Meillä jokaisella on käsitys siitä, mitä kiusaaminen tarkoittaa. Nämä käsitykset eivät välttämättä ole yksiselitteisiä eivätkä yhtenäisiä. Kiusaaminen ei ole hyvää yhteistoimintaa, sitä varmaan suurimman osan kanssa olemme yhtä mieltä. Palstalta poistuisin ainakin minä mieluummin hyvällä kuin pahalla mielellä.
Mikä sinun mielestäsi on ikääntyneiden palstalla kiusaamista? Kerro esimerkein, jotta kaikki ymmärrämme, koska sellaiset ylimalkaiset heitot, kuten "ilkeät ihmiset loukkaavat" tai "olen kasvanut loukkausten yli" eivät kerro, mistä itseasiassa oli kysymys.
Ihanneyhteisöä ei ole olemassa. Väärinkäsityksiä syntyy ja itsekukin emme aina ole hymyileväisiä ja hyväntuulisia. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, miten laaja käsite on kiusaaminen ikääntyneiden piirissä ja miten sitä itsekukin määrittelee. Sana on vapaa.
Mikä sinun mielestäsi on ikääntyneiden palstalla kiusaamista? Kerro esimerkein, jotta kaikki ymmärrämme, koska sellaiset ylimalkaiset heitot, kuten "ilkeät ihmiset loukkaavat" tai "olen kasvanut loukkausten yli" eivät kerro, mistä itseasiassa oli kysymys.
Ihanneyhteisöä ei ole olemassa. Väärinkäsityksiä syntyy ja itsekukin emme aina ole hymyileväisiä ja hyväntuulisia. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, miten laaja käsite on kiusaaminen ikääntyneiden piirissä ja miten sitä itsekukin määrittelee. Sana on vapaa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kiusaaminen kautta aikojen; syntynyt yleensä jostain pienestä ja mitättömästä.
Yksinään ei taida kukaan rohjeta alkaa kiusaajaksi, vaan tarvitaan "me" jotka ollaan jotain vastaan, mitä milloinkin. Asiaa, aatetta, ihmistä vastaan. Sitä mistä "me" olemme tiettyä mieltä, toiset ei.
Yksi riittää mustamaalaajaksi, toiset ovat kuoro-osuus. Siinä operetissa vain "meillä" lienee hauskaa, omasta mielestään.
Aikuisetkin joskus kuin pikkumuksut sokerihumalassa, saavatkohan koskaan edes morkkista?
Eihän tässä tietenkään muusta voi puhua kuin omista kokemuksista. Ne harvat kerrat, jolloin olen onnistunut pääsemään ns. jonkun niskan päälle, eivät ole tuntuneet jälkeenpäin miltään. Vaikka niin olin luullut etukäteen, että "kyllä, kun mä sille näytän, niin...". Tuntui ainoastaan tyhmältä ja tyhjältä. Ei tullut riemujen rikkautta eikä suurta tyytyväisyyttä.
Tyytyväinen olen oikeasti ollut silloin, kun olen välttänyt takaisin antamisen. Joku varmaan ajattelee, että siinä se hurskastelee, mutta näin on. Kova vääntö se on ollut, sillä loukkaaminen on lapsellisen helppoa.
Kiusaamisen koen kostamisena olivatpa keinot muodoltaan mitä tahansa. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Joskus joku on minulle sanonut, että kiusaaminen on luonteenpiirre eli että se ei vaadi mitään syytä tai ole kostamista mistään. Tiedä häntä.
Kiusaamisena koen toistuvat nimittelyt,aliarvioinnin ja vähättelyn tässä virtuaalimaailmassa. Nuorempien ilkeilyt voi jättää omaan arvoonsa, teksti usein jo paljastaa sen,että kyseessä on viisaudenhampaitaan vielä odotteleva. Täysin kohtuuton repiminen on niin absurdia, että sille ei voi muuta kuin nauraa makeasti. Herkemmällä tuulella ollessa tai kun elämä on riepotellut muutenkin, ilkeilyt sattuvat eikä naurata yhtään, vaikka tajuan ne typeriksi.
