Nurkan ylös hilasin
runoja tilasin.
Toiveissa monenmonta
aivan ajatonta.
Ajoista vuoden,
lämpöä suoden.
Kevättä kohti iloten
kaikesta nauttien.
Mukavasti aika rientää
yksinäisyyttä lientää
nurkan anti hyvä
ja ystävyyden jyvä.
Lisää runoilemaan
uutta antelemaan.
runoja tilasin.
Toiveissa monenmonta
aivan ajatonta.
Ajoista vuoden,
lämpöä suoden.
Kevättä kohti iloten
kaikesta nauttien.
Mukavasti aika rientää
yksinäisyyttä lientää
nurkan anti hyvä
ja ystävyyden jyvä.
Lisää runoilemaan
uutta antelemaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kuunsirpin juuri taivaalla huomasin
ja kirkkaan iltatähden
ne suuresti mieltäni ilahdutti
nyt reippaasti iltalenkille lähden.
Niin pitkään on pilvet jo täyttäneet taivaan
ei auringon pilkahdusta näy
siksi kapea kuunsirppi mieltäni virkisti
ja askeleet keveäksi käy.
Minäkin pienen iltalenkin tein
ja kissani ulos jalottelemaan vein
yhdessä kuuta katselimme ja
raikasta ilmaa haistelimme
on mukava ulkona tallustella
kun pakkanen alkaa paukuskella
ja ennustaa huomiseksi kaunista ilmaa.
Lamput syttyy
tummuu ilta,
tähdet tuikkii
taivahilta.
Lumikide
leijuu maahan,
puhtaan peitteen
kummut saahan.
Kylmyys öinen
tuntuu kovin,
mietin yksin
pienen tovin.
Minne kaartuu
öinen maa,
pyörii kai se
radallaan.
Pimeys peittää
syliin yön,
päättää saan
jo päiväntyön.
Hetken verran
istun mietin,
miten tämän
päivän vietin?
Nyt jo tulee
uni jostain,
valot sammuu
kammiostain.
Tyynylleni
painan pään,
silmät suljen
unta nään...
Kesästä ja
kukkasista,
järvestä ja
lumpehista.
Lenkille lenkille aina vaan
mennään ulkoilemaan
sieltä sitä kuntoa aina saa
mikäs on sen mukavempaa
lumikin natisee jalkojen alla
kun pakkanen paukkuu matkalla
otetaan tavaksi kuntoilu
tervettä on se hikoilu
mielikin matkalla piristyy
siinäkin on yksi syy.
Ulkoilusta onkin tullut
monelle mielipuuhastus.
Yksin, kaksin tai porukassa
jokainen valitsee omansa.
Pääasia, että liikutaan ja
raitista ilmaa haukataan.
Metsäisissä maisemissa
liikennemelut unohtuu.
Monenlaista ompi vehettä
kuntopoluille laitettu.
Nosta leukaa, punnerra,
välillä lihakset venytä.
Järven ympäri mukavasti
17 km taittuu.
Puolivälissä kiva kota,
jossa makkarat paistuu.
Pikkusisko-nuorempi vain vähän
hänen numeroonsa tuttuun tähän
soitin, kysyin mikä on nyt vointi
vastasi äänessänsä tuttu sointi
Hyvin voin, remontoin nyt saunaa
kävellytkin melkein peninkulman
uinut on hän avannossa
voimistellen niveliä avaa
iloinen ja väsymätön aina
lasten lapsiakin hoivaa
mistä energiat hän lainaa,
itse olisin kai vainaa.
Kovin vaihtelevaa on kunto kyllä
ei kaikkien voimat lenkeille yllä
moni meistä ei yksin voi ulos mennä
eikä auttaja aina paikalle lennä
tunnen montakin sellaista ystävää
jotka yksin varmasti kotiin jää
vaikka jotenkin vielä jalatkin kantaa
tuki ystävän kuitenkin voimia antaa
että uskaltaa uloskin yrittää
eikä keinutuoliin istumaan jää
siksi yritän vielä minäkin liikkua
ehtii sitä keinussakin vielä kiikkua.
Reipasta pakkaspäivää pitkästä aikaa !
