Tosiaan kannattaa ensin hoitaa alkuperäisen perheen lapset kunnialla. Luetaan henkisesti ja taloudellisesti. Ei niitä kannata kumittaa ja korvata uusilla usein vaihtuvilla kumppaneilla ja lapsilla sinne ja tänne. Onneksi Suomen laki vielä turvaa minimin jos oma vanhemmus on hävinnyt uuden suhinan myötä. Ja alkuperäiset lapset jääneet nokkimisjärjestyksessä saappaan alle.
Hoida ensin alkuperäiset lapset kunnialla
alkuperäisen perheen lapsi
19777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tekee aina vaan uusia lapsia useimpien uusikkojen kanssa. Lapsia täytyy vaan tehdä, vaikkei osaa huolehtii entisistäkään! Mitähän ensimmäiset lapset ajattelee kun isä heidät jättää ja tekee uusia lapsia, joiden kanssa sitten onkin jokapäivä, ja ekoja näkee vain silloin tällöin jos koskaan. Kuitenkin he olivat isän elmssä ensimmäisenä??? Surkeaa, mutta monen lapsen kohdalla totta!
esim. Esa Tikkasesta kertovassa jutussa, että "ekassa avioliitossani en osannut kyllin arvostaa lapsia ja pelaamisen takia meni näiden lasten lapsuus ohi. Nyt toisessa liitossa otan vahingon takaisin." Koko tekstistä käy jollain tapaa epämääräisesti ilmi, että ekan liiton lapset asuu äidin kanssa Ruotsissa eikä superisäksi muuttuneella miehellä ole juuri mitään kontaktia näihin lapsiin, siis ikään kuin lapset olisivat kuolleet kolarissa tms. ja tilannetta olisi myöhäistä (tai tarpeetonta kumminkin) korjata. Aivan täysin käsittämätöntä! Tällaisiako ihmisiä kutsutaan aikuisiksi?
Edes nyt aikuisena en koskaan mahdu isän uusimman perheen Jouluun , Juhannukseen , mökille , reissuun tai minnekkään. Neljäs vaimo kamppailee myös "nuoruus" ongelman kanssa eikä osaa nähdä itseään lasteni mummina tai edes mummipuolikkaana. Yritän kuitenkin koska muuten ei pienillä lapsillani ole edes yhtä isoisää. Ainut aihe mistä hän jaksaa olla kiinnostunut on omaisuusasiat. Koen tilanteen kiusallisena ja jotenkin hyvin nahjusmaisena. Kunnioituksesta puhumattakaan.
Kannattaisi miettiä tekeekö kakaroita ollenkaan. Antaisin vanhempieni tehdä niitä jos niin innokkaita olevat. Miksi sinne isän sakkiin pitäisi edes mahtua? Elää vain omaa elämäänsä pitäen huolta siitä ettei oma elämä ole yhtä rikkinäistä kuin vanhempien. Ei isäsi uusien vaimojen pidäkkään olla lapsillesi mikään mummun puolikas tai korvike. Hänhän ei ole mitään sukua lapsillesi eikä sinullekkaan. Monet kulkee samoja polkuja kuin vanhemmat niin katso ettei itselläsi ole monelle äijälle kakaroita ja mikä lie kuudes liitto meneillään.
Eikö edes aikuisena voi korjata vääryyttä johon oli osaton...
Kun itsekkäät vanhemmat vaihtavat kumppaniaan kuin sukkia ja tekevät sen myötä jatkuvasti uutta jälkikasvua jättäen ensimmäiset heitteille.
Harvoilla lapset täysi- ikäisiä kun päätetään erota ja hankkia uutta perhettä. Mikkosten päiväkoti arvostelusta meni monilla luu kurkkuun kun niin suivaantuivat. Monilla pääasia vaan kunhan ei tarvitse itse hoitaa kakaroitaan, niin vähän kun vaan mahdollista. Ulkomaalaiset monesti ihmettelee suomalaisten välinpitämättömyyttä jälkikasvuaan kohtaan kun eläimetkin huolehtii pennuistaa paremmin kuin suomalaiset.
asian:)
jos ei sovi "porukkaan". Myös uuden perheen yhteiset tai uusikon lapset voivat tehdä tämän selväksi monella tapaa. Itse muistan vieläkin kuinka minulle rakas nalle oli annetu velipuolelle kun seuraavan kerran menin isälle kylään. Tuli lähes primitiivinen tarve saada se nalle omalle lapselleni 40-vuotta myöhemmin. Surullista vai mitä?
ymmärrä, kuinka on mahdollista ihmisen rakastaa vain osaa lapsistaan ja täysin hylätä toiset. Jos onkin ollut mies nuorena isäksi tultuaan niin vastuuton, että on lapsensa hylännyt, niin eikö ne ajatukset kulje lainkaan sen hylätyn lapsen luokse siinä vaiheessa kun isä harkinnan kanssa perustaa uuden perheen ja saa uuden lapsen, jolla siis on jo sisarus?
