Tarvitsen kipeästi vähän tietoa viisaammilta, nyt vuoden harkinneena otamme avokkini kanssa toisen koiran. Meillä on jo ennestään 8 vuotias sekarot. narttu. Narttu on aina ollut yksin ja perheen prinsessa, mitenhän se suhtautuuu tulevaan pentuun?
Ulkona narttu aina haukkuu isompia koiria, kun pentu tulee vastaan se haistelee ja sillä herää äidinvaisto, se ei haluaisi lähteä minnekkään pennun luota. Kun minulle tuli kani nuorena, koira valvoi kanin häkin luona, kun kania syöti koirakin halusi kurkkua. tätä kesti noin viikon eikä narttu halunnut edes ulos lenkeille.
Puolivuotta sitten narttu meni huonoon kuntoon, eläilääkärillä selvisi että sillä on märkäkohtu, se poistettiin ja koira parani, eläinlääkäri kuitenkin sanoi että valeraskaudet pitäisi hävitä nyt kun kohtu poistetttiin.(KOiralla kerran kk ollut valeraskauksia mm. pehmolelut hänen pentujaan). Mutta tätä ei tapahtunut. joskus koira vielä nukkumaan menessään sängyssä nuolee pehmolelu ankkaa ja nukkuu tämä kainalossa.
KOiramme ei ole ikinä saanut pentuja. Nyt kysynkin että olisiko pennun hankkiminen hyvä asia? Luulisin että koirani alkaisi pitämään pentua omana pentunaan ja niistä tulisi hyvät ja parhaat ystävät, sekä äiti ja tytär. :)Mutta myös se huolestuttaa kun prinsessamme on 8 vuotta asunut yksin, entä jos se ei sopeudukkaan pentuun?
Kiitos vastauksista!
Ulkona narttu aina haukkuu isompia koiria, kun pentu tulee vastaan se haistelee ja sillä herää äidinvaisto, se ei haluaisi lähteä minnekkään pennun luota. Kun minulle tuli kani nuorena, koira valvoi kanin häkin luona, kun kania syöti koirakin halusi kurkkua. tätä kesti noin viikon eikä narttu halunnut edes ulos lenkeille.
Puolivuotta sitten narttu meni huonoon kuntoon, eläilääkärillä selvisi että sillä on märkäkohtu, se poistettiin ja koira parani, eläinlääkäri kuitenkin sanoi että valeraskaudet pitäisi hävitä nyt kun kohtu poistetttiin.(KOiralla kerran kk ollut valeraskauksia mm. pehmolelut hänen pentujaan). Mutta tätä ei tapahtunut. joskus koira vielä nukkumaan menessään sängyssä nuolee pehmolelu ankkaa ja nukkuu tämä kainalossa.
KOiramme ei ole ikinä saanut pentuja. Nyt kysynkin että olisiko pennun hankkiminen hyvä asia? Luulisin että koirani alkaisi pitämään pentua omana pentunaan ja niistä tulisi hyvät ja parhaat ystävät, sekä äiti ja tytär. :)Mutta myös se huolestuttaa kun prinsessamme on 8 vuotta asunut yksin, entä jos se ei sopeudukkaan pentuun?
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
koira tottuu hyvin pentuun. Annat vaan vanhalle koirallesi tilaa että se saa levätä rauhassa eikä pentu ole aina touhottamassa sen ympärillä. Aluksi on tietysti hyvä pitää niitä erillään kun jäävät yksin, esim. aita ovessa, mutta kyllä ajan mittaan voi sitten jo jättää samaan huoneeseen kunhan pentu kasvaa. Meillä oli 13 vuotias uroskoira joka oli aina ollut ainoa hauveli, kunnes otin koiranpennun. Hyvin tulivat juttuun mutta kun vanhus oli huono jalkainen piti vahtia ettei pentu liikaa riehu sen ympärillä ja kaada sitä. Kuulostelet niiden yhteiseloa ja muista pitää vanhaa koiraasi lauman johtajana, sinun jälkeesi tietenkin.
Uros on varmempi valinta ja aina pitää muistaa huomioida ensin vanhempaa koiraa ja vahvistaa sen asemaa. Näin edellytykset hyvälle koirien väliselle suhteelle on hyvät.
Vanha koira on aina se perheen "ykköskoira" ja myöhemmin tullut on pahnanpohjimmainen.