Tästähän ei paljon puhuta eli että ikä tekee herkemmäksi tunnetasolla. Lähipiirissäni olemme puhuneet tästä ja yhteiseksi piirteeksi olemme sen kokeneet.
"Kiusaamisen koen kostamisena olivatpa keinot muodoltaan mitä tahansa. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Joskus joku on minulle sanonut, että kiusaaminen on luonteenpiirre eli että se ei vaadi mitään syytä tai ole kostamista mistään. Tiedä häntä."
Miten voi kostaa jotain henkilölle, jota kiusataan jonkin ulkonaisen seikan vuoksi?
Jokin piirre jolle ei voi mitään (nykypäivänä jo onneksi monesti voi) puhetapa, (palstoilla mahd. kirjoitustyyli), lukemattomia muita syitä?
"Tästähän ei paljon puhuta eli että ikä tekee herkemmäksi tunnetasolla."
Väittäisin tuohonkin hiukan vastaan, teini-ikäisten tunnemaailman saattaa mullistaa vaikkapa yksi finni. Ikääntyminen tuo mielestäni tyyntä hyväksyntää , "näin
tämä nyt vain on".
...niskasta kiinni ja puristetaan kovaa. Sitten kysytään ´Härkä vai luikuri?´. Kun kiusattu lopulta vastaa ´luikuri´ kiusaaja ehkä lakkaa kuristamasta heikon niskaa.
Esimerkiksi näin.
tarvitse olla heikompi. Ennemminkin hän on, herttainen, viisas, kaunis ja liian kiltti kiusatakseen takaisin.
jarruvalot? käydä kädet hellästi ojossa, laittaen ne "kiusaajan" korvien päälle. Yllättäen muuttaakin halauksensa korvien hieronnaksi nopeilla liikkeillä. Jarruvalot on valmiit. Korvat punaiset.
Kylläpäs olikin hauskasti sanottu;)))
Se toimiikin vielä, Olen kokeillut.
Kitkaa kehiin.
nokkiinsa. Emmehän me edes tunneta toisiamme.
Se on kiusaamista jos mennään henk. kohtasuuksiin.
Miten voi mennä jos ei tunneta?
Voihan aina sanoa että ei vittuilla jos ei veljeilläkään.
Joskus kun oma käsitys moraalista on eriävä, silloin tunnen olevani "ärsyyntynyt" mutta en kiusattu.Tässä kuviteltu esm.( kolmio traama ,jossa toinen nainen väittää oikeudekseen roikkua avioliitossa olevassa miehessä, kertoo juttuja totena kuinka mies on ooneton vaimonsa kanssa, silti jatkaa avioliittoaan vuosi kymmeniä, ja vaimolla aivan eri käsitys tilanteesta.) Tällöin tunnen ärsyyntyneisyyttä ja tuomitsen ulkopuolisen tunkeilijan. En koe tilannetta kiusaamiseksi , vaan näkemys moraalista on eriävä.Mielestäni täällä ei ole kiusaamista , on vain ERIÄVIÄ mielipiteitä.
ketään, on vain eriäviä mielipiteitä.
En tarkoita juuri tätä palstaa vaan yleensä näitä keskustelupalstoja.
Esim. syöpäpotilaat-palstalla on monesti ollut joissakin kirjoituksissa jotka on osoitettu jollekin tietylle nimimerkille selvä kiusaamisen tarkoitus. Yleensä on isketty sellaisiin jotka eivät sanallisella tasolla osaa tai pysty puolustautumaan esim. vaikeasta masennuksesta kärsivä.
kuinka lohduttaisin.
kun et tiedä että ketä pitäisi lohduttaa. Ihan noin varmuuden vuoksi että minusta ei ole kysymys. Minä olen paksunahkainen ja pystyn pitämään myös verbaalisesti puoleni jos tarve vaatii.
en ole joutunut kiusaamisen kohteeksi, olen kyllä arvostelua saanut osakseni, osaan pitää puoleni, sanoin vain myötä eläen voi voi voi kun edellinen koki jossakin nähneensä kiusaamista. -Ihana nikki sulla "Raspikurkku"
Nikki tuli siitä kun ääni tosiaan on sellainen käheä ja karhea enimmäkseen. Joskus palaa hetkeksi normaaliksi. Syy onkin sitten vähemmän ihana: kurkunpääsyöpä (äänihuulissa). Se on parantunut mutta ääni ei enää kunnolla palaudu kaiken sädehoidon jäljiltä entiselleen.
