Hei Te siellä KOKENEEMMAT...mitä mieltä siitä olette kun eskarilaiselle on nyt sitten tehty se koulukypsyys testi. No nyt sitten lapsi ei ole koulukypsä, eli koulu siirtyisi vuodella, eli aloittaisi vasta vuonna -10 syksyllä, no mehän olemme jo lapsen kouluun ilmoittaneet....kännykkä ostettu, ja lapselle puhuttu koulusta ja nyt sitten ei olisikaan koulukypsä, ok ymmärrämme että lapsen puolesta olisi hyvä koulu aloittaa vasta vuoden kuluttua, mutta jotenkin harmittaa...onko Teillä jollain vastaavaa kokemusta. Nyt kouluun hampaitakiristäen tai vasta vuoden kuluttua.
Koulukypsyys!!??
.ne testit, ne testit
317579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
jos itsestä tuntuu siltä että lapsesi pärjää. Sinä päätät,ei kukaan muu. Ei kannata ottaa niitä kypsyystestejä liian vakavasti koska lapset saattavat yhden kesän aikana kehittyä tosi paljon. Ei muuta kuin kouluun mars mars ja pikkuisen enempi töitä alussa. Sosiaaliskeidan puhujat voivat olla eri mieltä, vapaasti.
Itse kyllä kallistuisin sen puoleen, että lapseni laittaisin kouluun, olen ollut itse samassa tilanteessa vanhimman lapsen kanssa. Hänellä oli jo silloin adhd diagnoosi, ja meno aika hulvatonta. Tuo on kuitenkin lapsellekin iso asia. Kysele mahdollisesta erityisopetuksesta, älä tyydy vastaukseen, että ei ole, kysele mahdolliset "alkutaival" vaihtoehdot, jolloin lapsi aloittaisi koulun ajallaan. Jos sinulle kerrotaan, että lähikoulussa ei ole, vaadi saada lapsi kuitenkin tarpeitaan vastaavaan ryhmään, vaikka kauemmaskin. Älä mieti koulumatkoja, koska jos lapsen lähikoulussa ei ole hänelle kaikkia tarvittavia palveluita, tulee lapselle kunnan järjestää koulukuljetus. Älä myöskään huoli vastausta, että pienryhmiin olisi etusijalla oman koulualueen oppilaat, vaan vetoa siihen, että asuinpaikka ei voi vaikuttaa lapsen tuen tarpeen epäämiseen. Meillä yrittivät tätä korttia, mutta minulla oli jo valmiiksi perustelut vaatimuksilleni, joten pystyin heti kyseenalaistamaan ratkaisut. Hyvä perustelu on mm. se, että kunta ei voi jakaa asuinpaikan mukaan näitä palveluja, vaan kyllä paikat pitää jakaa tarpeen mukaan. Mutta hyvä yhteistyö eskarin kanssa auttoi, ja etuna oli myöskin se, että lapselle on tehty diagnoosi jo silloin, kun hän täytti viisi. Suhteellisen nuorena siis, mutta tutkimustuloksia oli lyödä pöytään.
Älä usko kaikkea mitä sinulle syötetään, mutta pohdi kuitenkin asiantuntijoiden sanomia. Käykää läpi se, mikä on ongelma, kysy, mitä asialle on tehty aiemmin, ja vaadi tarvittaessa myöskin tutkimuksia. Jos asiat on ollyut jo aiemminkin tiedossa, ja mitään ei olla tehty, niin kysy että miksi.
Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että lapseni pääsi jo eskarissa ns erityisryhmään, joten sain päivähoidosta tarmokkaan lapsen puolesta puhujan. Tuo eskarin tuplaus on toki kunnallekin "helppo" ratkaisu, mutta poistaako se oikeasti ongelmaa, jos lapsi tarvitsisikin jotain tukea? Vuoden päästä saattaa olla hyvinkin edessä sama tilanne, jolloin joka tapauksessa on kouluun meno edessä, mutta ongelmia ei olla hoidettu millään lailla.
