Näkyipä siinä taas, miten vanhemmat näyttää mallia lapsille. Pikkupoika selittää yhtä tärkeän näköisenä kuin äitinsä ja huitoo samalla sormella. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea Mikkoskalta ovat lapset oppineet. Puhunevat varmaan jatkossa muiden päälle pälättävät kuten mutsinsakin "fiksusti" käyttäytyi tv-lähetyksessä... Mutta mikäs siinä jos haluaa itsensä nolata.
Mikkoset Perho tuli taloon-sarjassa...
yepppppp
141030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onnittelut Mikkosille ihanista vesseleistä!
Aloittaja nolasi itsensä, etkö pärjää oman ikäisilles kun pitää lapsia parjata, ja vielä noin ihania poikia. Ilmeisesti siinä puhuu urakeskeinen äiti, mutta varmaan ei työnantajat maksa tollaselle palkkaa, eli tukityöllistetty.
No en ole äiti, enkä taida jälkikasvua hankkiakaan, kun ei äiti saa edes halutessaan töitä tehdä. Ei ollut poikia tarkoitus parjata, vaan äitiään. Mitkä kasvatusmetodit... Ja mikä ihmeen "hymynaama-/örmylista"......
että mitä ne naamanpiirtelyt meinas? Saako palkinnon tai rangaistuksen riippuen mitä äippä on sinne piirrelly vai mitenkä?
omasta mielestään oikeita asioita. Mene välillä tuonne pressan palstalle haukkumaan Halosta. Siitä saat suurimman tyydytyksen.
hynykuviaan piirtelee. Se oli vain tarkoitus suomalaisille näyttää kuinka me olemme esimerkillinen perhe.
Sinä se jaksat täälä vaan lässytellä.
Sinun kannatas ottaa välillä vähän lääkettä.
Olet tyhmä.
jenkkiläisiä ym. NANNY-sarjoja, niissähän täytellään kaikenmaailman tauluja erilaisilla merkeillä riippuen siitä miten lapsi käyttäytyy. Varmaan myös otetaan välillä leluja pois, ja pistetään miettimispenkkiin istumaan. En oikein tiedä tostakaan, eiks nykyään osata kakaroitakaan kasvattaa ilman kaikenmaailman hilavitkuttimia. Onks vanhemmat niin nössöjä ettei lapset tottele ja kunnioita pätkääkään?
Ja konkreettisuus on kannustin järjestelmissä hyvä asia. Meillä palkitaan lasihelmillä, joita saa ansaittua ylimääräisistä autteluista, sekä siitä, jos jokin sujuu muksuilta yhteistyössä. Kun niitä kiviä on sovittu määrä koossa lasikupeissa, niin ne saa vaihtaa halutessaan peliaikaan, tai sitten saa "säästää" isompaan palkkioon. Meillä niitä ei oteta pois huonosta käytöksestä, mutta jos joku tahallaan tekee jotain, jonka toinen muksuista esimerkiksi siivoaa, niin silloin voi joutua antamaan omistaan toiselle. joskus myöskin kivi tulee ihan yllättäen, esimerkiksi, jos lapset ovat leikkineet hienosti yhdessä ilman turhaa riitelyä ja kiistelyä. Tämäkin on eräänlainen yhteistyöpalkkio.
Näin perheessä, jossa on yksi adhd-lapsi. Toimii hienosti, on konkreettinen, eikä vaadi mitään isompia näkyviä tauluja seinille. Siis toimii ainakin vielä, kun lapset on suht pieniä, 3-,5-, ja 9-vuotiaat. Tuskin olisi käytössä, jos tämä villikko ei vaatisi erilaisempia toimintatapoja, mutta se koskee luonnollisesti jokaista lasta. Jokaiselle on vain omat ikätasoaan vastaavat työt määriteltynä.
Jossakin kauhisteli joku myös Mikkosten lasten mielikuvitusystäviä, ja sanoi, että sitä se kaverien puute teettää. Kaverien puutteesta eivät mielikuvitusystävät kuitenkaan kerro, nehän ovat lähes jokalapsella jossakin ikävaiheessa kuvioissa mukana.
En ole tähän kohuun kovin syvästi tutustunut, mutta kyllä olen osittain samaa mieltä Mikkosen kanssa. En toki ihan mustavalkoisesti. Mutta on paljon lapsia, joille on päivähoito aiheuttanut traumoja. Se ei saisi olla missään vaiheessa se ainoa vaihtoehto, koska se voi olla myös nykymuodossaan lapselle vahingollistakin. Ei toki välttämättä ns. normaaleille lapsille, mutta jos muksulla on esimerkiksi jotain neurologisia ongelmia, ja niitä ei oteta huomioon yksilökohtaisesti, voi lapsen elämä olla hirveää nykyisissä meluisissa ja ylisuurissa ryhmissä, jossa valitettavasti järjestetään usein se ainoa "varhaiskuntoutus". Meillä esimerkiksi ei ollut vaihtoehtoja, mutta melkein väittäisin, että kyseessä oli lähinnä "varhaisvammautus", koska kuntoutus jäi siihen, että oikeasti sitä ei tapahtunutkaan, ja aikaisemmista auttaneista keinoista ei pidetty kiinni.
Odotin Mikkosten poikien ja Perhon kohtaamista, että miten reippaasti ja kohteliaasti pojat tervehtivät vierasta, kun ovat niin hienosti kotona kasvatettuja. Eivät tervehtineet ollenkaan! Miedän kersat ovat tavallisia päivähoidonpilaamia, mutta osasivat jo pienenä katsoa silmiin ja sanoa päivää, kun vieraita tuli.
on sitten joissain perheissä paikallaan. Jotenkin se vaan tuntuu siltä että asioita tehdään (ei ehkä aina) vaan sen takia että saa jonkun palkinnon. En ehkä osaa selittää tätä oikein, mutta joku tossa nyt tökkii, sori.
viidestä örmystä?
saa, kun lapsi kotihoidossa? Päiväkerhossa ei ole noin korkeita taloja, yleensä vain yksikerroksisia, ei voi roikottaa kuin ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Ei kahdeksannen kerroksen parvekkeelta kuten tämän päivän IL:ssä.
Mutta karsea juttu. Hyvä, että poika on päässyt turvaan kauheuksista. Toivottavasti saa parasta mahdollista terapiaa. Vaikka aina näitä lukiessaan valitettavasti mielessä käy, onko tuollaisista kokemusksista koskaan mahdollista selvitä.
..suomessa on kuitenkin erilaisia variaatioita päivähoidosta. On perhepäivähoitajia, ryhmäperhepäiväkoteja ja sitten ne "parjatut" päiväkodit.
Milestäni päivähoidon mielekkyys ja onnistuminen on vahvasti sidoksissa iän ja tarpeiden suhteessa ryhmän kokoon. Mitä enemmän tarpeita, sitä pienempi ryhmä. :)