Olen saanut aika sattuvaakin palautetta kun olen kirjoittanut nimimerkillä. Se sattuu juuri silloin, ja olen iloinen että kukaan ei tiedä kuka nimimerkin takana on. Palautteista oppii näkemään millaisia mielipiteitä voi laukoa ja millaisia ei pitäisi omalla nimellään laukoa oikeassa elämässä ettei tule turpiin.
olevan taustalla. Syöpä on kelju kaveri, eikä siitä saisi pilkata. Ei silti mistään syystä, mutta ihminen on heikko.
Minunkin miehelläni on myelooma eli luuydinsyöpä. Selän nikamia 2 murtui. Lyheni 5cm. Vaikeuksia on aina hyväksyä unettomuutta, koska itse herään kuin myötäelämään. Toipuu hänkin toistaiseksi.
Päälle viidenkympin koin työssäni kahdessa paikassa kiusaamista. Ensimmäisessä toinen pyrki paikalleni ja teki kaikkea mahdollista työni haittaamiseksi, poltti todisteet itseään vastaan yms.
Toisessa ylempi esimies alkuun kehui, mutta kävi yksikön kukkarolla ja huomasin. Vaati toimimaan vastoin TESsiä. Sai (hän) huomautuksen lääniltä ja niin oli urani aika lopussa. Alkoi jahti. Oikeudet rajattiin lomittajien valitsemiseen. Matka- ja hankintaoikeudet poistettiin. Lopussa uhkaili perusteettomasti työsuhteen purkamisella.
Monta seikka oli vastoin yleisiä ohjeita. Mieheni kehoituksesta jäin pois työstä. Hoitoala voi olla kovaa, vielä, jos omaiset kenkkuilevat tai asukas. Heidän kanssaan yleensä on vähemmän ongelmia, mutta joku voi olla tosi hankala.
Nyt olemme molemmat eläkeläisinä. Että minulla on tosi kovat kokemukset kiusaamisesta. Nämä sivujen kommentit jää omaan arvoonsa, en jaksa niistä reagoida, ovat niin pieniä asioita.
että miesten kesken tuo kiusaaminen on paljon harvinaisempaa kuin naisilla. Vai luulenko vain ?
Minulla vielä vajaa kolme vuotta eläkkeeseen. Kunhan pysyisi hengissä sinne asti.
Hyvä kysymys, mitä kiusaaminen itseasiassa on.
Kiusaaminen-sana ymmärretään usein erilailla. Ennenvanhaan koulussa kiusattiin ihan todella ja lähes kaikki saivat osakseen jonkinlaista kiusottelua.
Nykyisin kiusaamiseksi sanotaan jo sitä, että henkilö itse tuntee tulleensa kiusatuksi.
Ehkäpä kiusaaminen on jonkinlaista arvotaistelua, pätemisen tarvetta tai tarvetta tulla huomatuksi.
Kiusaajalla on mielestäni ongelmia oman egonsa kanssa.
kiusaajasta, syynä on kateus. Palstoilla joku on sekoittanut oman ja muiden ajatusmailman. Kaikkihan eivät voi ajatella kaikesta samoin. Psykopaatti?
Tunnepuolella kaikki ei ole kiusaajalla kohdallaan.
Selvästikin on päättänyt 1943 kirjoituksiin vastata aina ilkeästi.
Eilen esim, tuossa Kennedykeskustelussa.
Me kaikki jotka täällä luemme, törmäämme usein siihen samaan.
Minusta tuo on kiusaamista.
Ihmisen jatkuva haukkuminen, on ikävää luettavaa.
En ymmärrä, miksi mennään henkilökohtaisuuksiin. Jos jonkun tyyli ärsyttää, niin voisi ohittaa vähin äänin.