Olen ikionnellinen siitä, että lapseni sai paikan oikeanlaisesta luokasta. Hirvittää seurata muutaman tuttavan lapsen epäonnistumisten kierrettä, ja sitä, miten lapsi ei saa tarvitsemaansa apua. Minäkin olen kohdannut suoranaista syyttelyä aikanaan siitä, että ymmärränkö sen, että kaikki se tuki, mitä minun lapseni saa on muilta pois. Samaa tarinaa olen kuullut muiltakin. Mutta ei se niin saa mennä. Lapsen tulevaisuus on liian tärkeä uhrattavaksi säästöjen alttarille, ja liian moni vanhempi painii samojen ongelmien kanssa. Mitään ei kuitenkaan saa, jos ei osaa vaatia, ja perustella vaatimuksiaan. Lapselle nämä koulun aloitusvuodet ovat kuitenkin erittäin tärkeät, ja nykykoulussa ei pärjää, jos ei perustukset ole kunnossa.
Rahaan on aina hyvä vedota. Jokaiseen palaveriin kannattaa valmistautua hyvin. Tee kotiläksysi. Meillä on helpottanut sekin, että olen itse ns. kasvatusalan ammattilainen, minuun suhtaudutaan vakavammin. Aikamoisia kauhutarinoita olen kuullut tässä vuosien varrella muilta vanhemmilta. Näissä kuvioissa ei kiltteydellä pärjää.
On aina huomattavan paljon parempi ratkaisu lapselle mieluummin ylireagoida, kuin alistua. Nimittäin erityisopetuksesta pääsee pois huomattavasti paljon helpommin kuin yleisopetuksesta sinne :) Omani erityisopetus alkoi sillä, että hän aloitti ns. isossa luokassa, mutta jo valmiiksi varattiin pienluokka paikka. Sitten pikku hiljaa hän siirtyi lähinnä pienluokkaan, josta nyt kolkilla vähän kerrallaan siihen kotiluokkaansa takaisin. Koko ajan hän on käynyt ns. toiminnalliset tunnit isoon luokkaan integroitua, ja ehkä jossakin vaiheessa sitten siirtyy takaisin kokonaan. Ongelmana kun ei ole oppimisvaikeudet, vaan aika puhtaasti keskittymisongelmat. Mutta ilman keskittymiskykyä ei oikein nykykouluissa ole menestymisen mahdollisuuksia. Mutta pienluokassa saa ihan toisenlaiset eväät alkutaipaleelle. Eikä kyseessä ole mikään mukautettu opetus, vaan ihan samat asiat opiskellaan kuin ns. isossa luokassakin. Eli sinne palataan sitten joskus tosiaan ihan ikätasoisesti.
Kyllä ne testit on ihan asiantuntijoiden laatimia ja toteuttamia, eli vakavasti kannattaa testitulokset mielestäni ottaa. Jos lapsi ei ole koulukypsä, hän kärsii koko ekaluokan kun asiat ovat liian vaikeita, aiheuttaa mahdollisesti siksi häiriötä luokassa ja sotkee muittenkin opiskelut. Onko se sitten parempi joutua mahdollisesti tuplaamaan eka- tai tokaluokka? Enemmän pahaa mieltä tuplaamisesta mielestäni lapselle aiheutuu.
olla ns. nollaluokka/starttiluokka. Ainakin täällä meillä se toimii koulun tiloissa. Startilla opetellaan koulunkäyntiä ja tutustutaan aakkosiin ja numeroihin eli ollaan kuin koululaiset konsanaan.
Et kertonut miksi lapsellesi on suositeltu lykkäystä. Jos syynä on vain ns. kypsymättömyys, niin suosittelen vahvasti tuota startti/nollaluokkaa. Jos taas kyse on jonkinlaisesta oppimisvaikeudesta, niin ongelmat eivät poistu vaikka koulua lykkäisi viidellä vuodella eli tässä tapauksessa nenä kohti koulua. Ja jos vielä pääsee pienryhmään joka on tarkoitettu oppilaille joilla on oppimisvaikeuksia, niin vielä parempi.
Vuosi sitten kamppailin itse näiden kysymysten parissa ja valitsin (siis lapseni PÄÄSI, ei joutunut) juuri tuon pienryhmän, vaikka lapsellani on sekä oppimisvaikeutta että kypsymättömyyttä.
kaikki opettajatkaan kypsiä opettajiksi, testata nekin pitäis.
Hyvä ,hyvä !
Otan osaa, vaihda alaa ettet aiheuta peruuttamatonta vahinkoa lapsille!
sinun lastasi joskus. Olisi sinulle aivan oikein. Häh hää..
ehti opettaa, hoh-hoijaa.
sattuu..äitis on!
