Maailman ote sydämestä

ehkä tuntisi omakseni, sillä jos runon kirjoittjaminä ei halua riskeerata mitään rakkauden vuoksi, vaan hänen tarvitsee olla varma toisesta, ennenkuin rohkenee ryhtyä mihinkään, niin minkä arvoista sellainen rakkaus on...

on runosi tää, kertoen lähes ikiaikaisesta pelosta ja tuskailusta; rakastaako toinen niin kun minä, vastaako rakkauteen hän, joka on koko maailma. Toinen ehkä omassa mielessään rakentaa samaa pelkoa ja silloin jommankumman tai molempien on vaan uskallettava kysyä.
Rohkeutta ihmiset, hyvät kanssakulkijat, mitä siinä menettää...korkeintaan kasvonsa ja mitä se painaa siinä vaa'assa ...ei niin yhtään mitään!

.. on tapasi kirjoittaa. Epävarmuus elämässä kiusaa meistä jokaista ajoittain. Jos jotain tosissaan tahtoo, kannattanee yrittää. Tietämättömyys saattaa ahdistaa kaksin verroin enemmän, ja elämä, sehän lyhenee joka päivä. Voin vain ehdottaa toimintaa, itse kun olen sellainen, että asiat, no ne vaan hoidetaan. Mutta jokainen päättää itse elämästään, onnea toivotan sinulle, miten ikinä päätätkin toimia.:)

Sinua aina välillä samalla lailla, että puristat sitä hänen sydäntään. Sen sinä tiedät, se on totta, koska olet noin epävarma niin tuskin lähtisit sitä kuvittelemaan. Ehkä välillä hän katsoo Sinua kuin lasia, siis peittää katseensa ja tunteensa, koska et tee mitään. Hän kätkee pettymyksen, kuvittelee ettet enempää tule antamaankaan, ja yrittää olla toivomatta ja odottamatta liikoja sinulta...

Noiden "hyvien" katseiden pitäisi olla sinulle riittävä merkki. Hän voi epäröidä ja tarvitsisi sinulta kunnon aloitetta ja luvan sinulta antaa itselleen luvan näyttää tunteensa. Eli sinun on näytettävä tunteesi, jotta hän saa uskallusta näyttää omansa.

Minusta paljon on sinun käsissä, koska nuo "hyvät katseet" välilä kertovat, että hänellä on tunteita sinua kohtaan, sinä olet hänen sydämessään.

Ja nimenomaan rakkaus on tunne johon
kuuluu epävarmuus osana symbioosin
kehittymistä.Sinä olet osannut kirjoittaa
sen tähän täysin aistittavaan muotoon..

Ja lopussa kaunis pyyntö ja toteamus:
Sinä olisit maailmani, se on paljon se..

Kiitos kirjoittajalle!

Noits

Tulevaisuus on sellainen millaiseksi sen itse teemme! Uskon sen pätevän rakkauteenkin: omalla positivistisuudella, uskolla, toivolla eli oikealla asenteella sitä toimii tämänkin asian eteen ja toivottavasti rakentavasti. Epäilyksellä ja epävarmuudella käteen jää todennäköisemmin pelkkä luu, ja senkin tulee nakanneeksi romukoppaan!

Rakkaudessa sitä pitäisi olla semmoinen asenne, että on ylpeä itsestään, rakkudestaan ja sydämestään ja ylpeydellä ja ilolla sitä tarjoaa rakkaimmalleen: parasta lahjaa, mitä voi mielestään toiselle antaa, vai mitä? Mitä se piilottelu, vakan alla pitäminen, auttaa?

Itse sitä pitää osata arvostaa, jos haluaa että toinenkin arvostaisi! Vähän rohkeutta ja itsearvostusta peliin.

Ihmettelen kanssa, että etkö usko siihen, että tämä sydämesi valittu, joka ainakin osittain sinuun sydän syrjällään, ei antaisi teille mahdollisuutta jos sitä oikein kauniisti ja hartaasti pyytää? kyllä kai hänessäkin sen verran pehmeää on, että sitä onnistuu koskettamaan rakkautta tunnustamalla ja osoittamalla?