Tuo mainitsemasi 1943:n kiusaaja on minusta hyvä esimerkki kiusaamisesta. 1943 on ilmeisesti hyvin vahva ihminen kun on jaksanut ja jatkanut kirjoittelua täällä. Toinen esimerkki on Sipuliinan hyvää huomenta ketju, minkä kiusaaja savusti mollaamalla pois.
Minulla oli vastaava perässäkulkija pari vuotta sitten. Kirjoittelin samalla ei rekatulla nimimerkillä palstalla ikäryhmien lisäksi muidenkin otsikoiden alla. Juuri näitä ihan tavallisia jokapäiväisiä juttuja, mitä kiusaajan mielestä ei saa kirjoittaa. Kiusaaja kulki perässä mollasi ja haukkui. Niin pientä asiaa ei ollut, ettei hän olisi saanut siitä kimmokkeen.
Olin silloin tapaturman vuoksi liikuntarajoitteinen pitkään ja netti oli minulle ikkuna ulkomaailmaan. Siinä mielentilassa kiusaaminen masensi, pari kertaa se sai jopa itkemään.
Kerran kun aamulla satuin avaamaan netin ennen Bilmanin siivousoperaatiota, huomasin, että kiusaajani oli ylittänyt itsensä, tekstiin oli sekoittunut linnunradat ja galaksit ja se oli muuttunut selvästi uhkailevaksi. Pysyin poissa täältä kirjoittajana ja siirryin muille palstoille missä rekisteröityminen on kaikille pakollinen. Enää en nimimerkkiä käytä juuri tästä syystä.
ole mitään verrattuna siihen mammuttiketjuun noin vuosi sitten, jossa minua ryöpytettiin oikein kun nolla. Kiusaamista ei ymmärrä kuin sellainen, joka on sen kohteeksi joutunut. Minusta ei pidä olla kenellekään ilkeä, eri mieltä voi tietysti olla, mutta asiallisesti. Asiaa vähätellään ja kiusaamisen kohteeksi joutuneita moititaan liian herkiksi. Kyllä meillä herkilläkin on oikeus elää. Minulla on tukenani elämän myrskyissä ollut aina vankka taustatuki ystävissä ja omaisissa. Mielenterveysongelmat ovat maassamme yleisiä, samoin itsemurhat. Ehkä jotain voitaisiin ehkäistä olemalla asiallisia ja ystävällisiä toisillemme. Opettajana puutuin aina asioihin, jos huomasin kiusaamista, siinä asiassa minulla on herkät tuntosarvet.
Kävi niin, että aiheen tekijä sai kokea luonnossa, mitä tutkaamansa sanallinen kiusaaminen tai tarkoituksellinen ilkeily tarkoittaa. Ei toki tässä ketjussa, missä voin taas kerran kiittää hyvistä kannanotoista.
Olen aikanaan käyttänyt nikkiä ja kokenut saman kuin joku muukin eli vainoamisen, kun joku elämäänsä suivaantunut ottaa nokittavakseen mielestään ärsyttävän kirjoittajan. Siinä tuli silloin näkemättä käsiteltyä jopa ulkonäköni ja sukulaiseni. Huvittavaa se on, mutta haukkumisen takaa pilkistävä raivo ei naurata. Toivottavasti tämä henkilö on saanut hermonsa parempaan järjestykseen ja on tänään tyytyväisempi.
Päätin, että vakinikkiä en enää koskaan ota. Se ei näitä sanallisia haukkuja kuitenkaan pysäytä.
Huumorintaju ja antaa mennä-asenne ovat kiusaamiselle,kiusaajille ja ilkeilylle sammutusvettä. Kaikkia ei voi miellyttää, sitä itselleni selitän. Sairauttakin pitäisi ymmärtää, mutta vaikeaa se on ja joskus mahdotonta.
