Hei,
Oli aika järkyttävää lukea tätä palstaa, mikä ihme taistelu on päällä exillä ja nyxsillä?
Näitä juttuja lukiessa tuntuu, että lapset jäävät täysin jalkoihin, aikuisia ihmisiähän tässä on kaikki exät ja nyxät. Eikö tuota katkeruutta voi kitkeä pois, edes lasten takia.
En minäkään mikään ylin ystävä mieheni exän kanssa ole, mutta en häntä kyllä haukukkaan, onhan hän aikanaan ollut mieheni kumppani yli 10 vuotta, eikö se ole vähän sama kun haukkusin miestäni?
Meillä ainakin on sovittu yhteenmuuton yhteydessä yhteiset pelisäännöt, sovittu milloin lapset on meillä, milloin exillä, ihan exät mukana keskustelussa. (Tarpeen vaatiessa voidaan muuttaa sovittuja aikoja, että jokainen saa lähteä esim. matkalle silloin kun se itselleen sopii.) Samalla on exien kanssa sovittu, että lapsi saa olla lapsi kummassakin kodissa, exiä ei mollata ja lapset saa vapaasti puhua äidistään ja isästään kummassakin kodissa.
Tärkein sääntö mitä sovittiin on se, että meidän perheessä on meidän säännöt ja exien perheissä on heidän sääntönsä.. lasten on turha rutista kummassakaan päässä, kun sielläkään ei tarvitse... Vanhempi sanoo tällöin lapselle "Isin luona on isän säännöt ja äidin luona on äidin säännöt".
Kyllä se minuakin joskus mieheni exä sieppasee, mutta kun laskee kymmeneen ja miettii mitä on sovittu, niin se on sillä selvä. Varmaan minäkin joskus käyn mieheni exän "hermoille", mutta sovituissa säännöissä on pysytty ja lapset saa olla lapsia sekä täällä että toisessa kodissaan.
Joten annetaan lapsille turvallinen ja hyvä lapsuus, lapselle on rikkaus se, että on monta hyvää aikuista heidän elämässään.
Asiallisia kommentteja odotellen, palautetta olisi kiva saada:)
Oli aika järkyttävää lukea tätä palstaa, mikä ihme taistelu on päällä exillä ja nyxsillä?
Näitä juttuja lukiessa tuntuu, että lapset jäävät täysin jalkoihin, aikuisia ihmisiähän tässä on kaikki exät ja nyxät. Eikö tuota katkeruutta voi kitkeä pois, edes lasten takia.
En minäkään mikään ylin ystävä mieheni exän kanssa ole, mutta en häntä kyllä haukukkaan, onhan hän aikanaan ollut mieheni kumppani yli 10 vuotta, eikö se ole vähän sama kun haukkusin miestäni?
Meillä ainakin on sovittu yhteenmuuton yhteydessä yhteiset pelisäännöt, sovittu milloin lapset on meillä, milloin exillä, ihan exät mukana keskustelussa. (Tarpeen vaatiessa voidaan muuttaa sovittuja aikoja, että jokainen saa lähteä esim. matkalle silloin kun se itselleen sopii.) Samalla on exien kanssa sovittu, että lapsi saa olla lapsi kummassakin kodissa, exiä ei mollata ja lapset saa vapaasti puhua äidistään ja isästään kummassakin kodissa.
Tärkein sääntö mitä sovittiin on se, että meidän perheessä on meidän säännöt ja exien perheissä on heidän sääntönsä.. lasten on turha rutista kummassakaan päässä, kun sielläkään ei tarvitse... Vanhempi sanoo tällöin lapselle "Isin luona on isän säännöt ja äidin luona on äidin säännöt".
Kyllä se minuakin joskus mieheni exä sieppasee, mutta kun laskee kymmeneen ja miettii mitä on sovittu, niin se on sillä selvä. Varmaan minäkin joskus käyn mieheni exän "hermoille", mutta sovituissa säännöissä on pysytty ja lapset saa olla lapsia sekä täällä että toisessa kodissaan.