Runosta kuulostaa, että sinä odotat häneltä paljon, omaksi maalmaksesi, mikä on kauniisti sanottu, mutta mitä itse ajattelit olla hänelle ja antaa? Se kai häntä kiinnostaa, ja sitä sinulta odottaa

Tulipa pitkä viesti, ei voi mitään

Kun varattua rakastaa, niin parempi on vain omassa maailmassaan se tehdä. Mitä tuota sotkemaan toisen kuvioita. Kummallista vaan, että kun on varattu, niin miksi sitten ei se lukitse muita ulkopuolelle? siis niin että ei koskaan enää katsele muita tai ihastu? Ois helpompaa kun yksiavioisuus astuisi elämään heti kun tunnustaa olevansa varattu. Aivot lukkiutus siihen ja niin elämä menis hautaan saakka samassa putkessa puusilmänä. No tämmöstä mietettä tuli tästä runosta jostain syystä.

että mitä vikaa siinä hölmössä ja kömpelössä eleessä olisi? Ehkä se on juuri sitä mitä tarvitaan. Eikö vain?

ja sitten "Antaisipa joku minulle varmuuden sinusta
pienen välähdyksen tulevaisuudesta", mitä sydämesi sanoo ja halajaa? Kas siinä vastaus.

Katsos, toimimattomuutesi tekee hänestäkin epävarman, miten luottaa rakkauteen jos sinäkään et osoita luottavasi?

Yhdyn aiempaan mielipiteeseen, rakkaus on rohkeutta!

maailmaa koskettaa noin paljon?

Arvostan todella kaikkia kommenttejanne. Ihastuneena on usein vaikea katsoa asioita puolueettomasti. Vastauksenne auttavat tajuamaan asioita jotka kyllä tiedostaa, mutta joita ei uskalla ajatella. Miksi sitä edes epäröi, kun tietää ettei siitä ole mitään hyötyä ettei edes kokeile onko sillä tulevaisuudella mahdollisuutta? Kun toinen vaihtoehto ei johda minnekkään?

kun on yksin rakkaudentunteidensa kanssa. Kokemuksesta tiedän :/

tarkoitin, juuri sinua.

..nyt jossakin muualla, kuin täällä kirjoituskammiossani. Ikävän vallassa luin runoasi, jonka pohdinnoista kovasti pidin. Ne laittoivat ajattelemaan omaakin elämääni.


Niin tuttu tunne tuo kipu sydämessä. Ajattelin siksi vastata
tähän omilla näkemyksilläni. Mietin tuota pohdintaasi,
miten epäröit hänen edessään. Eikö rakkaus ole myös
luottamusta, huolien jakamista. Mielestäni sinun pitäisi
keskustella tunteistasi hänen kanssaan. Puhuminen
selvittää asioita. Ethän sinä keskustelulla sitoudu
mihinkään ikuisiksi ajoiksi. Avoimesti keskustelemalla
tunteenne myös syvenevät, kun huomaatte, että toisiinne
voi luottaa.

Ajatteles, jos hänellä on samalainen puristus sydämessään,
eikä hän ymmärrä mistä sinun epäröinnissäsi on kysymys.
Tuollainen epäröinti on helppo laittaa rakkauden puutteen
piikkiin. Ehkä hänellä siksi on tuo lasimainen tujotus,
jospa hän pelkää satuttavansa itsensä, koska ei voi luottaa
rakkautesi kestävyyteen. Ja jos hän rakastaa sinua, niin
aivan varmasti hän haluaisi osallistua pohdintoihisi, ettei
tuntisi itseään nurkkaan hylätyksi ja arvottomaksi,
kun et luota. Helposti, kun miettii yksikseen asioita
ne eivät kehity eteenpäin. Ajataukset alkavat pyöriä
oravanpyörässä, josta on vaikea päästä ulos.

Voimia sinulle : )

kiitos mietintöjä antaneesta lukuhetkestä : )

rakkaudessa ei koe rakkauden onnea

Minä tunnen ihan samoin oman rakkaani lähellä...

että et halua etkä meinaakaan panna toimeksi... Antaa runoilija ymmärtää, eikä ymmärrä... ;) mitään! Saattaa siellä toisessa päässäkin puristaa sydämestä, varsinkin tuommoinen epävarmuus. Kyllä pitäisi jotain hölmöä(kö?) ja suoraa tehdä.