Jos on kasvanut loukkausten yli tarkoittaa, ettei edes kuuntele toisen näkökantaa - ihminen on joniin urautunut omiin mielipiteisiin, ettei näe mitään muuta näkökulmaa. Ts tällainen -60-v ihminen muistuttaa elävänä balsamoitua muumiota. Minä ainakin haluan kehittyä vielä hamaan vanhuuteen, mukava lukea erilaisia ja vastakkaisiakin mielipiteitä kuin omani. Ja voinpa sanoakin, että joskus olen saanut ihanan heurekavälähdyksen ja uuden oivalluksen palstalla olleesta kirjoituksesta. Joten kiitos hyvät kanssaihmiset: paljon vaan lisää näkökulmaa kirjoituksiin!
No, nyt voi vatvoa taas vanhaa asiaa. Oli valitettavasti ykkösenä asialistalla. En huomannut tuon avauksen päivämäärää ja vastasin mielipiteelläni tuossa edellä. Ja nyt muistankin, kun alkuvuodesta oli tapeetilla. - Mutta kertaan vielä ajatukseni - minä ainakaan en tahdo ilkeillä kenellekään, mielipiteeni voi kyllä joskus närästää joitakuita. Mutta on vaan hyvä, kun aiheeseen tulee uusia katsantokantoja. Monesti voi esim pulmat näin selvitäkin helpommin ja ratkaisu selvitä hetkessä.
Olemme "aikuisia" - ainaki luulis niin, KIUSAAMMEKO ? -- mielestäni ei.
Ehkä JOTKUT tai JOKU käsittää eriävän mielipiteen kiusaamiseksi, hymmm, ehkä tälläinen ihminen on jäänyt " lapsen tasolle" -- tunne elämän puolella, -- en tiedä -- mutta luulen sen olevan jotain lapsen omaista ......
Itse en koskaan ole ollut kiusauksen kohteena, enkä itse ole kiusannu koskaan ketään, mutta eri mieltä joskus olen asioista, esm, poliittinen mielipiteeni voi olla aivan eri, kuin jollain toisella, mutta se ei ole kiusaamista, on vain eri näkemys asiasta.
Toivonkin mukavia, monipuolisia, KAIKEN KIRJAVIA kirjoittelua, luen mielelläni kaikenlaisia kommentteja ja mielipiteitä, myös kärkeviä, pisteliäitä, sympaattisia, osaa ottavia, siis ihan kaikkea, mitä ihmiset tuntee.
Elämä ei ole yks - selkoista, eikä yhteen kaavaan muokattua.
Joku kaivoi aikoinaan tekemäni aloituksen esiin ja luin kirjoitukset vielä kertaalleen. Kun näitä palstan juttuja lukee, huomaa, että vastausten ja käytännön välillä on suuri ero tai sitten jotkut ovat erinomaisen sokeita - kirjaimellisesti ja myös sosiaalisesti. Jos väittää, että palstalla ei verbaalista kiusaamista tapahdu, sanoja on joko itse kiusaaja tai täysin tunne-elämältään vaurioitunut eli ei ymmärrä, mitä kirjoittaa ja suustaan päästää. On jotakuinkin omalaatuista, että jonkun mielestä kiusattu on tunne-elämältään lapsen tasoinen ja siksi tuntee itsensä kiusatuksi. Enpä ennen tällaista järjettömyyttä ole lukenut! Sitten suuri osa Suomen kansa on ajattelultaan lapsekasta, koska lukemattomat oikeusjutut koskevat kiusaamista loukkausten muodossa joko henkisesti tai fyysisesti. Yleensä on kyse molemmista, kun suomalaisista puhutaan. Mehän emme kaihda aseisiin tarttumista, kun sanat eivät riitä kertomaan.
Mielenkiintoista , miten ihmiset kieltävät kiusaamisen, vaikka meillä on aivan järkyttäviä esimerkkejä siitä, mihin kiusaminen loppuvaiheessa johtaa ja mitä se psyykelle tekee. Siinä on perheitä listitty, ohikulkijoita, ketä tahansa, kun kiusattu viimein haluaa kostonsa - keinolla millä hyvänsä. Miettikääpä tätä kiusaamisen problematiikkaa eli se alkaa pienestä, mutta päättyy yhtä usein hyvin näkyvästi. Jopa kovaksikeitetyt poliitikot haavoittuvat palstakirjoitteluista.
