En ajoissa kertonut siitä
kuinka paljon sua rakastan,
yli rajan ei kykymme riitä
sinut jossain kai tavoitan.
Niin vaikea lausua ääneen
on rakkaus ihmiseen,
kun yksin toteaa jääneen
aika palaa ei eiliseen.
Nyt hiljainen katuva ääni
sisimmässäni valittaa,
aikaa yhteistä ei elämääni
koskaan huominen takaisin saa.
Nää sanani sinulle silloin
uutta voimaa antanut ois,
kun yhdessä kuljimme illoin
on yhteiset iltamme pois.
Kuin lämmin kesäinen tuuli
oli hyväily ihmisen,
kuin lapsi, mieleni luuli,
kai säilytän iäti sen.
On vaikea silloin tuo hetki
kun huomaa, jäin yksin nyt,
jäi kesken yhteinen retki
niin moni on myöhästynyt.
kuinka paljon sua rakastan,
yli rajan ei kykymme riitä
sinut jossain kai tavoitan.
Niin vaikea lausua ääneen
on rakkaus ihmiseen,
kun yksin toteaa jääneen
aika palaa ei eiliseen.
Nyt hiljainen katuva ääni
sisimmässäni valittaa,
aikaa yhteistä ei elämääni
koskaan huominen takaisin saa.
Nää sanani sinulle silloin
uutta voimaa antanut ois,
kun yhdessä kuljimme illoin
on yhteiset iltamme pois.
Kuin lämmin kesäinen tuuli
oli hyväily ihmisen,
kuin lapsi, mieleni luuli,
kai säilytän iäti sen.
On vaikea silloin tuo hetki
kun huomaa, jäin yksin nyt,
jäi kesken yhteinen retki
niin moni on myöhästynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
semmoinen teksti mikä kuvaa erittäin hyvin meitä suomalaisia,helppo kirjoittaa vaikea pukea sanoiksi kolme pientä sanaa arvossaan kultaakin kalliimmat.MINÄ RAKASTAN SINUA,me sanomme sen liian harvoin toisillemme sanoin! kukkasi ja teoin kylläkin.Kyllä kelpaa lukea tätä kynän jälkeä.
Sinun mielipiteillesi, Runoilija.
Kiitos.