Keksi nyt tohon vielä jotain, stupido.
sinulla on paha olla, ja kohta on oikein tosi paha olla...
tumpulle
Tsiisus! Monesti (ja helvetin usein) juuri opettaja/koulunkäyntiavustaja on/ovat se/ne AINOA/T normaali/t aikuinen/set johon/joihin nykylapsilla on normaali aikuinen - lapsi suhde.
Vanhemmat kun eivät jostain syystä tunnu huomaavan/myöntävän, että myös heissä/heidän kasvatusmetodeissaan on jotain vialla... Ja välillä aika pahastikin. Kaikkinainen häiriökäyttäytyminen, jos sitä kenenkään kullannupuilla edes ilmenee, on koulun ja opettajan/ avustajan syytä.
Jokainen meistä vanhemmista voisi katsoa peiliin ja miettiä josko itsessä olisi jotain vikaa. Edes hieman...
ei ole koulukypsä, ei kannata väkisin koulua aloittaa.
Loistava ajatus!
Hei
Onko teille kerrottu eri vaihtoehdoista. Nimenomaan tuo starttiluokka tuli minullekin mieleen.
Entäpä, onko koulussanne mahdollista pienryhmäopetukseen? Niin, että lapsi kävisi esim. matematiikan/ lukemisen tunneilla pienryhmässä ja muuten olisi isossa luokassaan.
Jos koululykkäystä on suositeltu, siihen on varmasti muitakin syitä kuin pelkkä testi. Ketään ei kiusallaan kehoiteta kouluun lähtöä lykkäämään. Jos alkuun pääseminen koulutiellä on hankalaa, se luultavasti aiheuttaa ongelmia koko koulun käynnin ajan. Jos ei lapsella ole valmiuksia kouluun, menee tunnilla olo helposti hölmöilyyn, siitä seuraa ongelmia, kouluun lähtö tuntuu aina hankalammalta ja näin kierre on valmis.
Kyselkää ja vaatikaa eri vaihtoehtoja ja toivottavasti löydätte teidän lapsellenne sopivan parhaan mahdollisen vaihtoehdon.
starttiluokkia, joten vaihtoehtoina on lykkäys tai sitten koulun aloittaminen esim. pienluokalla tai normaalilla yleisopwetuksen luokalla erilaisten tukitoimien avulla. JOskus myös erityisluokkasijoitus tulee kyseeseen, mutta niihin on yleensä aia enemmän oppilaita jonossa kui voidaan ottaa.
Omamme on ERO (eriytetty opetus) nimisessä luokassa. Kyseessä on käytännössä ihan yleisopetusta, joka vaan järjestetään pienryhmänä. Eli ei mitään mukautuksia, oppiaineita ei helpotetta, vaan ainoa ero on aikuisten määrässä. Alkuun oli lapsia 6, ja erityisope avustaja aina.
Sitten täällä on perinteisiä startteja, sekä vielä alkutaivalta. Nämä kai on käytännössä ihan sama asia, Mutta lapsia muutama enemmän. Sitten on vielä 0-luokka, sekin taitaa olla vähän kuin startti.
Sitten on vielä niitä perinteisempi pienluokkia, joihin ohjataan selkeästi oppimisvaikeuksista kärsiviä, siis nyt mennään jo lähinnä kehitysvammaisuuteen. On myöskin autisteille omat luokkansa.
Erittäin harva enää eskaria tuplaa. Lähinnä sitä kai mietitään silloin, jos lapsi on syntynyt ihan vuoden lopussa.
Aloittajalle vielä. Vuosi on aivan liian pitkä aika odottaa pääsyä puheterapeutille. Varsinkin tässä tilanteessa. Vaadi nopeampaa pääsyä. Monille se on vaikeaa olla hankala, mutta käytännössä vaatimalla asiat usein järjestyvät nopeammin. Aikaa ei saa koskaan, jos sitä kiltisti odottaa. Edes jonkinlaiseen arviointiin, että onko ongelmaa vai eikö ole. Tuossa iässä ei ole mitään järkeä odottaa vuotta, jolloin mahdollisesti vain ongelmat kasautuvat. Mutta silloin ei enää olekaan tätä tuplausmahdollisuutta.
oppimisvaikeuksista kärsivät ovat olleet lähes kehitysvammaisia. Onko lukihäiriöstä kärsivä kehitysvammainen??? Entä lapsi joka kärsii esim. hahmotusvaikeuksista? Onko hänkin lähes kehitysvammainen??? HALOOOO!!!!