Mielestäni palstalla siedetään huonosti eriäviä mielipiteitä. Tarkoitan perusteltuja mielipiteitä, en näitä yhden sanan vastauksia.Pahempaakin on ollut, nyt on siistiydytty hieman, mutta miksi on niin vaikeaa sietää poikkeavaa ajatustapaa? Huonosta itsetunnosta voi tietysti hakea syytä, mutta tämänikäiset ovat vähintään aikuisia, joten aikaa on ollut paikata itsetuntoa. Onko vaatimaton koulutus myöskin muka syy olla ilkeä? Tuntuu olevan. On hyvin outoa ja hyvin vakavaa,että yli kuusikymppiset tuntevat suurta halua litistää kaiken erilaisen - silloin myös sen kehityksen, mitä kukin itsessään voisi saada aikaan. Esimerkin voima on valtava, se on itseasiassa ihmisen oppimisen perusta. Kun me siirrämme isoäiteinä,ukkeina, ohikulkijoina edelleen muille sen, että kiusaamista ei muka ole, mutta toimimme juuri päinvastoin, kiusaaminen ja sen seuraukset pahenevat ja kohdistuvat myös meihin.
Niin - olkoon palstaesimerkkinä nimimerkki Korpikirjailija ja joku tyyppi, joka säännöllisesti kirjoittaa hänelle halventavia kommentteja henkilötasolla. Kyse ei siis ole mielipiteen arvostelusta vaan siitä, että joku ei halua, että tämä nimimerkki esiintyy palstalla. Se on kiusaamista eikä ainoa laatuaan. Toinen esimerkki on tämä ns. puskastahuutelu (nimitys ei ole keksimäni vaan yleisesti täällä harrastettu) ja toisaalta rekisteröidyn nikin käyttäminen. Kun kerran ei ole nimenomaan määrätty, että kaikkkien pitää rekisteröityä, kinastelu ja varsinkin henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu "puskastahuutajista" on mielestäni kiusaamista. Se on saanut monta kertaa aivan suhteettomat mittasuhteet ja varmasti pahoittanut monen mielen. En rekisteröidy ellei pakoteta.
Aihe on mitä ajankohtaisin edelleen. Huvittavaa on tapaus Jari Tervo. Tervo on kirjoittanut satiiriin pääministeristä, joka ei ole loukkaantunut (kun ei ole kirjaa lukenutkaan), mutta Tervo sen sijaan itse on loukkaantunut siitä, että lukijat eivät ymmärrä kyseesä olevan hauskan jutun ja fiktivisen kerronnan. Ovatko lukijat siis kiusaajia ja Tervo kiusattu? Entä paljonko yksityishenkilöstä saa kertoa julkisesti, kun kyseessä on taiteellinen teos, kuten esimerkiksi kirja tai näytelmä? Erotammeko fiktion ja faktan?
tämän palstan ketjuja oli pari vuotta sitten kiusaamisesta. Olen itse ollut kohteena. Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa työlainsäädännössä muistaakseni. Siitä on määritelmät esim. EU:n säädöksissä ja työsuojelulaissa. Se, että on eri mieltä asioista ei tosiaan ole kiusaamista.
vastaan lyhyesti, "mielestäni" jos tunetee olevansa kiusattu, kannattaa mennä TERAPIAAN,
Me ihmiset olemme NIIN erilaisia, koemme kiusaamista eri asioista, me ihmiset voimme muuttaa VAIN itseämme, voimme sopeutua, päästä yli, siis ymmärtää toisten käytöstä paremmin. Kun OMA käytöksemme, suhtautumisemme muuttuu, muuttuu myös niinsanottu "kiusaaja" ja hänen käyttäytymisensä. SIIS ihminen voi muuttaa vain itseään, siitä alkaa muutos kaikkeen ympärivöivään yhteisöön. --- -- terapiaan ----------
------mikään ei ole yksinkertaista, mutta muutos on mahdollista ........
Mielestäni Tervo on kiusaaja. Vanhanen on vain oppinut olemaan, kuin ei osuisi.
