..olen...luulin että kaikki on niin avoimia ja hyväksyisi sellaisena miksikä olen tullut...mutta ei elämäni muuttui helvetiksi kaikki "ystäväni" joiksi ainakin heitä luulin eivät uskalla tai halua enää seuraani saatuaan tiedon että olen bi tai en tiedä enää itsekkään..taidan olla lesbo...vaikka poikaystävä onkin..en halua ikinä seksiä hänen kanssa tai lukuisten entisten miestenikään kanssa en halunnut..katselen aina naisia ja unelmoin muunlaisesta elämästä.Kiinnostuin tytöistä jo ollessani 11v..haluaisin vetää itteni jojoon...niin yksinäinen olen, monen vuoden ystävyys suhteetkin meni...MITEN V...SSA VOIN IKINÄ HYVÄKSYÄ ITSEÄNI....
tyhmä,tyhmä...
MOKAAJA83
161573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ota rauhallisesti ja anna ajan kulua. Ehkä ystäviesi on vaikea tottua uuteen ajatukseen. He ehkä luulivat tuntevansa sinut, ja nyt he varmaan ajattelevat, etteivät tunnekaan, eivät ole koskaan tunteneetkaan...
Anna aikaa myös itsellesi. Rauhoituttuasi huomaat, ettet olekaan niin yksin kuin miltä nyt tuntuu.
...EN TIEDÄ...voi kun olis kertonut aiemmin kaikille...luulin kai muuttuvani heteroksi, kun kasvan isoksi.
Vaikka en usein dokaa, niin taidan mennä baariin ja juoda oikein kunnolla...miettiä huomenna tai ylihuomenna asioita...kai pitäis eroo tosta äijästä etten satuta sitä, ollaan muutenki enemmän vaan kavereita
Onnittele itseäsi rohkeudestasi, vaikka nyt joudutkin jonkin aikaa kärsimään. Uskon että asiat kääntyvät parhain päin ja lopulta näin on kuitenkin varmaan sinulle helpompi kun asiaa ajattelee tulevankin kannalta. Tietysti muiden hyväksyntä ja tuki juuri nyt olisi tärkeää, myös muualla kuin netissä. Yritä miettiä olisiko sinulla ketään sellaista ystävää, sukulaista, tuttavaa jolle voisit uskoutua ja saada tukea, ehkä joku itseäsi vanhempi ihminen? Kun luotat itseesi ja asia alkaa olla itsellesi selvempi, uskon että suurin osa ystävistäsikin alkaa pehmetä. Kaikki vieras ja tuntematon on aina pelottavaa. Ole rohkeasti suunnan näyttäjä ja puheet jojosta kannattaa unohtaa tykkänään. Tsemppiä ja halaus!
Tosiaan, olet ollut jo tosi rohkea kun olet kertonut asiasta ystävillesi. Niin, olisiko sinulla joku vähän vanhempi tuttava, ystävä tai sukulainen johon voisit luottaa? Iän myötä oppii suvaitsevaisuutta ja myötäelämisen taitoa. Olisi sinulle hirmuisen tärkeää löytää nyt joku jolle voisit uskoutua. Kaikkea hyvää sinulle!
anna niille aikaa sulatella asiaa ja katso miten ne sitten suhtautuu. ensijärkytyksen jälkeen järki palaa monesti päähän. :) jojoon ei kannata mennä kiikkumaan missään nimessä. kannattaa aina lähteä siitä, että jos sinä itse hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, on muidenkin helpompi tulla perässä. mieti mitä haluat tehdä nykyisen suhteesi kanssa, panostaako siihen ja sen rakentamiseen, vai katsella uusin silmin tulevaisuuteen. muista myös, että suhteessa on myös se toinen osapuoli, ja hänellä on tunteet. jos hän ei kiinnosta, päästä hänet irti. kaikkea hyvää, kyllä se siitä selkenee.
Alku järkytys on aina suurin. Olen saanu kuulla vaikka mitä omilta vanhemmilta.. ..ja varmaan saan kuulla vielä lisääkin. Mut asia unohtuu pikkuhiljaa kun aika kuluu.
Ystävät huomaa pian ettet olekkaan muuttunu sen huonommaks ku olit aiemmin enne ku olit kertonu heille asioista.
Kavereitesi pitäisi osoittaa edes pientä kunnioitusta kun luotat heihin ja kerroit niinkin arkaluontoisen asian. Mutta alkujärkytys on aina pahin.
