Sillä hetkellä kun irrotan otteeni
irrotan sen myös sinusta.
Ja sinä ajattelet, voi ei, ei taas tätä.
Ajatuksia siitä ettei sinua ole olemassa.
Minun on kerrottava niinkuin ajattelen.
Siitä, joka syntyi, kun katsoit minun lähtöäni.
Et huutanut perään, et sanonut sanaakaan.
Kun ajattelen näin minun on helpompi olla.
Pärjäisin ilman sinuakin
kuitenkin surullisena kaikesta.
Silti aurinko nousee aamuisin,
joka aamu se herättää valollaan.
irrotan sen myös sinusta.
Ja sinä ajattelet, voi ei, ei taas tätä.
Ajatuksia siitä ettei sinua ole olemassa.
Minun on kerrottava niinkuin ajattelen.
Siitä, joka syntyi, kun katsoit minun lähtöäni.
Et huutanut perään, et sanonut sanaakaan.
Kun ajattelen näin minun on helpompi olla.
Pärjäisin ilman sinuakin
kuitenkin surullisena kaikesta.
Silti aurinko nousee aamuisin,
joka aamu se herättää valollaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo, hyvä runo. Kommentoin vähän enemmän kun muistuttaa jotenkin omaa tilannettani, vaikka olisi fiktiota.
Minä olin omassa tapauksessani se, joka ei huutanut perään. Aioin kyllä huutaa, mutta oli syyt olla huutamatta. Lähtöön oli hyvät syyt, enkä halua kahlita ketään vastoin tahtoaan. Seli seli, mutta asiassa oli vielä tuhat ja yksi muutakin kommervenkkiä.
Joskus tosin olisi hyvä toimia primitiivisesti, liikoja ajattelematta.
Jäävä ajattelee tietävänsä mitä toisen mielessä liikkuu. Että tietää ne syyt, miksi hän lähti. ja lähtijä varmaan ajattelee tietävänsä täsmälleen, miksi toinen ei tehnyt elettäkään.
Kiitos ajatuksia herättävästä runosta!
myös tänään :D
aurinko nousee
tunkee valoa sänkyyni
et ole enää vierelläni
siinä lepää vielä suru
kuitenkin lintujen laulu
kevään tullen
surusilmäni saa säkenöimään
hengitän syvään
elämä on minun
uuden kynnyksellä
Pidin tästä:)