Tosin he eivät ole juurikaan yhteydessä keskenään, joten se ei osu samoin, kuin jatkuvasti yhdessä oleminen esim. työpaikalla. Ja voihan avioliitoissakin olla kiusaamista, mahdollisesti ja alistamista.
Epäkypsien ihmisten tekosia. Yleensä he nostavat itsensä muiden yläpuolelle.
kiusaamista tällä palstalla esiintyy, se on varma. Kohteet vaihtelevat, nyt on moninikkisellä kiusaajalla jo pitkään ollut yksi pääkohde. Juoni kulkee niin, että kiusaaja 'kiusaa' ja nimittelee itse itseäään, syytellen sitten muita, vihjailut osoittavat aika usein määrättyyn kirjoittajaan. Lähipäivinä tuli ilmeisesti samalta kiusaajalta murteella kirjoitettua törkeää nimittelyä ja jo tuttua vihjailua, suoraan kohteelle osoitettuna. En häntä nimeä, kun ei hän itse taida tuntea itseään kiusatuksi tai on 'ymmärtäväinen'. Palstalla viihtymiselle tämä kiusaaminen tekee hallaa, vaikka kohde itse ei asiasta välittäisikään.
Olen lukenut kiusaamisen kohteen kaikki kirjoitukset, löytämättä yhtäkään henkilökohtaisuuksiin menevää kirjoitusta.
työelämästä. Lähin esimieheni oli hirviö, oli kateellinen minulle ja kiusasi eri tavoin. Kestän paljon,mutta vihdoin menin mielenterveystoimistoon apua hakemaan. Sain todistuksen, että olen mieleläni terve. En ole sitä tarvinnut, missä lienee. Kyllä kiusaajan pitää hakeutua terapiaan, kiusata ei saisi ketään.
luulempa ettei kukaan itselleen kirjoita, itseään kiusaa, höh.
Olen pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen, että ihminen ymmärtää toiset väärin, siis tulee jatkuvasti väärinkäsityksiä.
Ainaki itse epäilen itseäni, että kuulin väärin tai ymmärsin väärin, ja se onkin osoittautunut oikeaksi, joten en koe tulleeni koskaan kiusatuksi, kannattaisi aina jutella ja tarkistaa , kuinka asian laita onkaan, sillä väärinkäsityksiä tulee väistämättä, varsinkin kun ilmaisu taito on heikko , kuten minulla itsellänikin.
Se helpottaa kun huomaa oman vajavaisuutensa, ei kukaan ole täydellinen.
Mielipiteemme kiusaajasta, kiusattavasta tai kiusaamisesta perustuu juuri tässäkin ketjussa julki tulleisiin kirjoittajan omiin oletuksiin. Kirjoitamme vahvoja oletuksia jotka ei tarkemmin ajateltuina olekaan omiamme jos olemme itsellemme rehellisiä
Oletuksiin, että kiusaaja (kiusattava) on juuri se ja se nimimerkki, jota jostain kumman syystä seuraamamme muistellen hänen kommenttejaan ja aloituksiaan. Näistä keräilyeristä teemme omat johtopäätöksemme, joissa on yksi suuri arviointivirhe ne eivät ole objektiivisia ne ovat sumussa harhailevan tyhjiä hapuiluja ne ovat omaa harhaamme. Olen itsekin joskus sortunut oletuksiin, miettiessäni jonkun kirjoittajan motiiveja kiusata.
Nimimerkkini Korpikirjailija on joillekin palstalaisille punainen vaate, mutta se ei tarkoita että olen siviilissä kirjailija se on nimimerkistäni ärsyyntyneen itsensä luoma harha.
Kun kiusaaja iskee ketjuihini osa kirjoittajista seuraa tilannetta ikään kuin verhon välistä tirkistellen kuinka akan käy. Osa palaa asiaan ja ketju jatkuu. Kiusaaja alkaa vastailemaan itselleen jos en reakoi hänen mitätöinteihinsä. Kieltämättä on inhoittavaa lukea henkilön kirjoituksia vaikka pyrin jättämään ne omaan arvoonsa.
