita.

Kielipykälä perustui Ruotsin lupaamaan poliittiseen tukeen rauhanneuvotteluissa. Tätä seikkaa hyväksi käyttämällä puhuttiin presidentti ympäri. Kyllä Ruotsi tiesi jo silloin, minkä verran sillä oli haluja auttaa meitä, Jussi Raatikainen (sd.) kärjisti Karjalan Liiton hallituksen koko- uksessa 9.10. eduskuntatalossa.

Paasikiven Päiväkirjat I:

"III 23.5.1946 Kullberg soitti minulle ruotsinkiel. maanhank. sijoitussuunnitelmasta, josta neuvoteltu 6 kuukautta.

... Kullberg pyysi minua tarttumaan asiaan. Ensi sunnuntaina alkaa ruots. puoluekokous, ja siinä tulee tästä asiasta ikävä keskustelu. Aamupäivällä kirjoitin Pekkalalle kirjeen pyytäen häntä järjestämään asian. Kehotin ratkaisemaan asian valtioneuvostossa. Huomautin asian merkityksestä sekä sisä- että ulkopoliittisesti.

Eilen puhuin siitä Vidingin kanssa telefonissa kehoittaen neuvottelemaan Kullbergin kanssa ja sopimaan asian. Jo ennen Luukan eroa hallituksesta asia pitää olla selvä

. (---)

Refl. Suomen kansa on poliittisesti ja erittäinkin ulkopoliittisesti vähälahjainen. Eivät ymmärrä, että tässä on kysymys paljon tärkeämmistä asioista kuin 350 perheestä. Valitettavasti minä en voi puhua tästä asiasta niin selvästi kuin pitäisi, koska herättäisi huomiota venäläisissä. Suomessa on tosiaan ylen vaikea hoitaa asioita.

M. Pekkala ilmoitti, että asia oli ollut ministerivaliokunnassa, jossa oli kaikkien hallituksessa olevien puolueiden edustajia. Kaikki muut paitsi Viding hyväksyivät ruotsalaisten välitysehdotuksen. Minä kehoitin vakavasti hoitamaan tämän asian ja korostin sen merkitystä sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Lupasivat hoitaa asian."

JKP 16.8.1946

"Sitten otin puheeksi maanhankintalain asutussuunnitelman ruotsinkielisillä alueilla. Sanoin, että minun mielestäni se asia on selvä. Minä olen itse kirjoittanut 92 pykälän laissa ja sen on valtioneuvosto hyväksynyt. Ja eduskunnan edessä olen selvästi sanonut, mitä se tarkoittaa. Jos eduskunta ei olisi hyväksynyt tätä tulkintaa, niin eduskunnan olisi pitänyt muuttaa 92 pykälä, mutta eduskunta hyväksyi sen muuttamatta. Tämän mukaisesti minä myös kirjoitin vastaavan pykälän toimeenpanoasetuksessa.

Jos nyt tulee eduskunnan puolelta sellainen lausunto, että toimeenpanoasetus ei ole lain mukainen, vaan on lainvastainen ja että minä siis olen antanut lainvastaisen asetuksen ja itse kirjoittanut puheena olevat pykälät, niin minä en voi sitä sietää, vaan tulen vetämään siitä johtopäätökset ja asialla tulee olemaan suuret poliittiset seuraukset.

Kehoitin vakavasti valtioneuvostoa ratkaisemaan asian ensi viikolla, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Sanoin myös, että asia on valtakunnalle yleispoliittisesti tärkeä. Nyt on kysymys ainoastaan 350 karjalaisperheestä ja se on suhteellisen pieni asia.

(-)

Sanoin myös, että minä en voi sallia, että lain tarkoitus aiotaan tehdä tyhjäksi virkamiesten toimenpiteen kautta. Koko valtioneuvosto on yksimielinen paitsi Viding, joka koettaa estää asian ratkaisua. Asia oli jo valmis, kun Luukka joutui pois hallituksesta, mutta Viding on sotkenut asian."

JKP 23.8.1946:

"Viime aikoina olen ollut pakotettu tarmokkaasti toimimaan saadakseni maanhankintalaissa edellytetyn ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen sijoitussuunnitelman järjestykseen maanhankintalain 92 pykälän ja toimeenpanoasetuksen mukaisesti. Pohjanmaan ruotsalaisen seudun kohdalta asia on järjestyksessä, mutta etelä-Suomessa on asiaa viivytelty.

Koko viime talven asiaa harkittiin Luukan, Kuhlbergin ja asiantuntijain kanssa ja sen piti olla valmis. Kehotin Luukkaa järjestämään asian sovussa ruotsalaisten kanssa. Mutta Viding, tultuaan hallitukseen, on sitä lykännyt ja on tehnyt suunnitelman niin, että suomalainen väestö voisi lisääntyä 4 %, ruotsalaiset ovat suostuneet siihen, että 2 % on korkein.

Asetuksessa sanottu, että suhteen pitää pysyä oleellisesti samana. Vaikka minä asutuslakia eduskunnassa käsiteltäessä kolme kertaa (maatalousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja eduskunnan täysi-istunnossa) lausuin hallituksen kannan ja vaikka eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen muuttamattomana ja siis myös sen tulkinnan, minkä hallitus määräykselle antoi, niin sosialidemokraattinen edustaja Eskola otti asian esille maatalousvaliokunnassa väittäen, että asetus ei ole lainmukainen, ja maatalousvaliokunta päätti pyytää perustuslakivaliokunnalta lausuntoa.