Mummo nauraa hörähtelee
yksinänsä kikattelee
mielikuvat monenlaiset
niissä liikkuu miehet naiset
hauskat mielikuvat syntyy
ihan nauramaan hän yltyy
tuoli allansa myös hytkyy
sekös lisää naurattaakin
näinkös hauskan hetken sainkin
eikä mitään maksanutkaan
eikä tainnut kuulla kukaan
naapurit vois ihmetellä
'mitä hauskaa siell on hällä'
Avaan silmät, havahdun
yön niin hyvin nukutun,
taaksein jätän nyt mä sen
unet yöllisen.
Kahvin tuoksu tuntuu tuore
pedattu on öinen vuode,
pullat mikroon pakkasesta
nauttimaan käyn antimista.
Tikka seuraani mun liittyy
ruudun takaa vauhti kiihtyy,
siinä maistuu tali hälle,
aamun varhaan ystävälle.
Siinä kumpikin kun oomme
kuuluu ruokanautintoomme,
vilkuilemme katselemme
toisiamme seurailemme.
Sitten meinaa toinenkin
niinkuin aina, aamuisin,
hakea sen aamupalan,
vaan ei tunnu onnistuvan.
Tikka häätää kurren pois,
paljonko nyt sekään ois,
siemenen tai pähkinän kai,
ottanut, vaan tyhjän sai.
Se voimakkain, näin se on
saapi aina ravinnon.
Pienten osaa helpottaa,
ruokitaan siis heikompaa.
Elämään!
"Näin menee päivä kerrallaan!"
Odotan vain askeleita, aamusta iltaan
aina turhaan
Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy
jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys -
maailma on hylännyt.
Jospa sittenkin....yritän, muutun.
Risteilen hurjasti ajassa tässä
eilisestä tulevaan.
Vanhasta valikoin sopivat eväät
ilta - aurinkoon.
Päivästä päivään rutisevat luuni
pystyyn nostan!
Venytän, juoksen, humppaan, verryn
luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn!
Enhän ole yksin yksinäinen
jossain huokaa, odottaa seuralainen
Turhaanhan odottaa tuota lopun päivää
auttaa vain tätä elettävää
Kirjaamaan päivä tää
jota täs päivittää.
Aamulla joku kolisi
silmäni auki solisi.
Kello siis seitsemän
luulin olevan jo enemmän.
Hiippailin kahvin keittoon
en jäänyt sängynpeittoon.
Pienen leipäpalan väänsin
voita päälle käänsin.
Puhtaat hampaat odottaa
aamupalaa mojovaa.
Lenkille mennä pitää
mieli ulos vetää.
Ystävä kohta luokse saa,
täytyy hetki vielä odotaa.
Hieman harmaa on ilma
aurinkoinen on Hilma.
Vielä päiväkirjaan tähän
mahtuu asioita vähän.
Kas aamupäivä olla taitaa
ei vielä illan laitaa.
lisää joku voisi kirjottaa
päiväkirjaa mukavaa.
Kalevalaisten kansa
tekee parhainpansa.
Jatkettaisko kirjausta
mukavien hetkien ajatusta.
Illalla voi taas jatkaa
nyt pitää tehdä lenkkimatkaa.
Toinen toista tosiaan
kaikki kynään tartutaan
Kalevalan kunniaksi
oman päivän juhlinnaksi
muistiin taasen kirjaamme
mitä tänään aikaan saamme
tarinamme jäävät muistoon
kirjallisuuden arkistoon
pölyttymään luultavasti
mutta myöskin luettavaksi
jos joku joskus tutkii meidän aikaa
mitä suomalaiset tänään aikaan saivatkaan
miten päiväänsä viettivät
mitä päässänsä miettivät
10 vuotta sitten minäkin kirjoitin
suuren suruni silloin paperille purin
se oli sen päiväni elämää
näin sekin arkistoon tomuttumaan jää
tosin pääsi se juttuni painettuun kirjaan
ja niin sitä päivääni sieltäkin lukea saan.
Päivä ei erikoinen
ainakaan alultaan.
Ei keskipäiväkään,
ostoksilla poikkesin.
Jonkun tutun
siel tapasin
ja juttelin.
Mitä, sen jo
unohdin.
Suomalaista tosiaan
kertoillaan
jos halutaan.
Eipä paljon
kertomista,
en tiedä unelmista.
Kertoa joku voi
muustakin.
Kävin hiljan yöpakkasella,
ulkona omalla pihalla.
Jäin minä katsomaan tähtitarhaa,
miettien oisko elo täällä vain harhaa?
Ja siel olis oikea elämä.
Tuikkivat tähtien miljoonat sikermät,
yönmustaa taivasta vasten.
Puut on niin hiljaa ja hankikin loistaa.