Näiden kolmen vuoden aikana joina olen tänne kirjoittanut olen toki oppinutkin jotain. Pyrin käyttämään asiallista kirjoituskieltä, en ole kaikkitietävä, en vastaa epäkohteliaasti muiden ketjuihin. Provoan jos on syytä provota. Jokainen saa sitä mitä tulee omista aloittamistani ketjuistani hakemaan.
Hyvää päivän jatkoa. Vien mokkulani kuopukselle joten jos kommentoit kirjoitustani vastailen kun saan yhteydet taas toimimaan. ; )
kuin liwe elämässäkin.
...vittuilua.
Mielestäni nimenomaan tällä palstalla pidän kiusaamisena sitä, että naureskellaan vakavamielisile aloitteille. Jos joku täällä kirjoittelee omia tunteitaan ja kokemuksiaan se pannaan läskiksi ja aloitetaan vitsailu jostain sivuseikasta tai ihan muusta.
Se, että kirjoitusvirheitä korjaillaan ei ole mielestäni kiusaamista, toisilla vain on verissä jonkinlainen opettaja-asenne tai perfektionismi. Olkaa suvaitsevaisia näille ihmisille ja antakaa heidän olla. Pidän viestin sisältöä ja tarkoitusperää tärkeämpänä kuin uloista muotoa. Olemme oppineita tai oppimattomia, ja jokaisella oma murteensa, tämä tuo vivahteita elämään.
Kukin ymmärtää ja käsittelee aloitteet ja viestit omalla tavallaan, mitä tuosta valittamaan. Onko tämä muka joku "suojakeskustelupalsta"? Saako "väärin" vastaajia kiusata, nimitellä, syyttää ties mistä? Miksi yleensäkään pitäisi pyrkiä määräämään, millä sävyllä ja tyylillä minun aloitteeseeni saa vastata, tai tavallaan vaatia, että vain samaa mieltä olevat vastaavat? Tietenkin niinkin saa tehdä, mutta silloin kai olisi syytä käyttää itse aina samaa nikkiä.
Tuosta kirjoitusvirheisiin ja pilkun paikkoihin puuttumisesta, alvariinsa siitäkin valitetaan, mutta todella harvoin ainakaan minä olen sitä nähnyt tapahtuvan.
Vivahteista on kai vähän turha puhua, jos ei kaikkia vivahteita siedä.
Ymmärsit väärin tarkoitusperäni. En ole sitä vastaan että ihmisillä on eri näkemyksiä ja mielipiteitä, senhän takia keskustelua käydään. Ilmaistaan omat tuntemukset ja opitaan (toivottavasti) näkemään että toisinkin voi ajatella. Se, mihin halusin puuttua on tapa vähätellä muiden aitoja mielipiteitä. Ja sotkea hyvä keskustelu tärkeästä aiheesta puuttumalla johonkin sivuseikkaan ja aloittamalla keskustelu tästä.
Muuten, mitä vivahteita et siedä? ja miksi?
Mia Sofia
aletaan pohtia jotain sivuseikkaa, ei niinkään aloittajan avainasiaa.
Ei se ainakaan minua haittaa. Sehän on osoitus siitä että aihe ei ole tarpeeksi kiinnostava, jos se unohtuu.
Mitäpä väärää siinä silti on, jos keskustelu jatkuu, joskus "sivuseikasta", kovinkin vilkkaana?
Ei kai aloitaja ole liikennepoliisi, joka näyttää mitä tietä keskustelu saa käydä?
Usein olen ollut aistivinani närää, jos keskustelu muuttuu liian "iloiseksi". On kuin vain totinen torveilu miellettäisiin keskusteluksi.
.
voi rönsyillä aiheesta toiseen, se tekee jutut mielenkiintoiseksi, ainahan voi myös palata aiheeseen ja huomauttaa asiasta, se ei ole kiusaamista.
Kiusaaminen on erään ihmistyypin seurustelumuoto.
Sillä hän hakee me yhteyttä ja asettaa jonkun erilaisen tai kadehtimansa OMAPORUKKANSA sylkykupiksi.