Olen varmaan elänyt jossain ihmemaassa kun en ollut aiemmin joutunut ihan suoraan kosketuksiin ihmisten kanssa, jotka kylmästi voivat hylätä lapsen, joka on heidän omaa vertansa ja lihaansa. Vasta nyt (kammottavaa naiiviutta) havahduin siihen, että se on tavattoman yleistä. Minusta vika tai ongelma ei ole pelkästään yksittäisissä ihmisíssä vaan myös yhteiskunnan rakenteissa. Tällaisen täytyy jotenkin olla yleisellä tasolla hyväksyttävää tai kuitenkin surullisen välinpitämättömällä olankohautuksella viranomaistasoa myöten ohitettavaa...ei ketään voida pakottaa vanhemmuuteen...eihän sellaisesta mitään hyvää edes voi seuratakaan...
Jos asenneilmapiiri olisi avoimen nurja vastuutaan pakoilevia ja joitain lapsistaan hyljeksiviä, tällä hetkellä ihan kaikkien luottamusta ja arvostusta nauttivia ihmisiä kohtaan, niin uskon, että sellaista olisi paljon vähemmän.
Olen sitä mieltä - eikä se edes ole mielipide vaan fakta, että lapsen hylkääminen on fyysistä väkivaltaa. Lapsen läimäyttämisestä saa sakot, hylkäämisestä ei seuraa mitään hylkääjän suhteen (ulkopuolelta tulevaa sanktiota). Tietenkin voi miettiä, että tällainen hylkääjä- valikoijavanhempi on tunne-elämältään melko näivettynyt. Tulee mieleen, kuinka hyvä vanhempi tällainen vanhempi voi olla uusille suosikkilapsilleen. Minkälaista mallia hän heille näyttää. Uskallan väittää, että tällainen aiempien lapsien hylkääminen on myös näiden uusien lasten fyysistä pahoinpitelyä. On heiltäkin pois, että vanhempi ei heidän vanhemmista sisaruksistaan ota vastuuta ja heitä rakasta ja heitä lasten elämään tuo!
Mutta monesti myös mieleni tekisi kysyä näiltä uusien lasten äiteiltä, että onko rakkaus niin hemmetin sokea, ettei välitä miehen jo olevista lapsista. Eikävätkä ihmettele miksi mies ei tapaa lapsiaan. vaan sokeena totuudelle haluaa lapsia tällaisen miehen kanssa.
noinkin mutta ei sentäs kaikkien kohdalla jos mies päättänyt perustaa uuden perheen koska eka suhde naiseen ei vaan toiminut ja eikai sitä tunteilleen voi mitään jos rakastuu=) Minun kohdalla tosin kävi niin ikävästi et esikoiseni isä kun tapasi eromme jälkeen naisen niin jostain syystä tapaamiset lapseen alkoi vähenee,heille syntyi lapsi ja näkemiset olivat hyvin harvoin ja nyt heillä toinenkin ja ovat siis naimisissa ja nyt siitä tuleekin vuosi täyteen kun exäni ja lapsemme ovat toisiaan nähnyt. Onhan se outoa et kuinka tuo paskakasa voi olla 2 muulle isä mutta miksi siis ei esikoiselleen?ja se että isän puolelta koko sen suku on lapseni unohtanut ihan täysin,ainahan sitä kysyy et miksi mut hyväksyttävä tää asia vaan on! Elän nyt uuden aivan ihanan miehen kanssa,hänelläkin lapsia edel.liitosta ja löytyy myös se ihana yhteinenkin ja elämä hymyilee=)
Mutta silti minussa jossain piilee se viha omaa exääni kohtaa ja myös hänen vaimoa kohtaan koska se on faktaa että hän on osasyyllinen siihen että lapsella ei ole isä, koska hän itse on sanonut että ei halua tms kuulla minun lapsestani mitään,mitä tämä kertoo ihmisestä?mutta onhan exä itekkin todella typerä et noudattaa tuota neuvoa että ei sitten tapaa eikä mitään muutakaan,aina häntä olen kannustanut siihen et loisi sitä suhdetta lapseemme mutta enää ei vaan jaksa,eihän se minun tehtävä ole,vai onko muka? Mutta siis haluan vaan sanoa et ainakaan miun mies ei lapsiaan ekasta suhteesta ole hylännyt todellakaan
Isä lähti toisen mukaan ja tekaisivatkin jo heti muksun keskenään. Vakuuttelivat ja vannoivat että lapsen paras on aina mielessä. No, yhteinen muksu on ½ vuotias ja isukki pyytää että saisi vähennettyä tapaamisia kun ei uuden lapsen äiti haluaisi että perheen (huom! tähän ei siis lasketa meidän lastamme) kanssa vähän reissuamaan ja muutenkin vapaita yhdessä viettää, mutta kun vanhempi lapsi on aina tulossa kun on vapaata ja pitää viedä esikouluun yms. Meidän lapsi on siis siellä n. 4-5 yötä / kk.