(-)

Refl. Ei mikään asia tahdo mennä, ellei sitä pakolla aja. Suomen kansa ei ole poliittisesti, ainakaan ulkopoliittisesti, lahjakasta. Nyt on kysymys ainoastaan 350 siirtolaisperheestä, joille annetaan tietysti maata muualta. Ja näin pienen asian vuoksi tahtoo sotkea suuren valtakunnallisen asian. Ei ymmärrä, että me olemme kulkemassa isoloitumista kohden, joka olisi meidän kuolemamme.

Omanvoitonpyynti, jopa häikäilemättömyyskin ja toisten hädällä etuileminen on yl Ohoh kirjoitti 17.8 14:49 ilmianna asiaton viesti

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9

Omanvoitonpyynti, jopa häikäilemättömyyskin ja toisten hädällä etuileminen on osoittautunut valitettavan yleiseksi. Eikä tässä ole eroitusta suomalaisen eikä ruotsalaisen eikä myöskään siirtoväkeen kuuluvien henkilöiden välillä. Kun melkein jokaisesta maanluovutusasiasta käytetään kaikki lain suomat ja juristien keksimät viivytykset aina valtion viranomaisia myöten. Kun ruotsalaisten omistamaa maata koetetaan, jopa ulkopoliittisiksi väitetyillä syillä, estää joutumasta asutukseen tasaveroisesti suomalaisalueiden kanssa ja kun lain mukaan ensisijaisilta otettava maa yritetään saada säilymään n.s. harrastelijamaanviljelijöillä ja siirtää asuttaminen etupäässä maatilataloudesta elävän talonpoikaisväestön pelloille ja raivaamattomille alueille, niin on selvää ettei kaikki tämä ennusta mitään hyvää kansamme tulevaisuudesta.

Päiväkirjassaan Paasikivi kuittasi asian verekseltään 2.6.1945: "Huono tuli!"

Luukka itse kertoo Maalaisliiton veteraanihaastattelussa (1963) suhtautu- misestaan kielikysymykseen ja maanhankintalain ruotsalaispykälään seuraavasti:
- Karjalaisilla ei oikeastaan ollut kielikyssymyksiä ruotsin kielen takia. Me olimme tottuneet siihen, että ruotsin kieli oli meidän väestä pois (tarkoittanee: - ruotsinkielisiä karjalaisia ei juuri ollut) siinä ei mitään hankaluuksia ollut. Tosin Viipurissakin sanottiin olleen neljä virallista kieltä. Ruotsi, saksa, venäjä ja suomi. Viipurissakin sitten suomi viimeksi saavutti suurimman paikan.
- Tuntuu vähän oudolta tämä kielikysymysjärjjestely, mikä 30-luvulla oli esillä; karjalaisethan joutuivat sitten kokemaan tämän jouduttuaan sodan jälkeen evakkoon Ruotsiin eri paikkakunnille. Karjalaiset kertoivat, että 1944 syksyllä kun heidät sijoitettiin ruotsalaiselle alueelle, niin he tulivat erinomaisen hyvin juttuun ruotsinkielisen väestön kanssa.
- Mutta sen jälkeen kun ruotsalaiset kansakooulunopettajat ja papit pääsivät vaikuttamaan asiaan, niin silloin karjalaisten asiain kohtalo huononi.
- Syksyllä 1944 oli suuria vaikeuksia saada mieliala nousemaan, kun tuota .. oli siinä silloin kansanedustaja Hesbakka (po. Hästbacka) mukana.

Kaino Repo muisteli Luukan tulleen kuitenkin toimeen Hästbackan kanssa.
- Kansanedustaja Hästbacka oli oikein ränä mmies: 'Ei sitä kukaan muu osaa käsitellä ku Luukka.. Se rauhottuu, ku Luukka taputtaa harteille', kerrottiin yleisesti."

Lähde;
http://kielipolitiikka.forumcircle.com/viewtopic.php?t=9

ja epäilijöille vastaava linkki;
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm

Kuuluu.Taidat olla Antti Isotaluksen juoksupoika.

että ihan käytännän syista ei haluttu asuttaa evakkoja alueille joiden kieltä eivät osanneet. Niillä oli varmaan muitkin ongelmia niin että ei kaivattu lisäksi mitään kieliongelmaa ?

niinkin kirjoitti:

että ihan käytännän syista ei haluttu asuttaa evakkoja alueille joiden kieltä eivät osanneet. Niillä oli varmaan muitkin ongelmia niin että ei kaivattu lisäksi mitään kieliongelmaa ?

voi pysyä pois Ullavasta kielitaidottomana niin säästettäisiin Öijän murre katukylteissä.

tule koskaan että vähemmistön edustaja vetää enemmistön sotaan ja enemmistö maksaa sen sankarivainajilla ja luovuttamalla maata siirtolaisille kun suur Suomi hanke epäonnistui.

ehheheehee =)

perheelle. Molemmat perheet myivät tilansa ja muuttivat eteläsuomeen 60 luvulla.