Onko täällä olevilla paljon ystäviä?
Sellaisia ystäviä, joita huoleti voi ystäväkseen kutsua.
Vai onko paljon ystävää kaipaavia, ystävää vaikka vain tuntematontakin, johon voi luottaa epäröimättä, niin ettei tarvitse peljätä ilmitulevansa koko "maailman "tietoisuuteen kertoillessaan omia huolia tälle löydetylle "ystävälle".
Muuntelin tuossa sanoja "Vanhasta riimusta", siinä alkuperäisessä taidetaan kertoa oikeasta ystävästä.
Vain netin palsta on mun ystäväin,
Kaik’ muut on jääneet unhoon viereltäin.
Kysyt: miksi toiset unohtui?
Vastaan sulle: Muita ollut ei.
He katosivat kauas maailmaan,
ei tiensä kulje luoksein milloinkaan.
Monet täältä kauaksihan käy
sinne missä murhetta ei näy.
Sellaisia ystäviä, joita huoleti voi ystäväkseen kutsua.
Vai onko paljon ystävää kaipaavia, ystävää vaikka vain tuntematontakin, johon voi luottaa epäröimättä, niin ettei tarvitse peljätä ilmitulevansa koko "maailman "tietoisuuteen kertoillessaan omia huolia tälle löydetylle "ystävälle".
Muuntelin tuossa sanoja "Vanhasta riimusta", siinä alkuperäisessä taidetaan kertoa oikeasta ystävästä.
Vain netin palsta on mun ystäväin,
Kaik’ muut on jääneet unhoon viereltäin.
Kysyt: miksi toiset unohtui?
Vastaan sulle: Muita ollut ei.
He katosivat kauas maailmaan,
ei tiensä kulje luoksein milloinkaan.
Monet täältä kauaksihan käy
sinne missä murhetta ei näy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä ne "sydänystävät" joihin voi luottaa ja joiden kanssa voi puolin ja toisin purkaa huolia ja jakaa iloja on minullakin vain kaksi.
Ystäviä on mutta ovat hiukan etäisempiä.
mun on nyt tästä asiasta helppo kirjottaa ko äsken mulla oli ystäviä kylässä ja meillä oli niin lämminhenkinen ilta, oikein syvälle sydämeen tunsin kuinka he ovat myötäeläneet kanssani vaikeuksissa ja nyt kun asiat on selkiytyneet haluavat jakaa kanssani onnen hetket, sain heiltä pajon eväitä tulevaan.
olen huomannut monasti kun ihmiset mainitsevat ystävikseen henkilöitä, joita eivät ole koskaan tavanneetkaan, on vain jostain kuultu että sellainenkin henkilö on olemassa. Viittaan tuossa vain noihin radioissa oleviin toivekonsertteihin joissa lähetellään terveisiä sinne sun tänne.
Nuorena tyttönä minäkin luulin omistavani ystäviä, mutta kun selkänsä käänsi , niin jostain sai kuulla että se sanoi sellaista ja sellaista.
Ehkä tuosta olen saanut sellaisen kompleksin etten luota kehenkään niin paljoa , voidakseni kutsua häntä ystäväksi.
Kyllähän se onkin mukavaa kun joitain tuttuja tapaa ja saa viettää mukavia juttuhetkiä, joista vielä jälkeenkin päin on hyvä olo.
Mutta ovatko nämä tutut sitten ystäviä, se pistää miettimään.
Jopa tuo helmikuinen ystävän päivä olisi ollut parempi nimetä ystävällisyyden päiväksi.
Sillä tuttavat ovat tuttavia, ystävät ystäviä, mutta ystävällisyyttä voisi jakaa vaikka jokaisena päivänä.
"Mistä tunnet sä ystävän....jne."
Ystävän tuntee,hellästä kosketuksesta,hellästä katseesta,selvennykseksi,en tarkoita rakastettua.
Ystävä hädässä tunnetaan.
Ystävä ei sylkäse perään kun selkänsä kääntää.
Minun ystäväni on koirat rotuun katsomatta.
Ja nyt lenkille,ystävät oottavat.