Mitä mieltä tämän palstan käyttäjät ovat sanoista näkö- ja kuulovammainen, sokea ja kuuro? Ne ovat taas niitä paljonpuhuttuja kiistanalaisia nimityksiä. Minun mielestäni näkövammaisuus ja kuulovammaisuus ovat laajempia käsitteitä kuin sokeus ja kuurous - kaikki näkövammaiset eivät ole sokeita eivätkä kaikki kuulovammaiset kuuroja - ja sen vuoksi nimityksistä sokea ja kuuro ei pitäisi kokonaan luopua. Itsekin olen heikkonäköinen. Sitä paitsi kuurothan ovat kielivähemmistö, eivät yksinomaan vammaisia.
Tuli mieleen...
Opiskelijatyttö
8569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No mua ainaki henkilökohtaisesti pakkaa jo alkaa vituttaan tommonen turhanpäivänen pilikun viilaaminen sanoista...
Hm, mielestäni "Opiskelijatytön" käsittelemät termit olivat ihan yleisesti käytössä olevia, hyväksyttyjä käsitteitä. Aivan yleisesti puhutaan esim. "kuuroista" ja toisaalta sitten "huonokuuloisista". Kuurojen liitto ja kuulonhuoltoliittohan käyttävät näitä termejä itse. Myöskin käytetään käsitettä "kuurosokea".
Sitten vastaavasti Näkövammaisten Keskusliitto kertoo omilla virallisilla nettisivuillaankin olevansa "sokeiden ja heikkönäköisten" etu- ym. järjestö.
Mielestäni mitkään ylläolevista nimityksistä eivät ole järin "kiistanalaisia"; tapauskohtainen määrittely on tietysti aina tarpeellista.
Hyvä Pyörätuolissa istuva nainen,
olen pahoillani, että joidenkin ihmisten intressit ja arvot eivät sinua kiinnosta. On kuitenkin muistettava, että erilaiset suhtautumistavat ovat kulttuurimme rikkauksia. Forumin pääajatus on juuri tuoda esille näitä eroavia näkökulmia - aivan niin kuin sinäkin olet tehnyt.
Olen saanut sen vaikutelman, että et kannata poliittisesti korrektia kieltä. Oletko koskaan pohtinut, miten suuri vaikutus verbaalisella ilmaisulla - ja siis koko kielellä - kuitenkin on ihmisten psyykeeseen? Kieltä pidetään kognitiivisena ilmiönä, mutta sillä on vahva suhde myös emootioihimme. Sanat tuntuvat käyttäjistään usein pelkiltä "heitoilta", joita intuitio vain viskelee ilmaan, mutta usein ne ovat koko arvohierarkiaamme kuvaavia symboleita. Kielellä pyritäänkin representoimaan omia arvostruktuurejamme ja kuvaamaan näitä rakenteita toisille. Muiden on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää puhujan perimmäistä - neutraaliakin - intentiota, mikäli tämän semanttiset muodot ovat hyvin negatiivisesti latautuneita.
Mielestäni tälle ristiriitaisuudelle on löydettävissä analogia nonverbaalin ja verbaalin viestinnän väliltä. Kauniiden sanojen latelu uhkaavien eleiden ja "haista vittu, kusipää" -ilmeen rinnalla ei useinkaan johda haluttuun vaikutukseen.
Sanoilla (kuten myös nonverbaaleilla eleillä) voidaan hivellä, mutta niillä voidaan myös loukata - ainakin jos luotetaan pelkkään omaan "intuitioon".
Ihanaa, Opiskelijatyttö, että olet ihmisarvon kannattaja. Termit ovat yksi tapa kunnioittaa ihmisiä - vaikka monet tätä kaunista elettä vastaan ovatkin.
Olet oikeilla jäljillä: esimerkiksi näkövammaisuus on yläkäsite sokeudelle. Sensoriset dysfunktiot puolestaan ovat yläkäsitteitä mm. näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistien häiriöille.
Oikeassa olet myös siinä, että viittomakieli on yksi kieliminoriteetti, mutta sitä käyttävät myös muut kuin absoluuttiset kuurot!
Myös minä olen ihmisarvojen kannatta, vaikka olenkin eri mieltä noista termi jutuista. Saa olla lakiasiantuntija ennenko osaa olla niin korrekti kuin täällä vaaditaan... alatermistö..*naur*... En kannata ylikorrektiutta, ensinnäkin se on hiton tylsää ja asiosta pitää mun mielestä puhua niiden oikeilla nimillä ja toiseksi ei ihmisten tietämättömyydestä kannata närkästyä jos väärä termi tulee suusta, ainahan voi korjata... ehän kukaan uskalla tulla jutteleen erilailla vammaisten kanssa jos saa vahtia jokaikistä sanaa ettei vaan loukkaa... aika harva nimittäin tahallaan loukkaa
Kiitos selityksestäsi, Pyörätuolissa istuva nainen.
En kylläkään puhunut ylikorrektiudesta taikka asioiden kiertelystä. Kunnioituksen toista kohtaan voi toki ilmaista suoraankin, vaikka siitä paranoidissa kulttuurissamme saattaakin aiheutua väärinkäsityksiä. Itse kannatan epäsuoraa kunnioitusta, johon riittää pelkkä semanttisuuden pohdinta.
Kunnioitus tai korrektius ei myöskään vaadi termiasiantuntijuutta, vaan halua oppia uusia asioita ja myöntää vanhoilliset käsitteensä. Loukkaaminen on harvoin tarkoituksena, mutta se voi olla seuraus.
Pakko myöntää, että sä käytät niin läjäpäin sivistyssanoja, joten en ihan tajunnu sun pointtia..Semanttisuuden pohdinta?... Mutta rajansa korrektiudessakin... ja sitähän mä en kieltänytkään etteikö aina voi oppia enemmän, mut yhen sanan pilkunviilaus on ihan sitä ittiänsä...
Minäkään en kannata ylikorrektiutta, ja tarkoitukseni oli nimenomaan puoltaa sanojen kuuro ja sokea käyttöä tietyissä yhteyksissä.