Hei !
Olen asunut useamman vuoden uusperheessä, meillä molemmilla lapsi. Koko ajan olen kuitenkin toivonut yhteistä lasta. Miehessä olen ihaillut juuri sitä, että hän on hyvä isä. Mies ei kuitenkaan uskalla ottaa riskiä(jos kuitenkin taas viikonloppuisäksi joutuisi) eikä muutenkaan koe tarvitsevansa enempää lapsia. Nämä kuulema riittävät. Ei luota minuun tarpeeksi, syynä ailahteleva mielialani. Joka kerta kun katson miestä, muistan ja tunnen pettymyksen. Olen elänyt tässä tunteessa jo niin kauan, että enää en kestä. Vaikka en ole onnellisempi ilman häntä, en ainakaan joudu joka päivä pettymään suurimmassa toiveessani. Siis ero.
Olen asunut useamman vuoden uusperheessä, meillä molemmilla lapsi. Koko ajan olen kuitenkin toivonut yhteistä lasta. Miehessä olen ihaillut juuri sitä, että hän on hyvä isä. Mies ei kuitenkaan uskalla ottaa riskiä(jos kuitenkin taas viikonloppuisäksi joutuisi) eikä muutenkaan koe tarvitsevansa enempää lapsia. Nämä kuulema riittävät. Ei luota minuun tarpeeksi, syynä ailahteleva mielialani. Joka kerta kun katson miestä, muistan ja tunnen pettymyksen. Olen elänyt tässä tunteessa jo niin kauan, että enää en kestä. Vaikka en ole onnellisempi ilman häntä, en ainakaan joudu joka päivä pettymään suurimmassa toiveessani. Siis ero.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tyypillinen nainen.
Mulle-kaikki-heti-periaatteella toimiva vauvapuskukone.
Olet kumma otus, et kestä pettymyksiä ( kertoo oman lapsuutesi pieleenmenosta), mutta haluat järjestää niitä muille. Kestäisitkö sitä paremmin?
En ymmärrä mikä pointti on näillä naisilla, sinun kaltaisillasi. Teillä on jo lapsi, ette voi väittää, etteä jäätte lapsettomaksi ja biologia tikittää. Puolisolla on lapsi, ette voi sano, että haluatte nähdä millainen isä miehestä tulee.
Mikä siinä on takana? Sen miehesi näkee, mutta sinä et tunnusta. Enkä minäkään sitä tähän kirjoita, ettei tehtävä jää liian helpoksi.
Sinussa on vika. Paha vika.
Totta puhut.
Tiedän olevani keskeneräinen. Ehkä vielä joskus kypsyn. Olen on/off, eli välillä ymmärrän olevani kohtuuton ja sitten taas humpsahdan tuohon primitiiviseen tunteeseen. Tänään en halua missään nimessä erota, vaan jatkaa parisuhdetta ja nauttia siitä. Ja tietysti koko perheestä ! Se mikä puuttuu ei ole yhteinen lapsi, vaan minulta kyky nauttia siitä mitä on.
Et kerro millainen mies oli sinun lapsellesi.
Jos hyvä niin erosi on enemmän kuin typerää.
Olisit tukenut miestä eikä vain ainoastaan esittänyt vaateita lapsesta.
Jos mies ottaa vastuun sinun lapsestasi pitäisi sekin jotain sinulle merkata.
Ellet pysty nauttimaan nykyisestä elämästäsi miehesi kanssa niin ei lapsi sitä onnellisuutta tuo, juuri sitä se miehesikin varmaan tarkoittaa.
Ihaile miehessäsi jotain muutakin kuin pelkästään sitä mikä sinun pakkomielteesi on. On varmaan ahdistavaa kun luulee että ainoa mahdollisuus miellyttää on tehdä lapsi.
Anteeksi zippi mutta taidat olla hakoteillä ja pahasti.
Aivan. Joku näkökulma puuttui kyllä pahasti ensimmäisestä viestistäni. Miten ikinä voin olla niin typerä, että kuvittelen vielä mieheni luottavan minuun tuollaisen uhkauksen jälkeen? Toivottavasti pystyn vielä näyttämään, että haluan olla hänen kanssaan enkä siementäjän. Joudun vielä kovasti tekemään töitä sen eteen, että luovun toiveestani. Ja siis todella lopetan asian ajattelemisen, enkä vain siirry "saat sen mistä luovut"-ajatukseen. Enhän joka tapauksessa saa sitä ilman miestä, joten parasta keskittyä tähän päivään.
Aluksi oli nykyisten lasten kanssa hankalaa, mutta mies on parantanut kuin sika juoksuaan ! Itsestäni en voi sanoa samaa, vaan olen edelleen mustasukkainen viikonloppulapselle, joten rikka on kyllä tällä hetkellä omassa silmässä. Mutta tapanani on ollut aina syyttää muita tai yrittää unohtaa ongelmat.