Puun alla on kelkka lasten.
Tuol tunnistan Otavan, Pohjantähden,
viel etsin Marsin ja Venuksen,ennenkuin
sisähän lähden.
Oi kotoni lämpöinen täällä!
Herään aamuun, pimeään.
On Valon päivä,
näinköhän aurinko näyttäytyy?
Vilkaisen mittaria,
kymmenen astetta.
Oliskos ulos mentävä?
Katsotaan, odotetaan,
kunhan päivä valkenee.
Jospa sitten ulos lähden,
tapaan tutun, heitän jutun
kysyn kuulumiset, mieli piristyy.
Palaan kotiin, tyhjään
kaiho mielen valtaa.
Olisipas edes koira, kissa,
se vastaan tulisi, tervehtisi.
Hyvän mielen siitä saisin,
kiitoksena silittäisin.
Niin päivä kuluu puuhastellen,
iltaan pääsen.
Televisio on äänessä,
sen kanssa keskustelen,
milloin kiistän, milloin hymyilen,
seuranani - yksinäisen.
Kunnes tulee hetki,
sänkyyn menen,
viime ajatukset seuraa,
kunnes uni armahtaa.
Hyvähän on minun,
on oma koti, elämä kulkee,
se minutkin syliinsä sulkee.
Väliin ikävä mielen täyttää,
mutta vuoroin hymykin kasvot peittää.
Iloiten yritän loppuun asti,
hymyten silmäni viimein suljen,
näin toivon, näinkö myös käy.
Puut huurteessa
lunta maassa
minä istun parvekkeella
päiväkahvilla
puutarhakeinussa
hiljaa liikkuvassa
ja aurinko lämmittää kasvoja
eikö tämä ole onnea?
Päivä valkenee,
varjot väistyy.
Uusi päivä edessä,
tuntematon,
illalla tiedämme
mitä mukanaan toi.
Uteliaana päivääni
aloitan.
Olisko jotain kivaa,
tuliskos ystävä yllättämään?
Vai puhelinko viestiä
korvaani toisi.
Arvailua,odotusta,
sitä se elämä
sisällään pitää.
Odotuksia,haaveita
niissä elämän suola.
Unelmien kera eloni käytän,
muistoilla monilla
päiväni täytän.
Muistot lapsuuden,
nuoruuden,vanhemmuuden,
rakkauden,
ne päiväni täyttää.
Elon illan näin
jaksan hyvin käyttää.
Kiitoksen mielin
päiväni alan,
illalla sitten
lepoon,
unien maille usein niin
riemukkaille.
Pieni reipas keijukainen
uskaltautui pesästään.
Siivet vielä kippurassa
unelmoi se kesästäään.
Leväytti siivet auki
huurre--- niinkuin nopsa hauki
siivet jähmettymään sai.
Tyhmä oli keiju kai?
Istui hetken,-- päätti retken
sateenkaari luokseen tuli.
kuivatteli kyyneleen
hileet siivenkin jo suli!
Hieman siivet kipristellen
kääri ne kuitenkin mukaan.
Sateenkaaren hymyillessä
nukahti niinkuin---ei kukaan :)
Saan herätä aikaisin kun haluan
saan nukkua pitkään jos haluan
saan jättää kaurapuuron syömättä
tai syödä sen voisilmän kanssa
saan koska tahansa lähteä lenkille
tai voin olla lähtemättäkin
saan katsoa telkusta urheilua koska vaan
tai olla katsomatta koko toosaa
saan nauttia vapaudesta - tänään.
Päiväkirjaa päivittelen
tapahtumia kirjoittelen
enpä muuten muistaisikaan
mikä eilen meni vikaan
muuten väliä ei oisi
vaan jos oppia viel voisi
korjailemaan virheitään
huomisessa valon nään.
Tuulen lailla kuljen,
huolet pois mä suljen.
Muistele en menneitä,
enkä mieti enteitä.
Elän päivän kerrallaan.
nautin hetkistä mä vaan.
Herätessäin aamuisin,
liitän kädet ristihin.
Sain vielä päivän uuden,
jälleen mahdollisuuden,
elää päivän onnellisen,
siitä olen kiitollinen.