tuosta teidän välisestä. Jäi vaivaamaan tätä. Kyllä hän nyt samoin tuntee, kun sinua välillä samalla lailla katselee kuin sinäkin, jos et nyt ihan olemattomia kuvittele.
Lasittunut katse johtuu joko siitä, ettet ole tehnyt asianne eteen mitään, ja hän olettaa siksi, että et enempää tahdokaan. Tämä lasittunut katse voi johtua myös siitä, että itse katsot häntä välillä samalla tavalla, eli niinkuin vierasta, tai et katso häntä ollenkaan vaikka et itse sitä tiedostaisikaa eli kyseessä on häneltä vastareaktio.
Näin ollen hän pelkää että et tunne samoin ja/tai ei halua tungetella jos et tunne samoin.
Kannattaa siis miettiä mitä itse toiselle viestii. Siksipä asioista olisi vielä parempi jutella. Luulen, että sinun olisi viisaita tosiaan päästä juttelemaan tunteistanne ja tilanteestanne hänen kanssaan.
Tuskin välitöntä torjuntaakaan tulee, kun hän kuitenkin katselee sinua välillä "sillä silmällä", mitä se nyt teidän tapauksessa lieneekin. Siksi uskon, että hänen puolellaan oleva pelko, epävarmuus ja muu "kitka" asioiden etenemiselle on voitettavissa sinnikkyydellä, avoimuudella, varmuudella sinun puoleltas ja lempeydellä.
Eli jos haluat tosiaan edetä tässä, sinun pitäisi päästä puhumaan. Tämän voi tehdä joko tuolla "kömpelöllä" eleellä, joka voi olla paras keino ratkaista lukkiutunut tilanne, tai "tulemalla lähemmäksi" eli koko ajan vähän läheisempään kontaktiin pyrkimällä.
Hän kaipaa sinulta määrätietoisuutta, avoimempaa peliä ja "korttien näyttämistä", uskoa teihin sillä teistähän se tulevaisuus on kiinni ja tällä hetkellä sinusta ja --- tuota rakkautesi osoittamista, jos haluat sitä myös häneltä, ja tämäkin on sinusta kiinni sillä katseesta päätellen siellä syvällä sitä on.
Paljon asiaa elämän vaikeimmasta taitolajista, eli parisuhteeta, jonka osaamme monimutkaistaa ja josta teemme paljon vaikeampaa kuin se joskus on.
Toivottavasti runoilija lukee tämän. Pitkä ja pohtiva kommentti kesken työpäivän johtuu runostasi, jonka luin viikonloppuna ja ahdistus alkoi puristaa minuakin. Kun se tuntuu runossa tänne asti, on kyseessä hieno runo aidoista hyvin tekstissä välitetyistä tunteista, joista kaunis kiitos kirjoittajalle. Kyllä se puristaa molemmissa sydämissä, asiaa mietit runossa mutta runosi itsessään paljastaa sen hänestä, kun asiaa mietit. Jos ei puristaisi, et sitä koskaan lainkaan näkisi, tuntisi, eikä se sinua niin vastavuoroisesti puristaisi. Kyllä sinä olet hänessä, syvälle pureutuneena ja otteessasi pidät, vaikka hän sitä yrittäisikin peitellä vaihtelevalla menestyksellä :)
Onnea, ja ystävänpäivänä on oikein luvallista erinäiset tunteiden osoitukset... ;)

osapuoli menee samalla lailla lukkoon kun sinut kohtaa. jos hän tuntee samoin kuin sinä ja sinä mykistyt, on jotain samankaltaista reaktiota myös siellä, jotain jopa luonteelle päinvastaista. itse olen kovin puhelias, mutta tietty toinen ihminen saa minut täysin hämilleni ja sanat ja kielen hukkumaan, en osaa puhua vaikka miten tahtoisi. menee aina vähän aikaa kun kohtaamme että saan taas tilanteen haltuun.

jos ei osaa tehdä, sanoa tai osoittaa mitään. varsinkin jos luulee, ettei ole paikallaan näyttää niitä tunteitaan. uskon että niitä on, koska välillä niitä näet, yrittää vain peitellä niitä.

varmaan sinäkin tarvitset jonkun pidemmän hetken kahden hänen kanssaan, niin että voitte keskittyä teihin ja toiseenne, että pystytte saamaan taas hetkestä kiinni, ja tajunta kerkiää siinä tolkuttamaan että toimi, sano, tee jotain ja tämä vielä kerkiää purkautua toiminnaksi ja teoiksi.

minusta tuntuu, että te kumpikin pelkäätte, että toinen ei tunne samoin ja halua samoja asioita ja suojelette itseänne ja ylläpidätte toivoanne pakenemalla paikalta. kun ette uskalla kohdata sitä totuutta siitä että kumpikin saattaisi tuntea samoin toisianne kohtaan. ja se toinen taitaa olla teistä pahempi pelkuri, valitan. joten sinun kai pitäisi olla rohkeampi.

todella koskettava runo, olen lukenut tämän monta kertaa!

mahdollisuutta. Kyllä siihen suostuu kun suhun päin on kuitenkin kallellaan kunhan vain kauniisti käsi sydämellä pyydät. on vaan epävarma susta. Jos sä et vaikuta uskovan, että juttua kannattaa viedä eteenpäin, niin ei ihmekään jos noin reagoi! Rakkaus ei tunne pelkoa, ja voittaa kaikki esteet, mun mielestä.