Joten annetaan lapsille turvallinen ja hyvä lapsuus, lapselle on rikkaus se, että on monta hyvää aikuista heidän elämässään.
Asiallisia kommentteja odotellen, palautetta olisi kiva saada:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin paljon käytetään aikaa aikuisten väliseen "tuhotyöhön", että ne kärsivimmät osapuolet, eli lapset, jäävät siinä jalkoihin.Kun eroon on päädytty, on lasten hyvinvointi otettava numero ykköseksi, ja taisteltava sen puolesta. Oma eksäkin oli yli 10 vuotta hankala, mutta mietin asiat aina sen "ohi", eli miten lapseni kärsisivät vähiten tilanteesta. Nyt minulla on kaksi lapsipuolta, jotka ovat todella hankalia, äidin kasvattamattomuus aiheuttaa uusperheellemme juopaa ja silti ajattelemme ensin sitä, kuinka auttaisimme "hylättyjä" ja vääristyneen maailmankuvan omaamia lapsiamme. Toki apunamme on myös koulun kuraattori ja pitkiä taisteluja, mutta yhdessä tässä parisuhteessamme olemme päättäneet asioita viedä eteenpäin, eksistämme huolimatta, lasten hyväksi. Järkyttävää huomata, että täällä taistellaan aikuisten kesken! Uusperhekuviot ovat niin moninaiset ja muutenkin hankalat, että enemmän kaipaisi apuja, neuvoja, vinkkejä ja ohjeita tilanteisiinsa.
Kerrankin aikuismainen kirjoitus täällä. Näin juuri sen pitää mennä. Ottakoon muut oppia siitä.
Meillä lapsilla on 2 kotia. Exän löydettyä uuden onnen, on meillä samat säännöt lasten suhteen.Se on lapsen edun mukaista.
Ex ja hänen avokki ovat tervetulleita meille kylään, juhliin ja voitte uskoa, että lapsilla on hyvä olla.
Kun kummassakin kodissa on samat pelisäännöt nukkumisajankohtia myöten, on lapsilla hyvä olla kummassakin paikassa eikä kummassakaan paikassa kukaan aikuinen joudu siihen tilanteeseen, että kun lapsi kotiutuu, on edessä monen päivän sota, jotta lapsi oppii ns. talon tavoille.
Surullista on seurata sivusta kuinka lapsen perusturvaa sekoitetaan joko vanhempien tai nyksien riitojen vuoksi.
En tiedä onko tämä sitten harvinaista, mutta exäni avokki on todella sympaattinen ihminen ja hänen lapsistaan joku on meilläkin joskus viikonloppuisin yötä ja ovat aina tervetulleita :))
Jo vain. Kyllä aikuisten pitää pystyä nielemään omat mustasukkaisuuden/ulkopuolisuuden/katkeruuden tunteensa ja miettiä, mikä lapsille on paras ratkaisu. Kun meillä pari vuotta sitten vietettiin ensimmäistä kertaa lapsen synttäreitä niin, että paikalle tuli sekä äiti, isä ja molempien "nyxät" oli se lapselle ikimuistoinen ja paras lahja ikinä, vaikka hän selvästi jännittikin sitä kovasti. Onnistuneiden juhlien jälkeen on ollut selvyys, että näin jatketaan. Kyllä lapsen etu edellä menee.
Sanon jopa minä, lapseton nyxä.
Lapsi osaa arvostaa sitä suuresti,että vanhempien suhteet pelaa ja voidaan olla väleissä erosta huolimatta.
Aluksi oli hieman hankalaa, mutta ajan kanssa tilanne parani. Nykyisin myös mieheni ex hyväksyy minut perheyhteyteen.
Lapselle on tärkeää, että silloin tällöin me aikuiset istuimme saman kahvipöydän ääreen, pyrimmekin siihen ettei aina vain heitettäisi lasta toiselle osapuolelle vaan ikäänkuin liu'utettaisiin siirtoa.