Pienryhmäopetustra kaikki- Etkä voi kiistää, että kehitysvammaisilla on oppimisvaikeuksia. toisin päin en väittänytkään, että oppimisvaikeudet ovat aina kehitysvamma. Luepa uudestaan ihan ajatuksella.
Neuvolassa kun ollaan alusta alkaen käyty kuten jokainen lapsi, kaikki on ollut ihan ok, neuvolakaan ei ole huomannut lapsessa mitään kypsymättömyyttä, eskarissa sitten (kun sinne tuli erityislastentarhanopettaja) hän kiinnitti lapseen huomiota, oli olettanut että lapsella on kaksikieliset vanhemmat, eli lapsen puheessa on häikkää, sitten lähete neuvolaan, että sieltä saadaan lähte puheterapeutille, (neuvolan lääkärikään ei huomannut lapsessa mitään outoa). Puheteraupetille tulisi aika vasta vuoden kuluttua? Ja sinne meni kiire lähete. No nyt sitten lapsi ei ole koulukypsä??!! Lapsi ei ole ylivilkas, pikemminkin hiljaisempaa sorttia, olettavat että lapsi ei pärjää koulussa senkään takia, ei rohkene kysyä opettajalta ohjeita (?) tarvittaessa. Olemme kyllä älläkällä lyötyjä, toki lasta ajattelemme ja olemme alustavasti harkinneet koulun siirtämistä ensi vuoteen, vaikkakin koulun aloitus suunnitelmat ovat jo tehty, kesäloma anottu koulun alkuun siis elokuulle. (lomat pitää meillä anoa jo aikaisin) voi että harmittaa. Kiitos Teille vastauksistanne.
Hei!
Minulla kanssa on hiljainen poika. Kypsyystestit tehty ja vastauksen saa tän viikon keskiviikkona.
Meillä kanssa epäily että ei pärjää koulussa, kun ei välttämättä viittaa jos ei osaa.
Mutta mikäli oppimisessa ei mitään vikaa niin laitan kouluun. Kyllä se itsetunto sielä harjaantuu ja uskaliaisuutta tulee.
Parempi tietenkin että pääsisi pienryhmään, mut ei kuulemma mahdollista kun niin paljon jo nyt hakijoita, aion kyllä purnata vastaan.
Jaksamista teille!
ole ihan normaalia että ujo lapsi EI viittaa jos ei ole varma että vastaus on oikein eikä välttämättä sittenkään!!! Siihen ei vuosi koulun lykkäämistä vaikuta mitenkään!!! Nim. kokemusta on, aikuisiällä helpotti:) Ja koulussa menestyin vaikka tosin ne kympit jäi saamatta kun tuntiaktiivisuus oli ujoudesta johtuen heikkoa. Mutta kun koulussa on niin paljon muutakin tärkeää kuin vaan olla aktiivinen tunnilla, voi kunpa opettajatkin ymmärtäisi sen ja ottaisivat arvioinnissa erilaiset tempperamentit paremmin huomioon.
Juuri koulunaloitus on se paikka, jolloin lapsen tulevaisuudelle tehdään ratkaisevia päätöksiä. Lue perusopetuslaki tarkkaan, ja pidä puolesi. Niin kuin aiemminkin kirjoitin, niin se, että ei ole paikkoja, ei ole peruste evätä lapselta hänen tarvitsemaansa tukea. Valitettavasti noissa "jonoissa" selviää vain ne lapset, joilla on tarpeeksi puolustajia. Lue ne lausunnot, selvitä mitä mikäkin tarkoittaa, ja kyseenalaista asioita. Perustele omat näkökantasi hyvin. Yllättävän usein virkamiehhiltä ei noita päteviä perusteluja löydykään, jos niitä yllättäen joku vaatiikin ;) Ja se ei ole peruste, että on jonoa. Myöskään siihen ei saa vedota, että joku jää sitten vähemmälle tuelle.
Säilytä jokainen lippunen ja lappunen ja lausunto. Ne voivat myöhemmin nousta arvoon arvaamattomaan. Ja jos niitä ei tarvitsekaan, ja kaikki meneekin hyvin, niin ei se iso työ ole hukkaan menemäänkään. Allekirjoita tärkeimmät kohdat, ja tee itsellesi "lunttilappu" palavereihin, jotta ei unohdu jokin tärkeä asia. Minulla ainakin tahtoo mennä pasmat muuten sekaisin, varsinkin, jos jo lähtötilanne on se, että on yksin monia työntekijöitä vastaan. he tuntevet toisensa, sinä olet usein se ainoa outo.