Äääh siinä päätä kannata täytee vetää selvittääksee asioita. ..tai no joskus se auttaa..
Pidä vaan rohkeesti kavereihin yhteyttä ja pyydä ne vaikka mukaan dokaan.
Eräs nainen keksi olevansa lesbo tai vähintäänkin bi ja tyypilliseen tapaansa kertoi asiasta äidilleen. Äiti otti uutisen varsin rauhallisesti. Jonkin ajan kuluttua äiti ilmoitti tyttärelle, että suvussa on toinenkin epäonnistunut äiti -serkkusi on homo.
..voit itsesi hyväksyä, mutta älä hyväksy niitä epäkypsiä ystäviäsi.
Unohda moinen roskasakki, niillä on iso ongelma ITSENSÄ kanssa, ei sinun. Aikasi oikeana itsenäsi kuljettuasi löydät sellaisia ystäviä jotka sinut ystäväkseen ansaitsevat.
Muistatko "Ystävänlaulun"? Siinä on todella pointtia vaika Saijonmaa ei henk.koht. suosikkeihini kuulukaan...
sitä sanotaan ettei oo oikee ystävä jos "tuomitsee" seksuaalisuuden perusteella..
ite sanoin about 1v sitten frendeilleni ja porukoilleni "pikku salaisuuteni" ja aika raskaasti ne sen otti..mut aika autto ja nyt ihan huiput ajat meneillään..oma muija ja kaikkien kans hyvät välit..mä kyl uskon et sullakin tulee olee kaikki aivan mainiosti..kunhan jaksat vaan oottaa :)
Ikää kun tulee lisää niin ehkä typerät kaverisikin alkavat ymmärtämään ja hyväksymään. Toivottavasti löydät myös uusia avarakatseisempia ihmisiä/ ystäviä ympärillesi. Täällä kakkois-suomessa bi, on oikea muotisana...Koita jaksaa! Älä anna periksi. On monia jotka taistelevat saman ongelman kanssa ja elävät kulissi-suhteessa. Anna itsellesi aikaa ja asioiden tapahtua omalla painollaan äläkä mieti liikaa.Haleja !
Ite oon tienny ihan lapsesta asti olevani bi (siis sillon jo kattelin naisia "sillä silmällä"), mulla ei oo miesten kanssa suhteet koskaan onnistunu, ja nyt haluisinki kenties elää naisen kanssa välillä. Mun kaverit on sen hyväksyny (ei se oikeestaan tullu ees yllätyksenä niille), vanhemmille en oo vielä kertonu. Mut älä nyt masennu, paistaa se aurinko risukasaanki, aikanaan. =)
Ystäväsi tarvitsevat aikaa. Minullakin oli yksi ystävä joka alkoi huutamaan minulle päin näköä kuinka likaisia lesbot ovat. Juteltuani hänen kanssaan sain selville että hän oli vain järkyttynyt koska luuli olevansa ainoa "ei-hetero" kaveriporukassamme, ja kaiken lisäksi hän oli vielä kiinostunut minusta. Nykyään hän on kihloissa tytön kanssa ja me olemme parhaita ystäviä. Kaikki kyllä järjestyy ajan kanssa =)!! *halaa*
Pirizzty tai minä tulen ja Bizzztän zinua.. Bzz bzz.. BzZzZZzz.. Kyllä Ze ziitä ja me Zen kanzza
-Pörrää tiehenzä BzZzzZZzz-
teille kaikille jotka vastasitte...en vetänyt iteeni jojoon...join kylläkin aika reippaasti :)...krapulassa päätin sitten mennä äidin kanssa juttelemaan..hyppäsin dösään ja menin mamman luo aamiaiselle..ja kerroin saman mitä ns. ystävillenikin...ja arvatkaapa mitä äitini vaan tyyni ilme naamalla hörppäsi lisää kahvia ja tokaisi "olen minä sen huomannut jo aikoja sitten..ja ihmetellyt miksi olet silti MIEHEN kanssa." Saman keskustelun yhteydessä sain tietää isäni olevan bi, ja hän oli seurustellut miehen kanssa ennen äitiäni..HUH!
vanhempani ovat eronneet, joten äitini kai tietää mistä puhuu...ehkä minun kannattaisi toimia viisaammin ennen kuin olen samassa jamassa...nimittäin lapsi ja avioliitto. Olisi kauheaa enää siinä vaiheessa lähteä kävelee suhteesta
...piristi kummasti, kiva kun kerroit. Ollaan lähes kaikki allapäin palstalla. Toivon, että löydät omasi :)