Koiramme on vuoden vanha.
Ongelmana on kierrokset tietyissä tilanteissa, en ole saanut tilannetta paremmaksi sitkeästä, säännöllisestä harjoittelusta huolimatta.
Kotona koira on ihan hyvin hanskassa. Tosin se ylireagoi helposti; kun tulee vieraita, lorahtaa ilopissa. Samoin harjatessa ja muuten hoidettaessa. Hoitotoimenpiteet muutenkin ovat vähän työläitä. Koira kiemurtelee ja ikisee pelkästä innosta.
Hankalinta on lenkkeillessä. Veto-ongelma alkaa jo helpottaa, kunhan pahimmat höyryt lenkin alussa hälvenevät. Vastaantulijat, olivatpa kaksi- tai nelijalkaisia, saavat koiran edelleen ihan suunniltaan. Ei varautuneisuudesta vaan pelkästä onnesta.
Ollaan harjoiteltu ohituksia kauempaa kiertäen, yrittäen ottaa kontaktia jne. Tuntuu, että koira, vaikka muuten on tottelevainen menee jonkinlaisille kierroksille ja on oikeasti kykenemätön vastaanottamaan yhtään mitään.
Olen jo alkanut epäillä, onko koiran hermorakenne ihan kunnossa. Aiemmin olen omistanut vähän jämäkämpiä ja "kovempia" koiria. Niiden kanssa ollaan pärjätty hyvin. Nyt tuntuu, että tällaisen herkemmän tapauksen kanssa on sormi suussa.
Olen todella kiitollinen, jos jollain on antaa mulle hyviä neuvoja, miten toimia tällaisen yksilön kanssa. Tuntuu, että täytyis jo saada näitä perusasioita onnistumaan!!!
Ongelmana on kierrokset tietyissä tilanteissa, en ole saanut tilannetta paremmaksi sitkeästä, säännöllisestä harjoittelusta huolimatta.
Kotona koira on ihan hyvin hanskassa. Tosin se ylireagoi helposti; kun tulee vieraita, lorahtaa ilopissa. Samoin harjatessa ja muuten hoidettaessa. Hoitotoimenpiteet muutenkin ovat vähän työläitä. Koira kiemurtelee ja ikisee pelkästä innosta.
Hankalinta on lenkkeillessä. Veto-ongelma alkaa jo helpottaa, kunhan pahimmat höyryt lenkin alussa hälvenevät. Vastaantulijat, olivatpa kaksi- tai nelijalkaisia, saavat koiran edelleen ihan suunniltaan. Ei varautuneisuudesta vaan pelkästä onnesta.
Ollaan harjoiteltu ohituksia kauempaa kiertäen, yrittäen ottaa kontaktia jne. Tuntuu, että koira, vaikka muuten on tottelevainen menee jonkinlaisille kierroksille ja on oikeasti kykenemätön vastaanottamaan yhtään mitään.
Olen jo alkanut epäillä, onko koiran hermorakenne ihan kunnossa. Aiemmin olen omistanut vähän jämäkämpiä ja "kovempia" koiria. Niiden kanssa ollaan pärjätty hyvin. Nyt tuntuu, että tällaisen herkemmän tapauksen kanssa on sormi suussa.
Olen todella kiitollinen, jos jollain on antaa mulle hyviä neuvoja, miten toimia tällaisen yksilön kanssa. Tuntuu, että täytyis jo saada näitä perusasioita onnistumaan!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koirallasi lienee murkkuikä parhaillaan ja siihen auttaa yksi asia: aika
Tuo ilopissa-ongelma on aika yleistä nuorilla koirilla, loppuu itsestään vajaan vuoden kuluessa. Meillä rekku myöskin merkkaili alkuun kaikki naapurit, ystävät ja kylänmiehet. Joutuivat kukin vuorollaan ystävällismielisesti merkatuiksi ja koiran reviiriin kuuluvaksi.
Ohituksista et kovin paljon kuvaillut, mutta jos oikein ymmärsin niin koirasi haukkuu kaiken vastaantulevan mikä vain liikkuu. Niin teki meilläkin ja kovalla äänellä. Mitään ei nähnyt eikä kuullut ja meillä haukku oli aika aggressiivisen kuuloista, vaikka todellisuudessa se ei ollut sitä. En oikeasti ihmettele että vastaantulevat vähän sitä pelkäsi.
Menettelin siten, että kysyin vastaantulijalta luvan että voiko koirat moikata. Jos voi, niin usein koirat tulivat hyvin toimeen, eikä meidän rekku ainakaan ollut aloittamassa koskaan riitelyä. Ellei lupaa tullut niin jatkettiin matkaa ärinöistä huolimatta.
Ja jokatapauksessa menimme aina suoraan kohti, koira lyhyelle hyvissä ajoin, kielto riekkumasta, ja ohitus. Jos ohitus sujui hyvin, kehut päälle, ellei niin nuhdesaarna. Kaikkein turhauttavinta oli aina se kun jotkut vastaan tulevat koirakot kiersivät kaukaa, kääntyivät takaisin, tai pakenivat pensaisiin ja jäivät sieltä katselemaan. Ja rekku kun olisi vain halunnut moikata lähikontaktilla. Reaktio oli helvetillinen haukkumellakka ja täysin turhaan.
Ihmiset vain ohitettiin yleensä ilman isompaa huomiota, koira lyhyelle, kielto ja ohitus sekä kehut tai moitteet palautteeksi. Jos joku halusi moikata koiraa, eikä pelännyt sitä niin annoin mielelläni luvan. Useimpia kuitenkin kovaääninen koira pelotti, erityisesti lapsia ja ulkomaalaisia.
Mutta tähän kaikkeen auttoi määrätietoisen vaikka välillä niin turhauttavalta tuntuvan koulutuksen lisäksi myös ainoastaan aika, enkä tiedä todellakaan kumpi enemmän. Joka tapauksessa siinä kahden vuoden ikäisenä alkoi tuntua että onko tämä koira lainkaan se sama.
Nyt koira on 3-vuotias, ja lenkillä kulkeminen on useimmiten todella nautittavaa. Ei koira vieläkään mikään välinpitämätön ole toisia koiria kohtaan, mutta kun naapuruston luottamus on voitettu ei koiralla ole tarvetta enää ilmaista itseään jokaiselle vastaantulijalle äänekkäästi. Tietää että saa moikata jos annan luvan.
Mutta parasta on se että nyt koira tottelee lähes pienintäkin kuiskausta ja vihjettä ja usein vielä ilman protestointia. Jos aikoo jotain niin varmistaa katseella että onko ok.
En tiedä vastaako kuvaukseni ongelmia, jotka teillä on akuutteja mutta uskon että kyllä siellä on ihan fiksu murre vielä tulossa, kun vain vielä jaksat toisen vuoden sitä kasvattaa, niin sitten se alkaa helpottaa. Määrätietoisuus ja aika ovat taikasanat.
.......................