Ja kaikkein tärkeintä, lue päätökset huolellisesti, varo erityisesti kohtia joissa korostetaan vanhempien tahtoa (esimerkiksi erityisopetukseen siirto vanhempien pyynnöstä), koska tuollaisilla voidaan rajata esim. kuljetusoikeus pois. Korosta lapsen etua ja tulevaisuutta. Ole asiallinen. Näillä on paljon vaikutusta. Tee muistiinpanoja itsellesi myös palavereissa, koska niissä voi helposti muutoin jokin tärkeä asia lipsahtaa ohi. Kirjaa erityisesti ne asiat, mitkä koskevat työnjakoa. Sen jälkeen ole aktiivinen, ja pidä huoli, että jokainen osapuoli tekee omat lausuntonsa. Meillä suurimman osan palveluista järjestävät koulupsykologin lausuntojen ja suositusten perusteella. Hän on kuitenkin täysin ylityöllistetty, eikä yksinkertaisesti ehdi tekemään töitään kunnolla. Jos avopuolelta ei ala kuulua, saamme ne lausunnot erikoissairaanhoidosta, käytännössä lastenneurologian poli auttaa, jos muutoin homma seisahtuu. Puhelinsoitto sinne yleensä riittää, (meillä myös muutoin jatkuva hoitosuhde sinne) ja hommat alkavat taas sujua. Tämähän on kuitenkin periaatteessa täysin väärä järjestys, mutta käytännössä usein pakko.
Toista kertaa olemme samassa tilanteessa, tosin nyt on vasta eskari edessä, joten periaatteessa on aikaa vielä paljon. Mutta yksi vuosi on tosi vähän, niin monta kiemuraa voi eteen tulla. Usein myöskin törmää siihen, että koska lapsi on kehittynyt hyvin (alkuennusteeseen nähden on lapsen puutteet pieniä, hapenpuute oli niin suuri syntyessään) niin siihen tuudittaudutaan. Mutta Riski on edelleenkin hyvin suuri, ja nimenomaan koulussa voi tulla esille nopeastikin. Olen nähnyt hiukan vastaavan tapauksen, jonka ongelmat pääsivät kärjistymään pahaksi, ja vasta kolmannella luokalla opettajakin alkoi tajuamaan, että lapsihan ei ymmärrä lukemaansa juurikaan. Onko siinä vaiheessa mikään ihme, että nimenomaan käytöspuolen ongelmat ja itsetunnon ongelmat olivatkin jo sitten suurempi hoitoisia.
Onko lapsenne ollut päivähoidossa ennen eskaria. Jos on niin mene ja kysy lastentarhanopettajalta suora mielipide miten hän näki tilanteen ennen eskarivuotta. Kysy oliko hänellä tai ryhmän työtiimillä herännyt ajatuksia pojan kypsyydestä ennen eskarivuotta.
Onko lapsesi tällä hetkellä eskarin lisäksi päivähoidossa, kysy mielipidettä päätöksienne tueksi sieltäkin.
mietittiin koulun lykkäystä. Eskarin opet tuumivat, että sosiaalinen puoli tökkii. Osaksi tuntui, että syynä oli jakaa suurta porukkaa, sillä kouluun oli tulossa iso eka luokka, ja kaikkia vanhempia kehotettiin miettimään, onko oman lapsen kohdalla syytä lykätä kouluun menoa. Kuopukseni kävi kesällä koulukypsyystesteissä psykologilla: tulokset olivat, että on ikäisiään edellä 1-2 vuoden verran. Erittäin kypsä kouluun;-D! Olen iloinen, että aloitti eka luokan syksyllä, on innokas, iloinen ja fiksu koululainen. Jokin sosiaalisessa puolessa ehkä vieläkin mättää: on "kaikkien kaveri", mutta todellisuudessa meillä kotona ollaan nähty yksi tyttöluokkakaveri. Miksi luokan pojat eivät halua lapseni seuraa? Tai muut tytär;-D?