Elarit maksaa ajallaan, mutta ei koskaan soita lapselle, ja aina on hankaluutta tapaamisissa. Eilenkin lapsi lähti sinne ja piti tulla vasta sunnuntaina pois, niin tuleekin jo tänään että heidän perhe ( :-( ) saa olla keskenään. Lapsemme käy psykologin juttusilla kun ei ymmärrä muutenkaan kaikkea tapahtunutta vielä.
Odotankin tässä että milloin sekin tilanne räjähtää käsiin ja mies etsii taas uuden ja menee hänen vaatimustensa mukaan... ja sitten onkin jo 2 etälasta.
kummaltakin osapuolelta piuhat poikki. Eli pakkosterilointi, niin ei tule enää uusia lapsia.
Leskeksi jäänyt saa pitää piuhanssa ehjänä, mutta eroavilta joilla on yhteisiä lapsia piuhat poikki.
Ei tule perintö eikä muitakaan riitoja.
lähdetään nyt kritisoimaan miehiä siitä että tekasevat uusia lapsia ja jättävät vanhat
Noi kommentit mitä teiltä on tullut kaikilta jotka tähän ketjuun ovat osallistuneet ovat olleet negatiivisiä
Entä ne isät jotka jätetään paremman miehen toivossa? Ne isät jotka eivät saa huoltajuutta vaikka rakastavat lastansa. Ne isät jotka pitävät huolen lapsestaan vaikka onkin jo se toinen perhe ja uusi lapsi syntynyt.
Entä he? He eivät ansaitse tuota kritiikkiä teiltä. Oma mieheni jätettiin, ex kiristää koko ajan, nytkään mieheni ei saa lastansa nähdä koska ei suostunut siihen että kustantaa lapsen etelän matkan jonka ex tekee yhdessä lapsen kanssa. Miehelläni ei ole huoltajuutta. Mutta hän katsoo asian niin että hän maksaa elarit, osallistuu hankintoihin mutta tuommoiset että pitää etelän reissu maksaa jos kerta lapsen äiti, huoltaja vie lapsen niin se tapahtukoot lähivanhemman rahoista, totta kai jos mieheni haluaa ottaa lapsensa mukaan meidän etelän lomalle, me maksamme lapsen kustannukset mutta äiti hoitakoot omat kustannukset silloin kun lapsi on hänen luonansa.
Ei ne kaikki isät mitään pahoja ole, emmekä me uusikot mitään pahoja olla(ainakin osa meistä on ihan kunnollisia)
näkökulma. Omassa elämässäni olen joutunut kovasti työskentelemään vapautuakseni koetusta kivusta. Siksi tuo lapsensuojalainsäädäntö on erityisen tarpeellinen vaikkei kömpelyydessään koska pysty täyttämään ihmismielen pimeimpiä syövereitä.
Tätä keskustelua ei pidä hukuttaa eksän ja uudenkumppanin mahdolliseen nahisteluun. Kyse on itse kunkin moraalisista valinnoista. Lapsi joutuu pitkälti sopeutumaan tapahtuneeseen.
Itse en hyväksy niitä jotka eroavat(olkoot kumman tahansa aloitteesta) ja unohtavat lapsensa, niin kävi minulle ja sisaruksilleni.
Mutta tämä palsta on surullisen kuuluisa siitä että olit joko ex tai nykyinen vaimo niin kiveä tulee ja lujaa, haukutaan jne.
Tässä ap:n jutussa keskityttiin näihin isiin jotka unohtavat lapsensa ja tekevät uusia, ymmärrän sen mutta entä ne isät jotka eivät olisi halunneet erota? Ne isät joiden exvaimo ei anna lapsen tavata isäänsä?
ketjussa on puhuttu nyt niistä tapauksista joissa isä jättää ne lapset...
miehet oisivat,jos oisivat joutuneet siinä onnettomassa liitossaan elämään?
Onneksi se nainen suhteessa petti,ja siitä mies sai todellisen syyn erota ja jatkaa elämäänsä onnellisempana..omien lastensa,sekä uuden kumppanin kanssa joka ei koskaan jätä eikä petä, vaan rakastaa joka solullaan..hamaan hautaan asti ;)
ei tuo touhu silmissäni tasapainoista ole. Täytyy vain toivoa , että hylätyt lapset kykenevät rakentamaan tasapainoisen parisuhteen ja sitotumaan omaan perheeseen aikuisena. Että kertakäyttöisyyden malli saadaan katkaistua.