Kuin varkain hiipii.
Tuo aamunusva.
Ei sanoja siihen.
On vain kosketusta.
Hiljaisuu.
Tuo lohduton hetki.
Ennenkuin aamun lehti.
Kolisee.
Rikkoo hiljaisuuden.
Alkaa päivän uuden.
Kiireet tuo tullessaan.
Mitä pitikään kurkistaa.
Olisin vain ollut pehkuissa.
Tuon lämpimän peiton uumenissa.
Rakkaastani unelmoinut.
Nyt on unet toiset.
Ulos ylös ja lenkille.
Kohta on päivä.
Ai että pilkille.
En tuu.
Menen kurkistaan peitoo.
Tuo aamunusva.
Ei sanoja siihen.
On vain kosketusta.
Hiljaisuu.
Tuo lohduton hetki.
Ennenkuin aamun lehti.
Kolisee.
Rikkoo hiljaisuuden.
Alkaa päivän uuden.
Kiireet tuo tullessaan.
Mitä pitikään kurkistaa.
Olisin vain ollut pehkuissa.
Tuon lämpimän peiton uumenissa.
Rakkaastani unelmoinut.
Nyt on unet toiset.
Ulos ylös ja lenkille.
Kohta on päivä.
Ai että pilkille.
En tuu.
Menen kurkistaan peitoo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ylös ulos ja lenkille, kuin koiranomistaja konsanaan.
hieno aamunavaus sinulta, kiitos lukuhetkestä : )
Arvaa kuka puhui ja rukoili kellolle tänä aamuna,,ei vielä...zzz..
Vaan mikä siinä auttaa, ylös vain kauravellille! :))
Samoja ihquja tuntemuksia kyllä oli, peiton alle,,vaan kiireeenä se sitten kostautuu.. :\
Vuaan mukvaa perjantaita, enivei Gitta sinne, Murukulta vilkuttaa! :)
luonto on jälleen runosi alkujuuri, johon olet
kietonut rakkauden niin veikeästi.
Oikea hyvänmielen runo tämä.
Kiitos että sain lukea, olla hetken
tunnelmissasi.