Eli ehkä se on tuo sosiaalinen puoli, johon eskarissa usein kiinnitetään huomiota. Kuitenkin, kun kuopuksenikin kohdalla ajattelee: mikä vääryys olisi ollut laittaa kertaamaan eskaria:-/! Lapsi on innokas lukija, hyvä matikassa, suorastaan nero;-D. Se sosiaalisuus sitten...ehkä perinnöllistä;-D?!
olette ostaneet kännykän, lomia lykkäilty, kouluun ilmoitettu....
ajatelkaa nyt hitto soikoon sitä lastakin!
Tuntui että eniten huoletti kun kouluun oli niin kovasti valmistauduttu ja sit ei ehkä mennäkkään.
Siinä pieni lapsi on itselleen vieraiden henkilöiden ohjauksessa, ja vieraassa tilanteessa. Ja kaikenlisäksi yleensä kesän aikaan saattaa tulla vaikkapa minkälainen harppaus ylöspäin.
Jos siis ongelmat ovat suhteellisen pieniä, en lähtisi itse ensimmäisenä harkitsemaan eskarin tuplausta, joka monissa kunnissa tuntuu olevan ainoa vaihtoehto, liekö sitten halvempaa niin. Mutta aivan liian usein jää itse ongelma ennalleen. Kyllä siellä kouluissa ainakin täällä on ihan eri meininki. Ja jos eskarikin tuplataan ns. tavallisessa eskarissa, ei ennuste ole välttämättä huono.
Pienryhmissä voidaan edetä lapsen tahtisemmin, ja tavallaan ei tule luokalle jäämistä. Ja jos jo eskari on tuplattu, ei ole yleensä enää koulussa sitä luokan tuplaus mahdollisuutta, ikääkin katsotaan siellä.
Pienryhmät ovat lähes poikkeuksetta yleisopetuksen luokkia. Niissä edetään koulun normaalin opetussuunnitelman mukaan. Jos lapsi ei opi opetussuunnitelman mukaisia asioita, hänellä joko mukautetaan oppiaineita tai sitten hän kertaa luokan. Mukauttamiseen päädytään silloin, jos ongelmia on yhdessä tai tai korkeintaan muutamassa aineessa, riippuen vähän luokka-asteesta. Oppilas jää kertaamaan, jos on ns. "yleisesti heikko", eli ongelmia on (lähes) kaikissa aineissa ja muissakin koulunkäynnin tavoitteissa. Jos luokallejäämisiä uhkaisi tulla enemmänkin kuin yksi, päädytään usein kaikkien aineiden mukauttamiseen. Tässä vaiheessa tuleekin usein eteen siirto luokalle, jossa kaikki opiskelevat mukautetun oppimäärän.
No todellakin ollaan ilmoitettu lapsi kouluun katsokaan kun oli jo kouluun ilmoittautumiset. Ja toki myös ollaan hankittu kännykkä että lapsi oppisi sitä käyttämään ennen koulua, että saa kiinni onko jo herännyt aamuisin/tullut koulusta/jos haluaa ottaa vanhempiin yhteyttä koulua ennen ja koulun jälkeen,kysyä jotain neuvoa..haloooooo siellä. Ja TODELLAKIN ollaan aateltu lasta (jo silloin kun hänet alulle laitettiin) ja todellakin aatellaan koko ajan, juuri lapsen asiallahan tässä ollaan kirjoittelemassa. Niin ja se loma on TARKOIN harkittu, sillä olisimme olleet lapsen tukena kun hän se koulutiensä aloittaa, emmehän me voi häntä heti koulun alkutaipaleelle yksin olisi voitu jättää???? Toki olisimme vieneet hänet aluksi koulutielle ja sitten oppisi jo olemaan yksin kun äidin ja isän täytyy myös käydä töissä ja varsinkin jos on vielä töitä, kun on tämä lomautus menossa. Niin oletteko Te siellä "lukemaani ja Ö" ettette olisi lapsianne kouluun ilmoittaneet????? lakikin sen jo olettaa, miten olisitte itse ottaneet lapseen yhteyden ellei kännykkää hanki??? ja ettekö Te siellä olisi saattaneet lasta koulun alkutaipaleelle? yksin vaan sinne vai? me jopa olemme senkin niin ajatelleet että otamme sen loman koulun alkuun, emmekä kesä/heinäkuulle, kuten olisi mahdollisuus..niin että tulko asia Teille "lukemaani ja Ö:lle) selviksi vai jäikö joku asia vielä ymmärtämättä. Eikö, no hyvä sitten niin. T: 5 lapsen äiti, YMMÄRTÄVÄINEN äiti.