Lapsen maailmat äidillä ja isällä poikkeavat melkoisesti toisistaan, ja lapsi yhä siirtyy ikäänkuin tarkkailijaksi meidän neljän keskustellessa. Hän varmasti skannailee, miten käyttäydymme, miten rentoja olemme, tutkii onko jännitteitä. Hän selkeästi varoo ottamasta kenenkään puolta eli pysyttelee neutraalina. Uskon hänen myös opettelevan sosiaalisia suhteita ja miimejä.
Lapset (ainakin tämä) ovat erittäin tahdikkaita ja älykkäitä, hoksottimet pelaavat. Sitä ei passaa unohtaa!
kypsän ihmisen kirjoitus !
Tämähän on se ideaali tilanne, että pystytään sopimaan yhteiset pelisäännöt ja pysymään niissä. Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä hyvä onni entisten kanssa, kuin sinulla on käynyt.
Meillä on kiusana (sanon ihan suoraan, koska näin asia meidän tapauksessamme on) entinen tyttöystävä, joka poikkesi miehen elämässä lapsen tekemässä. Ei muuta. Tunsivat 2 vuotta.
Minä tulin kuvioihin vasta, kun erosta oli kaksi vuotta. Sanon entistä entiseksi, koska kummallakin siinä välissä on ollut muita ja tämä tapaus sai lähteä lapset kainalossa (oli tehnyt muillekin) koska vieraat kiinnostivat edelleen enemmän.
Hän ei ymmärrä, ettei asu kodissamme enää, sanelee mitä meidän perheemme pitäisi tehdä niinä viikonloppuina, kun aviomieheni lapsi on luonamme, mitä meidän pitäisi kasvattaa puutarhassamme, miten sisustaa. Tunkee mukaan mieheni lapsen velipuolta, vaikka pojan omakin isä on kuvioissa mukana. (Lähetti myös tapauksen aikoinaan matkoihinsa "löysän moraalisen käytösen takia"). Esittää omituisia vaatimuksia (jotka ymmärtäisin jos olisivat parisuhteessa, nykyisin tällä tapauksella menossa n's poikakaveri ja tälle pykässyt kahden vuoden sisään kolme lasta!) ja kiristää lapsilla, lista on loputon.
Lapsissa ei ole mitään vikaa, ovat lapsia. Mutta tämän entisen tuuliviirin kanssa ei pysty mitään sopimaan.
Minulle riittäisi, että tämä tapaus osaisi jättää meidän perheemme elämän rauhaan ja hoitaisi lapsensa ja antaisi mieheni tavata lastaan yrittämättä kontrolloida sen varjolla meidänkin elämäämme.
Hei,
Hankala tilanne.
Kyllähän miehesi exä on saatava tajuamaan missä menee "hyvän maun raja".
Vaikea mennä ketään neuvomaan, kun ei ole tilannetta nähnyt, mutta kirjoittamasi perusteella minä keskustelisin miehesi exän kanssa niin että lapset eivät ole läsnä. Uskon jos sinä ja miehesi teette miehen exälle selväksi säännöt, mitenkä hän voi käyttäytyä teidän kodissa, niin luulisi tajuavan, kysehän on kuitenkin nyt teidän yhteisestä kodista, ei ole asian mukaista exältä antaa neuvoja mitä kasvatatte puutarhassanne, se on teidän oma asia.
Kyllä meilläkin oli alkuun hankalaa, kunnes minä istutin kaikki saman pöydän ääreen ja tein selväksi mieheni exälle, että meille ei kävellä ovesta sisään kun omaan kotiin, meillä on ovikello ja meillä ei nälvitä ketään, ei miestäni eikä minua, eikä ketään muutakaan. Tilanne on parantunut pikkuhiljaa, ei se yhdessä yössä onnistu.
Onneksi minun exä tajusi tuon yhden keskustelun perusteella ja otti opikseen.
Mutta pitää muistaa aina se, että on niitä ongelmia ydinperheissäkin, ei tämä uusioperhe ole sen kummosempi juttu. Ydinperheissä on usein vielä pahempia ongelmia.
Tsemppiä siulle=)