Aamuni harmaa sumuinen
kun ikkunasta ulos vilkaisen
ehkäpä tästä kirkastuu
ehkäpä verenkierto vilkastuu
jos kupposen kahvia eteensä saisi
sehän jo aamuni kirkastasi
siispä kahvin keittoon lähden
vaikkapa mielenvirkeyden tähden
kun postin tiedotuksen avasin
ilmoitettu saapuneeksi "Marien"
niin juuri, Nevanlinnan Arnen
vanhan viisaan kirjoittaman
lähden sitä hakemaan
jotta pääsen lukemaan
ennestäänkin tiedän
juttujensa tyylin
mukanaankin vievän.
Mukavasti täälläkin vinkkejä saamme
kun infoa toisillemme jaamme
ei pelkkää suunsoittoa
vaan usein tiedonkin voittoa
ja runomuodossakin tiedot kulkee
sehän kaiken inhimillisen syliinsä sulkee
on runo meille kovin tärkeä
vaikka ei aina olisikaan järkeä
voi joskus sanoilla vain leikkiä
ja heittää vaikka nyky-'feikkiä'.
Minäpä tykkään elämästä!
Siksi kai tykkään palstasta tästä.
Täällä kun on monta mieltä ja kieltä,
esiin vain tulkaa kätköistä sieltä!
Hauskaa on kuulla ,eikä vain luulla,millä te mielellä ,kullakin kielellä
elämänne riemua jaatte :D
Ystävän kanssa treffattiin
kahville mennä päätettiin
oikein tortut päivän kunniaksi
vaan tortut olikin loppuneet
parempiin suihin jo menneet
pistettiin me paremmaksi
..oikein leivoskahvit me ostettiin
näin tapaamistamme juhlistettiin.
Mikä kumma mieltä vaivaa,
kevät tietä talveltako raivaa?
Pakkanen ja lumisade,
vuoroin vielä vierailee.
Silti kevättä jo mieli halaa,
ehkä vielä vähän salaa.
Valo lisääntyy ja päivä jatkuu,
sekö ihmismieleen mahtuu.
Tulossa se on se kevät,
jopa mielenkiinto heräs.
Kukkasetkin hieman kurkkii,
joko multaa saadaan purkkiin.
Kohta räystäät tiputtaa,
jääpuikothan se aikaan saa.
Ulos tekee mieli ihmislapsen,
miksikäs ei myös harmaahapsen.
Sauvoin taikka kepin kanssa,
kulkee kohta vanha kansa.
Auringon nyt säteet koppaa,
terveyttä omaan roppaan.
Siitä ilo mielen saa,
ystävät kun kohdataan.
Turistaan ja ihmetellään,
jopa kevät mieleen ilon saa.
Näin ne kiertyy vuodenajat,
mukana tuo myös ne lamat.
Kevään voima huolet heittää,
lumihankeen ne varmaan peittää.
Pienestä sen ilon saa,
jaksetaan vaan nyt yrittää.
Kun ei runoratsu mulla juokse,
lähdin arkiston luokse.
Sieltä oman "runon" kopsaan
siirränkin sen tänne nopsaan.
Tässä ketjun täytettä,
vanhan muorin näytettä:
Kevät tulee
Katleija v. 2007
Mutta usko tai älä
koht´pakkaset loppuu tähän.
Auringon lämpö voittaa,
ja kohta kevät koittaa.
Vaikk´on yöllä pakkanen kireää,
niin päivät pian lämpiää.
Tippu rännit ja juoksee purot,
monkuu kollit
ja uhkuu uroot.
Se kevät on
ah kevät niin,
vie vanhankin pään pyörryksiin.
Tuolla kahisee..
märkien syyslehtien liike..jokin vapisee.
ikivihreän sammaleen kauneus,rakeisen lumen
helmissä työntää jokin elävä itsensä esiin.
Karvainen mato? Toukkako? Tummanruskea turkki,oranssinkeltaiset raidat,suuret mustat silmät kaukana sivuilla.
Se lepää.
Aurinko pilkahtaa esiin, saa pörröisen otuksen näyttämään somalta. Mitään ei tapahdu.
Nyt vasta huomaan---tuntosarvet nousevat väristen,kuin saniaisen rullalla olevat lehdet!
Se elää,---- enkä minä tule koskaan tietämään----
miksi minullekin annettiin tuntosarvet. barinja
Oli mulla onni myötä
kirjastoon kun astelin
kaipaamani kirjan siellä
'pika'-hyllyllä huomasin
kiireesti sen sieppasin
kotiin tullessa aukaisin
pika-pikaa lukemaan
tärkeää tietoa tavaamaan
että ehdin palauttaa
ennenkuin ne mua sakottaa.